Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.
Miten joku voi ihmetellä miten äiti on hylätty läheisten taholta selviämään yksin? Näinhän se on liki AINA. Kolmasosa perheistä ei saa koskaan mitään apua isovanhemmilta tai sukulaisilta. Sellainen 15-20% perheistä on totaalitukoverkottomia.
Minäkin olen totaalitukoverkoton, on kahdet isovanhemmat kyllä elossa ja terveinä mutta kummatkaan ei pidä mitään yhteyksiä eikä halua nähdä lapsenlapsia, heidän valinta enkä voi heidän päätään kääntää.
Olen ollut reilu 12 vuotta äiti, useampi lapsi. Koko tän 12 vuoden aikana en ole saanut mistään mitään apua YHTÄÄN KERTAA. Joten ymmärrän hyvin miten äiti uupuu ja on erittäin tavallista että omat vanhemmat ja suku jättää äidin yksin.
Mun onni on se että olen hyvissä töissä ja hyväpalkkainen ja pystyn rahalla helpottamaan vähän elämää (siivooja, ruuan nettitilaus, hyvin harvoin lastenhoitaja jos ihan pakollinen meno) mutta tiedän että likimainkaan kaikilla ei ole tähän varaa.
Silloin vaohtoehtona on vaan kestää ja taistella koska on pakko. Koska tietää että apua ei saa, koska tietää että vanhempia/appivanhempia ei kiinnosta, koska tietää että olet yksin ja pakkp pärjätä.
Lähinnä ihmettelen miten äidit taakkaansa alla jalsaa näinkin hyvin. Luulisi että suirempi psa murtuu ja loppuunpalaa. Suomi on varmaan maailman epäempaattisin maa missä läheiset eivät auta eikä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Suurin ero on siinä että se mikä 80-luvulla oli erinomaista vanhemmuutta on nykyään täydin riittämätöntä.
Meinasinkin juuri tulla jatkamaan edellistä kommenttiani. Kasarilla tosiaan neuvolassakin kehotettiin pienten lasten äitiä menemään siitä, missä aita on matalin. Kehotettiin ostamaan eineksiä ja lämmittämään niitä mikrossa. Piltit ja Bonat oli ihan tavallista vauvanruokaa eikä todellakaan tarvinnut itse tehdä luomuavocadososeita. Imetyksestäkään ei tehty vuosisadan suoritusta vaan tuttelia vain peliin, jos vaikutti siltä, ettei rintamaito riittänyt. Pyykkivuorista ei kannattanut ottaa stressiä. Muistan hyvin yhden terveydenhoitajan sanat: "Parempi vähän paskaa nurkissa kuin putipuhdas helvetti".
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Palveluiden laadun takaamiseksi ja kehitttämisen takia, tulisi olla määriteltynä pakollinen palautteen anto palvelusta. Mikään ei muutu niin kauan, kun kansalaisia ei kuunnella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Suurin ero on siinä että se mikä 80-luvulla oli erinomaista vanhemmuutta on nykyään täydin riittämätöntä.
Mikä on nykypäivänä riittämätöntä siihen aikaan verrattuna? Siis ihan konkreettisia esimerkkejä?
80-luvulla riitti että ruokki ja vaatetti ja laittoi nukkumaan, vaihtoi vaipat.
Nykyään pitää olla lapselle läsnä 24/7, olla vuotovaikutuksessa, huolehtia varhaiskasvatuksesta, tukea isän vanhemmuutta, varjella suhteita läheisiin, muistaa että kotiäitiys on päättäjien mielestä saatanasta, tehdä kaikkialla tip top hyvä vaikutus, ettei kukaan näe väsyneen oloisena ja ilmoita lastensuojeluun jne. Sossun setä vaanii ratikassa ja kirjoittaa Hesariin jos näkee kännykän.
Lasta ei saa jättää yksin kuin vasta 13-vuotiaana. Yksikin teinin viinakokeilu tietää sossun tarkkailua.
Perustarpeista vastaava perusnuutunut perusäiti ei saa olla koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Meidän kunnassa ei ole tuota palvelua. Sitä siis ei ole ollenkaan.
Kyllä minäkin tiedän mitä laki sanoo mutta kolmasosa kunnista rikkoo lakia tyynesti. Lapsellista luulla että esimiehen puheille pääst korjaa asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palveluiden laadun takaamiseksi ja kehitttämisen takia, tulisi olla määriteltynä pakollinen palautteen anto palvelusta. Mikään ei muutu niin kauan, kun kansalaisia ei kuunnella!
