Pesänjakamisesta tietäv8ä paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne yhteisomistettavat asunnothan on pakko (lain mukaan??) myydä, jos niiden jaosta ei synny sopua, tai en tiedä, voiko jompikumpi (lain oikeutuksella??) vaatia siihen pesänselvittäjää.. Ihan vttumainen tilanne, että pitää saada SOVITTUA jotain sen kpään kanssa. Varsinkin kun isä itse ei ymmärtänyt lahjoittaneensa tälle omaisuuttaan.

Ap

Niin toisen osuuden voi lunastaa. Tai jos muusta samanarvostesta luopuu.

Yleensä myynti on helpoin ratkaisu.

Meillä on niin riitainen suku, että täällä on ollut todella vauhdikkaita jakoja mahdollisimman pian ja yhteisomistukset kans ratkottu saman tien.

En tiedä mitään kamalampaa kuin KPn tai muu yhteisomistus ja sitten yksi osakkaista kuolee ja kpn osaomistajaksi tulee kp.

Niin mutta en mä anna sen lunastaa jos ei luovu mökin käyttöoikeudesta. Sille ne asunnot luultavasti tärkeämpiä ovat kuin mulle. Vaikka se ulkomaan asunto onkin tosi kiva. Ihana merinäköala ❤️

Ap

Niin. Joko katsotaan että molemmille samanarvoisesti. Jos ei omistuksella niin sitten rahalla.

Isän vaimolle on varmasti ykkösprioriteetti päästä sinusta täysin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jatkaa leskenoikeudella asumista isäsi omistamassa asunnossa.

Toivottavasti ei jatka, koska hänen varallisuuteensa kuuluu hänen käyttöönsä soveltuva asunto samasta kaupungista.

Ap

Voihan sitä toivoa.

No on se aika todennäköistä, jos laissa olevaa sanamuotoa on uskominen. ”Leskellä ei kuitenkaan ole oikeutta pitää jäämistöön kuuluvaa asuntoa hallinnassaan, jos hänen omaan varallisuuteen kuuluu hänen kodikseen sopiva asunto.”

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leski ei ole perijä mutta hänellä on hallinta- ja asumisoikeus vainajan talossa, voiko jakoa tehdä?

Äitini kuoli, isäpuoli asuu talossa, mutta perijät olemme vain minä ja sisarukseni. Emme haluaisi jakaa, mutta pelkään että sisaruksen ulosottovelka pakottaa siihen. Tietääkö joku kuinka tämä menee?

Isäpuoli oli äitisi kanssa naimisissa?

Hänellä ei ole itsellään varallisuutta tai vastaavaa asuntoa (joka voisi vesitää hänen oikeutensa asua talossa?

Käsittääkseni vain KUOLINPESÄN velkojat menevät lesken hallintaoikeuden edelle. Se, ettei sisarus suoriudu perintöveroista ei siihen vaikuta. Eli mies saa asua asunnossa.

(= Sisarus ei voi vaatia lakiosaansakaan, käsitykseni mukaan, jos se edellyttäisi lesken oikeuden polkemista.)

Ap

Olivat naimisissa, mutta äidinäidin testamentilla puolisot eivät peri taloa. On asunut talossa jo yli 10vuotta, ei muuta asuntoa, on yli 70v eläkeläinen.

Sitä mietin voiko ulosottoviranomainen vaatia jakoa jotta saisi saatavansa, tosin rahavaroja ei ole, pelkkää kiinteää omaisuutta ja eri vaiheissa olevaa metsää muutama hehtaari. Perintöveroja ei välttämättä edes tule, mutta sisaruksella ollut useampi tonni ulosotossa, yli 10vuotta vanhaa velkaa.

Ulosotto ei välttämättä laita taloa myyntiin, mutta tekee kiinnityksen, jolloin taloa ei voi myydä ilman ulosoton tietämättä. Ja kiinnityksen suuruus on ulosotossa oleva velka.

Missään tapauksessa ei olla myymässä lähes 100vuotta suvulla ollutta tilaa. Metsää tuskin on 8k edestä myytävänä. Haluttaisiin myös välttyä jaolta ja pitää yhteisenä vapaa-ajan paikkana senkin jälkeen kun isäpuoli joskus kuolee tai muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Isän vaimolle on varmasti ykkösprioriteetti päästä sinusta täysin eroon.

