Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?

Jotkut sekottaa ketjussa kotiäidin ja kotirouvan, minusta ovat eri asioita. Kotiäiti on kuitenkin itsenäinen ihminen ja hoitaa lapsia kotona, se on rankkaa puuhaa.

Kotirouva elää miehensä hyväntekeväisyyden varassa ja edustaa miestään, ei hoida päivisin lapsia, korkeintaan kuskaa ne jonnekin.

Kertokaa toki jos olette eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouva on ihminen joka elää yoisen ihmisen varassa, sen herransa.. En ymmärrä.

Se on ihan eri asia että on pikkulapsen kanssa kotona, toi kotirouvuus on ihan jotain muuta. Tulee mieleen vain prostituoitu suoraan sanoen. Nainen joka on vain miehen omaisuutta, mutta jolla ei ole omaa rahaa, ei pankkitiliä, ei elämää. Edustaa tätä miestään, miehensä käsiveska, johon pruitataan välillä' siemenet.

Jos on työtön nainen, tai eläkkeellä, se on aivan eri asia. Kotirouva taas on miehen maksama (elättämä) nainen joka ei ole itsenäinen, vaan elää täysin mieheensä luottaen. Tämä on mun näkemys. 

Hui kamala! Meillä on molemminpuolinen luottamus, molemmat elämme toisiimme luottaen!

Minä yritän parhaani mukaan kuvitella kuinka surkeita kokemuksia ihmisillä on takanaan, mistä kumpuavat nämä järkyttävän katkerat ja ivaavat kommentit. Ei onnellinen, elämäänsä tyytyväinen ihminen tuollaisia kirjoittele.

Mutta minulla on siis loistava tulevaisuus edessä, kun siirryn joskus eläkeläiseksi. Ihan yhtäkkiä, humpsis vaan, en enää olekaan halveksimasi kotirouva, vaan arvoisa eläkeläinen 😉.

Hullu saa olla mutta ei tyhmä.

Koskaan ei kannata noin paljon miehen varaan laskea. 

Onneksi suomalainen norminainen on parisuteessa eläessäkin itsenäinen ihminen, ei miehen varassa.

Sillähän ne suhteet ei nykyisin kestäkään, kun on suuri hätä olla itsenäinen ihminen eikä osa suurempaa kokonaisuutta kuten perhettä.

Minä ainakin luotan puolisooni täysin, ja niin luottaa moni muukin. Hän on ollut ja on sukulaisuus- ja ystäväpiireissä ja työelämässä se henkilö johon luotetaan ja turvaudutaan. Hän on osaava, kiltti ja auttavainen, mutta ei hyväksikäytettävä. Hän on jämäkkä ja sanojensa mittainen ihminen. Olen onnellinen, kun olen saanut tällaisen puolison.

Olen kotirouva enkä edusta miestäni, vaan ja ainoastaan itseäni ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.

Eiköhän suuri osa kuitenkin viihdy työssä. Työ on iso osa ihmisen identiteettiä - niinkuin tuntuu olevan kotirouvuuskin. Olen tärkeä kun valitsen miehelleni aamulla oikeanväriset sukat, kun kuljetan lapseni aamulla autolla kouluun sen sijaan että kävelisivät sinne kavereidensa kanssa. Jos elintaso ja ystävät tulevat miehen uran myötä ja lapset kasvavat aikuisiksi eivätkä enää halua kontrolloivaa äitiä ympärilleen ja mies haluaa erota niin mitähän tapahtuu sille identiteetille silloin?

Ei se kotirouvuus mikään identiteetti ole vaan elämänvaihe. Aika kärjistetty oli kirjoituksesi. Kukaan tuskin tänä päivänä miehelleen sukkia valitsee, vie lapsia kouluun huvin vuoksi tai kontrolloi lapsiaan. Itse olen ollut pitkään kotiäiti. Olen akateeminen nainen, jolla kuitenkin on työelämääkin takana ja jos virtaa riittää varmasti edessäkin, haaveena mm. oma yritys. Mutta nyt kun lapsia, kuskaan heitä harrastuksiin, kouluun, jotta saavat nukkua pidempään ja ehtivät iltapäivän harrastuksiin. Teemme kivoja juttuja yhdessä, matkustamme ym. Päivääkään en vaihtaisi pois. Enkä ole varaton enkä kenenkään tossun alla, ei ole avioehtoa ja huolehdimme molempien ja lasten varallisuuden karttumisesta. Perheenä maksamme veroja aika paljon enemmän kuin keskiverrot kaksi tallaajaa. Lisäksi kasvatamme fiksuja veronmaksajia lisää. Tämä runsas verojen maksu johtuu siitä, että on se fiksu kotirouva ja mies voi keskittyä tuottavaan työhön. Voisihan se toisinkin päin olla tietty. Mutta suurituloisissa perheissä riittää usein yhden tulot, isän tai äidin ja näin saadaan laatuaikaa kaikille ja lasten elämä on parempaa ja tietty vanhempienkin. Ei pöllömpää, mutta tietenkin kateelliset keskituloiset marmattaa, koska aina kiire ja rankkaa.

