Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Kuka taho tästä nykykuviosta sitten oikein pitää? Koska jonkun tarvetta se palvelee ja joku siitä tykkää, kun on tällainen systeemi kehitetty.
Sitä syyllistä voi katsoa tuolta eduskunnan puolelta, jossa on iloisesti leikattu lasten palveluista aina 90 -luvulta asti. Jatkuvalla syötöllä pienennetty koululääkäreiden, psykologien jne määriä, nostettu ryhmäkokoja niin päiväkodeissa kuin kouluissa, päästetty lapsiköyhyys kasvuun jne. Samaan aikaan se raha on pumpattu vanhuksille, koska he äänestävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Kuntapäättäjät, kansanedustajat ja erilaiset ministeriöt. Hehän tämän systeemin ovat rakentaneet ja sitä ylläpitävät.
Ja väitän, että tämä tässä ketjussa kuvattu nykysysteemi on pääsyyllinen siihen, että sote-työntekijät ja opettajat uupuu työssään todella pahasti.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Kuka taho tästä nykykuviosta sitten oikein pitää? Koska jonkun tarvetta se palvelee ja joku siitä tykkää, kun on tällainen systeemi kehitetty.
Kyllä siellä sote-koneistossa itsessään on runsain mitoin näitä luonnevikaisia ja muuten häiriintyneitä, jotka saa jotain ihme kiksiä tästä nöyryyttämiskyykyttämispompottamiskäytännöstä. Eihän tätä muuten toteutettaisi natsin tarkasti ja innolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Kuka taho tästä nykykuviosta sitten oikein pitää? Koska jonkun tarvetta se palvelee ja joku siitä tykkää, kun on tällainen systeemi kehitetty.
Kuntapäättäjät, kansanedustajat ja erilaiset ministeriöt. Hehän tämän systeemin ovat rakentaneet ja sitä ylläpitävät.
Ja väitän, että tämä tässä ketjussa kuvattu nykysysteemi on pääsyyllinen siihen, että sote-työntekijät ja opettajat uupuu työssään todella pahasti.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Lehteen jos päätyy asioita kaunistellaan, mutta parempi sekin, kuin kirjoittamatta jättäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös paljon diagnosoimattomia nepsy-vanhempia, joita tämä koneisto pitää huonoina vanhempina. Esim. diagnoisoimattoman ADHD/ADD-äidin kodissa voi olla pyykivuoria, astiat pesemättä yms. siivoukseen ja tavaroiden järjestelyyn liittyviä ongelmia, mutta äiti on energinen, luova ja hauska vanhempi. Lastensuojelulla herää huoli kodin siivouksesta. Tämä kodin siisteys on muuten todella tärkeä kriteeri, jota mitataan aina kotikäyntien yhteydessä. Onko ADHD:ta sairastava äiti huono vanhempi? Ovatko lapset vaarassa?
Voisiko joku selväjärkinen henkilö vinkata äidille: "Epäilen, että sulla on ADHD. Käy tutkimuksissa. Saat sieltä apua ja kuntoutusta." Äiti kiittää ja perhe kiittää.
Nyt on lastensuojelu-kierre päällä, lisäarvioinnit ja äitiä arvostellaan ja haukutaan. Ja jos diagnosoimaton ADHD on johtanut esim. äidin opiskeluaikoina hoitamattomana masennukseen (lähes kaikki diagnosoimattomat ADHD- aikuiset ovat jossain elämäntilanteessa masentuneet, kun elämä/opiskelut/parisuhteet ei toimi ns. normaalilla tavoin), lasu huolestuu lisää ja tämä kamala kierre voi pahentua.
Tässä keskustelussa ollaan todella tärkeiden asioiden äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Kuka taho tästä nykykuviosta sitten oikein pitää? Koska jonkun tarvetta se palvelee ja joku siitä tykkää, kun on tällainen systeemi kehitetty.
Luepa koko ketju niin pääset jyvälle, koko keskustelu täynnä tästä pohdintaa, joten ennen kommentointia kannattaisi vaivautua vähän lukemaan aiempia kommentteja.
