Mies jätti raskaana olevan vaimonsa - oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan - Kirjoitti selviytymisoppaan isille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina uhri!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tunnetteko kenties pariskunnan, vai mistä te teette päätelmänne vaimon osuudesta eroon ja syytätte vain miestä? Ja samalla ihan kaikkia miehiä, öliöööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö.

Mieshän myönsi ihan suoraan, että kaikki oli hyvin, vaimo ei aavistanut mitään, mutta häntä kun ei vaan enää oikein napannut se perhe-elämä!!!!

Kaikki voi olla näennäisesti "hyvin". Tämä ei kerro mitään naisen osuudesta eron syihin. 

Ei kerrokaan.

Tämä Tuomaksen kertomus on kertomus, (jälleen kerran), siitä, että on naisen syy, kun (toimittaja ammatiltaan) mies ei saa suutaan auki, kun ahdistaa. On helpompi jatkaa täyden palvelun suhteessa elämistä ja panna ilman ehkäisyä (pitäähän miehen sentään saada) kuin sanoa, että istutaan alas ja puhutaan. Se puhumisen voi hoitaa, kun lapsi nukkuu. Voi syyttämättä sanoa, että nyt tuntuu pahalta, meidän on haettava apua tai erottava. Pitää myös tunnustaa, että olen jo hiukan ihastunut toisen.

MISSÄÄN TAPAUKSESSA PIDÄ SUOSTUA UUTEEN RASKAUTEEN, koska tietää, että ero voi olla edessä.

Mikä kohta tästä on vaikea miehen, jolla on jo 2 vuotias lapsi, ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina uhri!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tunnetteko kenties pariskunnan, vai mistä te teette päätelmänne vaimon osuudesta eroon ja syytätte vain miestä? Ja samalla ihan kaikkia miehiä, öliöööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö.

Toisekseen hän kertoo useita kertoja että hän oli se joka toimi väärin ja sikamaisesti eikä hän syytä erosta millään lailla ex-vaimoaan vaan ainoastaan omaa keskenkasvuisuuttaan. Hän ei ole millään lailla ylpeä siitä mitä teki tai pidä sitä oikeana tapana toimia.

En voi miehenä muuta sanoa että kirjoittajalla täytyy olla paha mielenterveys ongelma. Ei normaali mies olisi tehnyt noin.

Jokainen raskaana ollut nainen tietää, miten herkkä tila raskaus on. Tulevaisuus pelottaa, oma keho tuntuu epäseksuaaliselta ja vieraalta, vauvan hyvinvointi on koko ajan mielessä, fyysisestä epämukavuudesta ja kivuista puhumattakaan.

Siihen kun päälle selviää, että ukko päättää dumpata ja painua mielestään ihanamman naisen matkaan, niin voisi ajatella, että se jätetty vaimo on se joka tarvitsisi ero-opasta ja tukea...

Jos hän niin kovasti halusi erota, niin olisiko ollut liikaa odottaa vaikka puoli vuotta, että "pahin" on takana ja vauvanhoitoa voisi tosiaankin jo vuorotella. Tämän tason itsekeskeisyyttä on vaikeaa ymmärtää, vaikka kuinka yrittää. Suoraan sanottuna jopa salaa pettäminen olisi tuossa tilanteessa parempi vaihtoehto. Ainakaan silloin vaimon ei tarvitsisi heti käsitellä vaikeimpia tunteita synnytyksen lähestyessä.

Tuomas jaksaa "katumuksestaan" huolimatta korostaa omaa ahdistustaan tilanteessa. Väitän, että herran ahdistus ei ollut edes puoliakaan siitä ahdistuksesta, jonka hänen raskaana ollut ex-vaimonsa koki, kun aviomies käveli ovesta ulos.

Lukisin enemmin kirjan siitä, kuinka naiset selviävät tällaisissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Milloin nainen on jättänyt miehen selviämään parivuotiaan ja vastasyntyneen lapsen kanssa yllättäen ilman mitään vihjausta, että ei voi parisuhteessa hyvin? Itse en ole nähnyt yhtään juttua, mutta en tosin lue miesten lehtiä. Laitatko linkin yhteen, kiitos.

Hiljaista on... Linkkiä nyt jakoon, kiitos!