Helppoa. Siksi, että ma munaiset voisivat olla niitä ja kasvattaa runsasta jälkikasvuaan suomalaisten naisten ansaitsemilla rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.

Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä. 

Mutta laittavatko nämä naiset myös miehilleen aika stereotyyppisen roolin? Minulla ei olisi mitään kotiin jääviä puolisoita vastaan jos tuo olisi yhtä yleistä molemmissa sukupuolissa. Mutta täällä palstalla nämä kotirouvat ylpeilevät kuinka toimivat edustusrouvina miehilleen, opettelevat kieliä jotta edustavat hyvin eri maissa, harjoittelevat tavat jne. Kuvitelkaa vastaavaan rooliin mies, onnistuuko? Kyllä tuo olisi aika ankea rooli miehelle. Tarja Halosen mies edusti, mutta teki ohessa mielekästä työtä, hoiti professuuria jne., pelkkä hymyilevä seurustelumajuri ei taida miehen rooliin istua, miksi naisen pitäisi sellaiseen tyytyä?

Valita saa useita asioita tässä maailmassa, syödä lihaa tai alkaa vegaaniksi, valita fundamentaali islamilaisuus tai tapaluterilaisuus, uskoa sukupuolten tasa-arvoon tai elää patriarkaalisessa suhteessa. Kaikkia malleja vain en osaa samalla lailla arvostaa, ja tuo kotirouvamalli voi olla jollakin OK, mutta minusta se on itselle hyvin vieras ja yleisenä koko yhteiskunnalle vahingollinen malli. Eli OK jos haluatte sellaisia olla mutta toivon, että tuo jää vain jääkiekkoilijoiden trophyvaimoihin ja joihinkin kanaemoihin niin yhteiskuntamme säilyy tasa-arvoisena.

Jos se "edustusvaimoksi" alkaminen on naisen oma tahto ja halu, niin mitä me muut olemme sitä alentamaan ja arvostelemaan. En myöskään näe, että se jotenkin automaattisesti laittaisi jokaisen miehen tiettyyn asemaan, jos pariskunnat keskenään sopivat, miten haluavat elää ja molemmat hyväksyvät valinnat. En paheksu miehiä, jotka haluavat jäädä kotiin enkä myöskään niitä naisia, jotka haluavat olla kotona. 

Itse myös näkisin, että ainakin Suomessa olisi aika siirtyä feminismismin sävyttämästä tasa-arvosta aidompaan tasa-arvoon, jossa ei niinkään tuijotettaisi sukupuolta vaan puhuttaisiin yksilön vapaudesta valita oma paikkansa ja asemansa. 

Itse arvostan ihmistä, en sitä, mitä hän tekee tai missä asemassa hän on. Uskon todella paljon siihen, että kotona oleminen voi hyödyttää yhteiskuntaa monella eri tavalla. Se nainen tai mies, kuka sitä haluaa ja kenelle se on taloudellisesti mahdollista, on aivan yhtä pätevä, älykäs ja hyödyllinen kuin kuka tahansa muukin. Kaikkea hyötyä ei mitata rahassa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sekottaa ketjussa kotiäidin ja kotirouvan, minusta ovat eri asioita. Kotiäiti on kuitenkin itsenäinen ihminen ja hoitaa lapsia kotona, se on rankkaa puuhaa.

Kotirouva elää miehensä hyväntekeväisyyden varassa ja edustaa miestään, ei hoida päivisin lapsia, korkeintaan kuskaa ne jonnekin.

Kertokaa toki jos olette eri mieltä.