Aiheesta kiinnostonut toi-mit-ta-ja voisi ottaa aiheesta kopin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Suurin ero on siinä että se mikä 80-luvulla oli erinomaista vanhemmuutta on nykyään täydin riittämätöntä.
Mikä on nykypäivänä riittämätöntä siihen aikaan verrattuna? Siis ihan konkreettisia esimerkkejä?
80-luvulla riitti että ruokki ja vaatetti ja laittoi nukkumaan, vaihtoi vaipat.
Nykyään pitää olla lapselle läsnä 24/7, olla vuotovaikutuksessa, huolehtia varhaiskasvatuksesta, tukea isän vanhemmuutta, varjella suhteita läheisiin, muistaa että kotiäitiys on päättäjien mielestä saatanasta, tehdä kaikkialla tip top hyvä vaikutus, ettei kukaan näe väsyneen oloisena ja ilmoita lastensuojeluun jne. Sossun setä vaanii ratikassa ja kirjoittaa Hesariin jos näkee kännykän.
Lasta ei saa jättää yksin kuin vasta 13-vuotiaana. Yksikin teinin viinakokeilu tietää sossun tarkkailua.
Perustarpeista vastaava perusnuutunut perusäiti ei saa olla koskaan.
Muista sanoittaa lapsen tunteet, osallistua osallistettuna kaikki päivähoidon ja koulun temppuillat ja kerätä lapsen kanssa kasvio!
Ja viedä yläkoululainen hammaslääkäriin kesken työpäivän ja täyttää miljoonas voimavarakysely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Meidän kunnassa ei ole tuota palvelua. Sitä siis ei ole ollenkaan.
Kyllä minäkin tiedän mitä laki sanoo mutta kolmasosa kunnista rikkoo lakia tyynesti. Lapsellista luulla että esimiehen puheille pääst korjaa asian.
Oletko ajatellut ottaa yhteyttä oikeusasiamieheen? Tai hankkinut juristin selvittämään asiaan? On se kumma jos kukaan ei tuota jaksa lähteä selvittämään. Minä voin jos kerrot mikä kunta/kaupunki on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Eivät ihmiset enää ehdi poiketa kylään. Kaikilla on omat vapaa-ajan juttunsa, mitä tekevät työpäivänsä jälkeen. Eivätkä ystävät välttämättä asu kävelymatkan päässä, koska ihmiset muuttavat ja asuvat kuka missäkin. Joskus hyvin kaukanakin. Sitäpaitsi moni lasten kanssa kotona oleva äiti kaipaakin seuraa päiviinsä, ei iltoihin tai viikonloppuihin, koska silloin on useimmiten puolisokin paikalla.
Mä pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, miten yksinäistä lasten kanssa kotona oleminen voi olla päivisin, kun puoliso ja kaikki ystävät ja kaverit ovat töissä eikä sulla ole päivisin muita aikuiskontakteja kuin korkeintaan kaupan kassa ja useimpina päivinä ei sitäkään. Kun puoliso tulee töistä, kaikki päivän aikana pääsi sisälle kertyneet ajatukset purskautat hänelle, koska ei ole ollut ketään muutakaan, jonka kanssa jakaa ajatuksiaan. Pienistäkin asioista tulee isoja, jos ei ole ketään "kohtalotoveria", jolle olisit voinut puhua ja joka olisi sanonut "Äh, älä välitä, ei meilläkään......".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa ja silloinkin kun arvioinnista ei varsinaisesti puhuta käytännön apu ei ole kenenkään tehtävä.
Itselläni kävi perhetyöntekijät kun muutin pois kotoa 14vuotiaana. Kyseessä oli ilmeisesti kompromissi koska vapaita sijoituspaikkoja ei silloin ollut tai kunnalla ei ollut siihen varaa.
Perhermtyöntekijät sitten kävivät silloin tällöin istuskelemassa kotonani ja kyselemässä typeriä kuten pitäisikö sinun siivota ja olenko hakenut opintotukea (jota koululaiselle ei tietenkään myönnetä). Tuntui hyödylliseltä..
Myöhemmin aikuisena kun hain yksinhuoltajana apua väsymykseen ja keskittymishäiriöön ratkaisuksi tarjottiin sitä, että kävisin kerran viikossa toisella puolella kaupunkia arvioinneissa. En koskaan ymmärtänyt miten sen olisi pitänyt hyödyttää kun ongelmana oli nimenomaan tukiverkkojen puute mm. Lapsenhoitoapu, sekä keskittymishäiröön liittyvä aikaansaamisen vaikeus. Sillä, että joutuisi stressaamaan ja miettimään mistä saa lastenhoitajan arviointiajoille ja mistä niille repii aikaa ei ainakaan ollut uupumusta helpottavampi vaikutus.
