Lue keskustelun säännöt.
Voiko miestä pyytää syömään ilman, että ne tulkitaan treffeiksi?
15.08.2019 |
Jos pyydän työkaveri miestä syömään vapaa-ajalla, onko ne heti treffit ja kauheet juorut alkaa liikkumaan työpaikalla? Vai voiko nainen ja mies käydä ulkona ihan vaan kaverina?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Täällä mua ohjeistettiin lopettamaan 15 vuotta kestänyt ystävyyssuhde, sillä tuore seurustelukumppani on mustis ystävälle. Eihän eri sukupuolta olevat voi mitenkään olla ystäviä keskenään, kyllä siinä on aina koira haudattuna...
Useimmiten onkin. Ainakaan et voi olla satavarma ettei se toinen elättele jotain toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas tänne työpäivän aikana ilmaantunut paljon kommentteja.
Noh, kutsu on heitetty ja hyväksytty😊.Sen verran voin avata, että illalliselle ei olla menossa vaan ihan päivä aikaan syömään, mutta vkl eli vapaa-ajalla. Paikka on semmoinen mitä yks työkaveri kehui.
Meillä on ton mukaan lähtevän miehen kanssa tapana heittää toisille tosi rankkaa huumoria ja tosta ruokapaikasta heiteltiin varmaan vk vitsiä. Vähän vitsinä heiteltiin myös sitä, että lähetään ruokkiksella sinne, mutta matkan takia siihen ei ruokatauko riitä, joten nyt sit pyysin häntä sinne vapaa-ajalla. Pyynnön ilmoitin kaikkien kuulleen, joten en tiiä joko juorut lähti liikkeelle.
Niin ja itse en työpaikalla ole ollut vielä kauaa, joten en tunne kaikkia tuolla kovin hyvin.
Mitä haluan miehestä? Toivottavasti saan hänestä ainakin hyvän kaverin, semmoisen jonka kanssa pystyy lähtee vaikka töitten jälkeen käymään kaljoilla. Aika näyttää mihin tuo johtaa. Toivottavasti mies ei rupea jänistämään.
Mun täytyy myöntää, että mua kyllä vähän jännitää. Ap
Toivottavasti miehen tyttöystävä/vaimo on kanssa innoissaan miehen uudesta kaverista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas tänne työpäivän aikana ilmaantunut paljon kommentteja.
Noh, kutsu on heitetty ja hyväksytty😊.Sen verran voin avata, että illalliselle ei olla menossa vaan ihan päivä aikaan syömään, mutta vkl eli vapaa-ajalla. Paikka on semmoinen mitä yks työkaveri kehui.
Meillä on ton mukaan lähtevän miehen kanssa tapana heittää toisille tosi rankkaa huumoria ja tosta ruokapaikasta heiteltiin varmaan vk vitsiä. Vähän vitsinä heiteltiin myös sitä, että lähetään ruokkiksella sinne, mutta matkan takia siihen ei ruokatauko riitä, joten nyt sit pyysin häntä sinne vapaa-ajalla. Pyynnön ilmoitin kaikkien kuulleen, joten en tiiä joko juorut lähti liikkeelle.
Niin ja itse en työpaikalla ole ollut vielä kauaa, joten en tunne kaikkia tuolla kovin hyvin.
Mitä haluan miehestä? Toivottavasti saan hänestä ainakin hyvän kaverin, semmoisen jonka kanssa pystyy lähtee vaikka töitten jälkeen käymään kaljoilla. Aika näyttää mihin tuo johtaa. Toivottavasti mies ei rupea jänistämään.
Mun täytyy myöntää, että mua kyllä vähän jännitää. ApToivottavasti miehen tyttöystävä/vaimo on kanssa innoissaan miehen uudesta kaverista.
Sen tiedän, että vaimoa ei ainakaan ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt hyvänen aika taas. Tietenkin voi. En tajua tätä av-mammojen ajatusta, että mies ja nainen eivät voisi olla kavereita keskenään.
Voiko teidän mielestänne kaksi samaa sukupuolta olevaa homoseksuaalia olla kavereita? Entä voiko biseksuaalilla olla kavereita ollenkaan?
