Lapsen Äiti ei anna minun enää tavata lastani.
Eikä tue vanhemmuuttani mitenkään.
Lapseni, 12 v on alkanut ajoittain hankalaksi eikä halua tulla enää luokseni viikonloppuisin.
Olemme eronneet lapsen äidin kanssa lapsen ollessa 2 - vuotias ja äiti on aina hankaloittanut ja mustamaalannut suhdettani lapseen, puhumalla pahaa, vähättelemällä, hankaloittamalla tapaamisia yms.
Toisaalta myös soitta minulle raivoissaan kuinka ei pärjää lapsen kanssa ja toivoo minun ottavan lapsen kokonaan, koska elämä on niin hankalaa hänen kanssaan.
Perheneuvolaan ei suostu lähtemään.
Onko minulla mitään oikeuksia saada apua tilanteeseen ?
Kommentit (143)
Mitä olette tehneet viikonloppuisin?
Minun teinini ei halua mennä isovanhemmille. Mummo syyttää siitä minua, vaikka itse aiheuttanut tilanteen höösäämällä ja tunkemalla liikaa.
Olemme tehneet tavallisia asioita. Olleet mökillä, kavereilla, kotona. Aika paljon ollaan mm lasketeltu. Joskus käydään leffassa ja sellaista tavallista. Sitten kuskaan treeneihin ja näin.
Mistä tiedän että äiti haukkuu ja syyllistää lapselle?
No mm siitä kun äiti soittaa minulle jossain asiassa, hän yleensä huutaa ja arvostelee minua.nöin on ollut aina, ja tiedän että lapsi on kotona äidin minulle soittaessaan
Saattaa myös haukkua ja arvostella minua lasta tuodessaan / hakiessaan.
Ylipäätään kontakti ollut sellaista että haluaisi pompottaa minua miten tahtoo ja käskyttää mm yhtäkkiä sopimatta mut viemään lasta harrastuksiin. Joskus vien tottakai jos en ole töissä. Aina en itse pysty muuttamaan extempore työtapaamista ja lähteä hakemaan lasta toiselta puolelta kaupunkia vaan siksi että äiti ei yhtäkkiä sitä halua tehdä.
Jos en pysty toimimaan hänen tahtonsa mukaisesti, olen idiootti, ääliö jne.
Kerran olisin vienyt lapsen esim risteilylle, mutta äiti ei antanut lapsen olla koulusta pois yhtä päivää. Lapsi oli tuolloin tokalla.
Olin silloinkin idiootti, joka ei ajattele lasta ja hänen koulua.
Mutta hän voi viedä lasta lomalle myös kouluaikana.
Tällaista ihme temppuilua siis.
Onko lapsi itse kertonut sulle miksi ei halua tulla?
Ei ole lapsi kertonut syytä, kesäloman aikana alkoi tämä vast, eli vähän aikaa sitten.
Ajattelin silloin että kyseessä vain vaihe, joka menee ohi. Tai että kavereiden kanssa on silloin hieman hauskempaa.
Äitinsä asuu lähempänä kavereita, minä taas enemmän ” metsän keskellä”
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsi kertonut syytä, kesäloman aikana alkoi tämä vast, eli vähän aikaa sitten.
Ajattelin silloin että kyseessä vain vaihe, joka menee ohi. Tai että kavereiden kanssa on silloin hieman hauskempaa.
Äitinsä asuu lähempänä kavereita, minä taas enemmän ” metsän keskellä”
Mutta joo, tietenkin se on äitin vika, että teini ei halua istua isän kanssa metsän keskellä.
Mitä nyt meilläkin, ydinperheellä, loppui mökkeilykin just tuolla lailla. Ei saa kirveelläkään.
No meillä ei kyllä lapset määrää mökeilläänkö vai ei. Sinne mennään eikä kysellä.
Sama juttu lasten isäviikonloppujen kanssa.
Jos esiteini kiukuttelee että joutuu menemään isänsä luo niin ei paljon kiukuttelu auta. Tiedän että isän luona kaikki on kuitenkin hyvin ja kiukkuaa vaan koska haluaa kiukkua.
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei kyllä lapset määrää mökeilläänkö vai ei. Sinne mennään eikä kysellä.
Sama juttu lasten isäviikonloppujen kanssa.
Jos esiteini kiukuttelee että joutuu menemään isänsä luo niin ei paljon kiukuttelu auta. Tiedän että isän luona kaikki on kuitenkin hyvin ja kiukkuaa vaan koska haluaa kiukkua.
Meillä myös teinejä kuunnellaan. Ei sitten tarvitse kapinoida ja uhmailla typeristä asioista. Ja 12-vuotias saa kyllä itse päättää meneekö etävanhemmalle.
No jos 12- vuotias sanoo ettei halua mennä kouluun? Saako hän jäädä kotiin?
Vierailija kirjoitti:
No jos 12- vuotias sanoo ettei halua mennä kouluun? Saako hän jäädä kotiin?
Siihenhän hänellä ei ome samaa oikeutta kuin etävanhemman tapaamisessa. Tosin Suomessa on vain oppivelvollisuus, ei koulupakkoa.
