Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Niin tämä
Laittakaa nimenne kansalaisaloitteisiin:
Kouluväkivalta pois – jokaiselle oppilaalle taattava turvallinen oppimisympäristö ja välitön sekä laadukas tuki kiusaamistilanteessa
Lääkärin velvollisuus kertoa potilaalle mitä hän kirjoittaa potilaskertomukseen, ennen kuin potilas lähtee vastaanotolta.
Koulukiusatun ja pahoinpidellyn lapsen oikeusturvan ja koulunkäynnin turvaaminen
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
Vierailija kirjoitti:
Moni auttaja on tullut varovaiseksi ehdotuksissaan, kun niin moni asiakas suivaantuu neuvoista (säännöllisyys, rutiinit ja niistä kumpuavat yhteiset hetket). Vastauksia esimerkiksi:
Kyllä me kuule osataan nuo jo!
Luuletko ettei tuota ymmärretä?
Ei meillä tuollaiseen ole aikaa.
Eikös se ole koulun velvollisuus opettaa nämä asiat?
Minä olen veronmaksaja ja odotan että joku toinen nämä lapselle opettaa kun kuitenkin koulussa on puolet ajastaan!
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen. Jos lapsi on teini, hän saattaa vastustella kahdestaan lähtemistä, mutta arvostaa sitä kyllä. Kosketusta pitää myös olla, eikä vain taipua siihen jos lapsi sanoo "älä enää halaa mua!". Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, jos vanhempi yrittää liikaa totella HÄNTÄ siinä pelossa että tulee riita. Säännöistä kiinnipitäminen on tärkeää ja ne tehdään perheen sisällä, vaikka ammattilainen auttaisi niitä muodostamaan. Kaikki rauhallinen tekeminen on ihmisen hermostolle hyväksi, etenkin ahdistuneelle. Siksi sellaista tekemistä pitäisi koko perheen kohdalla lisätä. Ahdistuuhan siinä muutkin jo pelkästä myötätunnosta, jos yhdellä on vaikeaa.
Tuo ei ole auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuo on täysin totta.
Itsekin luulin aikanaan että esim neuvolasta voisi saada oikeasti apua kun niin kerran oli sanottu.
No odotusaikana ei tehty muuta kuin tarkkailtiin kaikkea ihan sama mitå oli ja tuli. En tunne yhtåän naista joka olisi saanut jotain hoidollista apua neuvolasta. Ennen aikojaan sairaalaan joutuneetkin on menneet sinne ambulanssilla ja sille reissulle jääneet.
Ja kun puhutaan Suomen erinomaisesta neuvolasysteemistä niin on kyllä kallis tarkkailuun keskittyvä laitos.
Sitten kun olin ihan loppu valvomisesta ja siitä kyselivät neuvolassa niin ainut apu oli ettå semmoista se on, samaten kun kysyin neuvoa yhä viikkojen pääståkin jomottavaan alapäähän.
Imetin vauvaa sinnillä vaikka olin luuta ja nahkaa ja en saanut nukuttua kun isoksi kasvanut vauva imi yölläkin tiheään. Kun vauva oli 6kk niin mainitsin asiasta neuvolassa ja hoitaja kommentoi ettå vauvahan kasvaa hyvin.
Lopetin imettämisen kun vauva oli 9kk ja mainitsin asiasta neuvolassa johon samainen hoitaja kommentoi pyhähtäen että hän jo ajattelikin ettå milloin sen lopetat kun on niin rankkaa ettå ei sitå ole pakko pitkään imettåä ettå kasvaa ne muutenkin. Haloo, miksi tuota ei voinut sanoa minulle jo 3kk aiemmin?Kun itse kävin odotusneuvolassa, niin joka kerta annettiin virtsanäytteet, jolla seurattiin mahdollisen raskausmyrkytyksen riskiä. Se on jo mielestäni hoidollista toimea ja tarpeellista, koska käsittääkseni tuo myrkytys tulee havaita mahdollisimman ajoissa.
