Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Pahinta suomalaisessa järjestelmässä ei edes ole se, että "avusta" ei ole mitään käytännön apua vaan se, että se laittaa muutenkin tukalassa asemassa olevat entistä ahtaammalle
Juuri näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiapu toimii osalla paikkakunnista. Täällä esimerkiksi toimii kiitettävän hyvin ja mahdollista saada neuvolan kautta ilman sosiaalitoimen asiakkuutta.
Meillä kävi tilapäisesti kerran viikossa 5h kun tarvitsin apua. Yksi puhelu suoraa työntekijälle joka avasi kalenterin ja varasi ajan.En ole kokenut mitään ongelmia avun saamisessa päinvastoin täysi kiitos mahtavasti toimivalle järjestelmälle.
Hienoa jos jossain toimii! Useimmissa paikoissa ei toimi. Ap
Täällä myös ilmaiset mielenterveyspalvelut toimii moitteetta ja lapsilla kouluissa tuntiopettajat, koulunkäyntiavustajat ja tuetut pienryhmät. Keski-Euroopassa asuva ystäväni on aivan ihmeissään kun vertailemme näitä. Siellä tukea tarvitsevalle lapselle joudut kaiken maksamaan itse.
Missä tällainen paratiisi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Aina on oikeus huolestua. Ja aina sieltä perheestä jotain asiakkuuden syytä löytyy kun vuodenkin on arvioitavana ja tarpeeksi tarkkaillaan.
Se mikään virkavirhe ole.
No on se virkavirhe jos perhe otetaan seurantaan vuodeksi sillä perusteella, että on käytetty lakiin kirjattua oikeutta kotiapuun. Jos taas ilmoitus on selvästi tekaistu niin kyllä sekin tulee ilmi kun asiaa selvitellään oikeudessa.
En usko kenenkään työpaikkaansa arvostavan ottavan kyseistä riskiä. Aina toki tietysti mahtuu tyhmiä mukaan, mutta voihan heillekin sitten tapahtua jotain ikävää. :)
Olet tosi naiivi.
Pelkkä huoli riittää lastensuojeluilmoitukseen. Se on sitä matalaa kynnystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Aina on oikeus huolestua. Ja aina sieltä perheestä jotain asiakkuuden syytä löytyy kun vuodenkin on arvioitavana ja tarpeeksi tarkkaillaan.
Se mikään virkavirhe ole.
No on se virkavirhe jos perhe otetaan seurantaan vuodeksi sillä perusteella, että on käytetty lakiin kirjattua oikeutta kotiapuun. Jos taas ilmoitus on selvästi tekaistu niin kyllä sekin tulee ilmi kun asiaa selvitellään oikeudessa.
En usko kenenkään työpaikkaansa arvostavan ottavan kyseistä riskiä. Aina toki tietysti mahtuu tyhmiä mukaan, mutta voihan heillekin sitten tapahtua jotain ikävää. :)
Olet tosi naiivi.
Pelkkä huoli riittää lastensuojeluilmoitukseen. Se on sitä matalaa kynnystä.
Ainahan asiaa voi laittaa ajamaan jonkun jolla ei ole lapsia tai jonka lapset ovat jo aikuisia. Luulisi solidaarisuutta riittävän edes sen verran.
On muuten ihan harhaa että lääkkeitä ja terapiaa saisi helposti. Mulle tehtiin kaikki psykiatriset testit ja kattavat terveystarkastukset veri- ja pissakokeineen. Arvioiden mukaan olin täysin terve, mutta as-piirteitä oli. Jouduin lopulta taistelemaan vuosikausia ennen kuin sain apua paniikkihäiriööni, ja senkin yksityiseltä ja piti ottaa lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Aina on oikeus huolestua. Ja aina sieltä perheestä jotain asiakkuuden syytä löytyy kun vuodenkin on arvioitavana ja tarpeeksi tarkkaillaan.
Se mikään virkavirhe ole.
No on se virkavirhe jos perhe otetaan seurantaan vuodeksi sillä perusteella, että on käytetty lakiin kirjattua oikeutta kotiapuun. Jos taas ilmoitus on selvästi tekaistu niin kyllä sekin tulee ilmi kun asiaa selvitellään oikeudessa.
