Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?
14.08.2019 |
Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.
Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.
Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.
Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.
Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä.
Vanhan ajan feministit halusivat avata naisille muitakin mahdollisuuksia kuin äitiyden, vaimouden ja kodin sfäärin. Mutta ei siksi, että tuossa kotisfäärissä olisi mitään väärää. Kaikille naisille se vaan ei ole se juttu vapautta ja tasa-arvoa on, että halutessaan nainen voi valita toisinkin. Nainen voi olla akateeminen tutkija, pappi tai vaikkapa yritysjohtaja, jonka elämään kotiäitiys ei mahdu. Sen sijaan kotiäitiydessä sinänsä ei ole mitään vikaa ja todellista tasa-arvoa ja vapautta on, että sen valinneita naisia ei alisteta, vähätellä, nimitellä tai halveksuta, kuten tässäkin ketjussa on pyritty tekemään. Äitiys on ihan yhtä tärkeä osa naiseutta kuin urakin, jos se naisesta niin tuntuu. Tässä ketjussa tuntuu vain olevan ilmeisen pienituloisia ihmisiä, joille palkkatyö on ainoa rahansaantikeino ja sukupuolten välinen suhde on valmiiksi astetettuna naiselle alisteinen. Kannattaa muistaa, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka elävät ilman palkkatuloa. Maailmassa palkkatyössä on vain 40% väestöstä. Muut elättävät itsensä muutoin. Pääomatuloilla elää myös moni.
Ei ole kyse yksilöistä vaan yhteiskunnasta. Jos joku haluaa jäädä pois yhteiskunnan elämästä hoitaakseen lapsia kotona, se ei vielä aiheuta vahinkoa. Jos "kotivanhempia" on suunnilleen yhtä paljon miehiä kuin naisia niin sekään ei vielä ole ongelma.
Mutta jos "kotivanhemmuus" kasautuu pääsääntöisesti jommankumman sukupuolen niskaan niin silloin kyseessä on yhteiskunnalle haitallinen tasa-arvo-ongelma, ja ratkaisu on joko yrittää vähentää "kotivanhemmuutta" tai saada sen sukupuolijakaumaa tasaisemmaksi.
Oikeasti, naisia ei koskaan tule olemaan yhteiskunnan ja yritysmaailman johtotehtävissä yhtä paljon kuin miehiä, ellei "kotiäitikulttuurista" päästä eroon. Lastenhoito on yhtä lailla myös isien vastuulla ja heillä on yhtäläinen velvollisuus asettaa lapset uransa edelle. Eikä niin, että vain nainen luopuu ja joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei ainakaan ole mitään luopumista tai joustamista se että olen kotona. En ikinä haluaisi olla joku yritysjohtaja. Olen enemmän lämminhenkinen hoivaaja tyyppi. Tykkään huolehtia lapsista, koirasta ja hevosesta. Luonto on sydäntä lähellä ja viihdyn ulkona.
Jos minut teljettäisiin 8h päivässä toimisto koppiin olisin ahdistunut. Haluan kävellä, ulkoilla ja nauttia elämästä.
Minusta tasa-arvoa ei ole se että puolet johtajista on naisia. Tasa-arvoa on se että nainen saa valita mitä tekee. Kyllä itse palkkaus on virkaan pätevimmän, en naistä tai miestä.
En ymmärrä miksi naiselliset kotona viihtyvät naiset pitäisi pakottaa yritysmaailmaan jos he eivät sinne halua. Ja hyvä tuloiset miehet maksaa niin paljon veroja että menee reilusti yli sen mitä kaksi keskituloista maksaa, siksi en ymmärrä tätä vero napinaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Feministit on luoneet naisille vaan lisää velvollisuuksia.
Kuten mitä?
Kenenkään naisen (tai miehen) ei ole pakko hankkia koulutusta, mennä töihin, saada omaa rahaa, pitää omaa pankkitiliä, päättää omista asioista tai äänestää. Jokainen saa ihan vapaasti jättää koulut käymättä, tehdä "uran" kotitöiden parissa, elää puolison elatuksen alaisena ja syrjäytyä yhteiskunnasta. Mutta silloin pitää myös kestää valintojensa seuraukset ja se, ettei sitä hyväksytä.