Samoin tietty kuunneltiin sikiön sydänäänet.Niin. Sinua seurattiin. Ei hoidettu.
Mun lapsi kävi vinojen hampaiden kanssa arvioitavana vuodesta toiseen. Koskaan ei oiottu.
Tajuatko eron?
Niin...? Onnekseni raskausmyrkytystä ei tullut, joten ei tietenkään hoidettu.
Ja jos olisi ollut jotain, sinua olisi seurattu. Arviotu. Ei hoidettu.
Monellako siis on jätetty raskausmyrkytys hoitamatta ja vain arvioitu?
Siinä kohtaa kun raskausmyrkytystä aletaan ns hoitamaan eli äiti määrätään sairaalaan niin totuus on se että äitiä vain seurataan sairaalassa ja annetaan kärsiå niin pitkään kuin mahdollista jotta lapsi kasvaisi mahdollisimman paljon vaikka sen myrkytyksen vuoksihan lapsi ei kasva ja mitä pitempään äiti kärsii myrkytyksestä sitä enemmän äidille aiheutuu pysyvää munuaisvaivaa ja vaurioita mutta osastollakin siis vain seurataan.
Ai? Kyllä minulle ainakin heti sairaalassa aloitettiin verenpainelääke ja särkylääke. Lapsi syntyi sektiolla 4 vrk sen jälkeen kun jouduin raskausmyrkytyksen vuoksi osastolle.
Minä makasin siellä kuukauden ja ainoa tarjottu lääke pyytämättä ja kysymättä unilääke. Kun kysyin, miksi ihmeessä minulle unilääkettä tarjotaan, vastaus oli "vältetään yöhoitajan juoksuttamista... " vaikka en eläessäni ole ennen sitä enkä sen jälkeenkään yhtään unilääkettä tarvinnut enkä siihen mennessä ollut ensimmäistäkään kertaa yöhoitajaa tarvinnut.
Silloin sai sentään kotiapua (1990-luvulla) ja neuvolan väki oli kokeneita ammattilaisia. Koulutuksessa painotetaan nykyään valitettavasti enemmän tutkimusta, analysointia ja muuta sellaista kuin konkreettisia toimenpiteitä. Tämä pätee niin sosiaalityöhön, sairaanhoitoon kuin moneen muuhunkin alaan.
Mulla on tämä kokemus kaikenlaisista mielenterveyspalveluista.
Olen ollut palveluiden piirissä enemmän tai vähemmän jo 12 vuoden ajan mutta mua jatkuvasti arvioidaan ihan hyvin pärjääväksi kun käyn töissä enkä käytä huumeita. Muutama vuosi sitten menin päivystykseen itkemään kun tuntui että elämä on lähtemässä raiteiltaan: olin juuri matkustanut EU:n ulkopuolelle ilman rahaa tai vakuutusta yhden miehen luo, olin varastellut siellä kaupoista ja muutenkin käyttäytynyt holtittomasti, ja en kokenut tätä enää normaaliksi ja halusin apua. Heidän arvio: ei hoitotarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Hyvä kysymys. Kaipa se arviointi sana on tullut jäädäkseen tulostavoitteisessa maailmassa. Toisaalta mitään ei voi ratkaista ennen arviointia ja tilannekatsausta.
Mielestäni neuvolassa on paljon ratkaisukeskeisyyttä ja neuvoja saatavilla.
Lastensuojelusta en tiedä.
Oppilashuolto on taas käytännössä oppilaan kuraattoripalveluita, eli jos on oppimiseen vaikuttavaa, kannattaa tutkituttaa opintopsykologilla, jos löytyy jotain.