Mutta vastauksena kysymykseesi: edelleen tämän toimimattoman systeemin takana on kuntien päättäjät ja johtajat. Tavallisilta rivityöntekijöiltä vaaditaan vankkoja (arviointeihin perustuvia) perusteluja siitä, mitä ja miksi jotain palvelua myönnetään. Oli sitten kuinka yksinkertainen tai halpa palvelu tahansa. Raha on se joka vaikuttaa kaikkeen taustalla. Käytännössä kaikki sosiaalipalvelut ovat harkinnanvaraisia ja vaatii perusteluja. Kaiken lisäksi sosiaalityöntekijä/lasu ei läheskään aina ole se päätöksentekijä, vaan palvelun tai rahallisen tuen myöntää joku muu taho tai henkilö. Eli todelliset portinvartijat ovat esimiehet ja johtajat. Johtajien ja kunnanpäättäjien kun pitää pystyviä perustelemaan kitiseville veronmaksajille, miksi ja kenelle näitä kalliita palveluita myönnetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Kuka taho tästä nykykuviosta sitten oikein pitää? Koska jonkun tarvetta se palvelee ja joku siitä tykkää, kun on tällainen systeemi kehitetty.
Kuntapäättäjät, kansanedustajat ja erilaiset ministeriöt. Hehän tämän systeemin ovat rakentaneet ja sitä ylläpitävät.
Ja väitän, että tämä tässä ketjussa kuvattu nykysysteemi on pääsyyllinen siihen, että sote-työntekijät ja opettajat uupuu työssään todella pahasti.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Ette ole ei, mutta sosiaalityöntekijöissä on paljon niitä, jotka on mielestään yhtä hyviä tai parempia. Esimerkiksi meidän adoptioneuvojan lempiaihe (johon kului iso osa seurannasta ) oli se, miten sosiaalityöntekijän koulutus on parempi kuin esimerkiksi psykologin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Mitä ne puutteet on jota yritätte paikata? Jos ongelmat tarvitsevat lääkärin arviota ja hoitoa miksi sitten ei ohjata lasta sitten saamaan sitä hoitoa. Itsekin olen saanut kuulla että "no ei me lääkäreitä olla ei meillä ole keinoja näihin ongelmiin" Niin en minä sitä odottanutkaan että olisitte, lapsi sitä paitsi on ihan lääkärin hoidossa. Odotin henkilöltä ihan sitä omanalansa asiatuntemusta. Lähinnä tuo toteamus jätti epävarmuuden siitä onko sitä asiantuntemusta edes siltä omasta tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiliitto muistaakseni ehdotti alku vuonna, että psykologi tulisi palkata jokaiseen Suomen lastensuojelutiimiin. Tällä hetkellä lastensuojelussa ei ole tarpeeksi osaamista ja se pitäisi nyt rehellisesti myöntää. Lastensuojelun sossut tekevät kaikki nyt mm. psykologin töitä ja tämä on hyvin kuormittavaa ja stressaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Mitä ne puutteet on jota yritätte paikata? Jos ongelmat tarvitsevat lääkärin arviota ja hoitoa miksi sitten ei ohjata lasta sitten saamaan sitä hoitoa. Itsekin olen saanut kuulla että "no ei me lääkäreitä olla ei meillä ole keinoja näihin ongelmiin" Niin en minä sitä odottanutkaan että olisitte, lapsi sitä paitsi on ihan lääkärin hoidossa. Odotin henkilöltä ihan sitä omanalansa asiatuntemusta. Lähinnä tuo toteamus jätti epävarmuuden siitä onko sitä asiantuntemusta edes siltä omasta tekemisestä.
