Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti raskaana olevan vaimonsa - oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan - Kirjoitti selviytymisoppaan isille
15.08.2019 |
"Kaikki tuntuivat kääntyvän Tuomas Rajalaa vastaan, kun hän lähti avioliitostaan. Mies kirjoitti selviytymisoppaan eronneille isille.
Perheeseen oli syntymässä toinen lapsi, kun 2-vuotiaan lapsen isä päätti, ettei halua enää jatkaa liittoaan. Rajala oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan silloiselle vaimolleen. Hän oli myös ihastunut toiseen ihmiseen, vaikkei varsinaista toista naista ollutkaan mukana kuvioissa. Ilmoitus lähtemisestä tuli vaimolle järkytyksenä, iskuna puun takaa.
”Katso pitkään sitä lasta, koska tämä on viimeinen kerta, kun näet sen.”
Vaimon sanat jäivät mieleen, kun Rajala teki lähtöä yhteisestä kodista. Samoin lastenvalvojalla käynti. Rajala sai sanojensa mukaan kuulla, millainen hirviö hän oli jättäessään raskaana olevan naisen. Vaimon puolelle asettunut lastenvalvoja ei pitänyt Rajalaa soveliaana huoltajana vuoroviikoin tapahtuvalle tapaamisjärjestelylle, vaan isä saisi tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.
Rajala oli tavannut tulevan vaimonsa teininä seurakunnan leirillä. Pari oli mennyt parikymppisenä naimisiin. Liitto kesti 10 vuotta. Hän menetti avioerossa kaksi kolmasosaa kavereistaan. Kun mies kävi vanhassa kotikaupungissaan, häntä kohdeltiin kuin ilmaa. Oma äitikin kääntyi toviksi poikaansa vastaan."
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sukulainen, jonka aviolitto loppui siihen kun vaimo ilmoitti 4kk kuopuksen syntymästä että se on soronoo. Jätti miehen neljän alle kouluikäisen kanssa, antoi yksinhuoltajuden ja vaihtoi lennosta "uuteen ja ihanaan" mieheen.
Toki suuri yleisö ei pääse paheksumaan tätä päätöstä, kun nainen ei ole millään lailla julkisuuden henkilö eikä ole itse tarjonnut juttuaan missään. Ai mutta asiahan on ihan eri, kun jättäjä on nainen...
Tämä siis sille joka kyseli, missä on naisten vastaavat vastuunpakoilut.
Miksi asia on eri? Minä tunnen vastaavasti käyttäytyneitä miehiä, mutta tuo on ensimmäinen kuulemani tapaus naisen tekemänä. Nyt jokainen voisi kirjoittaa oman tai tuntemansa vastaavan tapauksen, niin nähdään, miten yleisiä ne oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä "miehiä" vaan piisaa. Siinä tilanteessa, kun vauva on tulossa tai lapset pieniä, ei todellakaan voi ajatella sitä omaa napaansa. Turha on jälkikäteen selitellä, että ihan oikein ahdisti, voi yhyy.
Onhan toki vielä se paras selitys: olen parempi isä, kun ajattelin ensisijaisesti itseäni tai sit se, että : ei tunteilleen voi mitään, kun rakastuu toiseen.
Kyllä sodan käyneet isovanhemmat häpeää näitä nössöjä, niin häpeän minäkinMitä noita juttuja luin niin ei hän todellakaan mitään selitä siinä mielkessä että joku asia olisi oikeuttanut hänet lähtemään. Hän kertoo moneen kertaan että toimi erittäin väärin ex-vaimoaan kohtaan eikä pidä syyllisenä mitään muuta kuin itseään ja omaa keskenkasvuisuuttaan.
Mutta ilmeisesti tässä maassa ei saa kukaan edes nuorena mokata vaan ihminen on lopullisesti pilalla ja pitä olla hiljaa vaikka kuinka olisi tajunnut myöhemmin toimineensa väärin?
Näistä isien mokista kärsii tuhannet lapset. Hinta on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkyttävä.
Lasten elämä ollaan valmiita pilaamaan kun vähän perhe-elämä rasittaa. Omien lasten.
