Pesänjakamisesta tietäv8ä paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Luultavasti hän on normaali ihminen toisin kuin sinä.

Toivottavasti ottaa asianajajan hoitamaan kaiken, ettei tarvitse asioida kanssasi.

Ja hallinnoi mökkiä kuten kuuluukin elämänsä loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaikuttaa ihan helpolta tapaukselta. Mihin siinä riitelyä tarvitaan.

Testamentti ja laki määrävät perintöosuuden määrän. 

Ei ole, kun isäni varoilla on hankittu yhteistä omaisuutta molempien nimiin maksamatta lahjaveroa.

Ap

Kenen olisi pitänyt maksaa lahjaveroa? Jos ja kun isäsi on saamallaan perunnöllä ostanut jotain yhteiseen liittonsa niin hänellä on ollut siihen täysi oikeus ja siihen leskellä on oikeus.

Kuvitteletko sinä, että vaimon olisi pitänyt maksaa lahjaveroa siitä että mies on ostanut jotain vaimolleen/yhteiseksi?

Kuvitteletko että isäsi olisi pitänyt pitää kaikki peritty lukkojen takana sinua varten? Se oli HÄNEN perintö (jos edellinen sukupolvi einole siirtänyt sitä suoraan sinulle) ja saa tehdä sillä mitä huvittaa. Siitä tulee sinun perintö vasta siinä vaiheessa kun hän on maan mullissa.

Kyllä hänen olisi pitänyt maksaa, jos ei itse maksa lainanlyhennyksiä esim. ollenkaan tai asunto maksetaan isäni ed asunnon myynnillä.

Ap

Mutta juurihan sanoit, että osti yhteiseksi. Kerran molemmat omistajia. Isäsihän siinä on töpännyt kun on päästänyt näin käymään tai on luullut, ei tiennyt.

Verottajalla harvoin lipsahtaa ohi mahdollisuutta verottaa.....

Ja jatkaa leskenoikeudella asumista isäsi omistamassa asunnossa.

Äiti-/ja isäpuolia turpaan vaan niin että tärähtää. Oppivathan etsimään seuraavaksi uhriksi lapsettoman.

Ne yhteisomistettavat asunnothan on pakko (lain mukaan??) myydä, jos niiden jaosta ei synny sopua, tai en tiedä, voiko jompikumpi (lain oikeutuksella??) vaatia siihen pesänselvittäjää.. Ihan vttumainen tilanne, että pitää saada SOVITTUA jotain sen kpään kanssa. Varsinkin kun isä itse ei ymmärtänyt lahjoittaneensa tälle omaisuuttaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leski ei ole perijä mutta hänellä on hallinta- ja asumisoikeus vainajan talossa, voiko jakoa tehdä?

Äitini kuoli, isäpuoli asuu talossa, mutta perijät olemme vain minä ja sisarukseni. Emme haluaisi jakaa, mutta pelkään että sisaruksen ulosottovelka pakottaa siihen. Tietääkö joku kuinka tämä menee?

Isäpuoli oli äitisi kanssa naimisissa?

Hänellä ei ole itsellään varallisuutta tai vastaavaa asuntoa (joka voisi vesitää hänen oikeutensa asua talossa?

Käsittääkseni vain KUOLINPESÄN velkojat menevät lesken hallintaoikeuden edelle. Se, ettei sisarus suoriudu perintöveroista ei siihen vaikuta. Eli mies saa asua asunnossa.

(= Sisarus ei voi vaatia lakiosaansakaan, käsitykseni mukaan, jos se edellyttäisi lesken oikeuden polkemista.)

Ap

Olivat naimisissa, mutta äidinäidin testamentilla puolisot eivät peri taloa. On asunut talossa jo yli 10vuotta, ei muuta asuntoa, on yli 70v eläkeläinen.

Sitä mietin voiko ulosottoviranomainen vaatia jakoa jotta saisi saatavansa, tosin rahavaroja ei ole, pelkkää kiinteää omaisuutta ja eri vaiheissa olevaa metsää muutama hehtaari. Perintöveroja ei välttämättä edes tule, mutta sisaruksella ollut useampi tonni ulosotossa, yli 10vuotta vanhaa velkaa.

Ulosotto ei välttämättä laita taloa myyntiin, mutta tekee kiinnityksen, jolloin taloa ei voi myydä ilman ulosoton tietämättä. Ja kiinnityksen suuruus on ulosotossa oleva velka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Luultavasti hän on normaali ihminen toisin kuin sinä.