No, voi hyvänen aika... En mä ainakaan tykkäisi, jos mieheni kävisi vapaa-ajallaan syömässä jonkun työkaverinaisensa kanssa kaksin :D samoin ei hänkään pitäisi siitä, jos minä kävisin jonkun miehen kanssa...
Oho, ettekö oikein luota toisiinne? Me luotetaan aviomieheni kanssa, ei haittaa minua pätkääkään jos lounastaa työvakerinsa kanssa, ja toisinpäin, hyvänen aika =)
Ei ketään tässä lounastaminen ole haitannut, vaan erikseen sovittu illallistapaaminen, joka ei ole missään yhteydessä mihinkään työreissuun ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Vaikka sinulla näin voi olla asia, suurin osa ihmisistä kykenee ymmärtämään myös muiden tunteita.
Ja jos sen sukupuolen, josta on noin yleensä ottaen kiinnostunut, jäsentä pyytää kahdenkeskiseen illanviettoon ilman erityistä syytä, niin suurin osa tulkitsee tässä olevan mahdollisesti muutakin kuin kaveruutta tai ainakin voivan kehittyä muuksikin kuin kaveruudeksi. Eli siksi itse ainakin olisin hienotunteinen sen toisen ihmisen – sekä mahdollisten kumppanien – tunteita kohtaan.
Toinen asia sitten voi olla, jos se pelkkä kaveruus on jo kaikille niin selvää, että kaikki tietävät että vain siitä on kyse. Mutta silloin pitää olla melko hyviä tuttuja ja tilanteen tosiaan selvä kaikille.
Juu, mutta en minä tätä tarkoittanut. Osaan kyllä ottaa muiden tunteet huomioon, ja jos noiden kahden ystäväni puolisot "kieltäisivät" viettämästä aikaa kanssani, niin varmaankin se olisi sitten siinä. Pointtinain olikin, mikä on noiden kieltojen ja tunteiden takana? Ilmeisesti se että "normaaliseksuaaleilla" voi kahdenkeskinen aika mennä yli? Koska eihän muuten olisi niitä puolison tunteita jotka pitää ottaa huomioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas tänne työpäivän aikana ilmaantunut paljon kommentteja.
Noh, kutsu on heitetty ja hyväksytty😊.Sen verran voin avata, että illalliselle ei olla menossa vaan ihan päivä aikaan syömään, mutta vkl eli vapaa-ajalla. Paikka on semmoinen mitä yks työkaveri kehui.
Meillä on ton mukaan lähtevän miehen kanssa tapana heittää toisille tosi rankkaa huumoria ja tosta ruokapaikasta heiteltiin varmaan vk vitsiä. Vähän vitsinä heiteltiin myös sitä, että lähetään ruokkiksella sinne, mutta matkan takia siihen ei ruokatauko riitä, joten nyt sit pyysin häntä sinne vapaa-ajalla. Pyynnön ilmoitin kaikkien kuulleen, joten en tiiä joko juorut lähti liikkeelle.
Niin ja itse en työpaikalla ole ollut vielä kauaa, joten en tunne kaikkia tuolla kovin hyvin.
Mitä haluan miehestä? Toivottavasti saan hänestä ainakin hyvän kaverin, semmoisen jonka kanssa pystyy lähtee vaikka töitten jälkeen käymään kaljoilla. Aika näyttää mihin tuo johtaa. Toivottavasti mies ei rupea jänistämään.
Mun täytyy myöntää, että mua kyllä vähän jännitää. Ap
Tsemppiä!
Käyttäjä30248 kirjoitti:
Kannattaa siinä pyytämisen yhteydessä sitten spesifioida että kyseinen illallinen olisi täysin platoninen.
Ei toimi, koska naisen ei on kyllä, kyllä on ei jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Ei kyllä tervejärkisillä seksuaalisilla ihmisilläkään ole niitä ongelmia, joita av-mammoilla on. Tätä palstaa lukiessa täytyy muistaa, että palsta ei edusta koko väestöä, vaan täällä on erittäin vahvasti painottunut tietynlaiset ihmiset ja ideologiat. Yli 90%:lle koko väestöstä tuollaisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta tämän palstan hulluille on.
No tätä olenkin ihmetellyt, kun ei omat kaverini ainakaan koskaan kerro sellaisia, että "oho naapuri tuli muuttoavuksi mutta meniksi paneskeluksi" -tyyppisiä juttuja. Ja jos ei ole vaaraa että jotain epäsopivaa tapahtuu, miksi asia olisi kauhea ongelma? Jos siis kyseessä on aito kaveruus. Jos kyseessä ei ole kaveruus, niin silloinhan ihmiset yrittävätkin jotain muuta ja se puolison mielipaha on aivan oikeutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Ei kyllä tervejärkisillä seksuaalisilla ihmisilläkään ole niitä ongelmia, joita av-mammoilla on. Tätä palstaa lukiessa täytyy muistaa, että palsta ei edusta koko väestöä, vaan täällä on erittäin vahvasti painottunut tietynlaiset ihmiset ja ideologiat. Yli 90%:lle koko väestöstä tuollaisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta tämän palstan hulluille on.
No tätä olenkin ihmetellyt, kun ei omat kaverini ainakaan koskaan kerro sellaisia, että "oho naapuri tuli muuttoavuksi mutta meniksi paneskeluksi" -tyyppisiä juttuja. Ja jos ei ole vaaraa että jotain epäsopivaa tapahtuu, miksi asia olisi kauhea ongelma? Jos siis kyseessä on aito kaveruus. Jos kyseessä ei ole kaveruus, niin silloinhan ihmiset yrittävätkin jotain muuta ja se puolison mielipaha on aivan oikeutettu.
Oletteko te kaikki 5-vuotiaita? Ei aikuinen parisuhteessa oleva ja varsinkaan perheellinen ihminen juoksentelee vapaa-aikaanaan "kavereiden" kanssa. Kasvakaa aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Vaikka sinulla näin voi olla asia, suurin osa ihmisistä kykenee ymmärtämään myös muiden tunteita.
Ja jos sen sukupuolen, josta on noin yleensä ottaen kiinnostunut, jäsentä pyytää kahdenkeskiseen illanviettoon ilman erityistä syytä, niin suurin osa tulkitsee tässä olevan mahdollisesti muutakin kuin kaveruutta tai ainakin voivan kehittyä muuksikin kuin kaveruudeksi. Eli siksi itse ainakin olisin hienotunteinen sen toisen ihmisen – sekä mahdollisten kumppanien – tunteita kohtaan.
Toinen asia sitten voi olla, jos se pelkkä kaveruus on jo kaikille niin selvää, että kaikki tietävät että vain siitä on kyse. Mutta silloin pitää olla melko hyviä tuttuja ja tilanteen tosiaan selvä kaikille.
Juu, mutta en minä tätä tarkoittanut. Osaan kyllä ottaa muiden tunteet huomioon, ja jos noiden kahden ystäväni puolisot "kieltäisivät" viettämästä aikaa kanssani, niin varmaankin se olisi sitten siinä. Pointtinain olikin, mikä on noiden kieltojen ja tunteiden takana? Ilmeisesti se että "normaaliseksuaaleilla" voi kahdenkeskinen aika mennä yli? Koska eihän muuten olisi niitä puolison tunteita jotka pitää ottaa huomioon?
Ainakin minun kohdallani olisi epätodennäköistä, että kaveruus muuttuisi joksikin muuksi kun kaverin kanssa viettää aikaa kahdestaan. Kyllä kaveriinkin voi ihastua JOS on ihastuakseen, mutta se ei riipu siitä vietetäänkö aikaa kahdestaan vai isommalla porukalla. Se riippuu ihan kokonaan kaverin persoonasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko täällä osa porukasta oikeasti sitä mieltä, että jos teitä naisena joku miespuolinen työkaveri pyytää illalliselle kahden kesken ilman mitään sen kummempaa syytä, niin ei tule edes mieleen miettiä, että kyseessä voisi olla romanttinen kiinnostus? Ette nyt taida olla ihan rehellisiä.
Kyllä sellainenkin mahdollisuus voi tulla mieleen, jos mies on suunnilleen samanikäinen ja vapaa. En kuitenkaan kieltäytyisi vain sen takia, koska se ei ole varmaa. Täytyy ottaa huomioon sekin mahdollisuus, ettei asiassa ole mitään taka-ajatusta, ja silloinhan kieltäytyminen olisi hölmöä. Ja jos taas taka-ajatuksia on, niin voin aina antaa pakit.
Niin no, jos kävelee kuin ankka ja näyttää ankalta, se on ankka. Mitä merkitystä sillä on, onko miehellä millaisia tunteita? Ekslusiivinen kahden keskinen illalliskutsu ei ole pelkkää ajanvietettä, vaan tosiaan tutustumista toiseen, joten se täyttää "treffien" tunnusmerkit. Jos juuri kaupunkiin muuttanut uusi työntekijä haluaa vain tutustua uusiin ihmisiin, häntä ei haittaa tavata pariskuntia tai useampia työkavereita kerrallaan. Jos puolisoilla ei ole aikaa tai innostusta, voi toki päästää puolisonsa kahden keskiseenkin tapaamiseen (mutta silloin se ei ole eksklusiivinen). Ja tietenkin jos mies ja nainen tuntevat toisensa jo entuudestaan.
Treffit sanana on moniselitteinen siinä mielessä, että sitä voidaan käyttää vaikka kahden heteromiehen tapaamisesta. Sellainen tapaaminen on kuitenkin eri asia kuin "romanttiset" treffit, joissa ideana on, että treffien toivotaan mahdollisesti johtavan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Vaikka sinulla näin voi olla asia, suurin osa ihmisistä kykenee ymmärtämään myös muiden tunteita.
Ja jos sen sukupuolen, josta on noin yleensä ottaen kiinnostunut, jäsentä pyytää kahdenkeskiseen illanviettoon ilman erityistä syytä, niin suurin osa tulkitsee tässä olevan mahdollisesti muutakin kuin kaveruutta tai ainakin voivan kehittyä muuksikin kuin kaveruudeksi. Eli siksi itse ainakin olisin hienotunteinen sen toisen ihmisen – sekä mahdollisten kumppanien – tunteita kohtaan.
Toinen asia sitten voi olla, jos se pelkkä kaveruus on jo kaikille niin selvää, että kaikki tietävät että vain siitä on kyse. Mutta silloin pitää olla melko hyviä tuttuja ja tilanteen tosiaan selvä kaikille.
Juu, mutta en minä tätä tarkoittanut. Osaan kyllä ottaa muiden tunteet huomioon, ja jos noiden kahden ystäväni puolisot "kieltäisivät" viettämästä aikaa kanssani, niin varmaankin se olisi sitten siinä. Pointtinain olikin, mikä on noiden kieltojen ja tunteiden takana? Ilmeisesti se että "normaaliseksuaaleilla" voi kahdenkeskinen aika mennä yli? Koska eihän muuten olisi niitä puolison tunteita jotka pitää ottaa huomioon?
Ainakin minun kohdallani olisi epätodennäköistä, että kaveruus muuttuisi joksikin muuksi kun kaverin kanssa viettää aikaa kahdestaan. Kyllä kaveriinkin voi ihastua JOS on ihastuakseen, mutta se ei riipu siitä vietetäänkö aikaa kahdestaan vai isommalla porukalla. Se riippuu ihan kokonaan kaverin persoonasta.
Pisteet sun kommentille. Mullakin on todella hyvä mieskaveri, jonka kanssa on jopa nukuttu samassa sängyssä, mutta minkaanlaista vetoa ei tunneta toisiamme kohtaan. Toivon, että tästä miehestä vois tulla vaikka yhtä hyvä kaveri. Toivottavasti hän ajattelee samoin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Vaikka sinulla näin voi olla asia, suurin osa ihmisistä kykenee ymmärtämään myös muiden tunteita.
Ja jos sen sukupuolen, josta on noin yleensä ottaen kiinnostunut, jäsentä pyytää kahdenkeskiseen illanviettoon ilman erityistä syytä, niin suurin osa tulkitsee tässä olevan mahdollisesti muutakin kuin kaveruutta tai ainakin voivan kehittyä muuksikin kuin kaveruudeksi. Eli siksi itse ainakin olisin hienotunteinen sen toisen ihmisen – sekä mahdollisten kumppanien – tunteita kohtaan.
Toinen asia sitten voi olla, jos se pelkkä kaveruus on jo kaikille niin selvää, että kaikki tietävät että vain siitä on kyse. Mutta silloin pitää olla melko hyviä tuttuja ja tilanteen tosiaan selvä kaikille.
Juu, mutta en minä tätä tarkoittanut. Osaan kyllä ottaa muiden tunteet huomioon, ja jos noiden kahden ystäväni puolisot "kieltäisivät" viettämästä aikaa kanssani, niin varmaankin se olisi sitten siinä. Pointtinain olikin, mikä on noiden kieltojen ja tunteiden takana? Ilmeisesti se että "normaaliseksuaaleilla" voi kahdenkeskinen aika mennä yli? Koska eihän muuten olisi niitä puolison tunteita jotka pitää ottaa huomioon?
Ainakin minun kohdallani olisi epätodennäköistä, että kaveruus muuttuisi joksikin muuksi kun kaverin kanssa viettää aikaa kahdestaan. Kyllä kaveriinkin voi ihastua JOS on ihastuakseen, mutta se ei riipu siitä vietetäänkö aikaa kahdestaan vai isommalla porukalla. Se riippuu ihan kokonaan kaverin persoonasta.
Pisteet sun kommentille. Mullakin on todella hyvä mieskaveri, jonka kanssa on jopa nukuttu samassa sängyssä, mutta minkaanlaista vetoa ei tunneta toisiamme kohtaan. Toivon, että tästä miehestä vois tulla vaikka yhtä hyvä kaveri. Toivottavasti hän ajattelee samoin. Ap
En todellakaan haluasi että mies jonku naisen kanssa samassa sängyssä vaikka mitään vetoa ei olisi. Ei vaan tunnu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaiseen treffeilyyn tarvitse olla juuri samanikäinen jos ei ole rullatuolipotilas tai aivokuollut.Ei se ikä muuta tosiasiaa että homma toimii vaikkei olisi syntynyt samana vuonna.Hitto miten lapsellista😁
Tarkoitat varmaan minun viestiäni, jossa sanoin, että voisin tulkita miehellä olevan romanttisia tarkoitusperiä, jos olisimme suunnilleen samanikäisiä ja vapaita. En tarkoittanut sitä, etteivät eri-ikäiset voisi olla kiinnostuneita toisistaan, vaan sitä, että jos esim. joku 20 vuotta nuorempi mies kutsuisi minut syömään, niin ei tulisi ensimmäisenä mieleen ajatella, että hän on ihastunut minuun. Varsinkaan, jos mies olisi vielä varattu, tai jos itse olisin varattu ja mies tietäisi sen.
Kyllä minä olen käynyt (varatun) naispuoleisen työkaverin kanssa syömässä, elokuvissa, sienessä, marjassa ja festareilla. Naisen kautta olen myös tutustunut tämän mieheen ja hänelle minun ja hänen tyttöystävänsä kaveruus on ihan positiivinen juttu. Työyhteisö suhtautuu käsittääkseni myös ihan positiivisin mielin meidän kaveruuteen ja ei me olla sitä yritetty mitenkään peitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Vaikka sinulla näin voi olla asia, suurin osa ihmisistä kykenee ymmärtämään myös muiden tunteita.
Ja jos sen sukupuolen, josta on noin yleensä ottaen kiinnostunut, jäsentä pyytää kahdenkeskiseen illanviettoon ilman erityistä syytä, niin suurin osa tulkitsee tässä olevan mahdollisesti muutakin kuin kaveruutta tai ainakin voivan kehittyä muuksikin kuin kaveruudeksi. Eli siksi itse ainakin olisin hienotunteinen sen toisen ihmisen – sekä mahdollisten kumppanien – tunteita kohtaan.
Toinen asia sitten voi olla, jos se pelkkä kaveruus on jo kaikille niin selvää, että kaikki tietävät että vain siitä on kyse. Mutta silloin pitää olla melko hyviä tuttuja ja tilanteen tosiaan selvä kaikille.
Juu, mutta en minä tätä tarkoittanut. Osaan kyllä ottaa muiden tunteet huomioon, ja jos noiden kahden ystäväni puolisot "kieltäisivät" viettämästä aikaa kanssani, niin varmaankin se olisi sitten siinä. Pointtinain olikin, mikä on noiden kieltojen ja tunteiden takana? Ilmeisesti se että "normaaliseksuaaleilla" voi kahdenkeskinen aika mennä yli? Koska eihän muuten olisi niitä puolison tunteita jotka pitää ottaa huomioon?