Osa paheksunnasta saattaa liittyä suorittamiseen ja käsitykseen asioiden (työn) tärkeydestä, tai käsitykseen oikeasta työstä. Työ on suorittamista. Työ tehtaassa - jokatapauksessa muun palveluksessa - on oikeaa työtä. Oikeaa työtä on raskas työ, jossa etenkin syntyy tavaroita vientiin. Oikeassa työssä "hitsataan ja taotaan". Tähän ihanteeseen sitten verrataan kotiäitiä. Kotiäitiys ei tuota mitään näkyviä tavaroita, eikä se ole meluisassa ja kuumassa tehtaassa tapahtuvaa. Se ei tuota mitään tärkeää. Lapset eivät ole tärkeitä. Tälläistä on suomalainen ajattelu työstä, mielettömän yksinkertaistavaa, vanhaa ajattelutapaa haastamatonta ja sukupolvesta toiseen pintansa pitävää.
Vierailija kirjoitti:
Feministit on luoneet naisille vaan lisää velvollisuuksia.
Niin, otsa hiessä juostaan töissä, kun on oltava oma ura, vaikka ei jaksaisi, kun lapset pieniä. Kotona tehdään myös suurin osa kotitöistä. Sitten kadehditaan ja mollataan kotirouvia, jotka usein nykyään ovat akateemisia, töissä vähintään jossain päässä elämää, saavat nauttia lapsista, omasta laatuajasta, mies tekee kaikkensa perheen eteen, mutta ei väsy liikaa, koska joku huolehtii kaikesta muusta. Ja turha inistä mistään yhteiskunnan loisista kotirouvien kohdalla, koska Suomessa on varaa rouvailla vain, jos jollakulla perheessä isot tulot. Eli kyllä näissä perheissä veroja kiitettävästi maksetaan.
Ja kyllä siitä kotirouvien tulevaisuudestakin huolehditaan ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin kateus tai ajatus että kaikkien pitäisi tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ainakaan ole mitään luopumista tai joustamista se että olen kotona. En ikinä haluaisi olla joku yritysjohtaja. Olen enemmän lämminhenkinen hoivaaja tyyppi. Tykkään huolehtia lapsista, koirasta ja hevosesta. Luonto on sydäntä lähellä ja viihdyn ulkona.
Jos minut teljettäisiin 8h päivässä toimisto koppiin olisin ahdistunut. Haluan kävellä, ulkoilla ja nauttia elämästä.
Minusta tasa-arvoa ei ole se että puolet johtajista on naisia. Tasa-arvoa on se että nainen saa valita mitä tekee. Kyllä itse palkkaus on virkaan pätevimmän, en naistä tai miestä.
En ymmärrä miksi naiselliset kotona viihtyvät naiset pitäisi pakottaa yritysmaailmaan jos he eivät sinne halua. Ja hyvä tuloiset miehet maksaa niin paljon veroja että menee reilusti yli sen mitä kaksi keskituloista maksaa, siksi en ymmärrä tätä vero napinaakaan.
Työelämässä on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin yritysmaailma. Minäkään en haluaisi ikinä olla yritysjohtaja, mutta haluan silti tehdä jotain minkä merkitys ulottuu oman kodin ja perheen ulkopuolelle ja josta maksetaan palkkaa. Olkoon se sitten bussin ajamista, kaupassa työskentelyä, opettamista, sairaiden hoitamista tai mitä hyvänsä. En halua olla vain perheeni jäsen jonka maailma rajoittuu kotiin, vaan haluan olla yhteiskunnan osallistuva ja täysivaltainen jäsen joka tekee oikeaa työtä eikä ole kenenkään muun elatuksen alainen.
Ja kotiäitien veroista napistaan siksi, koska he eivät niitä sattuneesta syystä maksa. Miehensä toki maksavat veroja, mutta se ei muuta asiaa miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ainakaan ole mitään luopumista tai joustamista se että olen kotona. En ikinä haluaisi olla joku yritysjohtaja. Olen enemmän lämminhenkinen hoivaaja tyyppi. Tykkään huolehtia lapsista, koirasta ja hevosesta. Luonto on sydäntä lähellä ja viihdyn ulkona.
Jos minut teljettäisiin 8h päivässä toimisto koppiin olisin ahdistunut. Haluan kävellä, ulkoilla ja nauttia elämästä.
Minusta tasa-arvoa ei ole se että puolet johtajista on naisia. Tasa-arvoa on se että nainen saa valita mitä tekee. Kyllä itse palkkaus on virkaan pätevimmän, en naistä tai miestä.
En ymmärrä miksi naiselliset kotona viihtyvät naiset pitäisi pakottaa yritysmaailmaan jos he eivät sinne halua. Ja hyvä tuloiset miehet maksaa niin paljon veroja että menee reilusti yli sen mitä kaksi keskituloista maksaa, siksi en ymmärrä tätä vero napinaakaan.
Työelämässä on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin yritysmaailma. Minäkään en haluaisi ikinä olla yritysjohtaja, mutta haluan silti tehdä jotain minkä merkitys ulottuu oman kodin ja perheen ulkopuolelle ja josta maksetaan palkkaa. Olkoon se sitten bussin ajamista, kaupassa työskentelyä, opettamista, sairaiden hoitamista tai mitä hyvänsä. En halua olla vain perheeni jäsen jonka maailma rajoittuu kotiin, vaan haluan olla yhteiskunnan osallistuva ja täysivaltainen jäsen joka tekee oikeaa työtä eikä ole kenenkään muun elatuksen alainen.
Ja kotiäitien veroista napistaan siksi, koska he eivät niitä sattuneesta syystä maksa. Miehensä toki maksavat veroja, mutta se ei muuta asiaa miksikään.
Tiedoksesi, olen kotirouva, ja maksan myös veroja.
Suomi on henkisesti raskas paikka. Täällä on tavattoman vanhanaikaisia ajattelumalleja, jotka tuntuvat periytyvän itsenäisyyden alkuajoista, ennenkin. Kaikkein pahinta on, että nämä aarvot eivät muutu, koska Suomessa ei ole älymystöä, joka pitäisi yllä keskustelua esim. nyt vaikka siitä, miten asioita voidaan arvostaa jne..
Täältä puuttuu kokonaan filosofiset lähestymistavat asioihin, jotka ovat välttämättömiä kansakunnan mielenllaadun ja henkisen kehittymisen kannalta. Tämän kaiken Suomessa korvaa mm. pörssikurssien kehittymisestä kertovat uutiset, sekä talouden asioiden muutenkin ylikorostunut ihannointi mediassa - näitä ihaillaan, vaikka samanaikaisesti edes peruskoulussa ei ole talouden opetusta erikseen, jolloin ylivoimainen enemmistö ei edes kykene ymmärtämään heille kerrottuja "pörssikurssiasioita".
Talousasioiden korostamisen rinnalla voisi tosiaan olla jotain älyllistä ja filosofisiin asioiden käsittelytapoihin viittaavaa keskustelua. On kuin suomalaisten ei edes haluttaisi tajuavan, että yhteiskunnissa on myös muita sitä kannattelevia ja sen eheyttä ylläpitäviä asioita, kuin pelkkä ihmisten tuottavuus jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on henkisesti raskas paikka. Täällä on tavattoman vanhanaikaisia ajattelumalleja, jotka tuntuvat periytyvän itsenäisyyden alkuajoista, ennenkin. Kaikkein pahinta on, että nämä aarvot eivät muutu, koska Suomessa ei ole älymystöä, joka pitäisi yllä keskustelua esim. nyt vaikka siitä, miten asioita voidaan arvostaa jne..
Täältä puuttuu kokonaan filosofiset lähestymistavat asioihin, jotka ovat välttämättömiä kansakunnan mielenllaadun ja henkisen kehittymisen kannalta. Tämän kaiken Suomessa korvaa mm. pörssikurssien kehittymisestä kertovat uutiset, sekä talouden asioiden muutenkin ylikorostunut ihannointi mediassa - näitä ihaillaan, vaikka samanaikaisesti edes peruskoulussa ei ole talouden opetusta erikseen, jolloin ylivoimainen enemmistö ei edes kykene ymmärtämään heille kerrottuja "pörssikurssiasioita".
Talousasioiden korostamisen rinnalla voisi tosiaan olla jotain älyllistä ja filosofisiin asioiden käsittelytapoihin viittaavaa keskustelua. On kuin suomalaisten ei edes haluttaisi tajuavan, että yhteiskunnissa on myös muita sitä kannattelevia ja sen eheyttä ylläpitäviä asioita, kuin pelkkä ihmisten tuottavuus jne..
