Ilmiöoppiminen ja uusi opetussuunnitelma ovat Saa.tanasta

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen luokassa istutaan lattioilla tyynyillä. Tytär valittaa niskakipua kun pitää olla niska takakenossa jotta näkee ylös taululle. Ja käsiala on aika huonoa kun siinä lattialla kirjoitellaan.

Tämähän on ihan selvää säästöä: Tyynyt on paljon halvempia kuin pulpetit. Taas on säästöt kääritty muka jotenkin hyvään ja hienoon käärepaperiin, sisältö onkin sitten paskaa, mutta olipahan halpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin me mitään koulua tarvitaan. Kaikki ilmiöoppikoon kotonaan! Pidetään kahdesti vuodessa kinkerit, joissa kuulustellaan onkos mitään opittu.

Tämähän tässä onkin ongelma. Kouluilla ja opettajilla on valta pitkälti määrittää miten opetetaan, mutta sitten ei ole mitään yhteismitallista koejärjestelmää, joilla saataisiin opetuksen taso tarkastettua. Ysillä sitten on tainnut olla valtakunnalliset tadokokeet kielissä.

ei kai missään oo tasokokeita kielissä?

No ainakin pari vuotta sitten yhdeksännen keväällä oli valtakunnalliset kokeet englannista, Ruotsista ja oisko ollut matematiikasta. Tytär oli koulussaan kympin oppilas, mutta näistä tuli arvosanaksi 7-8. Sinänsä hyvä herätys koulun tasosta.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin alaa. En kestänyt sitä, miten huonoilla tiedoilla oppilaita siirretään luokka-asteelta toiselle. Lähes lukutaidottomia alakoululaisia siirtyy yläkouluun. 

Ilmiöpohjainen oppiminen on vain tapa säästää.

Niin kuin inkluusiokin ja digihysteria.

T: Entinen peruskoulun ope

Ai oikeasti? Onko yleistäkin, että alakoulun loppupuolella ei osaa lukea kunnolla?

Itseohjautuvuus ei toimi peruskouluikäisillä kuin korkeintaan lyhyissä projekteissa. Alakoululaiset ovat liian nuoria ja kypsymättömiä ja yläkoululaiset pahimmassa murrosiässä. Jokainen vanhempi näkee arjessa sen, mihin 6-15 vuotiaat lapset kykenevät ja mihin eivät. Suurin osa ei ole vielä tuossa iässä kykenevä pitkäjännitteiseen oman tulevaisuuden suunnitteluun ja näiden suunnitelmien oma-aloitteiseen läpivientiin, kun paljon vähäisemmätkin asiat tuottavat vaikeuksia. 

Itseohjautuva peruskoulu odottaa lapsilta sellaista käytöstä, johon he eivät vielä ole biologisesti valmiita. Minusta on todella outoa, jos idea on tullut kasvatuksen ja opettamisen ammattilaisilta.

Ihmettelen myös, mitä ovat ne työelämän vaatimukset, joihin aina viitataan kun puhuttaan koulutuksen uudistamisen pakosta. Olen ollut työelämässä yli 20 vuotta ja hienosti olen pärjännyt vaikka kouluaikanani opetus oli pääasiassa kalvosulkeisia opettajan johdolla. Kun meille rekrytoidaan uusia asiantuntijatason työntekijöitä, niin valintaperusteina ovat aivan perinteiset taidot eli opintomenestys (erityisesti nuorilla joilla ei vielä työkokemusta), oman alan ammattitaito ja -kokemus sekä tarvittava kielitaito (englanti, muut suurten kielialueiden kielet ovat plussaa). Itse työtehtävien perusluonne ei ole muuttunut mihinkään, ongelmia ratkotaan kuten ennenkin, välineet toki muuttuvat mutta niihin saa aina koulutuksen.

Kaikki hyvä ja toimiva on tuhottu tällä hössötyksellä. Sitä on riipaisevaa katsoa.

t. luokanope, joka valmistui -00, nykyinen yrittäjä ja kolmen teinin äiti

Kyllä yhteiskunta muuttuu vauhdilla. Oppilaita yritetään kasvattaa ratkaisemaan ongelmia, luovuuteen jne. Ei niinkään muistamaan jotakin vuosilukuja, kaavoja ym. Entisaikojen koulu perustui mieleenpainamiseen. En väheksy sitäkään, mutta tulevaisuus vaatii myös muita taitoja.