Tyypillinen tilanne on, että lapsi oireilee vaikeasti neuropsyykkisistä syistä, saa kotona raivokohtauksia ja vanhempi on aivan naattina lapsensa kanssa. Ei jaksa ei pysty ja siellä kotona kun saattaa olla pienempiäkin lapsia, joiden kanssa tulisi jaksaa olla ja joiden turvallisuus pitäisi turvata. Ei lasu sitä lasta paranna, mutta hyvin nopeasti psykiatri siirtää lapsen lasulla eteenpäin, kun perusteet ottaa psykiatriselle osastolle ei täyty, jos täyttyisi kiireellisen sijoituksen perusteet ja vanhempi saisi kotiin edes hetkeksi rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologiliitto muistaakseni ehdotti alku vuonna, että psykologi tulisi palkata jokaiseen Suomen lastensuojelutiimiin. Tällä hetkellä lastensuojelussa ei ole tarpeeksi osaamista ja se pitäisi nyt rehellisesti myöntää. Lastensuojelun sossut tekevät kaikki nyt mm. psykologin töitä ja tämä on hyvin kuormittavaa ja stressaavaa.
Adoptiopuolella kaikki muut paitsi sosiaalityöntekijät on halunneet sinne työskentelemään psykologeja, mutta sosiaalityöntekijät vastustavat, koska eivät halua menettää hyvää sisähommaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Mitä ne puutteet on jota yritätte paikata? Jos ongelmat tarvitsevat lääkärin arviota ja hoitoa miksi sitten ei ohjata lasta sitten saamaan sitä hoitoa. Itsekin olen saanut kuulla että "no ei me lääkäreitä olla ei meillä ole keinoja näihin ongelmiin" Niin en minä sitä odottanutkaan että olisitte, lapsi sitä paitsi on ihan lääkärin hoidossa. Odotin henkilöltä ihan sitä omanalansa asiatuntemusta. Lähinnä tuo toteamus jätti epävarmuuden siitä onko sitä asiantuntemusta edes siltä omasta tekemisestä.
Tyypillinen tilanne on, että lapsi oireilee vaikeasti neuropsyykkisistä syistä, saa kotona raivokohtauksia ja vanhempi on aivan naattina lapsensa kanssa. Ei jaksa ei pysty ja siellä kotona kun saattaa olla pienempiäkin lapsia, joiden kanssa tulisi jaksaa olla ja joiden turvallisuus pitäisi turvata. Ei lasu sitä lasta paranna, mutta hyvin nopeasti psykiatri siirtää lapsen lasulla eteenpäin, kun perusteet ottaa psykiatriselle osastolle ei täyty, jos täyttyisi kiireellisen sijoituksen perusteet ja vanhempi saisi kotiin edes hetkeksi rauhan.
Sitten on liuta yksityisiä yrityksiä jalka lasun oven raossa kilpailemassa näistä - ei kullanmuruista vaan "kultakimpaleista". Bisness kasvaa ja paikkoja rakennetaan lisää.
Nepsylapsen paras paikka olisi aina oma koti. Vanhemmille tukea, apua ja tukea, apua. HETI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Mitä ne puutteet on jota yritätte paikata? Jos ongelmat tarvitsevat lääkärin arviota ja hoitoa miksi sitten ei ohjata lasta sitten saamaan sitä hoitoa. Itsekin olen saanut kuulla että "no ei me lääkäreitä olla ei meillä ole keinoja näihin ongelmiin" Niin en minä sitä odottanutkaan että olisitte, lapsi sitä paitsi on ihan lääkärin hoidossa. Odotin henkilöltä ihan sitä omanalansa asiatuntemusta. Lähinnä tuo toteamus jätti epävarmuuden siitä onko sitä asiantuntemusta edes siltä omasta tekemisestä.
Tyypillinen tilanne on, että lapsi oireilee vaikeasti neuropsyykkisistä syistä, saa kotona raivokohtauksia ja vanhempi on aivan naattina lapsensa kanssa. Ei jaksa ei pysty ja siellä kotona kun saattaa olla pienempiäkin lapsia, joiden kanssa tulisi jaksaa olla ja joiden turvallisuus pitäisi turvata. Ei lasu sitä lasta paranna, mutta hyvin nopeasti psykiatri siirtää lapsen lasulla eteenpäin, kun perusteet ottaa psykiatriselle osastolle ei täyty, jos täyttyisi kiireellisen sijoituksen perusteet ja vanhempi saisi kotiin edes hetkeksi rauhan.