Toivottavasti ottaa asianajajan hoitamaan kaiken, ettei tarvitse asioida kanssasi.

Ja hallinnoi mökkiä kuten kuuluukin elämänsä loppuun saakka.

No jos hallinnoi, niin kiinteistövero oli 4-5 vuotta sitten 750e, lisäksi tiemaksut, sitten vaadin, että jätevesijärjestelmä kunnostetaan lakia vastaavaksi, sen jälkeen siellä on tehtävä kattoremontti, ja aika monta muutakin remonttia (siellä on kaksi asuintaloa), ettei hallinnoima omaisuus mätäne käsiin. Että siitä vain panostamaan kymppitonneja kiinteistöön, jota ei edes omista!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Jos isoäitisi on ostanut ja lahjoittanut SINULLE mökin, miten ihmeessä siellä voi isälläsi olla hallintaoikeus?

Jos se taas on ollut sinun ja isän puoliksi ilman ehtoja niin kyllä taas leskellä siihen sauma on.

Ottakaa ihmiset opiksi. Jakakaa yhteisomistukset ajoissa.

Meillä pappani omisti syntymäkotinsa (lähinnä tontti, rakennukset huonokuntoisia). Pappan kuoltua mummulle meni osuus, isälle toinen puoli. Isän puolisisar ( sama äiti, eri isä) ei tässä jaossa päässyt millekään osingolle. Ennen mummuni kuolemaa isänä lunasti mummun osuuden tästä kiinteistöstä. Koska mummun kuollessa hänen osuus olisi mennyt puoliksi sisaren kanssa eli "suvussa ollut omaisuus" olisi mennyt neljäsosaltaan vieraalle vaikka puolisisar olikin.

Tämä ketju ei voi olla totta!

Ei kai kukaan nykyään voi olla noin uskomattoman tietämätön asioista, kuin ap on?

Siis ihan perusasioista, jotka kuuluvat yleisivistykseen. 

En usko, arvelen että tämä on pelkkää suunsoittoa ja provoilua koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ja jatkaa leskenoikeudella asumista isäsi omistamassa asunnossa.

Toivottavasti ei jatka, koska hänen varallisuuteensa kuuluu hänen käyttöönsä soveltuva asunto samasta kaupungista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ne yhteisomistettavat asunnothan on pakko (lain mukaan??) myydä, jos niiden jaosta ei synny sopua, tai en tiedä, voiko jompikumpi (lain oikeutuksella??) vaatia siihen pesänselvittäjää.. Ihan vttumainen tilanne, että pitää saada SOVITTUA jotain sen kpään kanssa. Varsinkin kun isä itse ei ymmärtänyt lahjoittaneensa tälle omaisuuttaan.

Ap

Niin toisen osuuden voi lunastaa. Tai jos muusta samanarvostesta luopuu.

Yleensä myynti on helpoin ratkaisu.

Meillä on niin riitainen suku, että täällä on ollut todella vauhdikkaita jakoja mahdollisimman pian ja yhteisomistukset kans ratkottu saman tien.

En tiedä mitään kamalampaa kuin KPn tai muu yhteisomistus ja sitten yksi osakkaista kuolee ja kpn osaomistajaksi tulee kp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Jos isoäitisi on ostanut ja lahjoittanut SINULLE mökin, miten ihmeessä siellä voi isälläsi olla hallintaoikeus?

Jos se taas on ollut sinun ja isän puoliksi ilman ehtoja niin kyllä taas leskellä siihen sauma on.

Ottakaa ihmiset opiksi. Jakakaa yhteisomistukset ajoissa.

Meillä pappani omisti syntymäkotinsa (lähinnä tontti, rakennukset huonokuntoisia). Pappan kuoltua mummulle meni osuus, isälle toinen puoli. Isän puolisisar ( sama äiti, eri isä) ei tässä jaossa päässyt millekään osingolle. Ennen mummuni kuolemaa isänä lunasti mummun osuuden tästä kiinteistöstä. Koska mummun kuollessa hänen osuus olisi mennyt puoliksi sisaren kanssa eli "suvussa ollut omaisuus" olisi mennyt neljäsosaltaan vieraalle vaikka puolisisar olikin.

Isoäiti pidätti lahjoitus(etkellä siihen hallintaoikeuden isälleni. Typerän juristin takia se meni ajattelemattomuutta myös tälle vaimolle (alensi perintöveroa, koska isää jnkv nuorempi). Minulla on isoäitini kirjoittama toive, että vaimo luopuu oikeudestaan isäni kuolt7a.

