Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!

Mieheni mukaan he työllistävät toinen toisiaan.

Jos mie saisin muokata maailman mallia, minusta tulisi sellainen omaneuvolantäti. Kävisin joskus kotonakin. Hoitaisin vauvaa että toinen saa rauhassa siivota. Tai laitettaisiin se vauva isälle ja pestäis yhdessä se lattia. Semmoista ihminen ihmiselle -meininkiä. Ei sellaista pitkäveteistä ylhäältä tulevaa apua. Siinä vaan masentuu ennestään että miten hemmetin hienoa elämää niillä muilla sitten on. Voin kertoa ettei sen kummempaa kellään.

Kerran mietitytti päihdetyöntrkijän tyyli mennä ryyppäämään vieraalle paikkakunnalle, ettei vaan törmää asiakkaisiinsa.

.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mukaan he työllistävät toinen toisiaan.

Jos mie saisin muokata maailman mallia, minusta tulisi sellainen omaneuvolantäti. Kävisin joskus kotonakin. Hoitaisin vauvaa että toinen saa rauhassa siivota. Tai laitettaisiin se vauva isälle ja pestäis yhdessä se lattia. Semmoista ihminen ihmiselle -meininkiä. Ei sellaista pitkäveteistä ylhäältä tulevaa apua. Siinä vaan masentuu ennestään että miten hemmetin hienoa elämää niillä muilla sitten on. Voin kertoa ettei sen kummempaa kellään.

Kerran mietitytti päihdetyöntrkijän tyyli mennä ryyppäämään vieraalle paikkakunnalle, ettei vaan törmää asiakkaisiinsa.

.

Mikset perusta? Onhan yksityisneuvolstoimintaa olemassa jo nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Ei vaan kuten sulle jo taukutettiin miljoonaan kertaan, ei sinne kotiin vain pääse auttamaan, jos ja kun on töissä. Ei isä, ei kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmisellä itselläänkin jokin vastuu itsestään.

Miksi aina odottetaan,  että joku tekee puolestani, joku ratkaisee ongelmani, joku muu auttaa?

Pitää osata keskustelujen ja arvioiden kautta myös itse auttaa itseään ja laittaa elämä ja asiat sujumaan.

 

Luitkohan ollenkaan aloitustani ennen kuin syöksyit tänne suoltamaan tuubaasi?

Kirjoitin aloitukseeni esim. alakouluikäisestä, jolla on oppimisvaikeuksia. Silti häntäkin vain arvioidaan ja arvioidaan mutta apua hän ei saa, siis käytännön konkreettista apua. Se arvioiminen on muka sitä apua, vaikka ei siitä silti mitään hyötyä ole.

Miten lapsella voisi olla vastuu itsestään ja omasta oppimisestaan ja lapsen pitäisi auttaa itse itseään? Jos hänellä on oppimisvaikeuksia!!

Ap

Ja sama koskee kaikenikäisiä vaikeasti masentuneita. Ei kukaan edellytä, että neliraajahalvaantunut tekee yksinään kaikki kotityöt ja hoitaa vauvan ja taaperon siinä sivussa. Masentuneen oletetaan tähän kykenevän. Siksi häntä "tuetaan" kannustamalla siihen. Olen pöyristynyt! Missä soteammattilaisten(?) ymmärrys ja tieto?!

Pohjautunee siihen, että kuntoutuksessa yksi olennainen osa on omatoimisuuden vahvistaminen.

Masennus voi pahimmillaan olla sitä, että masentunut makaa sängyssä ja nukkuu suurimman osan vuorokaudesta. Ymmärrän itse jo maallikkona, ettei sellaisen mahdollistaminen palvele ketään, vähiten sitä masentunutta itseään.

Samaan tapaan kun itse loukkaannuin onnettomuudessa. En saanut kotiin ketään tekemään asioita puolestani, sen sijaan sain fysioterapiaa, joka vahvisti omaa kuntoutumistani ja itsepärjäämistäni.

Suomalainen kulttuuri on armoton ja julma, erityisesti nuoria naisia kohtaan.