Kannattaa kysellä aina millä perusteella jotain apua tai tukea saa tai ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä kyse siitä, kuinka terveydenhuoltoalan töistä yritetään väkisin vääntää teoreettisempia ja toimistotyömäisempiä, jotta niiden arvostus ja palkkataso nousisi? Sitten työajasta iso siivu menee kaikenlaiseen arviointiin, jota voidaan tehdä kirjallisena, mutta ei ole ketään joka toimeenpanisi näitä arviointeja. Kaikista selkeimminhän tämä näkyy toiminta- ja fysioterapeuteilla. Tekevät kirjallisia arviointejaan ja kuntoutussuunnitelmiaan, vaan kukaan ei ole koskaan toteuttamassa näitä hienoja suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että tarvitaan näitä korkeakoulutettuja tekemään vaativia päätöksiä (ei allekirjoittamaan muiden tekemiä raportteja, vaan tekemään ydintehtäväänsä). Lääkärit, psykologit ja AINA moniammatillinen työryhmä.
Ymmärrän myös ammattikoulutasolta valmistuvat kenttätyöntekijät (siivoojat, kotiapu, kehittäjät, sihteerit, arkistoijat).
En kuitenkaan ymmärrä tätä arvioija-armeijaa tässä välissä: sosionomit, toimintaterapeutit yms. joilla on asiakkaille kyllä kyselykaavakkeita ja arviointimetodeja, mutta nämä arvioinnit eivät koskaan johda mihinkään toimiin. Heillä ei ole päätäntävaltaa, ovat ilmeisesti pelkän infon kerääjiä.
Ymmärtäisin nämä valmentajat ja terapeutit vain, jos he myös auttavat asiakasta, sen jälkeen kun nämä alkuarvioinnit valmistuvat. Näin ei ilmeisesti tapahdu.
Rahojen vähyys näkyy kenttätyönteki
Voisiko ongelmaan olla ratkaisu, ettei mitään arviointeja tehdä tai että niihin aina kuuluu lisäksi pakollisena se kuntoutus? Toki jonot olisivat hillittömät, mutta mikä hyöty näistä nykyisistä arviointiarmeijoistakaan on?
En todellakaan ymmärrä fysioterapeuttien tai toimintaterapeuttien funktiota yhtään. Miksi masennukssta kärsivän pitää käydä fysioterapiassa, jossa kerrotaan hänellä olevan yliliikkuvat nivelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestelmässä on vikaa. Eikä ole ainoa alallaan Suomessa. Samanlaista radikaalia muutosta huonompaan suuntaan on saatu aikaiseksi mm. koulujärjestelmässä, terveydenhuollossa ja julkisten varojen käytössä/valvonnassa.
Väistämättä miettii onko osaamattomuus aina todellista vai toisinaan tahallista. Yli-Viikarissa meillä on elävä esimerkki siitä, kuinka ylijohtaja ajoi aktiivisesti alas laitoksensa lakisääteistä tehtävää. Kaikkien pitäisi tiedostaa, että suomalaisessa yhteiskunnassa on runsaasti mm. itänaapurin lonkeroita ja voikin miettiä miksi ja miten huonolla osaamisella tärkeitä rakenteita onnistutaan uudistamaan vakavasti kansalaisia ja yhteiskuntaa haittaavaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Itsemurhan partaalla oltu puoli vuotta. Opiskeluterveydenhuolto, psykiatrinen osasto ja kahden kunnan työntekijät vaan arvioi, mutta mitään apua ei saa. Työntekijöitä kyllä kummasti riittää.
Meinaan jättää vielä avun hakemisen kesken, koska paremmin jaksaisin niin kuin olla pienessä toivossa ja purkaa elämää ja ajatuksia vaikka kuinka monennelle ihmiselle.
Käy ihmeessä turustumassa ainakin mielenterveystalo.fi masennuksen omahoito ohjelmaan. Sitten on ainakin nuorten netti, ja apuu chat, mistä voi saada apua (oletan että olet melko nuori, kun opiskeluterveydenhuollon piirissä olet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siks et ne yrittää käsitellä asioita mitkä ei niille kuulu ja mitkä ei oikeasti ole neuvolan tai lastensuojelun asioita. Mutta kun halutaan kansalainen tahalleen heittää "nolojen" palveluiden pariin, mistä vain haittaa sysätään ihan minne vaan. Tuo on tapa millä voidaan häiritä ja luvattomasti yrittää urkkia ja puuttua aikuisten oikeustoimukelpousten ihmisten elämään. Jopa rikoksin.