Voisi vielä mainita, että jouduin jäämään joskus sairaslomalle, jonka tarkoituksena oli tietysti levätä ja toipua kuntoon. Sinä aikana ei levosta ollut tietoakaan kun energia meni Kela ja kuntoutusasioita selvitellessä, lippuja ja lappuja toimittaessa ja pyytäessä jne. Kun rumba oli ohi, oli myös sairaslomakin ja pääsi jälleen virkeänä töihin..
Töissä olisi päässyt huomattavasti vähemmällä stressillä ja juoksemisella.
Kolmantena tulee mieleen kotihoidonapu, jota isoäitini sai leikkauksensa jälkeen. Vanha, lääketokkurainen ihminen olisi kaivannut ehkä siivousapua ja sitä, että joku auttaa syömisestä. Nämä eivät kuitenkaan kuuluneet kotihoidon piiriin, vaan vanhukselle käytiin lämmittämässä ruoka, joka jätettiin "odottamaan" keittiötasolle, josta vanhus ei sitä kipujensa takia pystynyt noutamaan. Joten siellä ne ruoat homehtuivat siihen asti, että joku sukulaisista ennätti ne heittämään roskiin.
Pahinta suomalaisessa järjestelmässä ei edes ole se, että "avusta" ei ole mitään käytännön apua vaan se, että se laittaa muutenkin tukalassa asemassa olevat entistä ahtaammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Tässä oli varmaan se kuvio, että isä oli irtisanoutunut lasten- ja kodinhoidosta ja perhetyöntekijän homma oli saada vanhemmat tajuamaan, että pitemmän päälle se auttaa äidin jaksamiseen eniten, jos isäkin osallistuu. Se, että perhetyöntekijä olisi vienyt lapset kahdeksi tunniksi kerran ulos, ei olisi kantanut kauempaa kuin pissa lämmittänyt housuissa.
Jep, kyllä se niin on, että isäkään ei saa käydä töissä, vaan kaikkien pitää olla kotona tarkkailtavana, kun se sosiaalityöntekijä ”työskentelee”.
Ainoo vaan että jos kaikki Suomen lapsiperheiden kaikki vanhemmat istuu kotona tarkkailun alla, ei ole ketään joka maksaisi sen ”työskentelevän” sosiaali-ihmisen palkan.
Niin katsos kun meillä lakikin lähtee ensi sijassa siitä, että lasten hyvinvoinnista vastaa ensi sijassa huoltaja. Jos toinen huoltaja uupuu, on luonnollista, että toinen järjestää itselleen mahdollisuuden auttaa, Tätä varten on olemassa vanhempainvapaita, isyyslomia jne. Jos se äiti on täysin poissa pelistä, niin sitten vaan saikulle ja isä vanhempainvapaalle. Vai oletatteko, että kunta makselee teille piiat?
Suomessa tämä ei ole realistista koska perheelliset naiset on käytännössä kaikki yksinhuoltajia pientä joukkoa lukuunottamatta joilla mieskin osallistuu perheen elämään. Tämä on huomattavasti kuormittavampi elämäntapa kuin yksinhuoltajana eläminen totaalisesti ilman tukiverkkoa. Perheitä tulisi aina lähestyä niin, että siellä on vain yksi aikuinen jolla on vastuu lapsista. On sivusta nähtynä näitä kun sosiaalityö ei millään ymmärrä että perheessä asuva mies ei kuulu varsinaisesti perheen piiriin jos siihen kohdistetaan toimia vaan on enemmän kulunjakajan ja seksuaalipalvelusten saajan roolissa ilman muuta vastuuta.
No miksi ihmeessä sinä olet perustanut perheen ihmisen kanssa, joka pakoilee vastuuta eikä halua osallistua perheenne elämään?
Minun mieheni jakaa vanhemmuuden täysin, on alusta asti ollut osallistuva isä ja takaa sen, et minä saan myös omaa aikaa ja saan levättyä.
En puhunut itsestäni, meillä mies oli kotona ja minä töissä. Mies kävi myös kaikissa äitiysneuvoloissani ja osallistui kaikkiin raskauksiin aktiivisesti ja oli synnytyksissä mukana. Lapsemme on nykyään aikuisia. Saimme paljon apua isovanhemmilta. Puhuin siitä mitä näen muiden ihmisten parisuhteissa ja sivusta kuunneltuja keskusteluja näinä aikoina. Naiset on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Aina on oikeus huolestua. Ja aina sieltä perheestä jotain asiakkuuden syytä löytyy kun vuodenkin on arvioitavana ja tarpeeksi tarkkaillaan.