Että kukahan se ei täällä ymmärrä mitään perusasioita, mä tiesin kaiken muun tässä ketjussa paitsi sen, mikä hetki on käytännössä aikaisin mahdollinen _vaatia_ pesää jaettavaksi ja siihen joku sitten osasi vastata. Aika moni vain yritti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne yhteisomistettavat asunnothan on pakko (lain mukaan??) myydä, jos niiden jaosta ei synny sopua, tai en tiedä, voiko jompikumpi (lain oikeutuksella??) vaatia siihen pesänselvittäjää.. Ihan vttumainen tilanne, että pitää saada SOVITTUA jotain sen kpään kanssa. Varsinkin kun isä itse ei ymmärtänyt lahjoittaneensa tälle omaisuuttaan.

Ap

Niin toisen osuuden voi lunastaa. Tai jos muusta samanarvostesta luopuu.

Yleensä myynti on helpoin ratkaisu.

Meillä on niin riitainen suku, että täällä on ollut todella vauhdikkaita jakoja mahdollisimman pian ja yhteisomistukset kans ratkottu saman tien.

En tiedä mitään kamalampaa kuin KPn tai muu yhteisomistus ja sitten yksi osakkaista kuolee ja kpn osaomistajaksi tulee kp.

Niin mutta en mä anna sen lunastaa jos ei luovu mökin käyttöoikeudesta. Sille ne asunnot luultavasti tärkeämpiä ovat kuin mulle. Vaikka se ulkomaan asunto onkin tosi kiva. Ihana merinäköala ❤️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Luultavasti hän on normaali ihminen toisin kuin sinä.

Toivottavasti ottaa asianajajan hoitamaan kaiken, ettei tarvitse asioida kanssasi.

Ja hallinnoi mökkiä kuten kuuluukin elämänsä loppuun saakka.

No jos hallinnoi, niin kiinteistövero oli 4-5 vuotta sitten 750e, lisäksi tiemaksut, sitten vaadin, että jätevesijärjestelmä kunnostetaan lakia vastaavaksi, sen jälkeen siellä on tehtävä kattoremontti, ja aika monta muutakin remonttia (siellä on kaksi asuintaloa), ettei hallinnoima omaisuus mätäne käsiin. Että siitä vain panostamaan kymppitonneja kiinteistöön, jota ei edes omista!

Ap

Sinä maksat remontit, jos niitä haluat. Haltija maksaa käyttökulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jatkaa leskenoikeudella asumista isäsi omistamassa asunnossa.

Toivottavasti ei jatka, koska hänen varallisuuteensa kuuluu hänen käyttöönsä soveltuva asunto samasta kaupungista.

Ap

Voihan sitä toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Jos isoäitisi on ostanut ja lahjoittanut SINULLE mökin, miten ihmeessä siellä voi isälläsi olla hallintaoikeus?

Jos se taas on ollut sinun ja isän puoliksi ilman ehtoja niin kyllä taas leskellä siihen sauma on.

Ottakaa ihmiset opiksi. Jakakaa yhteisomistukset ajoissa.

Meillä pappani omisti syntymäkotinsa (lähinnä tontti, rakennukset huonokuntoisia). Pappan kuoltua mummulle meni osuus, isälle toinen puoli. Isän puolisisar ( sama äiti, eri isä) ei tässä jaossa päässyt millekään osingolle. Ennen mummuni kuolemaa isänä lunasti mummun osuuden tästä kiinteistöstä. Koska mummun kuollessa hänen osuus olisi mennyt puoliksi sisaren kanssa eli "suvussa ollut omaisuus" olisi mennyt neljäsosaltaan vieraalle vaikka puolisisar olikin.

Isoäiti pidätti lahjoitus(etkellä siihen hallintaoikeuden isälleni. Typerän juristin takia se meni ajattelemattomuutta myös tälle vaimolle (alensi perintöveroa, koska isää jnkv nuorempi). Minulla on isoäitini kirjoittama toive, että vaimo luopuu oikeudestaan isäni kuolt7a.

Että kukahan se ei täällä ymmärrä mitään perusasioita, mä tiesin kaiken muun tässä ketjussa paitsi sen, mikä hetki on käytännössä aikaisin mahdollinen _vaatia_ pesää jaettavaksi ja siihen joku sitten osasi vastata. Aika moni vain yritti.

Ap

Mutta eihän sulle mikään vastaus käynyt. Kun sulle vastattiin et heti kun perunkirjoitus on tehty niin ulisit vain ettet kysynyt perunkirjoituksesta vaan pesän jakamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Luultavasti hän on normaali ihminen toisin kuin sinä.