Mieheni teki saman, toinen lapseni on syvästi masentunut, vielä nyt aikuisenakin, ja on suoraan kertonut, että isän lähtö ja suoranainen hylkäys ovat masennuksen syy. Hänen mielensä vaurioitui hylkäämisen kokemuksesta.
Yritin äitinä tehdä kaiken minkä kykenin, mutta en voinut isän tekoja poistaa. Ja koska pienellä paikkakunnalla asuttiin, kaikki oli lasteni silmien edessä.
Kun mieheni sairastui, hän oli vailla aikusten lastensa apua, tukea ja hyväksyntään. Hän kuoli sairauteensa ja selvittämättömät asiat ovat rankkana lapseni mielessä.
Näin raukkamaisia on erittäin monet miehet, tekisi mieleni sanoa että suurin osa.
Vihaan sitä mitä mieheni lapsilleen teki. Vihaan.
Niin, eli on varsin hyvä että näistä asioista puhutaan avoimesti. Eli kuten nyt tässä kyseessä olevassa kirjassa josta käy oikein hyvin ilmi että mies toimi väärin. Me muut voimme sitten oppia muiden kokemuksista. Mutta jotenkin nyt tuntuu että tästä ei olisi edes saanut kirjoittaa, jota en kyllä ymmärrä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset saisivat opetella erottamaan omat ja parisuhdeongelmat toisistaan. Saisivat paremmin pidettyä miehensä.
En missään nimessä halua pitää vastentahtoista miestä. Siksi minua loukkaa tuossa kertomuksessa se, ettei mies ole kertonut tuntemuksistaan. Kaksi vuotta elää naisen kanssa miettien miten pääsisi eroon??? Ero ei ole tuossa yhtälössä se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa vain ei lähdetä. Silloin opetellaan sietämään elämän haastavia vaiheita ja vedetään yhtä köyttä.
Huomattavaa on että vastaavassa tilanteessa nainen ei voi ikinä laittaa pillejä pussiin, joten miehen tehtävä on niin ikään vain kestää ja olla tukena. Ala-arvoista lähteä haaveilemaan muista kun on itse hankkiuduttu tuohon tilanteeseen ja saatettu yksi nainen tilanteeseen josta hänellä ei ole pakotietä vaikka miten rankalta tuntuisi välillä.
Ihan hyvin voi erota vaikka olisi raskaanakin.
Olen itse raskauden aikana rankasti kyseenalaistanut suhteeni joka myöhemmin päätyikin sitten eroon.
Eroa ei minusta tule pelätä, ei se ole täyspäisten ihmisten välillä mikään lopullinen ero lapsista. Eikä edes tarvitse olla niin täyspäinen kunhan kaikki pohjimmiltaan vaan yrittävät parhaansa.
Todella harvassa ovat ne ihmiset jotka totaaliyhäreiksi haluavat.
balanssi kirjoitti:
Muistakaa naiset jos rupeatte sitä lasta hommaamaan tai avioliittoa haluamaan, että katsotte ja kuuntelette oikeasti niitä miehen reaktioita. Varsinkin ensireaktio kertoo paljon. Kirkastuuko miehesi ilme ja reaktio on aidon innostunut, vai ollaanko mukana, kun ei haluta tuottaa pahaa mieltä.
Itseäni ahdisti ihan hirveästi kummankin lapseni syntymä. tunsin olevani entistä vahvemmin sidoksissa naiseen, jota en rakastanut. No sitä parisuhdetta kesti 25 vuotta ja se päättyi exän vaatimuksesta.
Pitääkö minun lukea miestä, niin kuin luen koiraani? Koirakin kyllä aukaisee suunsa kun haluaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sukulainen, jonka aviolitto loppui siihen kun vaimo ilmoitti 4kk kuopuksen syntymästä että se on soronoo. Jätti miehen neljän alle kouluikäisen kanssa, antoi yksinhuoltajuden ja vaihtoi lennosta "uuteen ja ihanaan" mieheen.
Toki suuri yleisö ei pääse paheksumaan tätä päätöstä, kun nainen ei ole millään lailla julkisuuden henkilö eikä ole itse tarjonnut juttuaan missään. Ai mutta asiahan on ihan eri, kun jättäjä on nainen...
