Mies jätti raskaana olevan vaimonsa - oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan - Kirjoitti selviytymisoppaan isille

Tollanen tyyppi kirjoittaa selviytymisoppaan! En lukisi maksustakaan.

Tarinan opetus, älkää menkö ensimmäisen seurakuntaleireillä tapaamanne ihmisen kanssa naimisiin heti, vaan viettäkää normaali rellestävä nuoruus, jossa käydään viihteellä ja kokeillaan useampaa kuin yhtä. Sen jälkeen alkaa vähitellen ehkä selkenemään, millainen on hyvä kumppani.

Ko. mies on siis läheisriippuvainen takertuja, joka on käynyt kiinni ensimmäiseen tyttöystävään ja heti mennyt kimppaan tämän kanssa pelosta, ettei toista ehkä tule koskaan. Tuollainen tapaus ei edes osaa arvostaa hyvää naista tai lapsen äitiä, koska ei ole mitään vertailupohjaa.

Eiks jutussa ole kyse juuri siitä, että elivät uskonnollisessa yhteisössä. Seksi kuului avioliittoon, joten naimisiin oli pakko mennä heti jo ns ekaa kertaa varten hyvin nuorena, ennenkuin oli oikeasti valmis puolisoa koko elämäksi katsomaan.

"– Äijillä menee monesti niin, että lähdetään kämpiltä, ladataan autossa Tinder ja mennään sinne sekoilemaan. Se on huono vaihtoehto. Eihän seksisuhteissa ole mitään pahaa, mutta se henkinen puoli. Et ole todellakaan valmis yhteenkään parisuhteeseen ennen kuin olet käynyt edellisen läpi, hän muistuttaa."

Eli lähtikö hän itse tuolla tavoin, Tinder puhelimeen ja sen on soronnoro!

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus, älkää menkö ensimmäisen seurakuntaleireillä tapaamanne ihmisen kanssa naimisiin heti, vaan viettäkää normaali rellestävä nuoruus, jossa käydään viihteellä ja kokeillaan useampaa kuin yhtä. Sen jälkeen alkaa vähitellen ehkä selkenemään, millainen on hyvä kumppani.

Ko. mies on siis läheisriippuvainen takertuja, joka on käynyt kiinni ensimmäiseen tyttöystävään ja heti mennyt kimppaan tämän kanssa pelosta, ettei toista ehkä tule koskaan. Tuollainen tapaus ei edes osaa arvostaa hyvää naista tai lapsen äitiä, koska ei ole mitään vertailupohjaa.

Helluntailaisilla ei ole esiavoillista, joten jos tekkee mieli, on pakko mennä naimisiin ensin.

Siis hyi hitto mikä kuvottava säälittävä velliperä! Oikea mieslapsi! Yöh!!! Ja joku uusi nainen muka vielä tuommoista selkärangatonta äijää kattelee. Kyllä hävettää hänen ja koko mieskunnan puolesta. Järkyttävän nolo ja vastuuton ukko.

Miksei jutussa otettu esille myös toisen osapuolen näkökulmaa? Että millaista se on huomata yhtäkkiä olevansa uudessa elämäntilanteessa, äiti, vastuussa uudesta elämästä. Olet kuvitellut vuosikausien ajan, että ilo ja vastuu lapsesta jaetaan lapsem isän kanssa yhdessä, perheenä.

Sitten yhtäkkiä, siinä imettämiseen ja yöheräilyihin totuttelun keskellä, se mies ilmoittaa, että ei olekaan tämä nyt sellaista elämää, mitä halusin. Ahdistaa. Enkä sua edes rakasta, olet hirveä, kamala, eikä sua kukaan halua. Mä olen nyt niin rakastunut. Heippa! Ja sitten ei isästä kuulukaan vähään aikaan mitään.

Siinä sitten ihmettelet, mitä tapahtui. Yrität parhaasi mukaan yksin selvitä tilanteesta, eron tuomista järjestelyistä, edelleen niistä yöheräilyistä jne. Ja kulisseissa se ex-mies kiljuu, että vauva tänne minulle joka toiseksi viikoksi - mutta sitten edes yhden iltapäivän tapaamiset ei jaksa kiinnostaa niin, että vaivautuisi aina paikalle.

Olisiko jutussa voinut tuoda esille myös tilanteen kokeneen äidin ja lapsen näkökulman?

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus, älkää menkö ensimmäisen seurakuntaleireillä tapaamanne ihmisen kanssa naimisiin heti, vaan viettäkää normaali rellestävä nuoruus, jossa käydään viihteellä ja kokeillaan useampaa kuin yhtä. Sen jälkeen alkaa vähitellen ehkä selkenemään, millainen on hyvä kumppani.