Ainakin minun kohdallani olisi epätodennäköistä, että kaveruus muuttuisi joksikin muuksi kun kaverin kanssa viettää aikaa kahdestaan. Kyllä kaveriinkin voi ihastua JOS on ihastuakseen, mutta se ei riipu siitä vietetäänkö aikaa kahdestaan vai isommalla porukalla. Se riippuu ihan kokonaan kaverin persoonasta.
Pisteet sun kommentille. Mullakin on todella hyvä mieskaveri, jonka kanssa on jopa nukuttu samassa sängyssä, mutta minkaanlaista vetoa ei tunneta toisiamme kohtaan. Toivon, että tästä miehestä vois tulla vaikka yhtä hyvä kaveri. Toivottavasti hän ajattelee samoin. Ap
Toivottavasti. Kerro sitten miten kävi "treffeillä". Että tarrasiko mies heti kiinni kuin sika limppuun vai oliko ihan kaverisäädöillä matkassa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ymmärrettävästi peilaa maailmaa itsensä kautta, joten ne omat ajatukset/taipumukset/menneet vaikuttavat varmaan tähänkin asiaan suhtautumiseen.
Itse olen hyvin epäseksuaalinen ihminen, lähestulkoon kokonaan aseksuaali, vaikkakin sataprosenttinen hetero. En osaa nähdä eri sukupuolta olevan (työ)kaverin kanssa syömään menemistä millään tavalla flirttailevaksi, seksuaalista jännitystä luovaksi tai muuten treffimäiseksi tapahtumaksi. Jos menen kaverin kanssa ulos, on täysin mahdotonta että tilanne menisi jotenkin epäsopivaksi, tai sellaiseksi että kaverin puoliso ei voisi olla paikalla. Kaveri on kaveri.
Ilmeisesti kuitenkaan suuri(n?) osa ihmisistä ei koe asiaa näin, vaan kahdenkeskisissä tilanteissa on jatkuva vaara että syttyykin kipinää tai lähennytään liikaa? Vai mikä muu selittää kaikki nämä kommentit, että "en päästäisi puolisoa syömään" tai "ei minunkaan puolisoni päästäisi minua"?
Minulla on kaksi miespuolista työkaveria, joista on vuosien varrella tullut myös ystäviä. Olemme menneet yhdessä syömään ja heidän puolisonsa myös tietävät tästä. Kumpikin on myös käynyt luonani kylässä niin että olemme olleet kahdestaan, juoneet kahvia, syöneet kakkua ja jutelleet elämästä tai katsoneet urheilua. Koskaan ei ole ollut mitään vaaraa lipsahtaa seksiin, mutta ilmeisesti seksuaalisilla ihmisillä näin on? :D
Vaikka sinulla näin voi olla asia, suurin osa ihmisistä kykenee ymmärtämään myös muiden tunteita.
Ja jos sen sukupuolen, josta on noin yleensä ottaen kiinnostunut, jäsentä pyytää kahdenkeskiseen illanviettoon ilman erityistä syytä, niin suurin osa tulkitsee tässä olevan mahdollisesti muutakin kuin kaveruutta tai ainakin voivan kehittyä muuksikin kuin kaveruudeksi. Eli siksi itse ainakin olisin hienotunteinen sen toisen ihmisen – sekä mahdollisten kumppanien – tunteita kohtaan.
Toinen asia sitten voi olla, jos se pelkkä kaveruus on jo kaikille niin selvää, että kaikki tietävät että vain siitä on kyse. Mutta silloin pitää olla melko hyviä tuttuja ja tilanteen tosiaan selvä kaikille.
Juu, mutta en minä tätä tarkoittanut. Osaan kyllä ottaa muiden tunteet huomioon, ja jos noiden kahden ystäväni puolisot "kieltäisivät" viettämästä aikaa kanssani, niin varmaankin se olisi sitten siinä. Pointtinain olikin, mikä on noiden kieltojen ja tunteiden takana? Ilmeisesti se että "normaaliseksuaaleilla" voi kahdenkeskinen aika mennä yli? Koska eihän muuten olisi niitä puolison tunteita jotka pitää ottaa huomioon?
Ainakin minun kohdallani olisi epätodennäköistä, että kaveruus muuttuisi joksikin muuksi kun kaverin kanssa viettää aikaa kahdestaan. Kyllä kaveriinkin voi ihastua JOS on ihastuakseen, mutta se ei riipu siitä vietetäänkö aikaa kahdestaan vai isommalla porukalla. Se riippuu ihan kokonaan kaverin persoonasta.