Mun mielestä tuo tapa lähteä on törkeä, oli ne lapset sitten minkä ikäisiä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina uhri!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tunnetteko kenties pariskunnan, vai mistä te teette päätelmänne vaimon osuudesta eroon ja syytätte vain miestä? Ja samalla ihan kaikkia miehiä, öliöööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö.

No, missään ei lue, että vaimo lähti ja jätti lapset. Molemmat ovat ehkä syyllisiä, että suhteessa voitiin huonosti, mutta vain yhden väitetään lähteneen siitä pois. Toinen jäi siihen perheeseen lapsineen. Vaikeaa on syyttää vaimoa häipymisestä, kun ei kerran sitä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuomas jaksaa "katumuksestaan" huolimatta korostaa omaa ahdistustaan tilanteessa. Väitän, että herran ahdistus ei ollut edes puoliakaan siitä ahdistuksesta, jonka hänen raskaana ollut ex-vaimonsa koki, kun aviomies käveli ovesta ulos.

Lukisin enemmin kirjan siitä, kuinka naiset selviävät tällaisissa tilanteissa. 

Ja millaista ahdistusta lapsi on kokenut, kun isä ei enää olekaan kotona, vaan on kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen raskaana ollut nainen tietää, miten herkkä tila raskaus on. Tulevaisuus pelottaa, oma keho tuntuu epäseksuaaliselta ja vieraalta, vauvan hyvinvointi on koko ajan mielessä, fyysisestä epämukavuudesta ja kivuista puhumattakaan.

Siihen kun päälle selviää, että ukko päättää dumpata ja painua mielestään ihanamman naisen matkaan, niin voisi ajatella, että se jätetty vaimo on se joka tarvitsisi ero-opasta ja tukea...

Jos hän niin kovasti halusi erota, niin olisiko ollut liikaa odottaa vaikka puoli vuotta, että "pahin" on takana ja vauvanhoitoa voisi tosiaankin jo vuorotella. Tämän tason itsekeskeisyyttä on vaikeaa ymmärtää, vaikka kuinka yrittää. Suoraan sanottuna jopa salaa pettäminen olisi tuossa tilanteessa parempi vaihtoehto. Ainakaan silloin vaimon ei tarvitsisi heti käsitellä vaikeimpia tunteita synnytyksen lähestyessä.

Mieti vaan huviksesi, kuinka moni pettää salaa. Voi vit..u, naiset on tyhmiä.

Muistakaa naiset jos rupeatte sitä lasta hommaamaan tai avioliittoa haluamaan, että katsotte ja kuuntelette oikeasti niitä miehen reaktioita. Varsinkin ensireaktio kertoo paljon. Kirkastuuko miehesi ilme ja reaktio on aidon innostunut, vai ollaanko mukana, kun ei haluta tuottaa pahaa mieltä.

Itseäni ahdisti ihan hirveästi kummankin lapseni syntymä. tunsin olevani entistä vahvemmin sidoksissa naiseen, jota en rakastanut.  No sitä parisuhdetta kesti 25 vuotta ja se päättyi exän vaatimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä "miehiä" vaan piisaa. Siinä tilanteessa, kun vauva on tulossa tai lapset pieniä, ei todellakaan voi ajatella sitä omaa napaansa. Turha on jälkikäteen selitellä, että ihan oikein ahdisti, voi yhyy.

Onhan toki vielä se paras selitys: olen parempi isä, kun ajattelin ensisijaisesti itseäni tai sit se, että : ei tunteilleen voi mitään, kun rakastuu toiseen.

Kyllä sodan käyneet isovanhemmat häpeää näitä nössöjä, niin häpeän minäkin

Mitä noita juttuja luin niin ei hän todellakaan mitään selitä siinä mielkessä että joku asia olisi oikeuttanut hänet lähtemään. Hän kertoo moneen kertaan että toimi erittäin väärin ex-vaimoaan kohtaan eikä pidä syyllisenä mitään muuta kuin itseään ja omaa keskenkasvuisuuttaan.

Mutta ilmeisesti tässä maassa ei saa kukaan edes nuorena mokata vaan ihminen on lopullisesti pilalla ja pitä olla hiljaa vaikka kuinka olisi tajunnut myöhemmin toimineensa väärin?

Näistä isien mokista kärsii tuhannet lapset. Hinta on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkyttävä.

Lasten elämä ollaan valmiita pilaamaan kun vähän perhe-elämä rasittaa. Omien lasten.