Siis ihanko oikeasti teillä lapset päättää tällaisista asioista?
Ymmärrän jos kyseessä tasapainoton isä, tai hänellä alkoholiongelma tms mutta ihan vaan, että lapsi sanoo ettei huvita niin äiti on että ok.
Kyllä Mä tuen lapsen isäsuhdetta kaikin tavoin ja haluan isäänsä vaikkei aina huvitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teillä lapset päättää tällaisista asioista?
Ymmärrän jos kyseessä tasapainoton isä, tai hänellä alkoholiongelma tms mutta ihan vaan, että lapsi sanoo ettei huvita niin äiti on että ok.
Kyllä Mä tuen lapsen isäsuhdetta kaikin tavoin ja haluan isäänsä vaikkei aina huvitakaan.
Ja sinusta ”tukeminen” on sama asia kuin pakottaminen? Miksi sitten edes erosit? Olisit vain pakottanut itsesi ja miehesi pysymään naimisissa.
Isän kannattaisi yrittää rakentavasti keskustella. Sen sijaan että räyhää äidille siellä korven keskellä.
Miksette voisi tehdä jotain kivaa jossain muualla kuin siellä korvessa?
En ole räyhännyt äidille. En ymmärrä mistä revitte näitä juttuja jotka ei pidä paikkaansa.
Olemme tehneet asioita muualla, kuten tuolla aiemmin kerroin. Mutta lapsen kanssa oleminen ei mielestäni ole vaik lintsiä, superparkia tai leffaa. Eli välillä olemme tottakai myös kotona. Se lienee ihan normaalia:
Vierailija kirjoitti:
En ole räyhännyt äidille. En ymmärrä mistä revitte näitä juttuja jotka ei pidä paikkaansa.
Olemme tehneet asioita muualla, kuten tuolla aiemmin kerroin. Mutta lapsen kanssa oleminen ei mielestäni ole vaik lintsiä, superparkia tai leffaa. Eli välillä olemme tottakai myös kotona. Se lienee ihan normaalia:
No ainakin tässä ketjussa olet kyllä todella kova syyttämään äitiä ja suorastaan aggressiivinen häntä kohtaan.
Ja aika pihalla teineistä jos kuvittelet että he edes käy superparkissa yms. Jos haluat elää sen teinin arkea, sinun pitää nyt käsittää, että hän ei enää ole lapsi.
Olen kertonut.ä mitä vuosien saatossa äidin kanssa on tapahtunut. Nimenomaan siitä että äiti haukkuu minua lapsen kuulleen.
SuperPark oli esimerkki muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut.ä mitä vuosien saatossa äidin kanssa on tapahtunut. Nimenomaan siitä että äiti haukkuu minua lapsen kuulleen.
SuperPark oli esimerkki muiden joukossa.
Myös sinä haukut äitiä ja syytät asioista perusteetta. Ja minullekin jankkaat vastaan ja uhriudut, etkä kuuntele mitä yritän sanoa. Se lapsesi ei ole enää lapsi. Se lähestyy murrosikää. Etkä sinä pääse yhtikäs mihinkään pakottamalla, uhriutumalla tai äitiä syyttämällä. Nyt vaan aikuistut ja kuuntelet.
Haukun? Sinähän tässä jankkaat kuinka vika on minussa vaikka en ole väärin lasta kohtaan tehnyt.
En koe uhriituvani, en ollenkaan.
Tilanne on surullinen enkä koe saavani siihen apua mistään. Tietenkään lasta ei voi pakottaa, ymmärrän sen ja koetan parhaani mukaan hyväksyä.
Se ei poista ikävään lastani kohtaan:
Miltä sinusta tuntuisi, jos et enää saisi olla osa lapsesi elämää? Tai lapsesi vietäisiin sinulta yhtäkkiä pois?
Tämä on taas näitä palstan avauksia jossa toivoisi että ap keskustelisi asiasta lapsensa ja tämän äidin kanssa eikä täällä.
12-vuotiasta ei kiinnosta vanhemmat vaikka vanhemmat tärkeitä ovatkin. Todennäköisesti viikonloppuiskälle ei nyt vaan ole niin hirveästi käyttöä.
Älä tuskaannu tuoya enempää äläkä ikinä hylkää lastasi vaikka näyttäisi siltä että lapsi hylkää sinut.
Niin sen kuuluu loppujen lopuksi mennä: ei lapsia vanhempia varten kasvateta, vaan omia itsejään.
Tämä sai minut mietteliääksi. Tähän asti lapsi on kuitenkin tavannut sinua. eli äiti on tukenut vanhemmuuttasi. Nyt kun lapsi on 12 ja päätösvaltainen enemmän omista asioistaan, niin miksi kuitenkin aiemmista tapaamisista viisviitaten olet varma, että äiti myrkyttää lasta yhä enemmän eikä tue eikä kannusta lasta tapaamaan yhtään sinua?
Oikeasti tarvitsisin kunnon vastauksen näihin, jotta voisin auttaa sinua eteenpäin. Uskoisin, että niin moni muukin täällä av-palstalla.