Pisteet sun kommentille. Mullakin on todella hyvä mieskaveri, jonka kanssa on jopa nukuttu samassa sängyssä, mutta minkaanlaista vetoa ei tunneta toisiamme kohtaan. Toivon, että tästä miehestä vois tulla vaikka yhtä hyvä kaveri. Toivottavasti hän ajattelee samoin. Ap
Olen minäkin homokavereitten kanssa yöpynyt samassa hotellihuoneessa, mutta ei kylläkään koskaan samassa sängyssä! Meille oli ihan selvää, että nukutaan eri sängyissä. Olisi ollut tosi epämukavaa nukkua samassa sängyssä sanoin kuin naiskavereitten kanssa.
Voi pyytää. Mainitse tästä sille miehelle, niin ilta sujuu varmasti hyvin. Turha välittää juoruista, nuo ovat yllättävän monen henki ja elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida pystyä, ellei sitten mies ole ns. ulostullut homo. Minä en ainakaan olisi halukas tuohon ellei nainen kiinnostaisi muunakin kuin kaverina. Näin minä tuon näen. Jos työkaveri on sellainen, että et missään tapauksessa harrastaisi seksiä hänen kanssaan, niin jättäisin sinuna tuon tekemättä.
mies51v
Miks pitää olla kiinnostunut seksuaalisesti, jos on syömään menossa? Ap miettii..
Siis en tarkoittanut, että tuon illallisen pitäisi päättyä seksiin, vaan en usko että mies ja nainen (heterot) voi olla oikeasti vain kavereita ja käydä kahdestaan syömässä. En minä aikaan haluaisi käydä naispuolisen työkaverin kanssa syömässä johon en tunne mitään vetoa. Ei kukaan nainen niin mukava ole:-) Etenkään jos ovat sinkkuja. En kyllä usko, että tuo on hyvä idea jos mies on hetero ja et missään tapauksessa voisi ajatella häntä romanttisessa mielessä tulevaisuudessakaan.
mies51v
No huh huh. Kunnon naisvihaa ja esineellistämistä. Kukaan nainen ei ole niin kiva, että kelpaisi kaveriksi. Eikä vissiin myöskään niin hauska, älykäs tai mielenkiintoinen kuin miehet. Noin ajatteleva mies ei kyllä ole parisuhdemateriaaliakaan.
Myös aika ristiriitainen ajatus, että nainen ei voi olla riittävän kiva kaveriksi, mutta voi kuitenkin olla riittävän kiva parisuhteeseen.
Yleensä parisuhteet ovat kivuliaita kokemuksia. kysy vanhemmilta ihmisiltä.
Ap minkäikäisiä olette? Oletteko noin samanikäisiä?
mies51v
Olipas tänne työpäivän aikana ilmaantunut paljon kommentteja.
Noh, kutsu on heitetty ja hyväksytty😊.
Sen verran voin avata, että illalliselle ei olla menossa vaan ihan päivä aikaan syömään, mutta vkl eli vapaa-ajalla. Paikka on semmoinen mitä yks työkaveri kehui.
Meillä on ton mukaan lähtevän miehen kanssa tapana heittää toisille tosi rankkaa huumoria ja tosta ruokapaikasta heiteltiin varmaan vk vitsiä. Vähän vitsinä heiteltiin myös sitä, että lähetään ruokkiksella sinne, mutta matkan takia siihen ei ruokatauko riitä, joten nyt sit pyysin häntä sinne vapaa-ajalla. Pyynnön ilmoitin kaikkien kuulleen, joten en tiiä joko juorut lähti liikkeelle.
Niin ja itse en työpaikalla ole ollut vielä kauaa, joten en tunne kaikkia tuolla kovin hyvin.
Mitä haluan miehestä? Toivottavasti saan hänestä ainakin hyvän kaverin, semmoisen jonka kanssa pystyy lähtee vaikka töitten jälkeen käymään kaljoilla. Aika näyttää mihin tuo johtaa. Toivottavasti mies ei rupea jänistämään.
Mun täytyy myöntää, että mua kyllä vähän jännitää. Ap