Mieheni teki saman, toinen lapseni on syvästi masentunut, vielä nyt aikuisenakin, ja on suoraan kertonut, että isän lähtö ja suoranainen hylkäys ovat masennuksen syy. Hänen mielensä vaurioitui hylkäämisen kokemuksesta.

Yritin äitinä tehdä kaiken minkä kykenin, mutta en voinut isän tekoja poistaa. Ja koska pienellä paikkakunnalla asuttiin, kaikki oli lasteni silmien edessä.

Kun mieheni sairastui, hän oli vailla aikusten lastensa apua, tukea ja hyväksyntään. Hän kuoli sairauteensa ja selvittämättömät asiat ovat rankkana lapseni mielessä.

Näin raukkamaisia on erittäin monet miehet, tekisi mieleni sanoa että suurin osa.

Vihaan sitä mitä mieheni lapsilleen teki. Vihaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja naisia yllytetään palstalla eroamaan jopa vauva-aikana miehistään.

Olette niin kaksinaismoralistisia , että olette säälittäviä. 

Kun nainen alkaa kirjoittamaan tänne surkeasta parisuhteestaan, niin kyseessä ei ole jotain "mitä teen, kun parisuhde ei nappaa" jutut. Lue kunnolla nuo ketjut, joissa raskaana olevia naisia on kirjoitettu jättämään mies ja puhu vasta sitten kuinka vertailukelpoisia ne tarinat ovat tähän juttuun.

Tuollahan on jo kaksi lasta uuden vaimon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oli pohtinut lähtöä 2 vuotta mutta silti siinä välissä piti pykätä uusi lapsi?! Todellakin halveksun.

Tämä. Olen mies ja osittain olen samalla linjalla siitä, että miehien asema on lapsiasioissa heikko, jos äiti haluaa laittaa kapuloita rattaisiin.

Mutta tämä Tuomas on kyllä täysin munaton tapaus. Minkä ristuksen tähden on pitänyt suostua isäksi lapselle, jos samaan aikaan miettii eroa. Tässä tapauksessa halveksunta on kyllä ihan ansaittua.

Minulla on sukulainen, jonka aviolitto loppui siihen kun vaimo ilmoitti 4kk kuopuksen syntymästä että se on soronoo. Jätti miehen neljän alle kouluikäisen kanssa, antoi yksinhuoltajuden ja vaihtoi lennosta "uuteen ja ihanaan" mieheen.

Toki suuri yleisö ei pääse paheksumaan tätä päätöstä, kun nainen ei ole millään lailla julkisuuden henkilö eikä ole itse tarjonnut juttuaan missään. Ai mutta asiahan on ihan eri, kun jättäjä on nainen...

Tämä siis sille joka kyseli, missä on naisten vastaavat vastuunpakoilut.

balanssi kirjoitti:

Muistakaa naiset jos rupeatte sitä lasta hommaamaan tai avioliittoa haluamaan, että katsotte ja kuuntelette oikeasti niitä miehen reaktioita. Varsinkin ensireaktio kertoo paljon. Kirkastuuko miehesi ilme ja reaktio on aidon innostunut, vai ollaanko mukana, kun ei haluta tuottaa pahaa mieltä.

Itseäni ahdisti ihan hirveästi kummankin lapseni syntymä. tunsin olevani entistä vahvemmin sidoksissa naiseen, jota en rakastanut.  No sitä parisuhdetta kesti 25 vuotta ja se päättyi exän vaatimuksesta.

 

Niin naiset, muistakaa nyt, että miehet ovat aivottomia ääliöitä, joiden pitää päästä panemaan, ja muistakaa naiset, etteivät ne osaa puhua, niitten ilmeistä pitää tietää, haluaako ne lapsia ja ylipäätään olla aviossa.

Uusia lapsia ne kyllä panee, koska panemaan pitää päästä, mutta ehkäistä ne eivät osaa.

Herranenaika, mistä kaltaisesi ääliö on tullut? Isäsi ei sinun varmaankaan olisi halunnut. Ehkäisy olisi ollut kyllä paikallaan, kun äitiisi on yhtynyt.

balanssi kirjoitti:

Muistakaa naiset jos rupeatte sitä lasta hommaamaan tai avioliittoa haluamaan, että katsotte ja kuuntelette oikeasti niitä miehen reaktioita. Varsinkin ensireaktio kertoo paljon. Kirkastuuko miehesi ilme ja reaktio on aidon innostunut, vai ollaanko mukana, kun ei haluta tuottaa pahaa mieltä.