En usko kenenkään työpaikkaansa arvostavan ottavan kyseistä riskiä. Aina toki tietysti mahtuu tyhmiä mukaan, mutta voihan heillekin sitten tapahtua jotain ikävää. :)
Olet tosi naiivi.
Pelkkä huoli riittää lastensuojeluilmoitukseen. Se on sitä matalaa kynnystä.
Ainahan asiaa voi laittaa ajamaan jonkun jolla ei ole lapsia tai jonka lapset ovat jo aikuisia. Luulisi solidaarisuutta riittävän edes sen verran.
Mitä se auttaa? Kunta saa huomautuksen ja homma jatkuu tismalleen ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Aina on oikeus huolestua. Ja aina sieltä perheestä jotain asiakkuuden syytä löytyy kun vuodenkin on arvioitavana ja tarpeeksi tarkkaillaan.
Se mikään virkavirhe ole.
No on se virkavirhe jos perhe otetaan seurantaan vuodeksi sillä perusteella, että on käytetty lakiin kirjattua oikeutta kotiapuun. Jos taas ilmoitus on selvästi tekaistu niin kyllä sekin tulee ilmi kun asiaa selvitellään oikeudessa.
En usko kenenkään työpaikkaansa arvostavan ottavan kyseistä riskiä. Aina toki tietysti mahtuu tyhmiä mukaan, mutta voihan heillekin sitten tapahtua jotain ikävää. :)
Olet tosi naiivi.
Pelkkä huoli riittää lastensuojeluilmoitukseen. Se on sitä matalaa kynnystä.
Ainahan asiaa voi laittaa ajamaan jonkun jolla ei ole lapsia tai jonka lapset ovat jo aikuisia. Luulisi solidaarisuutta riittävän edes sen verran.
Olet kyllä lapsellinen jos luulet että naapurin Ritu 54v alkaa asiaa puolestani selvittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Suurin ero on siinä että se mikä 80-luvulla oli erinomaista vanhemmuutta on nykyään täydin riittämätöntä.
Meinasinkin juuri tulla jatkamaan edellistä kommenttiani. Kasarilla tosiaan neuvolassakin kehotettiin pienten lasten äitiä menemään siitä, missä aita on matalin. Kehotettiin ostamaan eineksiä ja lämmittämään niitä mikrossa. Piltit ja Bonat oli ihan tavallista vauvanruokaa eikä todellakaan tarvinnut itse tehdä luomuavocadososeita. Imetyksestäkään ei tehty vuosisadan suoritusta vaan tuttelia vain peliin, jos vaikutti siltä, ettei rintamaito riittänyt. Pyykkivuorista ei kannattanut ottaa stressiä. Muistan hyvin yhden terveydenhoitajan sanat: "Parempi vähän paskaa nurkissa kuin putipuhdas helvetti".
Minä sain lapseni muutama vuosi sitten, eikä neuvolassa ole "käsketty" tekemään itse jotain luomusoseita, vaan pilteistä ja bonista puhuttu.
Jo synnärillä otettiin vastikemaito käyttöön, kun ei tarpeeksi irronnut omaa ja vauvan paino laski. Neuvolassa sitten kehotettiin lisäämään vastike aidon määrää, jotta saatiin paino paremmin nousemaan. Imetys loppui vauvan ollessa 3kk, kun ei missään vaiheessa tullut kunnolla. Tästäkin olin neuvolassa avoin ja homma oli ok, kukaan ei koskaan tästä arvostellut.
Ruoasta kun puhuttiin, niin pidettiin tärkeimpänä, että saa jotain syötyä. Eli ei vaadittu järjestämään jotain alusta asti itse väsättyä.
Kotikäynnillä terkka kävi pari kertaa, koska oli niin kovat pakkaset ettei vauvaa voinut viedä. Oli vähän sekaista kotona ja itseäni jopa vähän hävetti, mutta neuvolaterkka ei noteerannut asiaa yhtään mitenkään, eikä kirjauksistakaan koskaan mitään mainittu.
Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen törmännyt arvosteluun, koviin vaatimuksiin ja äitiyden suorituskeskeisyyteen, on mammapalstat.