Eikö kouluissa siis enää opetella keskittymistä, hiljaa olemista ja normaalia käytöstä? En nyt todellakaan tarkoita mitään että selkä suorassa ja pelko persiissä ja opettaja hakkaa karttakepillä. Vaan ihan sellaista normaalia hyvää käytöstä isossa ryhmässä ja sitä että joskus täytyy tehdä vaikeita ja ikäviä asioita, aina ei voi olla hauskaa vaikka siihen pyritään.

Myös yhteistyötaidot ovat tärkeä taito jota nykykoulu painottaa. Nykylapset ja aikuiset ei välttämättä ole kovin hyviä siinä, ja se tuo kyllä ongelmia sekä kouluun että työpaikalle. Ollaan hyvin itsekkäitä, ei oteta muita huomioon jne

Mikä näiden uusein opetussuunnitelmien/metodien tarkoitus on? Mikä vanhoissa on ollut vialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin me mitään koulua tarvitaan. Kaikki ilmiöoppikoon kotonaan! Pidetään kahdesti vuodessa kinkerit, joissa kuulustellaan onkos mitään opittu.

Tämähän tässä onkin ongelma. Kouluilla ja opettajilla on valta pitkälti määrittää miten opetetaan, mutta sitten ei ole mitään yhteismitallista koejärjestelmää, joilla saataisiin opetuksen taso tarkastettua. Ysillä sitten on tainnut olla valtakunnalliset tadokokeet kielissä.

ei kai missään oo tasokokeita kielissä?

No ainakin pari vuotta sitten yhdeksännen keväällä oli valtakunnalliset kokeet englannista, Ruotsista ja oisko ollut matematiikasta. Tytär oli koulussaan kympin oppilas, mutta näistä tuli arvosanaksi 7-8. Sinänsä hyvä herätys koulun tasosta.

Ysillä järjestetään valtakunnallisia kokeita, mutta koulu/opettaja saa itse päättää, osallistutaanko niihin. Meillä ysiluokkalainen teki valtakunnalliset kokeet kielissä ja matikassa. En tiedä, olisiko niitä tarjolla myös muihin aineisiin. Lisäksi äidinkielessä oli ns. karvi-testit eli jonkinlainen luetun ymmärtämisen tasotesti. Mielestäni näiden pitäisi olla pakollisia kaikissa kouluissa ja samanlaiset tulisi olla myös kuudesluokkalaisille. Valtakunnallisen kokeen läpäisy pitäisi myös asetta edellytykseksi sille, että saa peruskoulun päättötodistuksen / siirtymään alakoulusta yläkouluun.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kouluissa siis enää opetella keskittymistä, hiljaa olemista ja normaalia käytöstä? En nyt todellakaan tarkoita mitään että selkä suorassa ja pelko persiissä ja opettaja hakkaa karttakepillä. Vaan ihan sellaista normaalia hyvää käytöstä isossa ryhmässä ja sitä että joskus täytyy tehdä vaikeita ja ikäviä asioita, aina ei voi olla hauskaa vaikka siihen pyritään.

Nimenomaan, tätä opetellaan mutta työmäärä on valtava kun niin moni ei osaa käyttäytyä ja vanhempia ei kiinnosta.

Ilmiöoppimista 18 ikävuoteen asti kiitos nykyisen hallituksen..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yhteiskunta muuttuu vauhdilla. Oppilaita yritetään kasvattaa ratkaisemaan ongelmia, luovuuteen jne. Ei niinkään muistamaan jotakin vuosilukuja, kaavoja ym. Entisaikojen koulu perustui mieleenpainamiseen. En väheksy sitäkään, mutta tulevaisuus vaatii myös muita taitoja.

Mielestäni kannattaisi panostaa siihen , että porukkalla on riittävät tiedot edes sen ongelman ja siihen vaikuttavien asioiden hahmottamiseen. Sen jälkeen kun perustiedot on hallussa ryhdytään keksimään ratkaisua luovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin me mitään koulua tarvitaan. Kaikki ilmiöoppikoon kotonaan! Pidetään kahdesti vuodessa kinkerit, joissa kuulustellaan onkos mitään opittu.

Tämähän tässä onkin ongelma. Kouluilla ja opettajilla on valta pitkälti määrittää miten opetetaan, mutta sitten ei ole mitään yhteismitallista koejärjestelmää, joilla saataisiin opetuksen taso tarkastettua. Ysillä sitten on tainnut olla valtakunnalliset tadokokeet kielissä.

Kouluista on muodostumassa "sijoituspaikka", sellainen vähän aikuisempi muoto päiväkodista. Jenkkilässä ne istuttavat oppilaat aina jonnekin neljään, viiteen saakka, kunnes vanhemmat hakevat pois autoillaan. Joskus on käynyt mielessä, että mitä ne oppilaat, jotka ovat pudonneet kelkasta varhaisessa vaiheessa, eli on lukeminenkin jäänyt oppimatta, ovat tehneet ne yhdeksän vuotta koulussa.