Enpä usko. Toki sitten kun saa seinän vastansa, voi syntyäkin. So what? Kuvitteletko sä, että mä haluan hänelle mitään muuta kuin pahaa? Olla sellaisen ihmisen ystävä, tai välitänkö siitä, pitääkö hän minusta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne yhteisomistettavat asunnothan on pakko (lain mukaan??) myydä, jos niiden jaosta ei synny sopua, tai en tiedä, voiko jompikumpi (lain oikeutuksella??) vaatia siihen pesänselvittäjää.. Ihan vttumainen tilanne, että pitää saada SOVITTUA jotain sen kpään kanssa. Varsinkin kun isä itse ei ymmärtänyt lahjoittaneensa tälle omaisuuttaan.

Ap

Niin toisen osuuden voi lunastaa. Tai jos muusta samanarvostesta luopuu.

Yleensä myynti on helpoin ratkaisu.

Meillä on niin riitainen suku, että täällä on ollut todella vauhdikkaita jakoja mahdollisimman pian ja yhteisomistukset kans ratkottu saman tien.

En tiedä mitään kamalampaa kuin KPn tai muu yhteisomistus ja sitten yksi osakkaista kuolee ja kpn osaomistajaksi tulee kp.

Niin mutta en mä anna sen lunastaa jos ei luovu mökin käyttöoikeudesta. Sille ne asunnot luultavasti tärkeämpiä ovat kuin mulle. Vaikka se ulkomaan asunto onkin tosi kiva. Ihana merinäköala ❤️

Ap

Niin. Joko katsotaan että molemmille samanarvoisesti. Jos ei omistuksella niin sitten rahalla.

Pointti olikin, että jos hän ei haluaisi luopua niistä tai toisesta, ne menvät sitten myyntiin ellen saa mökkiä hallintaani.

Ap

Tietenkin jos jotenkin mystisesti saamme jattua sovussa, eli minä saan mitä haluan, koska en ole ottamassa mitään, mikä EI mulle kuluisi, niin se ois ihan jees.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Jos isoäitisi on ostanut ja lahjoittanut SINULLE mökin, miten ihmeessä siellä voi isälläsi olla hallintaoikeus?

Jos se taas on ollut sinun ja isän puoliksi ilman ehtoja niin kyllä taas leskellä siihen sauma on.

Ottakaa ihmiset opiksi. Jakakaa yhteisomistukset ajoissa.

Meillä pappani omisti syntymäkotinsa (lähinnä tontti, rakennukset huonokuntoisia). Pappan kuoltua mummulle meni osuus, isälle toinen puoli. Isän puolisisar ( sama äiti, eri isä) ei tässä jaossa päässyt millekään osingolle. Ennen mummuni kuolemaa isänä lunasti mummun osuuden tästä kiinteistöstä. Koska mummun kuollessa hänen osuus olisi mennyt puoliksi sisaren kanssa eli "suvussa ollut omaisuus" olisi mennyt neljäsosaltaan vieraalle vaikka puolisisar olikin.

Isoäiti pidätti lahjoitus(etkellä siihen hallintaoikeuden isälleni. Typerän juristin takia se meni ajattelemattomuutta myös tälle vaimolle (alensi perintöveroa, koska isää jnkv nuorempi). Minulla on isoäitini kirjoittama toive, että vaimo luopuu oikeudestaan isäni kuolt7a.

Että kukahan se ei täällä ymmärrä mitään perusasioita, mä tiesin kaiken muun tässä ketjussa paitsi sen, mikä hetki on käytännössä aikaisin mahdollinen _vaatia_ pesää jaettavaksi ja siihen joku sitten osasi vastata. Aika moni vain yritti.

Ap

Mutta eihän sulle mikään vastaus käynyt. Kun sulle vastattiin et heti kun perunkirjoitus on tehty niin ulisit vain ettet kysynyt perunkirjoituksesta vaan pesän jakamisesta.

No en tarkoittanut pesän JAKAMISTA, LUE ALOITUS, vaan jakamisen vaatimisesta!

Ap

Korjaan. Sulle ei käynyt mikään vastaus. Kun sulle vastattiin että voit VAATIA jakamista heti kun perunkirjoitus on tehty ja sen voi tehdä heti kuoleman jälkeen niin ulisit, ettet kysynyt perunkirjoituksesta vaan pesän jaon vaatimisesta.