Monesti se masentunut naisihminen kylläkin ylisuorittaa, ei suinkaan makaa, ruoskii itseään sairaanakin loputtomiin - siinä yleisin syy, miksi ylipäätään on sairastunutkin.

Kovuus ja ylenkatse ei paranna ketään.

No, lähipiirissäni on masennusta sairastava, joka pahimpina kausina tosiaan makaa sängyssä ja nukkuu. Ja jos tähän annettaisiin mahdollisuus, eli tehtäisiin kaikki puolesta, niin sinne sängynpohjallehan jäisi.

Ja ei, turha nyt vääntää tästä mitään "ota itseäsi niskasta" - lausetta. Vaan se, että tuollaisen mahdollistaminen olisi yksi suuri karhunpalvelus.

Mistä ihmeestä tämä käsitys "mahdollistamisesta" ja siitä että jos tekee vähänkin jotain toisen puolesta niin se on saatanasta? Ihminen on luotu liikkumaan ja kaikki loppuu aikanaan. Kyllä se ihminen sieltä itse nousee kun se on mahdollista. Olen itse ns. nukkuva masentunut eli nukun usein ja se johtuu siitä että psyykkiset ongelmat vievät leijonan osan voimista. Vaikka se ei siltä näytä niin aivot tosiaan tarvitsevat enemmän sitä lepoa. Minun päiväni usein etenee niin että ennenkuin voin tehdä ruokaa tai käydä suihkussa niin minun pitää ottaa pienet päiväunet. Sen takia paraneminenkin on niin hidasta, vuosia kestävää, kun sitä energiaa käytännön asioiden tekoon on niin vähän. Paljon helpottaisi jos joku toinen hoitaa ne arjen asiat ja siitä sitten masentunut alkaa pikkuhiljaa oman jaksamisen mukaan tekemään niitä enemmän - ei niinpäin että kaadetaan kaikki niskaan ja katsellaan vieressä että milloinkohan se alkaa tekemään jotain. Laumaeläimet eivät edes toimi tuollaisella tavalla.

Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!

Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Miten joku voi ihmetellä miten äiti on hylätty läheisten taholta selviämään yksin? Näinhän se on liki AINA. Kolmasosa perheistä ei saa koskaan mitään apua isovanhemmilta tai sukulaisilta. Sellainen 15-20% perheistä on totaalitukoverkottomia.

Minäkin olen totaalitukoverkoton, on kahdet isovanhemmat kyllä elossa ja terveinä mutta kummatkaan ei pidä mitään yhteyksiä eikä halua nähdä lapsenlapsia, heidän valinta enkä voi heidän päätään kääntää.

Olen ollut reilu 12 vuotta äiti, useampi lapsi. Koko tän 12 vuoden aikana en ole saanut mistään mitään apua YHTÄÄN KERTAA. Joten ymmärrän hyvin miten äiti uupuu ja on erittäin tavallista että omat vanhemmat ja suku jättää äidin yksin.

Mun onni on se että olen hyvissä töissä ja hyväpalkkainen ja pystyn rahalla helpottamaan vähän elämää (siivooja, ruuan nettitilaus, hyvin harvoin lastenhoitaja jos ihan pakollinen meno) mutta tiedän että likimainkaan kaikilla ei ole tähän varaa.

Silloin vaohtoehtona on vaan kestää ja taistella koska on pakko. Koska tietää että apua ei saa, koska tietää että vanhempia/appivanhempia ei kiinnosta, koska tietää että olet yksin ja pakkp pärjätä.

Lähinnä ihmettelen miten äidit taakkaansa alla jalsaa näinkin hyvin. Luulisi että suirempi psa murtuu ja loppuunpalaa. Suomi on varmaan maailman epäempaattisin maa missä läheiset eivät auta eikä välitä.

Oletko maahan muualta tullut? Tukiverkkojen puute on totta heillä, ei muilla.

Maahanmuuttajanaisilla on tyypillisesti hyvät tukiverkot, koska hehän on kaikki kotona. Ja miehetkin työttöminä.