Suomessa näkee sen siitä, miten koulujen lomat hupenevat vuosi vuodelta. Samojen asioiden oppimiseen käytetään enemmän aikaa. Uusimpana uutuutena oppivelvollisuuden jatkaminen täysikäisyyteen saakka. On se vaan ihmeellistä, että jos oppilas ei ole oppinut yhdeksässä vuodessa perusjuttuja, niin miten se tekee sen sitten, kun lisätään vielä kolme vuotta lisää. Opetuksessa on jotain häikkää, eikä se korjaannu antamalla lisää sitä samaa häikkää.

Itseohjautuvuuden vaatimus johtaa haahuiluun ja turhaan hölmöilyyn. Opettajien koulutusta on muutettava, sillä nykykoulussa asiasisällöt ovat toisarvoisia. Peruskoulussa ei ole enää tilaa introverteille eikä asiaan keskittyville opettajille eikä oppilaille. Sosiaalisuudesta on tullut ylimmäinen hyve ihmiselle. Ilmiöpohjainen oppiminen on ihan hauska teoria, mutta opettajan työssä se näyttäytyy monesti melko turhana hupailuna, josta sosiaalisille lapsille jää kivoja muistoja, kun taas ujot tai hitaasti lämpenevät lapset kuluttavat kaiken energiansa sosiaalisista tilanteista luovimiseen. Ei riitä, että välitunneilla pärjää sosiaalisesti, sosiaalisuuden vaatimus on lapsien koulupäivässä jatkuvasti läsnä. Omassa pulpetissa tehtävien tekeminen on monelle pienelle koululaiselle suuri helpotus. Harmi, ettei koulutodellisuudesta vieraantuneet tutkijat ja teoreetikot sitä ymmärrä. Tai edes käy oikeissa kouluissa (harjoittelukouluja ei lasketa) arkea katsomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yhteiskunta muuttuu vauhdilla. Oppilaita yritetään kasvattaa ratkaisemaan ongelmia, luovuuteen jne. Ei niinkään muistamaan jotakin vuosilukuja, kaavoja ym. Entisaikojen koulu perustui mieleenpainamiseen. En väheksy sitäkään, mutta tulevaisuus vaatii myös muita taitoja.

Peruskoulussa opeteltiin yleissivistykseen kuuluvia perustietoja. Ilman perustietopohjaa ei ole mahdollista tehdä luovia ratkaisuja eikä onnistua ongelmanratkaisussa. Yleissivistyksen perustason saavuttaminen edellyttää ulkoluvun tyyppistä tietojen opettelua. Nyt koitetaan hypätä tämän alkuvaiheen yli suoraan soveltavaan vaiheeseen ja se tulee epäonnistumaan surkeasti.

Ongelmanratkaisukyky kasvaa parhaiten matematiikkaa opiskelemalla. Ongelmanratkaisu kun on pitkälti loogista päättelyä. Sitä ei opi vaeltelemalla avokonttorissa kuulosuojaimet päässä.

Sitä paitsi yhteiskunnassa on aina tarvittu luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä ja näitä on myös opittu vanhojenkin opetussuunnitelmien aikana. Uusi OPS on mielestäni virheellisiin kuvitelmiin perustuva harharetki, jonka maksumiehiksi joutuvat viattomat koululaiset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yhteiskunta muuttuu vauhdilla. Oppilaita yritetään kasvattaa ratkaisemaan ongelmia, luovuuteen jne. Ei niinkään muistamaan jotakin vuosilukuja, kaavoja ym. Entisaikojen koulu perustui mieleenpainamiseen. En väheksy sitäkään, mutta tulevaisuus vaatii myös muita taitoja.

Teoria pitää olla hallussa jotta sen päälle voi rakentaa kaikkea muuta. Kyllä se luovuuskin siinä kärsii jos ei ole mitään faktatietoja pohjalla, tai toki, jos luovuudelle tarkoitetaan sitä että kykenee piirtämään mielikuvitusolentoja tai tekemään runoja, mutta jos nyt miettii ihan oikeaa työelämää, niin valitettavasti siellä nyt vain pitää muistaa ainakin kaavoja, vuosilukujakin joissakin töissä.