Eikö tää ois selvinnyt nopeemmin kysymällä siltä sun pätevältä juristilta eikä trollalla vauvapalstalla?

Ps. Muistathan suojata perintösi sitten lastesi puolisoilta etkä käytä perintöäsi mihinkään, koska lapsesi sitä odottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Luultavasti hän on normaali ihminen toisin kuin sinä.

Toivottavasti ottaa asianajajan hoitamaan kaiken, ettei tarvitse asioida kanssasi.

Ja hallinnoi mökkiä kuten kuuluukin elämänsä loppuun saakka.

No jos hallinnoi, niin kiinteistövero oli 4-5 vuotta sitten 750e, lisäksi tiemaksut, sitten vaadin, että jätevesijärjestelmä kunnostetaan lakia vastaavaksi, sen jälkeen siellä on tehtävä kattoremontti, ja aika monta muutakin remonttia (siellä on kaksi asuintaloa), ettei hallinnoima omaisuus mätäne käsiin. Että siitä vain panostamaan kymppitonneja kiinteistöön, jota ei edes omista!

Ap

Sinä maksat remontit, jos niitä haluat. Haltija maksaa käyttökulut.

Ei e niin mene, vaan haltijan on katsottava, ettei omaisuuden arvo katoa, eli jos pitää tehdä jokin arvon säilyttävä remontti, hän maksaa sen. Ja siellä on tarvetta tehdä.

Ap

Ei hänen tarvitse tehdä yhtään mitään. Eikä sinulla ole sinne mökille asiaa.

Tarvitsee kyllä. Jätevesiasetuksen mukainen vesinkäsittely nyt ainakin. Lisäksi pitkälle yli tonnin veroluonteiset maksut vuosittain. Kävin siellä, niin sitä ei ollut käytetty lainkaan. Luukut toisen talon edessä ja toisen pihat ihan puskittuneet 😪 Niin meinaan sais itsekin käyttää jnkv rahaa että sinne vois edes mennä. Eli ei hän siitä todellakaan vähällä rahalla hyödy yhtään mitään. Ja jos on vielä kunnossapitovelvollisuus niin a vot.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen silti miettimään, kannattaako sinun lähteä riitelemään äitipuolesi kanssa. Rittelyyn oikeudessa menee helposti todella paljon rahaa, jolloin lopputilanne voi olla se, että sinulle jää vähemmän rahaa kuin mitä olisit saanut ilman rahaa. Näyttökysymykset puolisoiden välisissä lahjoituksissa ja puolison lapselle mahdollisesti annetuissa lahjoissa ovat usein vaikeita. Lopputulos voi olla eri kuin mitä pidit etukäteen varmana. Lisäksi riitelyyn kuluu helposti monta vuotta. Voisiko ne vuodet käyttää mukavamminkin nauttimalla peritystä omaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista?

Tämäkin on totta. Ainoa vain, että meille tulee a8van takuulla ongelmallista vääntöä näiden kahden ”yhteisomistettavan” asunnon jakautumisesta. Toinen sijaitsee ulkomailla. Kolmanneksi soppaa hämmentää kesämökki, jonka minä omistan, isoäitini osti ja lahjoitti minulle ja jonka hallintaoikeus meni häneltä VAHINGOSSA/ymmärtämättömyyttä myös vaimolle, vaikka isäni kuolisi.

Eli haluan sen mökin nyt myös. Jos vaimo toivoo saavansa jotain menemään yhteisestiomistettujen asuntojen suhteen mielensä mukaan, hänen on parasta taipua johonkin, mitä mä haluan. Riitely ei siis tule olemaan minusta kiinni. En tietenkään suostu hänen toiveisiinsa mitenkään hyvityksittä. Ja hän kokenee vastaavasti.

Ap

Jos isoäitisi on ostanut ja lahjoittanut SINULLE mökin, miten ihmeessä siellä voi isälläsi olla hallintaoikeus?

Jos se taas on ollut sinun ja isän puoliksi ilman ehtoja niin kyllä taas leskellä siihen sauma on.

Ottakaa ihmiset opiksi. Jakakaa yhteisomistukset ajoissa.