 

Kiva että joku muukin on samaa mieltä. Hämmentyneenä olen seurannut keskustelua, mutta taitaa olla tosiaan niin, että ihmiset ymmärtävät nämä termit eri tavoin.

Kotirouvien kotirouva= Sofia Belorf

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne ovat maksettuja naisia, ei muuta. Onneksi tässä maassa naiset ovat itsenäisiä, olivat parisuhteessa tai eivät. Tollanen kulttuuri sopii jälkeenjääneisiin maihin, jossa se ihan normaalia onkin, Suomessa tollasta kotirouvakulttuuria ei ole onneksi ollut koskaan. 

Eihän täällä pohjanperukalla mikään kansa pärjäisi, jos naiset heittäytyisi pelkiiksi lastentekokoneiksi ja patjoiksi miehille. Kivikaudesta asti on naiset tehneet hommia kuten miehetkin, yhdessä.

Ollaanpa sitten vaikkapa maksettu nainen, mutta ennemmpin myyn "sitä" yhdelle ja samalle miehelleni kuin koko komppanialle, jotka kantavat vieläpä mahdollisia tauteja!

Täällä on verrattu kotirouvaa prostituoituun, mutta itse kotirouvana minun ei ole koskaan tarvinnut olla avioliitossa seksuaalisessa kanssakäymisessä puolison kanssa pakotettuna ilman omaa halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouva on ihminen joka elää yoisen ihmisen varassa, sen herransa.. En ymmärrä.

Se on ihan eri asia että on pikkulapsen kanssa kotona, toi kotirouvuus on ihan jotain muuta. Tulee mieleen vain prostituoitu suoraan sanoen. Nainen joka on vain miehen omaisuutta, mutta jolla ei ole omaa rahaa, ei pankkitiliä, ei elämää. Edustaa tätä miestään, miehensä käsiveska, johon pruitataan välillä' siemenet.

Jos on työtön nainen, tai eläkkeellä, se on aivan eri asia. Kotirouva taas on miehen maksama (elättämä) nainen joka ei ole itsenäinen, vaan elää täysin mieheensä luottaen. Tämä on mun näkemys. 

Hui kamala! Meillä on molemminpuolinen luottamus, molemmat elämme toisiimme luottaen!

Minä yritän parhaani mukaan kuvitella kuinka surkeita kokemuksia ihmisillä on takanaan, mistä kumpuavat nämä järkyttävän katkerat ja ivaavat kommentit. Ei onnellinen, elämäänsä tyytyväinen ihminen tuollaisia kirjoittele.

Mutta minulla on siis loistava tulevaisuus edessä, kun siirryn joskus eläkeläiseksi. Ihan yhtäkkiä, humpsis vaan, en enää olekaan halveksimasi kotirouva, vaan arvoisa eläkeläinen 😉.

Hullu saa olla mutta ei tyhmä.

Koskaan ei kannata noin paljon miehen varaan laskea. 

Onneksi suomalainen norminainen on parisuteessa eläessäkin itsenäinen ihminen, ei miehen varassa.

Kukas tässä nyt tyhmä onkaan? Mikä panee sinut luulemaan, ettei kotirouva järjestäisi asioitaan myös pahan päivän varalle? Ei minulla olisi hätäpäivää toimeentulemisen suhteen edes pahimmassa skenaariossa. Mitä nyt tietysti surisin rakastamani miehen menettämistä,

Ei kai tässä kotirouvana olisi kovinkaan suurta hätää vaikka puoliso haluaisikin erota. Se olisi kuitenkin kova paikka menettää ihminen, jota rakastaa, ja joka ainakin vielä tänään rakastaa minua.

No oisko kateudesta? Ei miehet rupea ihan ketä tahansa elättämään tai luota lasten kasvatusta. Suomalaisen naisen pitää pystyä samaan kuin mies. Olla yhtä voimakas kuin miehen, lihava, pahasuinen yms piirteitä mitä nyt miehekkäiksi mieltävät. Syntiä tehdä naisellisiksi miellettyjä asioita, naiseutta halveksitaan.

Kateellinen keskituloinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.

Eiköhän suuri osa kuitenkin viihdy työssä. Työ on iso osa ihmisen identiteettiä - niinkuin tuntuu olevan kotirouvuuskin. Olen tärkeä kun valitsen miehelleni aamulla oikeanväriset sukat, kun kuljetan lapseni aamulla autolla kouluun sen sijaan että kävelisivät sinne kavereidensa kanssa. Jos elintaso ja ystävät tulevat miehen uran myötä ja lapset kasvavat aikuisiksi eivätkä enää halua kontrolloivaa äitiä ympärilleen ja mies haluaa erota niin mitähän tapahtuu sille identiteetille silloin?