Tämä siis sille joka kyseli, missä on naisten vastaavat vastuunpakoilut.
Että sinulla on tarkkaan tiedossa eron syyt? Mutta joo, kyllä naisetkin tekee paskoja temppuja.
Tiedoksi kuitenkin, ettei yksinhuoltajuutta saa noin vain. Siihen pitää kyllä olla aika painavat syyt, esim. väkivalta yms. Kaikissa eroissa lähtöoletuksena on yhteishuoltajuus ja yksinhuoltajuutta pitää sitten ihan oikeuden kautta hakea.
Ei, en todellakaan tiedä kaikkia jutun kiemuroita. Sen kyllä tiedän että vaimo itse sanoi, ettei halua yhteishuoltajuutta vaan antoi miehelle yksinhuoltajuuden. Kuulemna tässä maassa vanhempaa ei voi vastoin omaa tahtoaan olemaan yhteydessä lapsiinsa. Lapsista nuorinkin nyt alakoululainen ja olosuhteisiin nähden voivat oikein hienosti.
Olen tämän jättäneen ex-vaimon sisko ja lienee turha erikseen mainita, ettei lähipiiri arvostanut tapaa jolla hän hoiti eronsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen raskaana ollut nainen tietää, miten herkkä tila raskaus on. Tulevaisuus pelottaa, oma keho tuntuu epäseksuaaliselta ja vieraalta, vauvan hyvinvointi on koko ajan mielessä, fyysisestä epämukavuudesta ja kivuista puhumattakaan.
Siihen kun päälle selviää, että ukko päättää dumpata ja painua mielestään ihanamman naisen matkaan, niin voisi ajatella, että se jätetty vaimo on se joka tarvitsisi ero-opasta ja tukea...
Jos hän niin kovasti halusi erota, niin olisiko ollut liikaa odottaa vaikka puoli vuotta, että "pahin" on takana ja vauvanhoitoa voisi tosiaankin jo vuorotella. Tämän tason itsekeskeisyyttä on vaikeaa ymmärtää, vaikka kuinka yrittää. Suoraan sanottuna jopa salaa pettäminen olisi tuossa tilanteessa parempi vaihtoehto. Ainakaan silloin vaimon ei tarvitsisi heti käsitellä vaikeimpia tunteita synnytyksen lähestyessä.
Mieti vaan huviksesi, kuinka moni pettää salaa. Voi vit..u, naiset on tyhmiä.
Mies pettää ja nainen on taas tyhmä. Sellaista juttua ei varmasti ole ettei naista saada syylliseksi ja tehtyä huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
balanssi kirjoitti:
Muistakaa naiset jos rupeatte sitä lasta hommaamaan tai avioliittoa haluamaan, että katsotte ja kuuntelette oikeasti niitä miehen reaktioita. Varsinkin ensireaktio kertoo paljon. Kirkastuuko miehesi ilme ja reaktio on aidon innostunut, vai ollaanko mukana, kun ei haluta tuottaa pahaa mieltä.
Itseäni ahdisti ihan hirveästi kummankin lapseni syntymä. tunsin olevani entistä vahvemmin sidoksissa naiseen, jota en rakastanut. No sitä parisuhdetta kesti 25 vuotta ja se päättyi exän vaatimuksesta.
Pitääkö minun lukea miestä, niin kuin luen koiraani? Koirakin kyllä aukaisee suunsa kun haluaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä "miehiä" vaan piisaa. Siinä tilanteessa, kun vauva on tulossa tai lapset pieniä, ei todellakaan voi ajatella sitä omaa napaansa. Turha on jälkikäteen selitellä, että ihan oikein ahdisti, voi yhyy.
Onhan toki vielä se paras selitys: olen parempi isä, kun ajattelin ensisijaisesti itseäni tai sit se, että : ei tunteilleen voi mitään, kun rakastuu toiseen.
Kyllä sodan käyneet isovanhemmat häpeää näitä nössöjä, niin häpeän minäkinMitä noita juttuja luin niin ei hän todellakaan mitään selitä siinä mielkessä että joku asia olisi oikeuttanut hänet lähtemään. Hän kertoo moneen kertaan että toimi erittäin väärin ex-vaimoaan kohtaan eikä pidä syyllisenä mitään muuta kuin itseään ja omaa keskenkasvuisuuttaan.
Mutta ilmeisesti tässä maassa ei saa kukaan edes nuorena mokata vaan ihminen on lopullisesti pilalla ja pitä olla hiljaa vaikka kuinka olisi tajunnut myöhemmin toimineensa väärin?
Näistä isien mokista kärsii tuhannet lapset. Hinta on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkyttävä.
Lasten elämä ollaan valmiita pilaamaan kun vähän perhe-elämä rasittaa. Omien lasten.
Mieheni teki saman, toinen lapseni on syvästi masentunut, vielä nyt aikuisenakin, ja on suoraan kertonut, että isän lähtö ja suoranainen hylkäys ovat masennuksen syy. Hänen mielensä vaurioitui hylkäämisen kokemuksesta.
Yritin äitinä tehdä kaiken minkä kykenin, mutta en voinut isän tekoja poistaa. Ja koska pienellä paikkakunnalla asuttiin, kaikki oli lasteni silmien edessä.
Kun mieheni sairastui, hän oli vailla aikusten lastensa apua, tukea ja hyväksyntään. Hän kuoli sairauteensa ja selvittämättömät asiat ovat rankkana lapseni mielessä.
Näin raukkamaisia on erittäin monet miehet, tekisi mieleni sanoa että suurin osa.
Vihaan sitä mitä mieheni lapsilleen teki. Vihaan.Niin, eli on varsin hyvä että näistä asioista puhutaan avoimesti. Eli kuten nyt tässä kyseessä olevassa kirjassa josta käy oikein hyvin ilmi että mies toimi väärin. Me muut voimme sitten oppia muiden kokemuksista. Mutta jotenkin nyt tuntuu että tästä ei olisi edes saanut kirjoittaa, jota en kyllä ymmärrä lainkaan.
Minä en oikein usko siihen, että jonkun itseään täynnä olevan toimittajan lätinä asiaa auttaa.
Tulee mieleen ennemminkin, että katsokaa, näinkin saa julkisuutta (jos et ole komea etkä älykäs), voit olla mulk ku, jättää kaiken muiden huolehdittavaksi ja korjattavaksi. Kehua jälkikäteen, että olin mulk ku, mutta kaikki meni hyvin, nyt on uusi perhe ja entiset lapset voivat niin helevetin hyvin, kun se eksä niistä piti huolta. Minun ei tarvinnut.
Että jätkät, ei hätää, ajatelkaa vain itseänne, tai oikeammin sitä nysää jalkovälissä, kyllä naiset kakaroista huolen pitää. Niitten on nimittäin pakko.
Sen kun uutta putkeen vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
balanssi kirjoitti:
Muistakaa naiset jos rupeatte sitä lasta hommaamaan tai avioliittoa haluamaan, että katsotte ja kuuntelette oikeasti niitä miehen reaktioita. Varsinkin ensireaktio kertoo paljon. Kirkastuuko miehesi ilme ja reaktio on aidon innostunut, vai ollaanko mukana, kun ei haluta tuottaa pahaa mieltä.
Itseäni ahdisti ihan hirveästi kummankin lapseni syntymä. tunsin olevani entistä vahvemmin sidoksissa naiseen, jota en rakastanut. No sitä parisuhdetta kesti 25 vuotta ja se päättyi exän vaatimuksesta.
Pitääkö minun lukea miestä, niin kuin luen koiraani? Koirakin kyllä aukaisee suunsa kun haluaa jotain.
Älä nyt koirasi arvoa alenna mieheen vertaamalla.
Koira osaa, mies ei.
Näetsen kun miestä niin KOVASTI AHDISTAA!
Kiinnostaisi että kuka (ja millainen!) nainen huolii itselleen mieheksi ukon, joka on jättänyt vaimonsa tämän ollessa raskaana! Tilanteessa jossa on pannut vaimonsa raskaaksi vaikka on itse suunnitellut eroa jo kaksi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on tärkeää, että vihdoinkin on julkaistu ohjekirja siitä, miten jättää perhe mahdollisimman törkeällä tavalla ja syyttää siitä kaikkia muita paitsi itseään. Koska sääliähän tässä kerjätään nimenomaan viattomalle osapuolelle eli miehelle, joka nyt vaan ajautui tilanteeseen, jossa ei ollut kiva olla.
Jokaiselle miehelle tämä opaskirja on valtavan tärkeä ohjenuora todellisen isyyden saavuttamiseen. Miksi ihmeessä kiusata itseään asumalla ja elämällä lastensa kanssa, kun ne voi jättää exälle ja sitten ihmetellä, että miksi se nainen nyt noin kimmastui.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on tärkeää, että vihdoinkin on julkaistu ohjekirja siitä, miten jättää perhe mahdollisimman törkeällä tavalla ja syyttää siitä kaikkia muita paitsi itseään. Koska sääliähän tässä kerjätään nimenomaan viattomalle osapuolelle eli miehelle, joka nyt vaan ajautui tilanteeseen, jossa ei ollut kiva olla.
Jokaiselle miehelle tämä opaskirja on valtavan tärkeä ohjenuora todellisen isyyden saavuttamiseen. Miksi ihmeessä kiusata itseään asumalla ja elämällä lastensa kanssa, kun ne voi jättää exälle ja sitten ihmetellä, että miksi se nainen nyt noin kimmastui.
Olet kyllä ihan oikeassa. Koska tuo eronnut mieshän on joutunut elämään ennen eroa muutaman vuoden ihan henkisen kiusaamisen kohteena, kun häntä on piinattu perhe-elämällä ja hän on joutunut elämään vauvan ja pienen lapsen tarpeiden keskellä! Hän tarvitsee nyt paljon myötätuntoa ja ymmärrystä kun selvisi niistä kahdesta pikkulapsivuodesta ja pääsi niistä irti! Ja vältti uudet kun pääsi pakenemaan ennen kuin se uusi vauva syntyi!
Vastaavassa tilanteessa on varmasti paljon miehiä, siis miehiä jotka vasta suunnittelevat pakoa. Ehkä heidän esikoinen on vasta vauva vielä, mutta on todella tärkeää että heille neuvotaan häipyminen jo nyt! Nykyisät todella tarvitsevat kipeästi tällaista apua ja sitä ei ole aiemmin ollut paljon saatavilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti- mies vaan yhtenä päivänä jättää viimeisillä raskaana olevan vaimonsa ja 2 -vuotiaan lapsensa tylysti. Ihmettelee kuitenkin, ettei saanut vauvaa ja pientä lasta heti viikoksi itselleen.... oikeasti- onko hän kasvanut mieheksi koskaan...
Klassinen- ihastunut työkaveriinsa ja törkeästi jättää tuossa tilanteessa perheensä
Luuseri
Ja nyt kirja hänen selviytymistarinasta - siis mistä. Hänhän se on jättäjä ja ex-vaimo selviytyjä
Tsemppiä ex-vaimolle.
Ja ei kyllä yhtään ajattele exää ja lapsiaan nytkään , mitä tämä julkisuusrumba aiheuttaa heille
Voi luoja miten nolo uhriutuja. Jos on noin nyhvö että pykää lapsen alulle ennen kuin saa suunsa auki omalle vaimolleen, niin tajuaisi nyt edes hävetä eikä ylpeänä markkinoisi aiheesta kirjoittamaansa kirjaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä "miehiä" vaan piisaa. Siinä tilanteessa, kun vauva on tulossa tai lapset pieniä, ei todellakaan voi ajatella sitä omaa napaansa. Turha on jälkikäteen selitellä, että ihan oikein ahdisti, voi yhyy.
Onhan toki vielä se paras selitys: olen parempi isä, kun ajattelin ensisijaisesti itseäni tai sit se, että : ei tunteilleen voi mitään, kun rakastuu toiseen.
Kyllä sodan käyneet isovanhemmat häpeää näitä nössöjä, niin häpeän minäkinMitä noita juttuja luin niin ei hän todellakaan mitään selitä siinä mielkessä että joku asia olisi oikeuttanut hänet lähtemään. Hän kertoo moneen kertaan että toimi erittäin väärin ex-vaimoaan kohtaan eikä pidä syyllisenä mitään muuta kuin itseään ja omaa keskenkasvuisuuttaan.
Mutta ilmeisesti tässä maassa ei saa kukaan edes nuorena mokata vaan ihminen on lopullisesti pilalla ja pitä olla hiljaa vaikka kuinka olisi tajunnut myöhemmin toimineensa väärin?
Näistä isien mokista kärsii tuhannet lapset. Hinta on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkyttävä.
Lasten elämä ollaan valmiita pilaamaan kun vähän perhe-elämä rasittaa. Omien lasten.
Mieheni teki saman, toinen lapseni on syvästi masentunut, vielä nyt aikuisenakin, ja on suoraan kertonut, että isän lähtö ja suoranainen hylkäys ovat masennuksen syy. Hänen mielensä vaurioitui hylkäämisen kokemuksesta.
Yritin äitinä tehdä kaiken minkä kykenin, mutta en voinut isän tekoja poistaa. Ja koska pienellä paikkakunnalla asuttiin, kaikki oli lasteni silmien edessä.
Kun mieheni sairastui, hän oli vailla aikusten lastensa apua, tukea ja hyväksyntään. Hän kuoli sairauteensa ja selvittämättömät asiat ovat rankkana lapseni mielessä.
Näin raukkamaisia on erittäin monet miehet, tekisi mieleni sanoa että suurin osa.
Vihaan sitä mitä mieheni lapsilleen teki. Vihaan.Niin, eli on varsin hyvä että näistä asioista puhutaan avoimesti. Eli kuten nyt tässä kyseessä olevassa kirjassa josta käy oikein hyvin ilmi että mies toimi väärin. Me muut voimme sitten oppia muiden kokemuksista. Mutta jotenkin nyt tuntuu että tästä ei olisi edes saanut kirjoittaa, jota en kyllä ymmärrä lainkaan.
Minä en oikein usko siihen, että jonkun itseään täynnä olevan toimittajan lätinä asiaa auttaa.
Tulee mieleen ennemminkin, että katsokaa, näinkin saa julkisuutta (jos et ole komea etkä älykäs), voit olla mulk ku, jättää kaiken muiden huolehdittavaksi ja korjattavaksi. Kehua jälkikäteen, että olin mulk ku, mutta kaikki meni hyvin, nyt on uusi perhe ja entiset lapset voivat niin helevetin hyvin, kun se eksä niistä piti huolta. Minun ei tarvinnut.
Että jätkät, ei hätää, ajatelkaa vain itseänne, tai oikeammin sitä nysää jalkovälissä, kyllä naiset kakaroista huolen pitää. Niitten on nimittäin pakko.
Sen kun uutta putkeen vaan.
Ilmeisesti koko tietosi tästä asiasta perustuu pelkkään uskoon? Ensinnäkin kyse on kirjasta jossa viisi miestä kertoo omasta erostaan ja tämä toimittajan tarina oli vain yksi niistä. Toisekseen kyseessä ei ollut mikään "lätinä" vaan ihan vakava teksti jossa mies tietää oikein hyvin itsekin toimineensa väärin kaikin tavoin ja sanoo että kenenkään ei pitäisi toimia niin kuin hän toimi. MItään kehua asiassa ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja miten nolo uhriutuja. Jos on noin nyhvö että pykää lapsen alulle ennen kuin saa suunsa auki omalle vaimolleen, niin tajuaisi nyt edes hävetä eikä ylpeänä markkinoisi aiheesta kirjoittamaansa kirjaa...
Minusta paljon nolompaa on kirjoitella kommentteja täysin fiilispohjalta kirjasta jota ei selvästikään ole edes lukenut.
Mä tiedänkin naisen, joka hommasi rakastajan ollessaan raskaana aviomiehelleen. Oli kuulemma hautonut eroa jo vuosi ennen tämän toisen lapsen alulle saattamsita. Erosi sitten kun lapsi oli pari kk, ja muutti tämänrakastajansa luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä "miehiä" vaan piisaa. Siinä tilanteessa, kun vauva on tulossa tai lapset pieniä, ei todellakaan voi ajatella sitä omaa napaansa. Turha on jälkikäteen selitellä, että ihan oikein ahdisti, voi yhyy.
Onhan toki vielä se paras selitys: olen parempi isä, kun ajattelin ensisijaisesti itseäni tai sit se, että : ei tunteilleen voi mitään, kun rakastuu toiseen.
Kyllä sodan käyneet isovanhemmat häpeää näitä nössöjä, niin häpeän minäkinMitä noita juttuja luin niin ei hän todellakaan mitään selitä siinä mielkessä että joku asia olisi oikeuttanut hänet lähtemään. Hän kertoo moneen kertaan että toimi erittäin väärin ex-vaimoaan kohtaan eikä pidä syyllisenä mitään muuta kuin itseään ja omaa keskenkasvuisuuttaan.
Mutta ilmeisesti tässä maassa ei saa kukaan edes nuorena mokata vaan ihminen on lopullisesti pilalla ja pitä olla hiljaa vaikka kuinka olisi tajunnut myöhemmin toimineensa väärin?
Näistä isien mokista kärsii tuhannet lapset. Hinta on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkyttävä.
Lasten elämä ollaan valmiita pilaamaan kun vähän perhe-elämä rasittaa. Omien lasten.
Mieheni teki saman, toinen lapseni on syvästi masentunut, vielä nyt aikuisenakin, ja on suoraan kertonut, että isän lähtö ja suoranainen hylkäys ovat masennuksen syy. Hänen mielensä vaurioitui hylkäämisen kokemuksesta.
Yritin äitinä tehdä kaiken minkä kykenin, mutta en voinut isän tekoja poistaa. Ja koska pienellä paikkakunnalla asuttiin, kaikki oli lasteni silmien edessä.
Kun mieheni sairastui, hän oli vailla aikusten lastensa apua, tukea ja hyväksyntään. Hän kuoli sairauteensa ja selvittämättömät asiat ovat rankkana lapseni mielessä.
Näin raukkamaisia on erittäin monet miehet, tekisi mieleni sanoa että suurin osa.
Vihaan sitä mitä mieheni lapsilleen teki. Vihaan.Niin, eli on varsin hyvä että näistä asioista puhutaan avoimesti. Eli kuten nyt tässä kyseessä olevassa kirjassa josta käy oikein hyvin ilmi että mies toimi väärin. Me muut voimme sitten oppia muiden kokemuksista. Mutta jotenkin nyt tuntuu että tästä ei olisi edes saanut kirjoittaa, jota en kyllä ymmärrä lainkaan.
Minä en oikein usko siihen, että jonkun itseään täynnä olevan toimittajan lätinä asiaa auttaa.
Tulee mieleen ennemminkin, että katsokaa, näinkin saa julkisuutta (jos et ole komea etkä älykäs), voit olla mulk ku, jättää kaiken muiden huolehdittavaksi ja korjattavaksi. Kehua jälkikäteen, että olin mulk ku, mutta kaikki meni hyvin, nyt on uusi perhe ja entiset lapset voivat niin helevetin hyvin, kun se eksä niistä piti huolta. Minun ei tarvinnut.
Että jätkät, ei hätää, ajatelkaa vain itseänne, tai oikeammin sitä nysää jalkovälissä, kyllä naiset kakaroista huolen pitää. Niitten on nimittäin pakko.
Sen kun uutta putkeen vaan.Ilmeisesti koko tietosi tästä asiasta perustuu pelkkään uskoon? Ensinnäkin kyse on kirjasta jossa viisi miestä kertoo omasta erostaan ja tämä toimittajan tarina oli vain yksi niistä. Toisekseen kyseessä ei ollut mikään "lätinä" vaan ihan vakava teksti jossa mies tietää oikein hyvin itsekin toimineensa väärin kaikin tavoin ja sanoo että kenenkään ei pitäisi toimia niin kuin hän toimi. MItään kehua asiassa ei ollut.
No ihan rehellisesti, ei ole kyllä syytäkään. Se, että on nyt jälkiviisas, ei poista sitä tosiasiaa että kusipäisesti tuli toimittua ja siitä seuraava kritiikki on suoraa seurausta siitä. Ei p*aska muutu kullaksi, vaikka sitä miten kiillottaisi.
Pakko sanoa että karma...