Eli luovatko nyt kuitenkin äidit itselleen ja toisilleen näitä kohtuuttomia vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viikonloppuisi kirjoitti:
Lakimuutoksen mukaan kotiapua pitää saada tietty määrä ILMAN lastensuojelun asiakkuutta. Tämä koskee kaikkia kuntia ja kaupunkeja.
Jos joku sossutäti lässyttää ettei onnistu niin pyydätte päästä esimiehen tai asiasta vastaavan puheille. Siinä vaiheessa alkaa tapahtua kun ko. henkilö kysyy kunnan juristeilta, että onko tosiaan näin. Vaatikaa rohkeasti sitä mikä kuuluu teille!
Ehkä se olisi pelastanut minunkin avioliitoni.
Ja sitten kun olet riidellyt asiasta, joku huolestuu ja kas, oletkin lastensuojelun asiakas.
Kukaan ei ota sitä riskiä, koska oikeus on kirjattu lakiin. Se olisi virkavirhe jos sillä perusteella tekisi lastensuojelupäätöksen.
Aina on oikeus huolestua. Ja aina sieltä perheestä jotain asiakkuuden syytä löytyy kun vuodenkin on arvioitavana ja tarpeeksi tarkkaillaan.
Se mikään virkavirhe ole.
No on se virkavirhe jos perhe otetaan seurantaan vuodeksi sillä perusteella, että on käytetty lakiin kirjattua oikeutta kotiapuun. Jos taas ilmoitus on selvästi tekaistu niin kyllä sekin tulee ilmi kun asiaa selvitellään oikeudessa.
En usko kenenkään työpaikkaansa arvostavan ottavan kyseistä riskiä. Aina toki tietysti mahtuu tyhmiä mukaan, mutta voihan heillekin sitten tapahtua jotain ikävää. :)
Olet tosi naiivi.
Pelkkä huoli riittää lastensuojeluilmoitukseen. Se on sitä matalaa kynnystä.
Ainahan asiaa voi laittaa ajamaan jonkun jolla ei ole lapsia tai jonka lapset ovat jo aikuisia. Luulisi solidaarisuutta riittävän edes sen verran.
Mitä se auttaa? Kunta saa huomautuksen ja homma jatkuu tismalleen ennallaan.
Oikeuasiamies voi tehdä muutakin kuin antaa huomautuksen, mm. vaatia viranomaista korjaamaan tilanteen tai hyvittämään asiakkaalle. Lisäksi oikeusasiamies voi nostaa syytteen jos on tapahtanut rikos tai antaa asian toisen viranomaisen (esim. poliisi) tutkittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Suurin ero on siinä että se mikä 80-luvulla oli erinomaista vanhemmuutta on nykyään täydin riittämätöntä.
Meinasinkin juuri tulla jatkamaan edellistä kommenttiani. Kasarilla tosiaan neuvolassakin kehotettiin pienten lasten äitiä menemään siitä, missä aita on matalin. Kehotettiin ostamaan eineksiä ja lämmittämään niitä mikrossa. Piltit ja Bonat oli ihan tavallista vauvanruokaa eikä todellakaan tarvinnut itse tehdä luomuavocadososeita. Imetyksestäkään ei tehty vuosisadan suoritusta vaan tuttelia vain peliin, jos vaikutti siltä, ettei rintamaito riittänyt. Pyykkivuorista ei kannattanut ottaa stressiä. Muistan hyvin yhden terveydenhoitajan sanat: "Parempi vähän paskaa nurkissa kuin putipuhdas helvetti".
Minä sain lapseni muutama vuosi sitten, eikä neuvolassa ole "käsketty" tekemään itse jotain luomusoseita, vaan pilteistä ja bonista puhuttu.
Jo synnärillä otettiin vastikemaito käyttöön, kun ei tarpeeksi irronnut omaa ja vauvan paino laski. Neuvolassa sitten kehotettiin lisäämään vastike aidon määrää, jotta saatiin paino paremmin nousemaan. Imetys loppui vauvan ollessa 3kk, kun ei missään vaiheessa tullut kunnolla. Tästäkin olin neuvolassa avoin ja homma oli ok, kukaan ei koskaan tästä arvostellut.