Useimmilla tapaamillani äideillä on sukulaiset ja ystävät jääneet vanhoihin kotimaihin ja uusia ystäviä ei ole Suomesta löytynyt. Miehet ovat töissä. 

Työttömyys on yleisempää mamumiehillä kyin tuössäkäynti ja koko talo ja alue täynnä kotiäitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on varmaan koko maailman mittakaavassa yksinäisimmät yksin selviämään jätetyt äidit ja perheet, joita ei auta omat sukulaiset eikä yhteiskunta.

Jotain sivuja sitten joku kertoi, että ystävänsä oli uupunut ja väsynyt vauvaperheen äiti, jota ei perhetyöstä autettu niin, että olisi saanut nukkua.

Ihmettelin, miksei tämä kirjoittaja itse auttanut ystäväänsä ja sain tästä haukkuryöpyt niskaan, että eihän nyt kukaan kerkee kun on töissä.

Jos asenteet ovat nuo, niin en ihmettele äitien yksinäisyyttä.

Älä valehtele.

Voit palata sivuja taaksepäin lukemaan.

Ei tarvitse koska tiedän sun keskustelusi jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!

Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan. 

Ap

Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!

Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan. 

Ap

Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään. 

Jos asiakkaalla itsellään on sellainen olo, että hän ei saa mitään hyötyä eikä oikeaa apua, niin onko sellaisessa avussa mitään pointtia tai järkeä? Vai ammattilainenko sen arvioi, että asiakas hyötyi vaikka asiakas itse ei koe yhtään hyötyneensä? Aikamoista norsunluutornitouhua ja ylimielisyyttä mukamas tietää toisen puolesta hänen asiat paremmin kuin hän itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!

Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan. 

Ap

Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään. 

Ei.

Joko se lastensuojeluilmoitus on aiheellinen tai aiheeton.

Systeemissä ja laissa on pahasti jotain vikaa, jos aiheettomia ilmoituksia kasaantuu vuosittain yli puolet eli 80 000.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?

Semmonen mies on ihan tavallinen työssäkäyvä mies joka haluaa pitää kiinni työpaikastaan jolla perhe elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!

Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan. 

Ap

Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään. 

No ehkäpä joskus noinkin. Itse olen istunut lukemattomissa tyhjänjauhamispalavereissa juurikin eritysilapsen avun saamiseen liittyen. Arvioitu ja tutkittu on, monelta eri taholta, ensin kaupungin ja sen jälkeen erikoissairaanhoidon taholta (vielä samat asiat uudelleen, kun kaupungin psykologin lausunto ei tietenkään kelvannut erikoissairaanhoidon lääkäreille, ei luettu aiempia lausuntoja, viitattiin kinttaalla, kun vanhempi huomautti että nämähän on tutkittu jo). Usein palavereissa saattoi olla kuusikin henkeä ammattilaisia, osa tuli taksilla kaahaten paikalle. Kyllä paloi yhteiskunnan rahaa, mutta konkreettista apua lapsi sai vasta kolmen vuoden jälkeen. Tällöin vihdoin saatiin toimintaterapia ja musiikkiterapia, joka onkin auttanut hyvin. Eli lapsen 1-3. luokat menivät aivan hukkaan, minkä lisäksi lapsi sai itsetuntoonsa isot arvet tuosta ajasta. Luojan kiitos oppimisvaikeuksia ei ole, joten pystyin kotona opettamaan lukemiset ja laskemiset. Koulu oli noilta vuosilta lähinnä säilytyspaikka. Olen todella järkyttynyt siitä, kuinka toimimaton järjestelmä on näiltä osin ja miten vähäpätöinen se apua tarvitseva ihminen (tässä tapauksessa lapsi) on tämän myllytyksen jaloissa. Kun sen lapsen ja hänen avun saamisensa tulisi olla keskiössä, ei järjestelmän pyörittäminen. 

Eli systeemi haluaa herätellä vanhempia joiden lapsesta on tehty aiheeton lastensuojeluilmoitus, mutta ne vanhemmat jotka haluaisi ja tarvitsisi lapselleen apua ei saa sitä apua, koska arvioidaan että he ei sitä saa.

Miten tämmönen systeemi on voitu luoda? Tämä palvelee vain ja ainoastaan niitä arvioijia kohtaamatta yhtään asiakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!

Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan. 

Ap

Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään. 

Ei.

Joko se lastensuojeluilmoitus on aiheellinen tai aiheeton.

Systeemissä ja laissa on pahasti jotain vikaa, jos aiheettomia ilmoituksia kasaantuu vuosittain yli puolet eli 80 000.

Minusta lastensuojeluilmoitus ei ole aiheeton, jos sen huoli on, että huoltaja riipaisee kännit viisi kertaa viikossa kotona lasten kanssa, mutta suostuu päihdehoitoon, jolloin lastensuojeluasiakkuutta ei tarvitse aloittaa. 

Onpa hyvä ketju. Minua pelottaa hirveästi vanhemmuus (emme puolison kanssa siis odota mutta tulevaisuudessa joskus on haaveissa). Tuntuu että kaikkialta vaan tulee neuvoja, paljon ristiriitaisiakin, ja kuitenkin menee pieleen. Tuntuisi paljon turvallisemmalta, jos tietäisi, että konkreettista apua on oikeasti saatavilla. Isovanhemmat ovat vielä esimerkiksi kymmenen vuoden päästäkin työikäisiä.

N22

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?

Se mies on TÖISSÄ, tienaamassa rahaa, työnantaja EI SUOSTUNUT palkattomaan vapaaseen. Olen se jolla käsi meni poikki, en saanut apua, mies ei voinut jäädä töistä, ja isovanhemmat ei auta vaikk henki olis menossa. Ostin kymppitonnilla yksityistä kotiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap

Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.

Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.

Missä lasten isä oli?

Ja tarjositko itse apua kaverillesi?

Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.

Ohis

Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?

Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.

Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.

Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.

Ohis

Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.

Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.

En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.

Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?

Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.

Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.

Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.

Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.

Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?

MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?

Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.

Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.

Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.

Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.

Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?

Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".

Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?

Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?

Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.

Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.

Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.

Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.

Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?

Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.

Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa. 

Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä. 

Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.

Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.

Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.

Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?

Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.

Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta. 

ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.   

Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!

Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan. 

Ap

Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään. 

Ei.

Joko se lastensuojeluilmoitus on aiheellinen tai aiheeton.

Systeemissä ja laissa on pahasti jotain vikaa, jos aiheettomia ilmoituksia kasaantuu vuosittain yli puolet eli 80 000.

Minusta lastensuojeluilmoitus ei ole aiheeton, jos sen huoli on, että huoltaja riipaisee kännit viisi kertaa viikossa kotona lasten kanssa, mutta suostuu päihdehoitoon, jolloin lastensuojeluasiakkuutta ei tarvitse aloittaa. 

Lastensuojeluilmoitus on joko aiheeton tai aiheellinen. Ei ole mitään sellaista vaihtoehtoa että ”se todettiin virallisesti aiheettomaksi mutta oikeasti musta tuntuu että se oli aiheellinen”.

Myös vanhemmilla on sentään vielä jonkinlainen oikeusturva tässä stasivaltiossa.

Vierailija kirjoitti:

Eli systeemi haluaa herätellä vanhempia joiden lapsesta on tehty aiheeton lastensuojeluilmoitus, mutta ne vanhemmat jotka haluaisi ja tarvitsisi lapselleen apua ei saa sitä apua, koska arvioidaan että he ei sitä saa.

Miten tämmönen systeemi on voitu luoda? Tämä palvelee vain ja ainoastaan niitä arvioijia kohtaamatta yhtään asiakasta.

Täsmälleen näin.

Apua ei saa ellei ole lasu tehty. Olisin pari kertaa todella pahassa paikassa tarvinut kotiapua. En saanut kun emme ole lasu tutkinnan alla eikä meistä ole tehty lasua.

Teki mieli tehdä lasu itse. En tehnyt tietenkään koska tiedän miten sossu toimii.