Jos lapset siis saa koko peruskoulun hyppii villeinä taiteilijoina pää pilvissä, niin ei voida olettaa että he työelämässäkään kykeneisivät keskittymään mihinkään "tylsään", että mitä iloa siitä luovuudesta on työttömänä kotona istuessa? Saati siitä, että haluaisi vaikka opiskella historioitsijaksi, mutta eipä kykenekkään, koska opettajien mielestä oli tärkeämpää oppia balettia, kuin opiskella tylsiä vuosilukuja ulkoa.

Kansasta tulee ehkä luovaa, mutta samalla se myös tyhmenee ja laiskistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöoppimista 18 ikävuoteen asti kiitos nykyisen hallituksen..

Eikö se niin pitäis olla etyä ne jotka ovat oppineet tarvittavan 15-16 v niin menevät lukioon tai ammattikouluun ja muut hiovat vielä pari vuotta taitojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yhteiskunta muuttuu vauhdilla. Oppilaita yritetään kasvattaa ratkaisemaan ongelmia, luovuuteen jne. Ei niinkään muistamaan jotakin vuosilukuja, kaavoja ym. Entisaikojen koulu perustui mieleenpainamiseen. En väheksy sitäkään, mutta tulevaisuus vaatii myös muita taitoja.

Mielestäni kannattaisi panostaa siihen , että porukkalla on riittävät tiedot edes sen ongelman ja siihen vaikuttavien asioiden hahmottamiseen. Sen jälkeen kun perustiedot on hallussa ryhdytään keksimään ratkaisua luovasti.

Joo tämä on totta, mutta ei luovuuskaan synny vain sormia napsauttamalla, kyllä siihen vaaditaan tietynlainen kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yhteiskunta muuttuu vauhdilla. Oppilaita yritetään kasvattaa ratkaisemaan ongelmia, luovuuteen jne. Ei niinkään muistamaan jotakin vuosilukuja, kaavoja ym. Entisaikojen koulu perustui mieleenpainamiseen. En väheksy sitäkään, mutta tulevaisuus vaatii myös muita taitoja.

Teoria pitää olla hallussa jotta sen päälle voi rakentaa kaikkea muuta. Kyllä se luovuuskin siinä kärsii jos ei ole mitään faktatietoja pohjalla, tai toki, jos luovuudelle tarkoitetaan sitä että kykenee piirtämään mielikuvitusolentoja tai tekemään runoja, mutta jos nyt miettii ihan oikeaa työelämää, niin valitettavasti siellä nyt vain pitää muistaa ainakin kaavoja, vuosilukujakin joissakin töissä.

Jos lapset siis saa koko peruskoulun hyppii villeinä taiteilijoina pää pilvissä, niin ei voida olettaa että he työelämässäkään kykeneisivät keskittymään mihinkään "tylsään", että mitä iloa siitä luovuudesta on työttömänä kotona istuessa? Saati siitä, että haluaisi vaikka opiskella historioitsijaksi, mutta eipä kykenekkään, koska opettajien mielestä oli tärkeämpää oppia balettia, kuin opiskella tylsiä vuosilukuja ulkoa.

Kansasta tulee ehkä luovaa, mutta samalla se myös tyhmenee ja laiskistuu.

Luovuus ei ole ( vain) balettia tai runoja, se on tapa nähdä asioita toisin. Tylsyyden sietokyky on todella tärkeää, sitä toivottavasti koulussa opetetaan kun kotona näköjään ei.

Vierailija kirjoitti:

Myös yhteistyötaidot ovat tärkeä taito jota nykykoulu painottaa. Nykylapset ja aikuiset ei välttämättä ole kovin hyviä siinä, ja se tuo kyllä ongelmia sekä kouluun että työpaikalle. Ollaan hyvin itsekkäitä, ei oteta muita huomioon jne

Miten se tätä painottaa? Ryhmätöillä? Mulla on kokemusta ryhmätöistä ammattikoulussa, kun opettaja ei valvonut mitä tehtiin ja se ei kyllä mitään muuta opettanut kuin sen, että muut ei sinua kuuntele jos eivät halua, eivätkä anna sulle mitään tehtävää jos joudut ryhmään missä muut on jotain bestiksiä. Vaihtoehtoisesti osa porukasta ei sitten tehnyt mitään vaan jätti työn tekemisen toisille.

Hienoa, jos alakoululaiset osaa tämänkin paremmin kuin ammattikoululaiset, ilman opettajan opettamista osaavat tehdä täydellistä yhteistyötä.

Ei ihme että koulukiusaaminenkin on lisääntynyt. Oppilaat jätetään pärjäämään keskenään "siinähän sitä kivasti oppii tekemään yhteistyötä", joopajoo.