Ruoasta kun puhuttiin, niin pidettiin tärkeimpänä, että saa jotain syötyä. Eli ei vaadittu järjestämään jotain alusta asti itse väsättyä.
Kotikäynnillä terkka kävi pari kertaa, koska oli niin kovat pakkaset ettei vauvaa voinut viedä. Oli vähän sekaista kotona ja itseäni jopa vähän hävetti, mutta neuvolaterkka ei noteerannut asiaa yhtään mitenkään, eikä kirjauksistakaan koskaan mitään mainittu.
Oikeastaan ainoa paikka, jossa olen törmännyt arvosteluun, koviin vaatimuksiin ja äitiyden suorituskeskeisyyteen, on mammapalstat.
Eli luovatko nyt kuitenkin äidit itselleen ja toisilleen näitä kohtuuttomia vaatimuksia.
Yksi ongelma on myös se että palvelujen taso on myös täysin sattumanvaraista. Eli jollekulle sattuu hyvä lääkäri tai rento terkka, joku toinen saa sitten jotain muuta.
Minulle on osunut yksi hysteerinen täysin luonnevikainen eskariope, yksi käsittämättömän virkaintoinen kouluterkka ja yksi lasta itkettänyt suuhygienisti.
T kahden lukiolaisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Eivät ihmiset enää ehdi poiketa kylään. Kaikilla on omat vapaa-ajan juttunsa, mitä tekevät työpäivänsä jälkeen. Eivätkä ystävät välttämättä asu kävelymatkan päässä, koska ihmiset muuttavat ja asuvat kuka missäkin. Joskus hyvin kaukanakin. Sitäpaitsi moni lasten kanssa kotona oleva äiti kaipaakin seuraa päiviinsä, ei iltoihin tai viikonloppuihin, koska silloin on useimmiten puolisokin paikalla.
Mä pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, miten yksinäistä lasten kanssa kotona oleminen voi olla päivisin, kun puoliso ja kaikki ystävät ja kaverit ovat töissä eikä sulla ole päivisin muita aikuiskontakteja kuin korkeintaan kaupan kassa ja useimpina päivinä ei sitäkään. Kun puoliso tulee töistä, kaikki päivän aikana pääsi sisälle kertyneet ajatukset purskautat hänelle, koska ei ole ollut ketään muutakaan, jonka kanssa jakaa ajatuksiaan. Pienistäkin asioista tulee isoja, jos ei ole ketään "kohtalotoveria", jolle olisit voinut puhua ja joka olisi sanonut "Äh, älä välitä, ei meilläkään......".
Sitä varten itse kävin asukaspuistossa ja perhekerhoissa. Edelleen lämmöllä muistelen niitä, niissä tutustui toisiin äiteihin ja sai vertaistukea siihen omaan vauva-arkitilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu siltä, että juuri minun kohdalleni sattuu aina todella huonoja työntekijöitä, virkamiehiä, opettajia, lääkäreitä... Kannattaisiko katsoa peiliin?
Sama juttu palveluiden pyytämisessä, jos moni muu on tyytyväinen palveluihin ja saa tarvitsemaansa apua, mutta itse on aina tyytymätön, voi syy olla joskus muuallakin kuin palveluiden tarjoajissa
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu siltä, että juuri minun kohdalleni sattuu aina todella huonoja työntekijöitä, virkamiehiä, opettajia, lääkäreitä... Kannattaisiko katsoa peiliin?
Sama juttu palveluiden pyytämisessä, jos moni muu on tyytyväinen palveluihin ja saa tarvitsemaansa apua, mutta itse on aina tyytymätön, voi syy olla joskus muuallakin kuin palveluiden tarjoajissa
No katos, saatiinpas tänne Syyllistäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monista avun tarpeessa olevista se tuntuu siltä, koska haluttaisiin jotain taikamuutoksia ja että joku pyörittäisi arkea, kun tuen tarkoitus on saada ihmiset itse hoitamaan arki ja elämä niin, että siitä selviytyy.
Paskat se toimi näin!
Nimenomaan viranomaiset vaikeuttavat ihmisten omaa selviytymistä.