Itseäni ahdisti ihan hirveästi kummankin lapseni syntymä. tunsin olevani entistä vahvemmin sidoksissa naiseen, jota en rakastanut.  No sitä parisuhdetta kesti 25 vuotta ja se päättyi exän vaatimuksesta.

 

Miksi harrastit seksiä naisen kanssa, joka saa ahdisti sinua? Miksi hankit jopa 2 lasta? Miksi ryhdyit parisuhteeseen naisen kanssa, jota et rakastanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä "miehiä" vaan piisaa. Siinä tilanteessa, kun vauva on tulossa tai lapset pieniä, ei todellakaan voi ajatella sitä omaa napaansa. Turha on jälkikäteen selitellä, että ihan oikein ahdisti, voi yhyy.

Onhan toki vielä se paras selitys: olen parempi isä, kun ajattelin ensisijaisesti itseäni tai sit se, että : ei tunteilleen voi mitään, kun rakastuu toiseen.

Kyllä sodan käyneet isovanhemmat häpeää näitä nössöjä, niin häpeän minäkin

Mitä noita juttuja luin niin ei hän todellakaan mitään selitä siinä mielkessä että joku asia olisi oikeuttanut hänet lähtemään. Hän kertoo moneen kertaan että toimi erittäin väärin ex-vaimoaan kohtaan eikä pidä syyllisenä mitään muuta kuin itseään ja omaa keskenkasvuisuuttaan.

Mutta ilmeisesti tässä maassa ei saa kukaan edes nuorena mokata vaan ihminen on lopullisesti pilalla ja pitä olla hiljaa vaikka kuinka olisi tajunnut myöhemmin toimineensa väärin?

Näistä isien mokista kärsii tuhannet lapset. Hinta on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkyttävä.

Lasten elämä ollaan valmiita pilaamaan kun vähän perhe-elämä rasittaa. Omien lasten.

Mieheni teki saman, toinen lapseni on syvästi masentunut, vielä nyt aikuisenakin, ja on suoraan kertonut, että isän lähtö ja suoranainen hylkäys ovat masennuksen syy. Hänen mielensä vaurioitui hylkäämisen kokemuksesta.

Yritin äitinä tehdä kaiken minkä kykenin, mutta en voinut isän tekoja poistaa. Ja koska pienellä paikkakunnalla asuttiin, kaikki oli lasteni silmien edessä.

Kun mieheni sairastui, hän oli vailla aikusten lastensa apua, tukea ja hyväksyntään. Hän kuoli sairauteensa ja selvittämättömät asiat ovat rankkana lapseni mielessä.

Näin raukkamaisia on erittäin monet miehet, tekisi mieleni sanoa että suurin osa.

Vihaan sitä mitä mieheni lapsilleen teki. Vihaan.

Ymmärrän tunteesi, mutta tuo yleistyksesi menee hieman liian pitkälle. Vastaavaa tekee myös naiset ja on myös paljon miehiä, jotka hoitavat tehtävän isänä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sukulainen, jonka aviolitto loppui siihen kun vaimo ilmoitti 4kk kuopuksen syntymästä että se on soronoo. Jätti miehen neljän alle kouluikäisen kanssa, antoi yksinhuoltajuden ja vaihtoi lennosta "uuteen ja ihanaan" mieheen.

Toki suuri yleisö ei pääse paheksumaan tätä päätöstä, kun nainen ei ole millään lailla julkisuuden henkilö eikä ole itse tarjonnut juttuaan missään. Ai mutta asiahan on ihan eri, kun jättäjä on nainen...

Tämä siis sille joka kyseli, missä on naisten vastaavat vastuunpakoilut.

Että sinulla on tarkkaan tiedossa eron syyt? Mutta joo, kyllä naisetkin tekee paskoja temppuja.

Tiedoksi kuitenkin, ettei yksinhuoltajuutta saa noin vain. Siihen pitää kyllä olla aika painavat syyt, esim. väkivalta yms. Kaikissa eroissa lähtöoletuksena on yhteishuoltajuus ja yksinhuoltajuutta pitää sitten ihan oikeuden kautta hakea.