Ei se kotirouvuus mikään identiteetti ole vaan elämänvaihe. Aika kärjistetty oli kirjoituksesi. Kukaan tuskin tänä päivänä miehelleen sukkia valitsee, vie lapsia kouluun huvin vuoksi tai kontrolloi lapsiaan. Itse olen ollut pitkään kotiäiti. Olen akateeminen nainen, jolla kuitenkin on työelämääkin takana ja jos virtaa riittää varmasti edessäkin, haaveena mm. oma yritys. Mutta nyt kun lapsia, kuskaan heitä harrastuksiin, kouluun, jotta saavat nukkua pidempään ja ehtivät iltapäivän harrastuksiin. Teemme kivoja juttuja yhdessä, matkustamme ym. Päivääkään en vaihtaisi pois. Enkä ole varaton enkä kenenkään tossun alla, ei ole avioehtoa ja huolehdimme molempien ja lasten varallisuuden karttumisesta. Perheenä maksamme veroja aika paljon enemmän kuin keskiverrot kaksi tallaajaa. Lisäksi kasvatamme fiksuja veronmaksajia lisää. Tämä runsas verojen maksu johtuu siitä, että on se fiksu kotirouva ja mies voi keskittyä tuottavaan työhön. Voisihan se toisinkin päin olla tietty. Mutta suurituloisissa perheissä riittää usein yhden tulot, isän tai äidin ja näin saadaan laatuaikaa kaikille ja lasten elämä on parempaa ja tietty vanhempienkin. Ei pöllömpää, mutta tietenkin kateelliset keskituloiset marmattaa, koska aina kiire ja rankkaa.

Ihana! Palkaksi saat vielä tasapainoiset ja hyväkäytöksiset lapset.

Terv. entinen kotiäiti.

Jos perustaisin käsitykseni suomalaisesta naisesta suomalaisten televisiosarjojen ja elokuvien perusteella, niin se olisi aika karu kuva.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sekottaa ketjussa kotiäidin ja kotirouvan, minusta ovat eri asioita. Kotiäiti on kuitenkin itsenäinen ihminen ja hoitaa lapsia kotona, se on rankkaa puuhaa.

Kotirouva elää miehensä hyväntekeväisyyden varassa ja edustaa miestään, ei hoida päivisin lapsia, korkeintaan kuskaa ne jonnekin.

Kertokaa toki jos olette eri mieltä.

 

Ei kotiäiti ole itsenäinen jos on miehensä elatuksen alaisena. Itsenäisyyteen kun tarvitaan ne omat rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geneerinen vierailija kirjoitti:

"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.

Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.

Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?

Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.

Kuolemaa varten on testamentti. Avioero jos tulee jos mies vaihtaa nuorempaan niin mitenkäs se tasitus menikään lain mukaan jos ei ole avioehtoa? Ei kukaan nainen ole niin hölmö että ilman "korvausta" jäisi pois työelämästä. Ja ketä kiinnostaa mitä työläiset arvostaa ja mitä ei. Varmaan jokaiselle raha kelpaa jos sitä tarjolla on.

Lol. Testamentin voi muuttaa koska tahansa. Siitä ei siis ole mitään turvaa. Jos nyt on miljonääri tai peräti miljardööri akateeminen niin aivan varmasti mies on osannut omaisuutensa suurimmaksi osaksi häivyttää muijan ulottumattomiin. Hölmöjä kyllä näköjään riittää.

Miksi mies laittaisi varansa muualle testamentissä kuin vaimolleen ja lapsilleen? Eikö sitä perheen vuoksi juuri töitä tehdä.

Lapset on ja pysyy, mutta sen 30 vuotta kotirouvana olleen vaimon voi melko helposti vaihtaa rouvaan numero 2. Ei siinä vaiheessa mies pidä testamenttiaan ennallaan, kyllä saajaksi vaihtuu uusi rouva.

HOHhoijaa, kyllä minun avioliitossani mieheni ottama avioero tulisi hänelle niin kalliiksi, että tuskinpa melkoisen herkästi eron ottaisi jonkun uusioakan takia. 