Sain pakkoapua sossuilta, kun eksä kävi siellä aina itkemässä, vaikka oli omasta päätöksestään hylännyt lapsensa kostona erostani.
Olin selvinnyt ihan hienosti työssäkäyvänä yksinhuoltajana. En saanut rahaa korotettua lapsilisää enempää, muutamia kymppejä siis. En saanut edes eksältä elatusapua, kun en jaksanut taistella sen kanssa enää erottuani. Rankkaa oli ja kovaa työntekoa, mutta kotini ja lapseni hoidin.
Sitten puuttuivat sossut elämäämme. Haastattelivat syytellen kaikesta mahdollisesta. Olen ollut myös poliisikuulustelussa väärän ilmiannon perusteella. Ja se oli kuulkaa mukava ja empaattinen rupattelu sossujen ristikuulusteluihin verrattuna. Sossujen kuulustelut olivat aivan absurdeja ja hulluja, ja kestivät tuntitolkulla ja toteutettiin työaikaan arkipäivisin, jolloin jouduin ottamaan palkatonta vapaata töistä niitä varten. Niissä ei päädytty mihinkään järkevään. Lapsikin sijoitettiin kerran, mutta sijoitus purettiin, kun sen perusteet todettiin vääriksi. Apua emme saaneet lainkaan, vaan puhdasta kiusantekoa. Koin koko ajan tulleeni väärinymärretyksi, ihan kuin he tahallaan olisivat halunneet saada minut kiinni jostain, mitä en ollut tehnyt. He uskoivat koko ajan työttömän juopon ja väkivaltaisen (tiedot löytyivät rikosrekisteristä, kun käskin sossujen kaivella ne sieltä) eksäni valheita, mutteivat minun, työssäkäyvän ja lapsesta huolehtivan tavallisen ihmisen puhetta. Ehkä ne juorut ja valheet kutkuttivat jotenkin heidän mieliään mukavammin?
Olisin totaali-yyhoona enemmän kuin mielelläni vaihtanut "gestapon" taloudelliseen apuun tai ihan konkreettiseen lapsenhoito- tai kotityöapuun. Näitä sain vain omilta vanhemmiltani.
Helvetissä on ihan oma paikkansa Suomen huonoille viranomaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monista avun tarpeessa olevista se tuntuu siltä, koska haluttaisiin jotain taikamuutoksia ja että joku pyörittäisi arkea, kun tuen tarkoitus on saada ihmiset itse hoitamaan arki ja elämä niin, että siitä selviytyy.
Paskat se toimi näin!
Nimenomaan viranomaiset vaikeuttavat ihmisten omaa selviytymistä.
Sain pakkoapua sossuilta, kun eksä kävi siellä aina itkemässä, vaikka oli omasta päätöksestään hylännyt lapsensa kostona erostani.
Olin selvinnyt ihan hienosti työssäkäyvänä yksinhuoltajana. En saanut rahaa korotettua lapsilisää enempää, muutamia kymppejä siis. En saanut edes eksältä elatusapua, kun en jaksanut taistella sen kanssa enää erottuani. Rankkaa oli ja kovaa työntekoa, mutta kotini ja lapseni hoidin.
Sitten puuttuivat sossut elämäämme. Haastattelivat syytellen kaikesta mahdollisesta. Olen ollut myös poliisikuulustelussa väärän ilmiannon perusteella. Ja se oli kuulkaa mukava ja empaattinen rupattelu sossujen ristikuulusteluihin verrattuna. Sossujen kuulustelut olivat aivan absurdeja ja hulluja, ja kestivät tuntitolkulla ja toteutettiin työaikaan arkipäivisin, jolloin jouduin ottamaan palkatonta vapaata töistä niitä varten. Niissä ei päädytty mihinkään järkevään. Lapsikin sijoitettiin kerran, mutta sijoitus purettiin, kun sen perusteet todettiin vääriksi. Apua emme saaneet lainkaan, vaan puhdasta kiusantekoa. Koin koko ajan tulleeni väärinymärretyksi, ihan kuin he tahallaan olisivat halunneet saada minut kiinni jostain, mitä en ollut tehnyt. He uskoivat koko ajan työttömän juopon ja väkivaltaisen (tiedot löytyivät rikosrekisteristä, kun käskin sossujen kaivella ne sieltä) eksäni valheita, mutteivat minun, työssäkäyvän ja lapsesta huolehtivan tavallisen ihmisen puhetta. Ehkä ne juorut ja valheet kutkuttivat jotenkin heidän mieliään mukavammin?
Olisin totaali-yyhoona enemmän kuin mielelläni vaihtanut "gestapon" taloudelliseen apuun tai ihan konkreettiseen lapsenhoito- tai kotityöapuun. Näitä sain vain omilta vanhemmiltani.
Meitä vainosi mielenterveysongelmainen sukulainen jolla oli laajennettu lähestymiskielto.
Teki meistä 82 lastensuojeilmoitusta ja hänet oikein kutsuttiin sinne virastoon että saatiin pumpattua lisää ja lisää.
Kaikki mitä hän kertoi uskottiin totena ja kritiikittä.
Opiskelen 10 000 opiskelijan oppilaitoksessa. Meillä on yksi terveydenhoitaja ja psykologi. Antavat juuri pelkästään näitä arvioita, ja ohjaavat terveyskeskukseen, josta saa lisää arvioita (jos edes onnistuu saamaan aikaa).
Kukaan ei puutu siihen itse asiaan, ja opiskelijaa pallotellaan terveyskeskuksen ja opiskelijaterveyden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Miten joku voi ihmetellä miten äiti on hylätty läheisten taholta selviämään yksin? Näinhän se on liki AINA. Kolmasosa perheistä ei saa koskaan mitään apua isovanhemmilta tai sukulaisilta. Sellainen 15-20% perheistä on totaalitukoverkottomia.
Minäkin olen totaalitukoverkoton, on kahdet isovanhemmat kyllä elossa ja terveinä mutta kummatkaan ei pidä mitään yhteyksiä eikä halua nähdä lapsenlapsia, heidän valinta enkä voi heidän päätään kääntää.
Olen ollut reilu 12 vuotta äiti, useampi lapsi. Koko tän 12 vuoden aikana en ole saanut mistään mitään apua YHTÄÄN KERTAA. Joten ymmärrän hyvin miten äiti uupuu ja on erittäin tavallista että omat vanhemmat ja suku jättää äidin yksin.
Mun onni on se että olen hyvissä töissä ja hyväpalkkainen ja pystyn rahalla helpottamaan vähän elämää (siivooja, ruuan nettitilaus, hyvin harvoin lastenhoitaja jos ihan pakollinen meno) mutta tiedän että likimainkaan kaikilla ei ole tähän varaa.
Silloin vaohtoehtona on vaan kestää ja taistella koska on pakko. Koska tietää että apua ei saa, koska tietää että vanhempia/appivanhempia ei kiinnosta, koska tietää että olet yksin ja pakkp pärjätä.Lähinnä ihmettelen miten äidit taakkaansa alla jalsaa näinkin hyvin. Luulisi että suirempi psa murtuu ja loppuunpalaa. Suomi on varmaan maailman epäempaattisin maa missä läheiset eivät auta eikä välitä.
Oletko maahan muualta tullut? Tukiverkkojen puute on totta heillä, ei muilla.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen 10 000 opiskelijan oppilaitoksessa. Meillä on yksi terveydenhoitaja ja psykologi. Antavat juuri pelkästään näitä arvioita, ja ohjaavat terveyskeskukseen, josta saa lisää arvioita (jos edes onnistuu saamaan aikaa).
Kukaan ei puutu siihen itse asiaan, ja opiskelijaa pallotellaan terveyskeskuksen ja opiskelijaterveyden välillä.
Mitä muuta se terkka voisi tehdä?
Tämä näkyy huolestuttavasti politiikassa kaikkialla, koska suurin osa äänestäjistä eläkeläisiä. Viimeiset 10v on tehty eläkeläisten ehdoilla politiikkaa niiden etuja parantaen, lapsiperheet hylätty ja etuudet viety pois. Tämä tulee vaan kiihtymään koska perheitä on vähemmän ja vähemmän, eläkeläisiä enemmän.
Eläkeläisiä tunnetusti kiinnostaa vain oma napa.