Meillä pappani omisti syntymäkotinsa (lähinnä tontti, rakennukset huonokuntoisia). Pappan kuoltua mummulle meni osuus, isälle toinen puoli. Isän puolisisar ( sama äiti, eri isä) ei tässä jaossa päässyt millekään osingolle. Ennen mummuni kuolemaa isänä lunasti mummun osuuden tästä kiinteistöstä. Koska mummun kuollessa hänen osuus olisi mennyt puoliksi sisaren kanssa eli "suvussa ollut omaisuus" olisi mennyt neljäsosaltaan vieraalle vaikka puolisisar olikin.

Isoäiti pidätti lahjoitus(etkellä siihen hallintaoikeuden isälleni. Typerän juristin takia se meni ajattelemattomuutta myös tälle vaimolle (alensi perintöveroa, koska isää jnkv nuorempi). Minulla on isoäitini kirjoittama toive, että vaimo luopuu oikeudestaan isäni kuolt7a.

Että kukahan se ei täällä ymmärrä mitään perusasioita, mä tiesin kaiken muun tässä ketjussa paitsi sen, mikä hetki on käytännössä aikaisin mahdollinen _vaatia_ pesää jaettavaksi ja siihen joku sitten osasi vastata. Aika moni vain yritti.

Ap

Mutta eihän sulle mikään vastaus käynyt. Kun sulle vastattiin et heti kun perunkirjoitus on tehty niin ulisit vain ettet kysynyt perunkirjoituksesta vaan pesän jakamisesta.

No en tarkoittanut pesän JAKAMISTA, LUE ALOITUS, vaan jakamisen vaatimisesta!

Ap

Korjaan. Sulle ei käynyt mikään vastaus. Kun sulle vastattiin että voit VAATIA jakamista heti kun perunkirjoitus on tehty ja sen voi tehdä heti kuoleman jälkeen niin ulisit, ettet kysynyt perunkirjoituksesta vaan pesän jaon vaatimisesta.

Eikö tää ois selvinnyt nopeemmin kysymällä siltä sun pätevältä juristilta eikä trollalla vauvapalstalla?

Ps. Muistathan suojata perintösi sitten lastesi puolisoilta etkä käytä perintöäsi mihinkään, koska lapsesi sitä odottavat.

En ole tuohon vaatimisasiaan vastaamiseen kuin kiittänyt.

Ap

Ja tietenkin suojaan rahat lapsille, se on aivan selvä. Isääni paremmin, koska hän sai minua paljon enemmän äidiltään, kuin minä häneltä hänen eläessään, niin eipä kai tajunnut, mille minusta tuntuu.

Ap

KÄVIN HELLEPÄivänä siellä mökillä uimassa. Ihanan puhtaat vedet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos leski ei ole perijä mutta hänellä on hallinta- ja asumisoikeus vainajan talossa, voiko jakoa tehdä?

Äitini kuoli, isäpuoli asuu talossa, mutta perijät olemme vain minä ja sisarukseni. Emme haluaisi jakaa, mutta pelkään että sisaruksen ulosottovelka pakottaa siihen. Tietääkö joku kuinka tämä menee?

Hallintaoikeus on elinikäinen. Toki voitte vaatia perinnönjakoa, mutta ellei leskellä muuta varallisuutta ole, ette saa vielä mitään, paitsi perintöverot.

Leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua yhteisen kodin hallintaoikeudesta, jolloin se voidaan myydä ja raha jakaa. Tällöin ulosottomies ottaa sisaruksen osuudesta sen mitä otettavissa on. Sisarus vastaa itse ulosottoveloistaan, ne eivät ole kuolinpesän ongelma eikä niitä peritä muiden osuuksista.

Kun perintö muodostuu pelkästä asunnosta, perilliset ovat usein pinteessä, koska perintövero lankeaa maksuun pian perunkirjoituksen jälkeen. Toisaalta lesken hallintaoikeus alentaa veroa.

Lesken hallintaoikeus muuten koskee vain ja ainoastaan parin yhteistä kotia. Se ei koske kesämökkiä eikä kakkosasuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olet ainoa perillinen, ei koko tuotto kuulu sinulle. Leskelle kuuluu puolet pariskunnan yhteisestä omaisuudesta ja puolet sinulle. Näin siis jos ei ole avioehtoa. Nyt kannattaa keskustella lesken kanssa perunkirjoituksesta, siellä voit ilmaista että vaadit pesän jakamista. 

No selvitäpä sinäkn, mitä eroa on tuotolla ja omaisuudella, huoh. Ei ollut kysymys omaisuudenjaosta eikä osituksesta.