Sitten on liuta yksityisiä yrityksiä jalka lasun oven raossa kilpailemassa näistä - ei kullanmuruista vaan "kultakimpaleista". Bisness kasvaa ja paikkoja rakennetaan lisää.
Nepsylapsen paras paikka olisi aina oma koti. Vanhemmille tukea, apua ja tukea, apua. HETI!
Ja näissä yrityksissä on osakkaina lastensuojelun virkamiehiä ja näiden sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Mitä ne puutteet on jota yritätte paikata? Jos ongelmat tarvitsevat lääkärin arviota ja hoitoa miksi sitten ei ohjata lasta sitten saamaan sitä hoitoa. Itsekin olen saanut kuulla että "no ei me lääkäreitä olla ei meillä ole keinoja näihin ongelmiin" Niin en minä sitä odottanutkaan että olisitte, lapsi sitä paitsi on ihan lääkärin hoidossa. Odotin henkilöltä ihan sitä omanalansa asiatuntemusta. Lähinnä tuo toteamus jätti epävarmuuden siitä onko sitä asiantuntemusta edes siltä omasta tekemisestä.
Tyypillinen tilanne on, että lapsi oireilee vaikeasti neuropsyykkisistä syistä, saa kotona raivokohtauksia ja vanhempi on aivan naattina lapsensa kanssa. Ei jaksa ei pysty ja siellä kotona kun saattaa olla pienempiäkin lapsia, joiden kanssa tulisi jaksaa olla ja joiden turvallisuus pitäisi turvata. Ei lasu sitä lasta paranna, mutta hyvin nopeasti psykiatri siirtää lapsen lasulla eteenpäin, kun perusteet ottaa psykiatriselle osastolle ei täyty, jos täyttyisi kiireellisen sijoituksen perusteet ja vanhempi saisi kotiin edes hetkeksi rauhan.
Sitten on liuta yksityisiä yrityksiä jalka lasun oven raossa kilpailemassa näistä - ei kullanmuruista vaan "kultakimpaleista". Bisness kasvaa ja paikkoja rakennetaan lisää.
Nepsylapsen paras paikka olisi aina oma koti. Vanhemmille tukea, apua ja tukea, apua. HETI!
Vaikka siellä kotona olisi armeija kotipalvelua kuuraamassa vessaa, niin ei sinne sitä turvallista arkea saada kaikille, jos sen nepsyn oirehdinta on todella rajua.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiliitto muistaakseni ehdotti alku vuonna, että psykologi tulisi palkata jokaiseen Suomen lastensuojelutiimiin. Tällä hetkellä lastensuojelussa ei ole tarpeeksi osaamista ja se pitäisi nyt rehellisesti myöntää. Lastensuojelun sossut tekevät kaikki nyt mm. psykologin töitä ja tämä on hyvin kuormittavaa ja stressaavaa.
Sossut ehkä yrittää tehdä psykologin työtä mutta ei he sitä osaa koska ei heillä ole siihen koulutusta eikä tietotaitoa.
Joten herää kyllä kysymys että miksi sossut haluaa leikkiä psykologeja!!
Vierailija kirjoitti:
On myös paljon diagnosoimattomia nepsy-vanhempia, joita tämä koneisto pitää huonoina vanhempina. Esim. diagnoisoimattoman ADHD/ADD-äidin kodissa voi olla pyykivuoria, astiat pesemättä yms. siivoukseen ja tavaroiden järjestelyyn liittyviä ongelmia, mutta äiti on energinen, luova ja hauska vanhempi. Lastensuojelulla herää huoli kodin siivouksesta. Tämä kodin siisteys on muuten todella tärkeä kriteeri, jota mitataan aina kotikäyntien yhteydessä. Onko ADHD:ta sairastava äiti huono vanhempi? Ovatko lapset vaarassa?
