Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Kyse tästä??
Suom*n vi-ranomaisilta pois-t*ttava syyt*suojaAll*kirjoituks*t 116
Suo-m*ssa on niin po-liisilla, las-t*nsuoj*lulla, työt-tömyysn*uvojilla, so-siaalityönt*kijöillä, oi-k*uslaitoks*n tuo-mar*illa ja syyt-täjillä, t*r-v*ysk*skust*n p*r-h*työnt*kijöillä s*kä lää-kär*illä syy-t*suoja.
Tä-mä syy-t*suoja pitää saada pois.
Ei se, että sote-työntekijät voisi saada työtehtävissään syytteen toiminnastaan poista arviointikarusellia. Se päinvastoin lisää arviointi- ja kartoittamistyön määrää potenssiin kymmenen. Koska syytteen pelossa nämä työntekijät alkavat sitten tekemään niin laajoja ja perusteellisia arviointeja ja kartoituksia kuin vain ikinä mahdollista ja vielä arviointia siihen päälle. Ja alkavat kirjaamaan kaiken vielä vielä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin. Koska pelkäävät joutuvansa oikeuteen ja siellä heillä pitää olla sitten laaja todistusaineisto siitä että mitä ovat tehneet oikein etteivät vaan saa tuomiota. Se ei todellakaan poistaisi tätä tämän ketjun aiheena olevaa ongelmaa vaan ainoastaan pahentaisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelut maksaa ja kyllä sekä palveluista maksavat veronmaksajat että niitä järjestävät kuntapäättäjät haluavat että palveluille on perusteet. Palveluja ei oikein voi myöntää sillä perusteella että minä haluan nyt tämän ja tuon palvelun.
Ja sitten ne verorahat käytetään tämän arvioija-armeijan palkkoihin.
Sitä enemmän mitä enemmän on asiakkaita jotka haluavat palveluita joudutaan myös tekemään arvioita palvelutarpeista, joten joo kyllähän se maksaa.
No esim lapsia on vähemmän kuin koskaan, heille ei ole tarjota kunnollista päivähoitoa eikä koulua eikä terveydenhoitoa, mutta lastensuojelu kukoistaa. On arvioijaa, arvioijan valvojaa ja valvojan esimiestä ja kaikilla sukulaisia joilla terapiataloa ja sijaisperheinstanssia. Kaikki niin huolissaan.
Lastensuojelu kukoistaa tosiaan,,, neuro ym apua tarvitsevat nykyään lastensuojelun asiakkaiksi
Nepsy-lapset ja -aikuiset tarvitsevat lastensuojelua enemmän kuin nepsy-kuntoutusta, mitä ihmettä?
Onko lastensuojelu niin paljon halvempaa kuin nepsy-tutkimukset, hoito ja kuntoitus?
Anteeksi, tämä on ihan asian vierestä nyt, mutta suurin syy tähän on se, ettei Suomessa ole tarpeeksi suuria neuropsykiatrisiin sairauksiin erikoistuneita yksiköitä. Suomessa ei ole tämän alan tutkimusta, ei tietoa, ei lääkäreitä. Apua tarvitsevat ovat aivan hajallaan kentällä ja ihan väärissä paikoissa, kuten lastensuojelussa, joissa ei ole tämän alan asiantuntemusta. Psykologit tai sosiaalityöntekijät eivät tunne neuropsykiatriaa, joka on täysin oma tieteenalansa.
Miksi neuropsykiatrit eivät vaadi lisäresursseja, vai onko niin, ettei heitä ole tarpeeksi?
Kyllä tämä asia pitäisi saada pikaisesti kuntoon. Ei ole oikein, että lapset ja aikuiset odottavat diagnooseja vuosia, jopa kymmenen vuotta.
Meillä saatiin diagnoosit kun lapset oli 15v ja 17v. Me vanhemmat alettiin kysellä diagnoosin perään jo lasten ensimmäisenä ikävuotena kun kaikki ei ollut ok meidän mielestä vaan joku oli lapsissa oudosti. Suomessa ei ole minkäänlaista luotettavaa neuropsykiatrista osaamista eikä asiantuntijoiden yhteistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
Koska on paljon mukavampaa syyttää äitiä ja lähettää joku sinne kotiin tarkkailemaan.