Toivottavasti ottaa asianajajan hoitamaan kaiken, ettei tarvitse asioida kanssasi.

Ja hallinnoi mökkiä kuten kuuluukin elämänsä loppuun saakka.

No jos hallinnoi, niin kiinteistövero oli 4-5 vuotta sitten 750e, lisäksi tiemaksut, sitten vaadin, että jätevesijärjestelmä kunnostetaan lakia vastaavaksi, sen jälkeen siellä on tehtävä kattoremontti, ja aika monta muutakin remonttia (siellä on kaksi asuintaloa), ettei hallinnoima omaisuus mätäne käsiin. Että siitä vain panostamaan kymppitonneja kiinteistöön, jota ei edes omista!

Ap

Sinä maksat remontit, jos niitä haluat. Haltija maksaa käyttökulut.

Ei e niin mene, vaan haltijan on katsottava, ettei omaisuuden arvo katoa, eli jos pitää tehdä jokin arvon säilyttävä remontti, hän maksaa sen. Ja siellä on tarvetta tehdä.

Ap

Odotetaan nyt ennen perinnönjakoa, että meillä on vainaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Jos isoäitisi on ostanut ja lahjoittanut SINULLE mökin, miten ihmeessä siellä voi isälläsi olla hallintaoikeus?

Jos se taas on ollut sinun ja isän puoliksi ilman ehtoja niin kyllä taas leskellä siihen sauma on.

Ottakaa ihmiset opiksi. Jakakaa yhteisomistukset ajoissa.

Meillä pappani omisti syntymäkotinsa (lähinnä tontti, rakennukset huonokuntoisia). Pappan kuoltua mummulle meni osuus, isälle toinen puoli. Isän puolisisar ( sama äiti, eri isä) ei tässä jaossa päässyt millekään osingolle. Ennen mummuni kuolemaa isänä lunasti mummun osuuden tästä kiinteistöstä. Koska mummun kuollessa hänen osuus olisi mennyt puoliksi sisaren kanssa eli "suvussa ollut omaisuus" olisi mennyt neljäsosaltaan vieraalle vaikka puolisisar olikin.

Isoäiti pidätti lahjoitus(etkellä siihen hallintaoikeuden isälleni. Typerän juristin takia se meni ajattelemattomuutta myös tälle vaimolle (alensi perintöveroa, koska isää jnkv nuorempi). Minulla on isoäitini kirjoittama toive, että vaimo luopuu oikeudestaan isäni kuolt7a.

Että kukahan se ei täällä ymmärrä mitään perusasioita, mä tiesin kaiken muun tässä ketjussa paitsi sen, mikä hetki on käytännössä aikaisin mahdollinen _vaatia_ pesää jaettavaksi ja siihen joku sitten osasi vastata. Aika moni vain yritti.

Ap

Mutta eihän sulle mikään vastaus käynyt. Kun sulle vastattiin et heti kun perunkirjoitus on tehty niin ulisit vain ettet kysynyt perunkirjoituksesta vaan pesän jakamisesta.

No en tarkoittanut pesän JAKAMISTA, LUE ALOITUS, vaan jakamisen vaatimisesta!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Luultavasti hän on normaali ihminen toisin kuin sinä.

Toivottavasti ottaa asianajajan hoitamaan kaiken, ettei tarvitse asioida kanssasi.

Ja hallinnoi mökkiä kuten kuuluukin elämänsä loppuun saakka.

No jos hallinnoi, niin kiinteistövero oli 4-5 vuotta sitten 750e, lisäksi tiemaksut, sitten vaadin, että jätevesijärjestelmä kunnostetaan lakia vastaavaksi, sen jälkeen siellä on tehtävä kattoremontti, ja aika monta muutakin remonttia (siellä on kaksi asuintaloa), ettei hallinnoima omaisuus mätäne käsiin. Että siitä vain panostamaan kymppitonneja kiinteistöön, jota ei edes omista!

Ap

Sinä maksat remontit, jos niitä haluat. Haltija maksaa käyttökulut.

Ei e niin mene, vaan haltijan on katsottava, ettei omaisuuden arvo katoa, eli jos pitää tehdä jokin arvon säilyttävä remontti, hän maksaa sen. Ja siellä on tarvetta tehdä.

Ap

Ei hänen tarvitse tehdä yhtään mitään. Eikä sinulla ole sinne mökille asiaa.