Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajia koulutetaan nykyään enemmän kuin koskaan, paljon enemmän. Minne ne kaikki menevät töihin, jos ei tekemään konkreettista esim. kotiaputyötä tai sellaista? Ei lähihoitajat sentään noita loputtomia arviointitöitä tee, niitä tekee korkeasti koulutetut.
Lähihoitajat vähemmän tekee arviointityötä. Aika monet nykyisin jatkavat opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Ja kun ei tällaista saa ostettua edes rahalla. Ei vaikka voisi ja haluaisi maksaa siitä, että oma lapsi ei joudu olemaan koko aikaa isossa luokassa vaan saisi olla vaikka puolet viikosta aina pienryhmässä. Juuttuu vain arviointikaruselliin vaikka tekisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Ja mitä ihmeen järkeä on edes arvioida ja kartoittaa oppimisvaikeuksia tai isossa ryhmässä ilmeneviä keskittymisvaikeuksia?! Kun ei ole enää edes olemassa mitään apua niihin. Ei ole enää mitään pienluokkia, tukiopetusryhmiä eikä vastaavia! Ei mitään apua ole enää edes olemassa, koska kaikki se on lakkautettu. Joten kaikki asiaan liittyvä lapsen tutkiminen, ongelman arviointi ja tilanteen kartoittaminen on täysin - siis täysin -turhaa, koska se ei voi johtaakaan mihinkään apuun. Kun ei sitä apua ole olemassa! Silti arvioidaan ja kartoitetaan ihan loputtomiin.
Mitä enemmän tätä asiaa mietin sitä enemmän se alkaa minua ärsyttää ja sitä hullummalta koko systeemi alkaa vaikuttaa!
Ja minulla ei edes ole kouluikäisiä lapsia.
Olisin halunnut neuvolasta saada apua erääseen vauvaamme liittyvään ongelmatilanteeseen. Pyysin siihen apua, ja neuvolantäti alkoi todenteolla kartoittamaan sitä ongelmaamme. Kyseli ja haastatteli hyvin tarkkaan ja kirjasi. Kyseli lisää. Sitten aika loppui ja hän sanoi tsemppiä. Kuulemma ei ollut mitään neuvoja eikä kotiin tulevaa apua hänellä antaa. Miksi edes kysyin, huoh. Turha toivo heräsi siitä kun kartoitti niin tarkkaan. Olisi sanonut heti suoraan, että apua ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä arvioiminen tuntuu pesiytyneen toimintatavaksi laajemminkin. Seurasin sivusta tuttavan työpaikan tilannetta, jossa oli vakavia jaksamisongelmia ja vähän ilmapiirinkin tulehtumista eräässä yksikössä. Onneksi yksiköllä oli fiksu esimies, joka pyysi tilanteeseen apua, kun tajusi, etteivät omat rahkeet riitä.
Tuli psykologeja yms, tehtiin haastatteluja ja arvioita ja arvioiden purkuja. Näitä veivattiin akuutissa tilanteessa puoli vuotta. Mutta siihen se sitten jäikin. Ihmiset saivat purkaa sydäntään, mutta muuten mitään apua ei saanut tai edes esimies mitään tukea, miten voisi toimia. Eikä myöskään mennyt viestiä organisaatiossa ylöspäin, että tiimi tarvitsisi vaikka lisää henkilöitä. Mitään ei siis tapahtunut. Esimies tuskin enää toiste apua pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut neuvolasta saada apua erääseen vauvaamme liittyvään ongelmatilanteeseen. Pyysin siihen apua, ja neuvolantäti alkoi todenteolla kartoittamaan sitä ongelmaamme. Kyseli ja haastatteli hyvin tarkkaan ja kirjasi. Kyseli lisää. Sitten aika loppui ja hän sanoi tsemppiä. Kuulemma ei ollut mitään neuvoja eikä kotiin tulevaa apua hänellä antaa. Miksi edes kysyin, huoh. Turha toivo heräsi siitä kun kartoitti niin tarkkaan. Olisi sanonut heti suoraan, että apua ei ole.
Nyt se on siellä kansissa niin että joku voi huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut neuvolasta saada apua erääseen vauvaamme liittyvään ongelmatilanteeseen. Pyysin siihen apua, ja neuvolantäti alkoi todenteolla kartoittamaan sitä ongelmaamme. Kyseli ja haastatteli hyvin tarkkaan ja kirjasi. Kyseli lisää. Sitten aika loppui ja hän sanoi tsemppiä. Kuulemma ei ollut mitään neuvoja eikä kotiin tulevaa apua hänellä antaa. Miksi edes kysyin, huoh. Turha toivo heräsi siitä kun kartoitti niin tarkkaan. Olisi sanonut heti suoraan, että apua ei ole.
Nyt se on siellä kansissa niin että joku voi huolestua.
Joo niinpä! Ehkä ne tekee meistä ilmoituksen jonnekin, joka sitten arvioi ja kartoittaa vielä lisää! Vauvamme tosin ei enää ole vauva vaan hyvinvoiva kaksivuotias. Mutta voihan yhä arvioda! Pääasia, että arvioidaan!
Hyvä keskustelu. Mutta kamala asia tämän ketjun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelu. Mutta kamala asia tämän ketjun aihe.
Kamalat on aiheen seurauksetkin. Hyvä, että asiasta keskustellaan. Asia pitäisi saada ihmisten tietoisuuteen oma osaaminen ja rahkeet ei tähän riitä.
Kommentti aloitteen tekemisestä oli hyvä, mutta kuka osaa toteuttaa niin, että keräisi myös nimiä. Joku osaava tekee, muut voivat sitten jakaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, että tämä keskustelu ja nämä epäkohdat saisivat ison huomion Ilta-Sanomissa tai jossain! Enkä tarkoita noita jankkaajia, vaan oikeiden epäkohtien esiintuomista.
-yksi aikaisempi kirjoittaja jolla koko perhe kärsinyt toisen lapsen tilanteen rakia.
Voisitko kirjoittaa toimitukseen?
Joku kirjoitus taitoinen kellä sanat hallussa
www.
is.
fi/
uutisvihje/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut neuvolasta saada apua erääseen vauvaamme liittyvään ongelmatilanteeseen. Pyysin siihen apua, ja neuvolantäti alkoi todenteolla kartoittamaan sitä ongelmaamme. Kyseli ja haastatteli hyvin tarkkaan ja kirjasi. Kyseli lisää. Sitten aika loppui ja hän sanoi tsemppiä. Kuulemma ei ollut mitään neuvoja eikä kotiin tulevaa apua hänellä antaa. Miksi edes kysyin, huoh. Turha toivo heräsi siitä kun kartoitti niin tarkkaan. Olisi sanonut heti suoraan, että apua ei ole.
Nyt se on siellä kansissa niin että joku voi huolestua.
Viimeistään lasu jos muita huolia ilmaantuu
Vierailija kirjoitti:
Koska yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa kaikkien lastenhoitajia ja siivoojia. Kaikkien tulisi maksaa ne itse. Jos ei ole niihin varaa niin kannattaa jättää lapset hankkimatta.
Kaikkien? Kaikkien?
Ja miten yhteiskunnalla on sitten varaa maksaa näiden loputtomien arviointien kustannukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisaloite ja 50000 nimeä adressiin?
En usko, että uusi laki muuttaisi tilannetta, koska kuten tässä keskustelussa on jo todettu, niin esimerkiksi kotiavusta ja koulupsykologeista on olemassa lait, joiden mukaan ihmisten pitää saada niitä palveluita joka kunnassa, mutta osa kunnista ei vain halua noudattaa niitä lakeja. Ei vaikka siitä tulisi joku sakkokin. Mieluummin maksavat sakon ja jatkavat laitonta toimintaa.
Muutos vaatisi suuren massan aiheuttaman paineen kuntapäättäjille. Ja toki eduskunnan päättäjille. Eräänlainen kansan suurten päättäväisten massojen vipu, joka ei antaisi mahdollisuutta enää jatkaa nykytilaa.
Viranomaisilla on liian suuri val ta, syy tesuo ja aloite on jo olemassa, ei ihan tähän aiheeseen, mutta nimen laiton arvoinen
Kyse tästä??
Suom*n vi-ranomaisilta pois-t*ttava syyt*suoja
All*kirjoituks*t 116
Suo-m*ssa on niin po-liisilla, las-t*nsuoj*lulla, työt-tömyysn*uvojilla, so-siaalityönt*kijöillä, oi-k*uslaitoks*n tuo-mar*illa ja syyt-täjillä, t*r-v*ysk*skust*n p*r-h*työnt*kijöillä s*kä lää-kär*illä syy-t*suoja.
Tä-mä syy-t*suoja pitää saada pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...
Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Lähihoitajia koulutetaan nykyään enemmän kuin koskaan, paljon enemmän. Minne ne kaikki menevät töihin, jos ei tekemään konkreettista esim. kotiaputyötä tai sellaista? Ei lähihoitajat sentään noita loputtomia arviointitöitä tee, niitä tekee korkeasti koulutetut.