Mitä mieltä olette elämänkatsomuksestani? Olenko mielestäsi "hullu"? Rehellistä pohdintaa saa kertoa.
Moi kaikille,
Minua kiinnostaa puhua elämänkatsomuksesta ja jakaisin mielelläni teidän kanssa millaiseksi tämä katsomus on muodostunut sen myötä, kun kaikki elämässäni romahti. Jouduin jättämään taakseni vanhat selviytymiskeinot, ystävät, kodin, lemmikin, kaiken omaisuuteni ja väliaikaisesti perheenikin. Minulla ei ollut muuta materiaa enää kuin ihan tärkeimmät tavarat, joita kantaa repussani, sitten lähdin kohti tuntematonta.
Se matka avarsi paljon. Kävin läpi hyvin tuskallisia hetkiä kun sisäiset kivut tulivat pintaan. Ne kuitenkin olivat tarpeellisia hetkiä. Tunsin olevani matkallani kannateltu vaikka en melkein koskaan tiennyt mihin seuraavana yönä menen nukkumaan. Löysin aina paikan ja olin turvassa vaikka olin monenlaisissa erilaisissa majoituspaikoissa. Välillä mietin löydänkö koskaan tietäni tai sitä omaa polkuani vai haahuilenko vain.
Aloin saamaan merkkejä, numerosarjoja näkökenttääni. Ne toistuivat ja toistuivat, en koskaan ollut kokenut vastaavaa. Lisäksi sain "tiedon", että jotain tärkeää on tapahtumassa. Jotain erityisen tärkeää on tapahtumassa. En tiennyt mitä se on mutta tiesin, että jotain on tuloillaan. Meni muutama kuukausi ja sen aikana löysin kaupungin johon muutin pysyvästi, löysin kodin sekä asiat alkoivat järjestymään. Sain tiedon, että minun täytyy soittaa erääseen paikkaan kysyäkseni sieltä töitä. Pääsin haastatteluun, sain paikan. Se oli erittäin tärkeä paikka elämäni kannalta, ei sen kannalta miten elämäni menee vaan millä tavoin elämänkatsomukseni tulee muuttumaan. Tapasin siellä henkilön, jota kautta tietoisuuteni alkoi nousemaan. Jatkan tarinaa kommenttiosiossa.
Kommentit (9)
Sekin on ok, jos jotkut pitävät minua hulluna, sillä sekin on tärkeä osa kokonaisuutta. Tähän maailmaan kuuluu kaikki kontrastit ja polariteetit, olemme kokemassa täällä tämän kaiken.. Tunnen valtavaa rauhaa ja rakkautta havannoidessani tätä kaikkea mielen tuolta puolen.. -ap
Vierailija kirjoitti:
Oli kiva lukea sun ajatuksia.
Onpa mukavaa, että pidät lukemastasi :) -ap
Kaikki samaa rotua olevat ovat yhtä ja siksi suomeenKIN tuodaan muun rotuisia ihmisiä koska halutaan että tuo yhteinen tietoisuus häiriintyy eikä meitä enää pystyttäisi manipuloimaan valtiojohdon toimesta.
Ymmärsin tämän asian vuonna 2015 ja sen jälkeen olen saanut paljon vahvistusta että juuri noin tuo yhteinen kollektiivi toimii (tai siis toimisi jos olisimme monoetninen yhteiskunta)
Avasin keskustelun tullakseni sanomaan että et varmasti ole hullu, ihmisillä on erilaisia elämänkatsomuksia ja se on ok. Mutta tuon luettuani totesin, että olet varmaan vähän hullu tai lievässä psykoosissa. Mutta, jos se ei haittaa elämää, mikäs siinä.
Unia ei ole pakko manifestoida, vaan ohjata hereillä ajatuksia, toki uni voi osua oikeaan joskus. On mahdollista tutustua uusiin. Äitiin pidetään yleensä jokin yhteys puhelimella.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki samaa rotua olevat ovat yhtä ja siksi suomeenKIN tuodaan muun rotuisia ihmisiä koska halutaan että tuo yhteinen tietoisuus häiriintyy eikä meitä enää pystyttäisi manipuloimaan valtiojohdon toimesta.
Ymmärsin tämän asian vuonna 2015 ja sen jälkeen olen saanut paljon vahvistusta että juuri noin tuo yhteinen kollektiivi toimii (tai siis toimisi jos olisimme monoetninen yhteiskunta)
Meitä on paljon, jotka ovat sekoitus erilaisia rotuja, itseasiassa varmaan alkaa olemaan jokainen jossain määrin. Kuitenkin sitä huolimatta olemme kaikkineen rotuineenkin yhtä, yhdestä lähteestä vaikka elämme eri taajuksilla sekä planeetoilla. Kuitenkin on hyvin mielenkiintoista nyt kun olemme selvästi siirtyneet/siirtymässä aivan uudenlaiseen aikakauteen universaalisti ja kokemassa sitä tietoisempina. :) -ap
Täältä samalta aallonpituudelta päin katsottuna et näytä hullulta, vaan viisaalta.
Kundaalinienergiani alkoi spontaanisti virtaamaan kehossani. Heräilin tähän öisinkin ja koin erikoisia asioita, valtavia rauhan ja rakkauden tiloja myöskin. Lisäksi aloin voimistumaan energiatasolla. Se oli huikeaa, Aloin näkemään enneunia ja muutenkin tietoisuuteni alkoi olemaan isommassa roolissa. Nyt olen siinä pisteessä, että ymmärrän, että me emme ole erillisiä. Olemme samasta lähteestä. Me olemme kaikki saman lähteen eri perspektiivejä. Olemme tietoisuus, joka tarkkailee itseään tämän ihmisasumme kautta. Olemme kokemassa täällä erilaisia elämiä. Tämä on yksi suuri ja hieno kudottu näytelmä, jossa kaikilla on oma roolinsa. Emme ole pohjimmiltamme tämä ihminen kuitenkaan, emmekä mielemme vaan tarkkailija, joka tarkkailee elämää, itseään, eri ilmentymiä. Olemme kaikki yhtä. -ap