Ap

Koetapa itse tajuta että omaisuus ja sen tuotto käsitellään täysin samalla tavalla, huoh. Etkö osaa lukea? Huoh vielä kerran. 

Eihän käsitellä. Nimenomaan luki, että pesään tuleva tulo menee muualle kuin minulle niin kauan kun en vaadi pesän jakamista. Ei se pesän jakaminen tapahdu samalla hetkellä, kuin pesän _jakamisen vaatiminen_ tapahtuu. Etkö nyt tajua? Pesään voi siis mennä vuokratuloja kuukaisia, nnen kuin esim. ositus on valmis, jos en vaadi pesän jakoa ensin. Ja eiköhän ihmiset keskimäärin ensin hoida hautajaiset ja ala sitten vasta tehdä ositusta.

Ap

Ei kuolinpesän jakoa voida tehdä ennen kuin kuolinpesää on muodostettukaan. Perunkirjoitus on pidettävä ensin, ja siinä määritellään pesän varat ja velat ja perilliset. Vasta sen jälkeen voi vaatia jakoa, kun tiedossa on mitä on jaettavana ja ketä lailliset jakajat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olet ainoa perillinen, ei koko tuotto kuulu sinulle. Leskelle kuuluu puolet pariskunnan yhteisestä omaisuudesta ja puolet sinulle. Näin siis jos ei ole avioehtoa. Nyt kannattaa keskustella lesken kanssa perunkirjoituksesta, siellä voit ilmaista että vaadit pesän jakamista. 

No selvitäpä sinäkn, mitä eroa on tuotolla ja omaisuudella, huoh. Ei ollut kysymys omaisuudenjaosta eikä osituksesta.

Ap

Koetapa itse tajuta että omaisuus ja sen tuotto käsitellään täysin samalla tavalla, huoh. Etkö osaa lukea? Huoh vielä kerran. 

Eihän käsitellä. Nimenomaan luki, että pesään tuleva tulo menee muualle kuin minulle niin kauan kun en vaadi pesän jakamista. Ei se pesän jakaminen tapahdu samalla hetkellä, kuin pesän _jakamisen vaatiminen_ tapahtuu. Etkö nyt tajua? Pesään voi siis mennä vuokratuloja kuukaisia, nnen kuin esim. ositus on valmis, jos en vaadi pesän jakoa ensin. Ja eiköhän ihmiset keskimäärin ensin hoida hautajaiset ja ala sitten vasta tehdä ositusta.

Ap

Niin tuotto menee muualle kuin sinulle, eli jakamattoman kuolinpesään. Puolisoilla voi olla erilaisia testamentteja keskenään. Hallinta- tai omistustestamentti ovat eri asia

Perunkirjoituksessa selviää omaisuus, ei voi ennen jakaa. Voithan pitää perunkirjoituksen aikaisemmin. 3 kk on takaraja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

B kirjoitti:

Jakoa voi vaatia heti kun perunkirjoitus on tehty. Huomioi, että leskellä on oikeus asua heidän yhteisesti omistamassa asunnossa niin kauan kuin haluaa.

Niinkö? Ja kuka saa vuokratulot sitä ennen, pesä vai leski? En tiedä voiko tapauksessamme perunkirjoitusta tehdä kovin nopeasti. Mietin nimittän riitauttaa ehkä joitain epäselvyyksiä lesken rahankäytössä.

Ap

Vuokratulot menevät kuolinpesälle.

Joka pankkitilejä hallitsee, voi rahat käyttää. Keneltä ajattelit karhuta käytettyjä rahoja isäsi kuoltua?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju ei voi olla totta!

Ei kai kukaan nykyään voi olla noin uskomattoman tietämätön asioista, kuin ap on?

Siis ihan perusasioista, jotka kuuluvat yleisivistykseen. 

En usko, arvelen että tämä on pelkkää suunsoittoa ja provoilua koko juttu.

Oikeasti moni ei tiedä, koska raha-asioista puhuminen on Suomessa tabu.

Toinen yleinen kuvio on, että ahne leski haukkuu muita ahneiksi.

Ap, oletko vähän väärällä foorumilla tuon kysymyksesi kanssa.

Pesän jakamisesta on tämän foorumin lukijoilla kyllä rutkasti tietoa ja yllinkyllin käytännön kokemustakin...

...mutta tämä osaaminen ei liity perintöasioihin eikä KUOLINpesään millään tavalla :-p