Voisiko joku selväjärkinen henkilö vinkata äidille: "Epäilen, että sulla on ADHD. Käy tutkimuksissa. Saat sieltä apua ja kuntoutusta." Äiti kiittää ja perhe kiittää.
Nyt on lastensuojelu-kierre päällä, lisäarvioinnit ja äitiä arvostellaan ja haukutaan. Ja jos diagnosoimaton ADHD on johtanut esim. äidin opiskeluaikoina hoitamattomana masennukseen (lähes kaikki diagnosoimattomat ADHD- aikuiset ovat jossain elämäntilanteessa masentuneet, kun elämä/opiskelut/parisuhteet ei toimi ns. normaalilla tavoin), lasu huolestuu lisää ja tämä kamala kierre voi pahentua.
Tässä keskustelussa ollaan todella tärkeiden asioiden äärellä.
Joissakin perheissä tehtävät on jaettu siten että isä vastaa siivouksesta ja ruuanlaitosta 100%. Äidille on sovittu jotkin muut tehtävät. Jos koti jonkun ulkopuolisen tarkkailijan mielestä on sottainen, miksi huomio kiinnitetään äidin mahdollisiin diagnooseihin (tai niiden puuttumiseen)? Työnjako kahden vanhemman perheessä on näiden vanhempien välinen sopimusasia. Ulkopuolinen ihminen ei tätä päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Mitä ne puutteet on jota yritätte paikata? Jos ongelmat tarvitsevat lääkärin arviota ja hoitoa miksi sitten ei ohjata lasta sitten saamaan sitä hoitoa. Itsekin olen saanut kuulla että "no ei me lääkäreitä olla ei meillä ole keinoja näihin ongelmiin" Niin en minä sitä odottanutkaan että olisitte, lapsi sitä paitsi on ihan lääkärin hoidossa. Odotin henkilöltä ihan sitä omanalansa asiatuntemusta. Lähinnä tuo toteamus jätti epävarmuuden siitä onko sitä asiantuntemusta edes siltä omasta tekemisestä.
Tyypillinen tilanne on, että lapsi oireilee vaikeasti neuropsyykkisistä syistä, saa kotona raivokohtauksia ja vanhempi on aivan naattina lapsensa kanssa. Ei jaksa ei pysty ja siellä kotona kun saattaa olla pienempiäkin lapsia, joiden kanssa tulisi jaksaa olla ja joiden turvallisuus pitäisi turvata. Ei lasu sitä lasta paranna, mutta hyvin nopeasti psykiatri siirtää lapsen lasulla eteenpäin, kun perusteet ottaa psykiatriselle osastolle ei täyty, jos täyttyisi kiireellisen sijoituksen perusteet ja vanhempi saisi kotiin edes hetkeksi rauhan.
Tuossa meidän tilanteessa kysymys ei edes ollut tuosta. Lapsella ei ollut tarvetta osastohoitoon eikä meillä vanhemmilla tarvetta olla rauhassa. Lapsi vain olisi tarvinnut apua jota lastenneurologi oli hänelle suositellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiliitto muistaakseni ehdotti alku vuonna, että psykologi tulisi palkata jokaiseen Suomen lastensuojelutiimiin. Tällä hetkellä lastensuojelussa ei ole tarpeeksi osaamista ja se pitäisi nyt rehellisesti myöntää. Lastensuojelun sossut tekevät kaikki nyt mm. psykologin töitä ja tämä on hyvin kuormittavaa ja stressaavaa.
Sossut ehkä yrittää tehdä psykologin työtä mutta ei he sitä osaa koska ei heillä ole siihen koulutusta eikä tietotaitoa.
Joten herää kyllä kysymys että miksi sossut haluaa leikkiä psykologeja!!
Jep!
Voisiko joku sossu vastata tähän?
Syyksi ei kelpaa että no kun psykologeja ei ole.
Kuka taho tästä nykykuviosta sitten oikein pitää? Koska jonkun tarvetta se palvelee ja joku siitä tykkää, kun on tällainen systeemi kehitetty.