Vaikkakin jos niin kävisi, niin en minä mihinkään allikkoon tipahtaisi taloudellisesti, puolet omaisuudestamme näet kuuluisi minulle.  Ei avioehtoa, eikä tehdäkkään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen keskituloinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.

Eiköhän suuri osa kuitenkin viihdy työssä. Työ on iso osa ihmisen identiteettiä - niinkuin tuntuu olevan kotirouvuuskin. Olen tärkeä kun valitsen miehelleni aamulla oikeanväriset sukat, kun kuljetan lapseni aamulla autolla kouluun sen sijaan että kävelisivät sinne kavereidensa kanssa. Jos elintaso ja ystävät tulevat miehen uran myötä ja lapset kasvavat aikuisiksi eivätkä enää halua kontrolloivaa äitiä ympärilleen ja mies haluaa erota niin mitähän tapahtuu sille identiteetille silloin?

Ei se kotirouvuus mikään identiteetti ole vaan elämänvaihe. Aika kärjistetty oli kirjoituksesi. Kukaan tuskin tänä päivänä miehelleen sukkia valitsee, vie lapsia kouluun huvin vuoksi tai kontrolloi lapsiaan. Itse olen ollut pitkään kotiäiti. Olen akateeminen nainen, jolla kuitenkin on työelämääkin takana ja jos virtaa riittää varmasti edessäkin, haaveena mm. oma yritys. Mutta nyt kun lapsia, kuskaan heitä harrastuksiin, kouluun, jotta saavat nukkua pidempään ja ehtivät iltapäivän harrastuksiin. Teemme kivoja juttuja yhdessä, matkustamme ym. Päivääkään en vaihtaisi pois. Enkä ole varaton enkä kenenkään tossun alla, ei ole avioehtoa ja huolehdimme molempien ja lasten varallisuuden karttumisesta. Perheenä maksamme veroja aika paljon enemmän kuin keskiverrot kaksi tallaajaa. Lisäksi kasvatamme fiksuja veronmaksajia lisää. Tämä runsas verojen maksu johtuu siitä, että on se fiksu kotirouva ja mies voi keskittyä tuottavaan työhön. Voisihan se toisinkin päin olla tietty. Mutta suurituloisissa perheissä riittää usein yhden tulot, isän tai äidin ja näin saadaan laatuaikaa kaikille ja lasten elämä on parempaa ja tietty vanhempienkin. Ei pöllömpää, mutta tietenkin kateelliset keskituloiset marmattaa, koska aina kiire ja rankkaa.

Ihana! Palkaksi saat vielä tasapainoiset ja hyväkäytöksiset lapset.

Terv. entinen kotiäiti.

Tuntuu, että jo nyt ovat tuollaisia, varmaan sinulla sama😊

Itse en ainakaan erossa ollut mikään uhri. Sain puolet talon hinnasta n. 290 000e ja erorahaa mukavasti. Sain myös toisen autoistamme arvo n. 75 000e. Lapsista mies maksaa "elareita" niin paljon että saan lastenhoitajan, kaikki harrastukset, ruuat, ulkomaanmatkat, vaatteet yms. Maksettua. Menin itse osa-aika työhön n. 20h/viikko eron jälkeen. Palkasta jää iso osa säästöön. Ex-mies tienaa hyvin ja haluaa että meillä kaikilla on hyvä olla. On myös paljon tekemisissä lasten kanssa.

Nyt minulla on uusi mies ja ostimme juuri yhteisen kodin. Uusi mieheni ei myöskään mikään köyhä ole mutta jatkan toistaiseksi työssäni koska se on mukavaa ja lapset on jo koulussa. Suunniteltu on vähän iltatähteä ja uudelle miehelleni on myös itsestään selvyys että voin olla kotona niin pitkään kuin haluan ja hän huolehtii perheen elatuksesta.

Kun on kotirouvana suhteessa on viisasta keskustella siitä mitä tapahtuu mahdollisen eron jälkeen ettei jää puillepaljaille.

Uranaisen elämä on varmasti myös hienoa jos siitä nauttii. Itse nautin siitä että käyn palkkatyössä vähemmän ja jää aikaa harrastuksille ja lapsille. Jos ei ole ns. "Kunnollista" harrastusta niin silloin työ on varmasti sopiva intohimo. Itse harrastan kilpaurheilua joten treeniä, kisoja ja kisamatkoja riittää.