Ko. mies on siis läheisriippuvainen takertuja, joka on käynyt kiinni ensimmäiseen tyttöystävään ja heti mennyt kimppaan tämän kanssa pelosta, ettei toista ehkä tule koskaan. Tuollainen tapaus ei edes osaa arvostaa hyvää naista tai lapsen äitiä, koska ei ole mitään vertailupohjaa.

Ei se rellestävä nuoruuskaan mitään takaa. Tiedän tapauksen, jossa mies teki ihan vastaavan tempun (rellestävä nuoruus koettuna), tosin se toinenkin lapsi oli jo syntynyt. Mutta eroa oli jo vuosia yksin miettinyt eikä millään tavoin vihjannut asiasta vaimolleen. Kunnes yhtäkkiä läväytti totuuden selvin päin arki-iltana ja lähti.

Vierailija kirjoitti:

Naiset saisivat opetella erottamaan omat ja parisuhdeongelmat toisistaan. Saisivat paremmin pidettyä miehensä.

Tässä ei ole kyse naisista, vaan miesten avuttomuudesta. Miesvauvat saisivat opetella tuntemaan itsensä ja opetella puhumaan. Jos pitää miettiä oman pään sisällä, että joku on huonosti ja sitten lähteä häntä koipien välissä karkuun, niin kyllä ne ongelmat on siellä miehen päässä.

Vierailija kirjoitti:

"– Äijillä menee monesti niin, että lähdetään kämpiltä, ladataan autossa Tinder ja mennään sinne sekoilemaan. Se on huono vaihtoehto. Eihän seksisuhteissa ole mitään pahaa, mutta se henkinen puoli. Et ole todellakaan valmis yhteenkään parisuhteeseen ennen kuin olet käynyt edellisen läpi, hän muistuttaa."

Eli lähtikö hän itse tuolla tavoin, Tinder puhelimeen ja sen on soronnoro!

Mitähän "henkistä" on jättää vaimo raskaana ja pienen lapsen kanssa pärjäilemään ja alkaa suu vaahdossa vaatia itselleen täysiä tapaamisoikeuksia lapsiin? Onko lapsetkin vaan jotain omaisuutta, josta pitää periaatteesta tapella, että "omat oikeudet toteutuvat".

Vierailija kirjoitti:

Miksei jutussa otettu esille myös toisen osapuolen näkökulmaa? Että millaista se on huomata yhtäkkiä olevansa uudessa elämäntilanteessa, äiti, vastuussa uudesta elämästä. Olet kuvitellut vuosikausien ajan, että ilo ja vastuu lapsesta jaetaan lapsem isän kanssa yhdessä, perheenä.

Sitten yhtäkkiä, siinä imettämiseen ja yöheräilyihin totuttelun keskellä, se mies ilmoittaa, että ei olekaan tämä nyt sellaista elämää, mitä halusin. Ahdistaa. Enkä sua edes rakasta, olet hirveä, kamala, eikä sua kukaan halua. Mä olen nyt niin rakastunut. Heippa! Ja sitten ei isästä kuulukaan vähään aikaan mitään.

Siinä sitten ihmettelet, mitä tapahtui. Yrität parhaasi mukaan yksin selvitä tilanteesta, eron tuomista järjestelyistä, edelleen niistä yöheräilyistä jne. Ja kulisseissa se ex-mies kiljuu, että vauva tänne minulle joka toiseksi viikoksi - mutta sitten edes yhden iltapäivän tapaamiset ei jaksa kiinnostaa niin, että vaivautuisi aina paikalle.

Olisiko jutussa voinut tuoda esille myös tilanteen kokeneen äidin ja lapsen näkökulman?

No sen ex-vaimo voisi tehdä tuollaisen selviytymisoppaan äideille.

Tuolla tavoin yllättäen jätetyt äidithän tarvitsisivat paljon kipeämmin tuollaista ero-opasta, kuin äijät, jotka ovat omasta tahdostaan lähteneet kälppimään!

Vierailija kirjoitti:

Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.

Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."

Paiskaa toiselle kaiken päin naamaa ja itkee kun saa takaisin siltä, jolla ei ole ollut mitään tilaisuutta valmistautua tulevaan. Asioista ei puhuta, eikä yritetä selvittää. Toinen jätetään vain selviämään raunioille tilanteessa jossa on muutenkin paljon kaikkea. Ex on kaikesta huolimatta ollut mahtava nainen kun ei ole kääntänyt lapsia isää vastaan siltikään. Päässyt näkemään myös toisen lapsen syntymän, vaikka teki toiselle noin.

Tarinasta jää yksi oleellinan asia kertomatta. Oliko toinen lapsi suunniteltu vai sattuiko vaan tulemaan.

Tilanteessa, jossa harkitsee eroa ei ole reilua alkaa suunitelmallisesti tekemään lasta. Mutta jos kyseessä on suunnitelematon raskaus niin silloin tuota voi osittain ymmärtää. Mutta vain osoittain. Kahden pienen lapsen hoitaminen on kovaa kahdellekkin vamhemalle saati sitten yhdelle. 

Jutussa mies antaa ymmärtää, että ex-vaimo on mahtava persoona. Joten olis ollut reilua häntä kohtaan kertoa aiemmin noista eromietteistä. Silloin pariskunta olis voinut yhdessä miettiä, mitä tehdään asialle. 

Tarinassa jää kertomatta, mikä on se parisuhteen ongelma jonka takia jättää perheensä. 

Tää juttu on siis nyt Ilta-Sanomissa ja Me Naisissa. Me Naisten artikkeli löytyy tän palstan yläkulmasta ryyditettynä tuon äijän isolla naamakuvalla.

Me Naisten juttu alkaa näin:

"Kotona oli vaikea hengittää. Aivan kuin joku olisi istunut rinnan päällä. Ahdisti. Tuomas Rajala oli voinut huonosti jo pidemmän aikaa, vaikka ulkoisesti kaikki oli oikein hyvin. Perheellä oli kaksivuotias lapsi ja kiva paritalokoti Vantaalla. Toinen lapsi syntyisi parin kuukauden päästä.

Silti ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.

– Tuntui, että en ole oikeasti se ihminen enkä halua elää sellaista elämää. Muistan sanoneeni, että nyt mä tästä lähden, enkä tulee enää takaisin."

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/tuomas-jatt…

"Tuomas oli ihastunut toiseen. Hän pakkasi reppunsa ja meni. Seuraavat kaksi vuotta ovat kuin usvan peitossa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus, älkää menkö ensimmäisen seurakuntaleireillä tapaamanne ihmisen kanssa naimisiin heti, vaan viettäkää normaali rellestävä nuoruus, jossa käydään viihteellä ja kokeillaan useampaa kuin yhtä. Sen jälkeen alkaa vähitellen ehkä selkenemään, millainen on hyvä kumppani.

Ko. mies on siis läheisriippuvainen takertuja, joka on käynyt kiinni ensimmäiseen tyttöystävään ja heti mennyt kimppaan tämän kanssa pelosta, ettei toista ehkä tule koskaan. Tuollainen tapaus ei edes osaa arvostaa hyvää naista tai lapsen äitiä, koska ei ole mitään vertailupohjaa.

Helluntailaisilla ei ole esiavoillista, joten jos tekkee mieli, on pakko mennä naimisiin ensin.

No sitten syyllinen ei ainkaan ole vaimo, vaan se, että tuollainen lahkolaisuus kokonaisuudessaan antaa ihmiselle todella huonot ja kestämättömät eväät omaan elämään. Syynä ei ole avioliiton tukahduttavuus vaan koko henkisen järjestelmän tukahduttavuus, johon  ollaan sitouduttu heppoisin perustein. 

Vierailija kirjoitti:

Tarinasta jää yksi oleellinan asia kertomatta. Oliko toinen lapsi suunniteltu vai sattuiko vaan tulemaan.

"Sattui tulemaan"? Meinaatko että oli neitseellisestä sikiämisestä kyse?

Kyllä jo yhden lapsen vanhemmat tietää miten niitä vauvoja pannaan alulle.

Elämässä kuuluu ottaa myös vastuu. Ei se niin ole, että vastuu siirretään toiselle, kun on vähän ihastunut johonkin toiseen. Huono omatunto vaivaa silloin, kun on itse toiminut väärin. Se ei kirjoja kirjoittamalla parane . Minun mottoni on: Älä toimi vastoin oman tuntosi ääntä.

Eli ukko ei vain halunnut elää perhe-elämää, se ahdisti.

Oli kiva paritalo Vantaalla, oli raskaana oleva vaimo ja pieni lapsi.

Kaikki hyvin.

Mitään ei vihjaa vaimolle. Ihastuu toiseen naiseen ja lähtee yhtäkkiä, täysin puskista, täysin varoittamatta.

Huh huh, mikä mulkku.