Veljeni poika sai lopulta yksityiseltä puolelta diagnoosin ysillä. SYnnytyksessä tullut hapenpuute. Kaksivuotiaasta asti siitä syytettiin vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Vammaisasiavaltuutetun viran perustaminen Suomeen
Aloitteen sisältö
Vammaiset tarvitsevat lakien toteuttamista puolustamaan vammaisasiavaltuutetun, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa vammaisten asemaa yhteiskunnassa. Suomessa on useita muita asiavaltuutettuja olemassa, ei kuitenkaan yhtä tahoa, joka puolustaisi vammaisten oikeuksia ja lakien toteuttamista ilman syrjintää. Muutkin kuin vammaislait lainsäädännössä ja kuntatason sekä poliittisista että virkamiespäätöksistä koskevat vammaisia. Niiden toteutuminen kuitenkin vaatii liian usein liian monessa kunnassa ja toimijalla hallinto-oikeuksien kautta valituskierroksen laillisien oikeuksien toteutumiseksi. Kaikessa yhteiskunnan toiminnassa ja lainsäädännössä tulee ottaa huomioon vammaisvaikutukset. Näin ei nyt tapahdu.
Koskee niin nepsy lapsia, kuin muitakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Ja korostan siis, että jokaisen suomalaisen psykologin peruskoulutukseen on kuulunut jonkun verran neuropsykologiaa ja tietoa oppimisvaikeuksista. Jokainen psykologi osaa tehdä niitä koskevan karkean arvion, eli siis havaita, että lapsella on neuropsykologista oireilua (eikä esim. äidin aiheuttamaa kasvatuksesta johtuvaa oireilua). Ja tällaisen havainnon tekevä psykologi osaa ohjata lapsen tarkempiin tutkimuksiin neuropsykologille, jossa sitten tutkitaan että mitä se nepsy-oireilu tarkemmin ottaen on ja mikä kuntoutus siihen auttaa.
Sen sijaan neuvolatädit ja perhetyöntekijät ja lähihoitajat ja sosionomit ja päiväkotitädit ym ym tapaa ajatella, että lapsen ongelmat johtuu kasvatuksesta. He eivät ymmärrä neuropsykologiasta yhtikäs mitään. Moni heistä ajattelee vielä nyt vuonna 2019 että lapsen autismi johtuu äidin tavasta olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Vaikka lääketieteen ja psykologian alalla tiedetään, että autismin taustalla on neurologiset syyt.
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Ja korostan siis, että jokaisen suomalaisen psykologin peruskoulutukseen on kuulunut jonkun verran neuropsykologiaa ja tietoa oppimisvaikeuksista. Jokainen psykologi osaa tehdä niitä koskevan karkean arvion, eli siis havaita, että lapsella on neuropsykologista oireilua (eikä esim. äidin aiheuttamaa kasvatuksesta johtuvaa oireilua). Ja tällaisen havainnon tekevä psykologi osaa ohjata lapsen tarkempiin tutkimuksiin neuropsykologille, jossa sitten tutkitaan että mitä se nepsy-oireilu tarkemmin ottaen on ja mikä kuntoutus siihen auttaa.
Sen sijaan neuvolatädit ja perhetyöntekijät ja lähihoitajat ja sosionomit ja päiväkotitädit ym ym tapaa ajatella, että lapsen ongelmat johtuu kasvatuksesta. He eivät ymmärrä neuropsykologiasta yhtikäs mitään. Moni heistä ajattelee vielä nyt vuonna 2019 että lapsen autismi johtuu äidin tavasta olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Vaikka lääketieteen ja psykologian alalla tiedetään, että autismin taustalla on neurologiset syyt.
Tismalleen näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Neuropsykologille tarvitsee yleensä neurologin lähetteen. Lastenneurologeja on keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa.
Meillä reitti neuroosykologille on mennyt neuvolan lähetteellä lastenlääkärille joka on tehnyt lähetteen lastenneurologille ja hän tehnyt lähetteen neuropsykologille. Lastensuojelun tai perhetyön kanssa emme ole olleet missään vaiheessa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Neuropsykologille tarvitsee yleensä neurologin lähetteen. Lastenneurologeja on keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa.
Meillä reitti neuroosykologille on mennyt neuvolan lähetteellä lastenlääkärille joka on tehnyt lähetteen lastenneurologille ja hän tehnyt lähetteen neuropsykologille. Lastensuojelun tai perhetyön kanssa emme ole olleet missään vaiheessa tekemisissä.
Ja siinäpä korostuu sitten se neuvolan rooli. Eli hän ohjaa joko oikein tai väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Neuropsykologille tarvitsee yleensä neurologin lähetteen. Lastenneurologeja on keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa.
Meillä reitti neuroosykologille on mennyt neuvolan lähetteellä lastenlääkärille joka on tehnyt lähetteen lastenneurologille ja hän tehnyt lähetteen neuropsykologille. Lastensuojelun tai perhetyön kanssa emme ole olleet missään vaiheessa tekemisissä.