Se mikään virkavirhe ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Meidän kunnassa ei ole tuota palvelua. Sitä siis ei ole ollenkaan.
Kyllä minäkin tiedän mitä laki sanoo mutta kolmasosa kunnista rikkoo lakia tyynesti. Lapsellista luulla että esimiehen puheille pääst korjaa asian.Oletko ajatellut ottaa yhteyttä oikeusasiamieheen? Tai hankkinut juristin selvittämään asiaan? On se kumma jos kukaan ei tuota jaksa lähteä selvittämään. Minä voin jos kerrot mikä kunta/kaupunki on kyseessä.
Sorry nyt vaan mutta kuka uupunut ja väsynyt äiti alkaa omalla rahallaan palkkaamaan lakimiestä ja vänkäämään asiasta? En minä ainakaan. Mulla murtui käsivarsi kun olin vauvan ja taaperon kanssa kotona, en saanut nostaa mitään 4 viikkoon kipsin takia. Anoin kotiapua, no enpä saanut. Isovanhemmat ei auta, mies ei saanut töistä palkatonta.
Siinä tilanteessa ei jaksa mitään lakimiehiä palkata. Palkkasin kotiapua itse ja lasku oli liki kymppitonnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Aina on oikeus huolestua. Ja aina sieltä perheestä jotain asiakkuuden syytä löytyy kun vuodenkin on arvioitavana ja tarpeeksi tarkkaillaan.
Se mikään virkavirhe ole.
No on se virkavirhe jos perhe otetaan seurantaan vuodeksi sillä perusteella, että on käytetty lakiin kirjattua oikeutta kotiapuun. Jos taas ilmoitus on selvästi tekaistu niin kyllä sekin tulee ilmi kun asiaa selvitellään oikeudessa.
En usko kenenkään työpaikkaansa arvostavan ottavan kyseistä riskiä. Aina toki tietysti mahtuu tyhmiä mukaan, mutta voihan heillekin sitten tapahtua jotain ikävää. :)
Siis mikään lakimies tai AVI kantelu ei tuo lapsiperheen kotiapua kuntaan. Kunta voi saada huomautuksen, siinä kaikki. Se kotiavun tarjoamattomuus on ain VALINTA jonka kunta tekee ja päättäjinä on kunnanvaltuusto.
Meidän kunnassa valtuutetut ovat päättäneet että kotiapua ei ole koska vähäiset resurssit pitää kohdentaa vanhuksille. Vaikka nyt tulisi joku AVI huomatus että ”alkakaa tarjoamaan kotiapua” niin voin sanoa että ei varmasti aleta.
Kunnanvaltuusto on suuria ikäluokkia täynnä ja niitä kiinnostaa vain ja ainoastaan vanhusten asiat ja edut. Jotkut lapsiperhepalvelut on niiden milestä vain riesa ja turha kuluerä.
Olen tosi pahoillani sinun puolesta. Kuulostaa niin tutulta! Itse olin myös vuosia masentunut ja hain apua koko tuon ajan. Ainoa, mitä sain oli lääkehoitoa lääkehoidon perään (mikään lääkkeistä ei auttanut itse vaivaan, jotkut muuttivat kyllä lähes tunteettomaksi zombiksi) ja liipalaapa-keskusteluapua, joka oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Lopulta sisuunnuin itse tuosta tilanteesta ja todellisen avun puutteesta niin, että päätin raahautua itse ylös sieltä kuopasta, vaikka mikä olisi. Luojan kiitos minulla oli mies ja muutama rakastava läheinen tukenani, muuten en olisi ikinä selvinnyt. En tiedä tilannettasi tarkemmin tai masennuksen vakavuutta, joten neuvona tämä voi olla ihan toisarvoinen, mutta itselleni auttoi terveempiin elämäntapoihin siirtyminen, liikunnan lisääminen pikku hiljaa, omaehtoinen sosiaalisiin tilanteisiin itseni siedättäminen ja mindfulness-harjoittelu. Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat erilaisia ja sinun kohdallasi saattaisi toimia jokin ihan muu, esimerkiksi pitkäjänteinen psykoterapia semmoisen terapeutin kanssa, jonka kanssa persoonallisuudet natsaa. Paljon tsemppiä sinulle kuitenkin, toivottavasti tilanteesi paranee!