Ihan samaa olen ihmetellyt. Ei mitään järkeä. Hirveää resurssien ja ajan tuhlaamista, kun mitään ei tapahdu vaikka kovasti tutkitaan.
Kuka on keksinyt palvelutarpeen- ja hoidontarpeenarviot? Suoraan oikealle taholle hoitoa saamaan, tuskin esim kukaan masentunut huvikseen keksii apua hakea ja varmaan itse hyvin tietää jos masentaa
Samanlaisia kokemuksia täällä. Mun lapsellani on ollut isoja ongelmia ja ollaan erikoisterveydenhuollon asiakkaita. Ollaan tavattu kymmeniä sossutätejä ja hoitajia ja terapeutteja. Kaikki osaa kyllä sanoa, miten asioiden pitäisi olla, mutta kukaan ei osaa antaa konkreettisia ohjeita, miten ne tavoitteet voisi saavuttaa. Ihan sama kuin juttelisi lapsen ongelmista täällä av:lla. Todella turhauttavaa.
Huoh osaan vaan kuvitella mahtavat tukitoimet: säännöllisyys, rutiinit ja siihen käytetään ihan hirveästi rahaa ja aikaa ja tehdään jopa asiattomuuksia ja laittomuuksia.
Ja tulos: Ei rutiineja, eikä muutakaan katsos kun ihmisellä on oikeus elää miten huvittaa. Edes lastensuojelu ei voi mitenkään kovin tarkkaan pakottaa elämään jonkun tietyn mallin mukaan. Esim.
Arttu menee nukkumaan klo 23.
Vliko lasu pakottaa muuttamaan köytäntöä, ei.
Arttu nukkuu vain 5h kouluöisin.
Voiko lasu pakottaa muuttamaan käytäntöä. Voi.
Ainoa joka auttaa suoraan osaa köyhistä on raha tai koti, energia. Muu on hörhöilyä. Mikään kuulustelu tai lässytys ei auta. Koska rahalla saa hätätilanteessa erikoislääkärin, hammaslääkärin tai muun avun. Eri asia jos jollain on henkinen hätä, onko sitten kriisikeskus, niiden aika on rajattu. Osa saisi rahalla ehkä yksityisen terapeutin. Jos apu on pelkkä lämmintä kättä ja osanottoa, miksi tällaiseen systeemiin uskotaan. On ihmisiä joilla ei ole rahaa aloittaa yritystoimintaa ja toisen yrityksessä töissä voi uuvuttaa totaalisesti jos on usein kipeänä. Myös iäkkäillä hankala tilanne jos ei ole eläkettä tai sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa olen ihmetellyt. Ei mitään järkeä. Hirveää resurssien ja ajan tuhlaamista, kun mitään ei tapahdu vaikka kovasti tutkitaan.
Kuka on keksinyt palvelutarpeen- ja hoidontarpeenarviot? Suoraan oikealle taholle hoitoa saamaan, tuskin esim kukaan masentunut huvikseen keksii apua hakea ja varmaan itse hyvin tietää jos masentaa
Lapselleni tehtiin juuri hoidon tarpeen arvio kunnallisessa hammashoidossa. Hänen hampaansa eivät kaikki mahdu suuhun ja hän tarvitsee oikomishoitoa. Kunnalliseen oikomishoitoon ei ole resurssien vuoksi mahdollista ottaa kuin pieni osa oikomishoitoja haluavista. Tietenkin se on arvioitava tarkasti, kuka sen hoidon tarvitsee kipeimmin ja saa. Lapseni saa ja siirtyi nyt jonottamaan hoidon alkua.
Alue: Aihe vapaa
Ennen ei mitään terapioita tarvittu, vaan pärjättiin! Ja ihmisiä tuli lapsistakin! Tana!
Syyttömänä syntymään sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa totta kai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
"En koskaan osta kirvestä
Enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon"
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viinakauppaa
Se miehen epätoivoon ajaa
Kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä Kärki määrää
Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat"