Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Miten joku voi ihmetellä miten äiti on hylätty läheisten taholta selviämään yksin? Näinhän se on liki AINA. Kolmasosa perheistä ei saa koskaan mitään apua isovanhemmilta tai sukulaisilta. Sellainen 15-20% perheistä on totaalitukoverkottomia.
Minäkin olen totaalitukoverkoton, on kahdet isovanhemmat kyllä elossa ja terveinä mutta kummatkaan ei pidä mitään yhteyksiä eikä halua nähdä lapsenlapsia, heidän valinta enkä voi heidän päätään kääntää.
Olen ollut reilu 12 vuotta äiti, useampi lapsi. Koko tän 12 vuoden aikana en ole saanut mistään mitään apua YHTÄÄN KERTAA. Joten ymmärrän hyvin miten äiti uupuu ja on erittäin tavallista että omat vanhemmat ja suku jättää äidin yksin.
Mun onni on se että olen hyvissä töissä ja hyväpalkkainen ja pystyn rahalla helpottamaan vähän elämää (siivooja, ruuan nettitilaus, hyvin harvoin lastenhoitaja jos ihan pakollinen meno) mutta tiedän että likimainkaan kaikilla ei ole tähän varaa.
Silloin vaohtoehtona on vaan kestää ja taistella koska on pakko. Koska tietää että apua ei saa, koska tietää että vanhempia/appivanhempia ei kiinnosta, koska tietää että olet yksin ja pakkp pärjätä.Lähinnä ihmettelen miten äidit taakkaansa alla jalsaa näinkin hyvin. Luulisi että suirempi psa murtuu ja loppuunpalaa. Suomi on varmaan maailman epäempaattisin maa missä läheiset eivät auta eikä välitä.
Oletko maahan muualta tullut? Tukiverkkojen puute on totta heillä, ei muilla.
Ihan kantasuomalainen ja on elossa olevat vanhemmat ja appivanhemmat, terveitä eläkeläisiä. Olet naiivi jos luulet että kaikilla on tukiverkot kunnossa, mutta pidä toki luulosi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja otettiin kyllä lähes heti osastolle. Sai apua välittömästi ja hyvin hoidettiin. Ja lasta ei kukaan ottanut pois, vaan asui isän ja isovanhempien luona laitoshoidon ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Miten joku voi ihmetellä miten äiti on hylätty läheisten taholta selviämään yksin? Näinhän se on liki AINA. Kolmasosa perheistä ei saa koskaan mitään apua isovanhemmilta tai sukulaisilta. Sellainen 15-20% perheistä on totaalitukoverkottomia.
Minäkin olen totaalitukoverkoton, on kahdet isovanhemmat kyllä elossa ja terveinä mutta kummatkaan ei pidä mitään yhteyksiä eikä halua nähdä lapsenlapsia, heidän valinta enkä voi heidän päätään kääntää.
Olen ollut reilu 12 vuotta äiti, useampi lapsi. Koko tän 12 vuoden aikana en ole saanut mistään mitään apua YHTÄÄN KERTAA. Joten ymmärrän hyvin miten äiti uupuu ja on erittäin tavallista että omat vanhemmat ja suku jättää äidin yksin.
Mun onni on se että olen hyvissä töissä ja hyväpalkkainen ja pystyn rahalla helpottamaan vähän elämää (siivooja, ruuan nettitilaus, hyvin harvoin lastenhoitaja jos ihan pakollinen meno) mutta tiedän että likimainkaan kaikilla ei ole tähän varaa.
Silloin vaohtoehtona on vaan kestää ja taistella koska on pakko. Koska tietää että apua ei saa, koska tietää että vanhempia/appivanhempia ei kiinnosta, koska tietää että olet yksin ja pakkp pärjätä.Lähinnä ihmettelen miten äidit taakkaansa alla jalsaa näinkin hyvin. Luulisi että suirempi psa murtuu ja loppuunpalaa. Suomi on varmaan maailman epäempaattisin maa missä läheiset eivät auta eikä välitä.
Oletko maahan muualta tullut? Tukiverkkojen puute on totta heillä, ei muilla.
Maahanmuuttajanaisilla on tyypillisesti hyvät tukiverkot, koska hehän on kaikki kotona. Ja miehetkin työttöminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Miten joku voi ihmetellä miten äiti on hylätty läheisten taholta selviämään yksin? Näinhän se on liki AINA. Kolmasosa perheistä ei saa koskaan mitään apua isovanhemmilta tai sukulaisilta. Sellainen 15-20% perheistä on totaalitukoverkottomia.
Minäkin olen totaalitukoverkoton, on kahdet isovanhemmat kyllä elossa ja terveinä mutta kummatkaan ei pidä mitään yhteyksiä eikä halua nähdä lapsenlapsia, heidän valinta enkä voi heidän päätään kääntää.
Olen ollut reilu 12 vuotta äiti, useampi lapsi. Koko tän 12 vuoden aikana en ole saanut mistään mitään apua YHTÄÄN KERTAA. Joten ymmärrän hyvin miten äiti uupuu ja on erittäin tavallista että omat vanhemmat ja suku jättää äidin yksin.
Mun onni on se että olen hyvissä töissä ja hyväpalkkainen ja pystyn rahalla helpottamaan vähän elämää (siivooja, ruuan nettitilaus, hyvin harvoin lastenhoitaja jos ihan pakollinen meno) mutta tiedän että likimainkaan kaikilla ei ole tähän varaa.
Silloin vaohtoehtona on vaan kestää ja taistella koska on pakko. Koska tietää että apua ei saa, koska tietää että vanhempia/appivanhempia ei kiinnosta, koska tietää että olet yksin ja pakkp pärjätä.Lähinnä ihmettelen miten äidit taakkaansa alla jalsaa näinkin hyvin. Luulisi että suirempi psa murtuu ja loppuunpalaa. Suomi on varmaan maailman epäempaattisin maa missä läheiset eivät auta eikä välitä.
Oletko maahan muualta tullut? Tukiverkkojen puute on totta heillä, ei muilla.
Kuka pösilö on niin sinisilmäinen että ajattelee näin? Vasta oli joku tutkimus jossa oli että kolmasosa perheistä SUOMESSA elää ilman tukiverkkoa. Taas vissiin joku loisto-tukiverkot omaava tehnyt koko maata koskevat johtopäätökset omien kokemusten perusteella. Koska mulla on, niin kaikilla muillakin on!
Suomessa on varmaan koko maailman mittakaavassa yksinäisimmät yksin selviämään jätetyt äidit ja perheet, joita ei auta omat sukulaiset eikä yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Itsemurhan partaalla oltu puoli vuotta. Opiskeluterveydenhuolto, psykiatrinen osasto ja kahden kunnan työntekijät vaan arvioi, mutta mitään apua ei saa. Työntekijöitä kyllä kummasti riittää.
Meinaan jättää vielä avun hakemisen kesken, koska paremmin jaksaisin niin kuin olla pienessä toivossa ja purkaa elämää ja ajatuksia vaikka kuinka monennelle ihmiselle.
Mistä syntyy tämä mielikuva että vain arvioi? Mikä olisi se apu mitä haluat?
Todennäköisesti hoitavat koko ajan (hoidolliset keskustelut) mutta jos hoidolle ei saada vastetta, ja lopputulos on sen johdosta muualle ohjaaminen, jää mielikuva että vain arvioitiin.
Sillä, että suurin osa näistä ei ole edes tarkoitettu hoidoksi, vaan nimenomaa ohjaamaan eteenpäin. Terveydenhoitaja, lääkärit (niin opiskelu, päivystys kuin osasto), sosiaalityöntekijät ja psykiatri ovat kaikki tarkoitettukin ohjaamaan eteenpäin. Psykologi totesi heti ensimmäisellä kerralla, että hänellä ei ole resursseja hoitoon, eikä pysty säännöllisesti ottamaan, ei varmaan kannata varatakaan aikaa seuraavaan kertaan. Psyk sh totesi myös, että hänellä ei ole tarpeeksi resursseja. Ehdin käydä siellä 4 kertaa kolmessa kuukaudessa, minkä jälkeen hän ei varannut aikaa, koska kahden kuukauden päästä oli tulossa aika psykiatrille.
Totta, psyk sh oli siis tarkoitettu hoidoksi, mutta vähän siitäkin tuli tunne, että heti jätettiin omilleen kun oli muuta kautta tapahtumassa jotain hoidollista. Psykologilla sama, koska hän tiesi tulevasta psyk sh käynnistä. Kaikkien näiden työntekijöiden kanssa puhutaan muutamalla kerralla samat asiat ja ilmeisesti näkevät vastuunsa päättyneen, kun aika toiselle on tiedossa tai ovat saaneet siirrettyä minut toiselle. Vaikka psyk sh ja psykologi oli tarkoitettu näistä eniten hoitoon, lopputulos oli silti vain arvioiva.
Sen sijaan lääkkeitä kyllä tarjottiin kesälle. Kesä, jonka aikana oli yksi hoidollinen käynti psykiatrisella sairaanhoitajalla. Näistä lääkkeistä on monta kertaa teroitettu, että toimintakyvyn nousun sivuvaikutuksena voi olla jopa itsemurhayritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen 10 000 opiskelijan oppilaitoksessa. Meillä on yksi terveydenhoitaja ja psykologi. Antavat juuri pelkästään näitä arvioita, ja ohjaavat terveyskeskukseen, josta saa lisää arvioita (jos edes onnistuu saamaan aikaa).
Kukaan ei puutu siihen itse asiaan, ja opiskelijaa pallotellaan terveyskeskuksen ja opiskelijaterveyden välillä.
Mitä muuta se terkka voisi tehdä?
Tuskin tässä yksin sitä terveydenhoitajaa syyllistetään, vaan järjestelmää, jossa kukaan ei ota vastuuta hoidosta, vaan avunhakija pahimmillaan uuvutetaan pomputtelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttava sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja otettiin kyllä lähes heti osastolle. Sai apua välittömästi ja hyvin hoidettiin. Ja lasta ei kukaan ottanut pois, vaan asui isän ja isovanhempien luona laitoshoidon ajan.
Hienoa kuulla, että jossakin toimii hoito! Tämä on hyvin kaupunkikohtaista. Joissain toimii huonommin ja joissain hyvin.
Olen yksi näistä tässä keskustelussa mainituista terveydenhuollon työntekijöistä. Suurin osa ihmisista (ja asiakkaista) luulee, että työtehtäväni on auttaa ja hoitaa. Mutta työkseni on määritelty vain arvioiden tekeminen (siis meidän organisaatio ja johto määritellyt). Minulla on lupa tavata asiakas enintään kolme kertaa ja vain tuon arvioinnin merkeissä. En saa edes yrittää hoitaa vaikka haluaisin. Ja monesti haluaisin, koska osaisin. Mutta johto kieltää. Minun tulee vain arvioida tilannetta ja sen perusteella ohjata jonnekin eteenpäin (vaikka tiedän, että niissäkin paikoissa lähinnä vain arvioidaan). Sanon monesti asiakkaalle suoraan heti aluksi, että minun työ on vain tehdä arvio eikä hoitaa, ja ihan oikeutetusti suurin osa hämmästyy ja pettyy. Mutta itse en asialle voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on varmaan koko maailman mittakaavassa yksinäisimmät yksin selviämään jätetyt äidit ja perheet, joita ei auta omat sukulaiset eikä yhteiskunta.
Jotain sivuja sitten joku kertoi, että ystävänsä oli uupunut ja väsynyt vauvaperheen äiti, jota ei perhetyöstä autettu niin, että olisi saanut nukkua.
Ihmettelin, miksei tämä kirjoittaja itse auttanut ystäväänsä ja sain tästä haukkuryöpyt niskaan, että eihän nyt kukaan kerkee kun on töissä.
Jos asenteet ovat nuo, niin en ihmettele äitien yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi näistä tässä keskustelussa mainituista terveydenhuollon työntekijöistä. Suurin osa ihmisista (ja asiakkaista) luulee, että työtehtäväni on auttaa ja hoitaa. Mutta työkseni on määritelty vain arvioiden tekeminen (siis meidän organisaatio ja johto määritellyt). Minulla on lupa tavata asiakas enintään kolme kertaa ja vain tuon arvioinnin merkeissä. En saa edes yrittää hoitaa vaikka haluaisin. Ja monesti haluaisin, koska osaisin. Mutta johto kieltää. Minun tulee vain arvioida tilannetta ja sen perusteella ohjata jonnekin eteenpäin (vaikka tiedän, että niissäkin paikoissa lähinnä vain arvioidaan). Sanon monesti asiakkaalle suoraan heti aluksi, että minun työ on vain tehdä arvio eikä hoitaa, ja ihan oikeutetusti suurin osa hämmästyy ja pettyy. Mutta itse en asialle voi mitään.
Kai sinä kerrot roolisi selkeästi jossakin? Sanotko sen asiakkaalle ensimmiseksi?
Koska esimerkiksi lastensuojelu mainostaa ”auttavansa” ja ”tukevansa” mutta ei sitä tee, vaan ”arvioi”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen 10 000 opiskelijan oppilaitoksessa. Meillä on yksi terveydenhoitaja ja psykologi. Antavat juuri pelkästään näitä arvioita, ja ohjaavat terveyskeskukseen, josta saa lisää arvioita (jos edes onnistuu saamaan aikaa).
Kukaan ei puutu siihen itse asiaan, ja opiskelijaa pallotellaan terveyskeskuksen ja opiskelijaterveyden välillä.
Mitä muuta se terkka voisi tehdä?
Pointti ei ollut se, mitä se yksi terkka tekee. Varmaan parhaansa. Vaan se, että opiskelijaterveyden resurssit on olemattomat, ohjataan vain ruuhkautuneisiin terveyskeskuksiin, joissa taas käsketään ottamaan yhteyttä opiskelijaterveyteen. Kukaan tai mikään taho ei ota vastuuta, aina vain ohjataan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on varmaan koko maailman mittakaavassa yksinäisimmät yksin selviämään jätetyt äidit ja perheet, joita ei auta omat sukulaiset eikä yhteiskunta.
Jotain sivuja sitten joku kertoi, että ystävänsä oli uupunut ja väsynyt vauvaperheen äiti, jota ei perhetyöstä autettu niin, että olisi saanut nukkua.
Ihmettelin, miksei tämä kirjoittaja itse auttanut ystäväänsä ja sain tästä haukkuryöpyt niskaan, että eihän nyt kukaan kerkee kun on töissä.
Jos asenteet ovat nuo, niin en ihmettele äitien yksinäisyyttä.
Älä valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi näistä tässä keskustelussa mainituista terveydenhuollon työntekijöistä. Suurin osa ihmisista (ja asiakkaista) luulee, että työtehtäväni on auttaa ja hoitaa. Mutta työkseni on määritelty vain arvioiden tekeminen (siis meidän organisaatio ja johto määritellyt). Minulla on lupa tavata asiakas enintään kolme kertaa ja vain tuon arvioinnin merkeissä. En saa edes yrittää hoitaa vaikka haluaisin. Ja monesti haluaisin, koska osaisin. Mutta johto kieltää. Minun tulee vain arvioida tilannetta ja sen perusteella ohjata jonnekin eteenpäin (vaikka tiedän, että niissäkin paikoissa lähinnä vain arvioidaan). Sanon monesti asiakkaalle suoraan heti aluksi, että minun työ on vain tehdä arvio eikä hoitaa, ja ihan oikeutetusti suurin osa hämmästyy ja pettyy. Mutta itse en asialle voi mitään.
Kai sinä kerrot roolisi selkeästi jossakin? Sanotko sen asiakkaalle ensimmiseksi?
Koska esimerkiksi lastensuojelu mainostaa ”auttavansa” ja ”tukevansa” mutta ei sitä tee, vaan ”arvioi”.
Kuten kirjoitin, niin sanon asiakkaalle, että mikä on työtehtäväni ja tapaamisten tarkoitus. Ja suurin osa asiakkaista yllättyy asiasta ja pettyy, minkä ymmärrän hyvin, koska he toivoivat saavansa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi näistä tässä keskustelussa mainituista terveydenhuollon työntekijöistä. Suurin osa ihmisista (ja asiakkaista) luulee, että työtehtäväni on auttaa ja hoitaa. Mutta työkseni on määritelty vain arvioiden tekeminen (siis meidän organisaatio ja johto määritellyt). Minulla on lupa tavata asiakas enintään kolme kertaa ja vain tuon arvioinnin merkeissä. En saa edes yrittää hoitaa vaikka haluaisin. Ja monesti haluaisin, koska osaisin. Mutta johto kieltää. Minun tulee vain arvioida tilannetta ja sen perusteella ohjata jonnekin eteenpäin (vaikka tiedän, että niissäkin paikoissa lähinnä vain arvioidaan). Sanon monesti asiakkaalle suoraan heti aluksi, että minun työ on vain tehdä arvio eikä hoitaa, ja ihan oikeutetusti suurin osa hämmästyy ja pettyy. Mutta itse en asialle voi mitään.
Kai sinä kerrot roolisi selkeästi jossakin? Sanotko sen asiakkaalle ensimmiseksi?
Koska esimerkiksi lastensuojelu mainostaa ”auttavansa” ja ”tukevansa” mutta ei sitä tee, vaan ”arvioi”.
Ja ainiin, minä en siis ole mikään viranomainen enkä sosiaalityöntekijä ja minun palvelut on ihan vapaaehtoisia ihmisille ja jos ei halua käydä minulla siinä arviossa, niin ei siitä seuraa mitään merkintää minnekään (mutta silloin ei saa lähetettä sinne "jatkohoitoon" eli paikkaan joka tekisi vielä tarkemman arvion kuin minä, minä teen alkukartoituksen ja lähetteet). Tietenkin koko tämän arviointikarusellin tarkoitus on se, että ihminen saisi sitä hoitoa lopulta, mutta olen vain yksi linkki isossa arviointiketjussa enkä voi vaikuttaa paljoa lopputulokseen. Sen kyllä sanon, että tällainen työ ei ole itsellekään mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on varmaan koko maailman mittakaavassa yksinäisimmät yksin selviämään jätetyt äidit ja perheet, joita ei auta omat sukulaiset eikä yhteiskunta.
Jotain sivuja sitten joku kertoi, että ystävänsä oli uupunut ja väsynyt vauvaperheen äiti, jota ei perhetyöstä autettu niin, että olisi saanut nukkua.
Ihmettelin, miksei tämä kirjoittaja itse auttanut ystäväänsä ja sain tästä haukkuryöpyt niskaan, että eihän nyt kukaan kerkee kun on töissä.
Jos asenteet ovat nuo, niin en ihmettele äitien yksinäisyyttä.
Älä valehtele.
Voit palata sivuja taaksepäin lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Miten joku voi ihmetellä miten äiti on hylätty läheisten taholta selviämään yksin? Näinhän se on liki AINA. Kolmasosa perheistä ei saa koskaan mitään apua isovanhemmilta tai sukulaisilta. Sellainen 15-20% perheistä on totaalitukoverkottomia.
Minäkin olen totaalitukoverkoton, on kahdet isovanhemmat kyllä elossa ja terveinä mutta kummatkaan ei pidä mitään yhteyksiä eikä halua nähdä lapsenlapsia, heidän valinta enkä voi heidän päätään kääntää.
Olen ollut reilu 12 vuotta äiti, useampi lapsi. Koko tän 12 vuoden aikana en ole saanut mistään mitään apua YHTÄÄN KERTAA. Joten ymmärrän hyvin miten äiti uupuu ja on erittäin tavallista että omat vanhemmat ja suku jättää äidin yksin.
Mun onni on se että olen hyvissä töissä ja hyväpalkkainen ja pystyn rahalla helpottamaan vähän elämää (siivooja, ruuan nettitilaus, hyvin harvoin lastenhoitaja jos ihan pakollinen meno) mutta tiedän että likimainkaan kaikilla ei ole tähän varaa.
Silloin vaohtoehtona on vaan kestää ja taistella koska on pakko. Koska tietää että apua ei saa, koska tietää että vanhempia/appivanhempia ei kiinnosta, koska tietää että olet yksin ja pakkp pärjätä.Lähinnä ihmettelen miten äidit taakkaansa alla jalsaa näinkin hyvin. Luulisi että suirempi psa murtuu ja loppuunpalaa. Suomi on varmaan maailman epäempaattisin maa missä läheiset eivät auta eikä välitä.
Oletko maahan muualta tullut? Tukiverkkojen puute on totta heillä, ei muilla.
Maahanmuuttajanaisilla on tyypillisesti hyvät tukiverkot, koska hehän on kaikki kotona. Ja miehetkin työttöminä.
Useimmilla tapaamillani äideillä on sukulaiset ja ystävät jääneet vanhoihin kotimaihin ja uusia ystäviä ei ole Suomesta löytynyt. Miehet ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.
Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?
Me saadaan vaikeaan tilanteeseen " todellista" apua.
Yhteiskunnalle kallista lässytystä= perhetyöntekijät, joiden käynnit kuormittavat vain lisää.
Kahvia kuluu.
Kyllä se on ihan totta myös monella Suomessa syntyneellä.