Riippuu kunnasta ja sairaanhoitopiiristä että kuka tekee lähetteet esim. neuropsykologille. Monesti esim. koulupsykologi suosittaa lausunnossaan sitä lähetettä, ja koululääkäri sen sitten sen koulupsykologin lausunnon perusteella suoraan tekee.
Mutta hyvä että saitte apua! Taidatte vain olla poikkeus, koska harvoin neuvola ohjaa lastenlääkärille näissä asioissa. Teillä oli hyvä tuuri, onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ratkaissut tämän niin, että olen todella herkkä omille vaikeuksilleni, eli koitan tarkkailla merkkejä ongelmista (niin itsellä, kuin lapsilla tai miehellä) mahdollisimman varhain. No, psykoterapian olen aina maksanut kelan tuen yli menevältä osalta itse ja ne pari lääkärikäyntiä, jotka sitä ennen tarvitaan. Mutta meillä todettiin (”arvioitiin”!) lapsella masennus ja siihen kyllä saatiin toivomaamme apua eli perheterapiaa. Mutta aloin kiinnittää lapsen oireistoon huomiota noin 5-vuotiaana (en masennukseen, vaan siihen, että lapsi on nepsypiirteinen) ja hän saikin ensin toimintaterpiaa 7-vuotiaana ja toisen jakson myöhemminkin ryhmätoimintaterapiaa, mutta sitten tosiaan diagnosoitiin masennus ja se otettiin kyllä vakavasti. Mutta jos olisin alkanut etsiä apua silloin kun masennuksesta olisi tullut jo ongelmia niin en tiedä miten nopeasti apua olisi saatu. Kaikessa kestää aina ensin kuukausia. Täytyy vain kehdata valittaa ja olla ”ongelmainen” vaikkei itsestä niin edes tunnu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Neuropsykologille tarvitsee yleensä neurologin lähetteen. Lastenneurologeja on keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa.
Meillä reitti neuroosykologille on mennyt neuvolan lähetteellä lastenlääkärille joka on tehnyt lähetteen lastenneurologille ja hän tehnyt lähetteen neuropsykologille. Lastensuojelun tai perhetyön kanssa emme ole olleet missään vaiheessa tekemisissä.
Jos se teidän neuvolatäti olisi ollut sitä mieltä, että teidän lapsen ongelmat johtuu perheen vuorovaikutuksesta niin hän olisi tehnyt teistä lähetteen perhetyöhön (ja mahdollisesti lastensuojeluun). Monesti ne nimittäin on tuota mieltä.
Neuvolan tädin tapa tulkita ongelmien syy on aivan avainasemassa tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille kannattaa ottaa sairauskuluvakuutukset. Silloin voi haistattaa pitkät paskat surkeille julkisen puolen palveluille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua. Miksi vaikkapa koulussa ei voi olla pienryhmäopetusta niille oppilaille, jotka ei pärjää isossa luokassa (ei esim. pysty keskittymään isossa ryhmässä ja siksi ei opi mitään)?? Ihan tavallinen luokanopettaja osaa tällaisen ongelman oppilaassa nähdä, ei siihen tarvi mitään vuosien arviointikarusellia erikoissairaanhoidossa.
Koska asiantuntijoiden mielestä se on eriarvoistavaa eikä ole olemassa yhtä normaalia. Siksi nykyään pöinvastoin kaikki on samassa luokassa. Pienluokat on lopetettu.
Joo tiedän. Se on sulaa hulluutta. Koko inkluusio ja integraatio. Sulaa hulluutta. Siinä on taustalla joku sama käsittämättömän typerä ideologia kuin siinä että miksi nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta. Mielestäni nämä ovat saman ilmiön eri puolia.
nepsy-lapsi joutuu loputtomaan lastensuojelun arviointi ja kartoitus -kierteeseen eikä saa apua asianmukaisesta nepsy-kuntoutuksesta.
Tämä on enemminkin sääntö kuin poikkeus ja oikeaa apua heillä ei ole tarjota. Kehitetään huolia, koska tilanne ei perhetyöntekijän käyntien ansiosta ole parantunut. Jossain oli tilasto, että nepsy lapsia sijoitetaan...Nepsy-lapsihan tarkoittaa lasta, jolla on (käytännössä synnynnäisiä) neurologisia ongelmia, jotka ilmenevät neuropsykologisin oirein.
Ei perhetyöntekijä voi hoitaa neurologista ongelmaa! Eikä perhetyöntekijä voi arvioida eikä kartoittaa neuropsykologista ongelmaa! Eikä lastensuojelu!
Niitä osaa tutkia, arvioida ja kartoittaa asiaan perehtyneet lastenlääkärit, neurologit, asiaan perehtyneet lapsipsykologit ja neuropsykologit! Ja myös kuntouttaa vain nämä ammattiryhmät.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?
En tiedä. Erittäin hyvä kysymys! Varmaan monta syytä, mutta yksi lienee se, että kunnissa ei ole kouluissa ja päiväkodeissa psykologeja (paitsi kouluissa jonkun verran mutta niin vähän että he ei ehdi tutkia ja tavata kuin pari lasta vuodessa). Eikä neuvoloissakaan. Eli ei ole niitä ammatilaisia jotka osaisivat tunnistaa ja ymmärtää tämän nepsyoireilun.
Ja jos lapsi oireilee neuvolassa/koulussa/päiväkodissa neuropsykologisin oirein eli vaikka keskittymättömyydellä tai levottomuudella niin päiväkotitädit, neuvolatädit ja opettajat tulkitsee asian niin, että lapsella/perheellä on ongelmia ja sen täytyy johtua jostain psyykkisestä/perhedynaamisesta/sosisaalisesta syystä, ja he sitten lähettävät lapsen/perheen joko lastensuojelun tai perhetyön asiakkaaksi. Eli siinä meni heti pieleen. Alkoi se loputon perhetyön/lastensuojelun kartoitusrumba, jossa ne työntekijät ei ymmärrä mitään nepsyoireilusta. Lapsi olisi pitänyt neuvolasta/päiväkodista/koulusta lähettää heti psykologille, niin se lapsi voisi saada oikeaa apuakin! Mutta kuntia ei kiinnosta palkata psykologeja. Ei vaikka laki velvoittaa ainakin kouluun psykologit.
Neuropsykologille tarvitsee yleensä neurologin lähetteen. Lastenneurologeja on keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa.
Meillä reitti neuroosykologille on mennyt neuvolan lähetteellä lastenlääkärille joka on tehnyt lähetteen lastenneurologille ja hän tehnyt lähetteen neuropsykologille. Lastensuojelun tai perhetyön kanssa emme ole olleet missään vaiheessa tekemisissä.Jos se teidän neuvolatäti olisi ollut sitä mieltä, että teidän lapsen ongelmat johtuu perheen vuorovaikutuksesta niin hän olisi tehnyt teistä lähetteen perhetyöhön (ja mahdollisesti lastensuojeluun). Monesti ne nimittäin on tuota mieltä.
Neuvolan tädin tapa tulkita ongelmien syy on aivan avainasemassa tässä.
Aikaa tuosta ekasta neuvolakäynnistä on jo sen verran että tarkasti en osaa muistaa miten neuvolatäti suhtautui asiaan muuten kuin siten että koki tarpeelliseksi että lääkäri asian tutkii. Lapsi ei vielä silloin ollut koulussa joten koulupsykologi ei lähetettä edes olisi voinut tehdä .
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Järkyttävää! Ensin ohjataan lastensuojeluun, että saisi muita palveluita jos saa tai sitten jää lastensuojelun palveluiden piiriin jolloin muihin palveluihin pääsy tyssää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, että tämä keskustelu ja nämä epäkohdat saisivat ison huomion Ilta-Sanomissa tai jossain! Enkä tarkoita noita jankkaajia, vaan oikeiden epäkohtien esiintuomista.
-yksi aikaisempi kirjoittaja jolla koko perhe kärsinyt toisen lapsen tilanteen rakia.
Voisitko kirjoittaa toimitukseen?
Hyvä idea, mutta minusta ei oikein ole nyt siihen ☹️
Vinkkaa facen kautta keskustelu, eikö lehdillä ole myös omat sivustot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään tuntuu menevän myös niin, että lastensuojelu toimii portinvartijana ihan kaikkeen. Päivähoitopaikkaan, terapioihin, lääkärin hoitoon, erikoissairaanhoitoon.
Sen sijaan että vanhempi voisi hakea näitä julkisia palveluja, hänen pitää kerjätä nöyrtymällä se lupa lastensuojelusta.
Meillä oli kuopuksella puheen viivettä, vaadin neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka kirkkain silmin väitti, että hänen pitää tehdä lasu, jotta me saamme päiväkotipaikan.
Ja ollaan kaksi työssäkäyvää ja Helsingissä työssä käymättömilläkin on oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.
Ahdistavaa.
Ei tästä lastensuojelussakaan pidetä, että sillä pyritään paikata peruspalveluiden ja terveydenhuollon puutteita. Ei me olla lääkäreitä eikä päiväkoteja.
Miksi nämä lapset sitten joutuvat lastensuojelu asiakkaaksi?