Olet erittäin fiksu, ja niin oikeassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.
Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.
Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.
Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.
Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä.
Vanhan ajan feministit halusivat avata naisille muitakin mahdollisuuksia kuin äitiyden, vaimouden ja kodin sfäärin. Mutta ei siksi, että tuossa kotisfäärissä olisi mitään väärää. Kaikille naisille se vaan ei ole se juttu vapautta ja tasa-arvoa on, että halutessaan nainen voi valita toisinkin. Nainen voi olla akateeminen tutkija, pappi tai vaikkapa yritysjohtaja, jonka elämään kotiäitiys ei mahdu. Sen sijaan kotiäitiydessä sinänsä ei ole mitään vikaa ja todellista tasa-arvoa ja vapautta on, että sen valinneita naisia ei alisteta, vähätellä, nimitellä tai halveksuta, kuten tässäkin ketjussa on pyritty tekemään. Äitiys on ihan yhtä tärkeä osa naiseutta kuin urakin, jos se naisesta niin tuntuu. Tässä ketjussa tuntuu vain olevan ilmeisen pienituloisia ihmisiä, joille palkkatyö on ainoa rahansaantikeino ja sukupuolten välinen suhde on valmiiksi astetettuna naiselle alisteinen. Kannattaa muistaa, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka elävät ilman palkkatuloa. Maailmassa palkkatyössä on vain 40% väestöstä. Muut elättävät itsensä muutoin. Pääomatuloilla elää myös moni.
Ei ole kyse yksilöistä vaan yhteiskunnasta. Jos joku haluaa jäädä pois yhteiskunnan elämästä hoitaakseen lapsia kotona, se ei vielä aiheuta vahinkoa. Jos "kotivanhempia" on suunnilleen yhtä paljon miehiä kuin naisia niin sekään ei vielä ole ongelma.
Mutta jos "kotivanhemmuus" kasautuu pääsääntöisesti jommankumman sukupuolen niskaan niin silloin kyseessä on yhteiskunnalle haitallinen tasa-arvo-ongelma, ja ratkaisu on joko yrittää vähentää "kotivanhemmuutta" tai saada sen sukupuolijakaumaa tasaisemmaksi.
Oikeasti, naisia ei koskaan tule olemaan yhteiskunnan ja yritysmaailman johtotehtävissä yhtä paljon kuin miehiä, ellei "kotiäitikulttuurista" päästä eroon. Lastenhoito on yhtä lailla myös isien vastuulla ja heillä on yhtäläinen velvollisuus asettaa lapset uransa edelle. Eikä niin, että vain nainen luopuu ja joustaa.
Eli sinä katsot, että on oikein sortaa naisia, jotka haluavat olla lapsensa kanssa kotona ennemmin kuin tehdö uraa. Sinä olet sovinisti, viet naisen oikeudet keskiajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin arvostan meidän tiskikonetta mutta en kyllä ole sille kateellinen. Vaikka se olisikin vaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin arvostan meidän tiskikonetta mutta en kyllä ole sille kateellinen. Vaikka se olisikin vaan kotona.
Äitini oli kotona kun olin lapsi 70 -luvulla. En todellakaan ajatellut häntä kodinkoneena. Hän takasi minulle rauhallisen, kiireettömän, onnellisen lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.
Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.
Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.
Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.
Uskon, että ne "vanhan ajan feministit" taisteli sen vuoksi, että naisilla olisi vapaus valita. Vapauteen kuuluu, että voi valita kotona olemisen tai vaikka presidentiksi hakemisen väliltä. Vapaus on myöskin sitä, että kukaan ei arvostele tai alenna naista kummassakaan tapauksessa. Se on mielestäni jopa naista kahlitsevaa ajattelua, jos me asetamme naiseudelle jonkin stereotyyppisen roolin, jota naisen tulee vallitsevassa ajassa ja yhteiskunnassa toteuttaa, ollakseen riittävä.
Vanhan ajan feministit halusivat avata naisille muitakin mahdollisuuksia kuin äitiyden, vaimouden ja kodin sfäärin. Mutta ei siksi, että tuossa kotisfäärissä olisi mitään väärää. Kaikille naisille se vaan ei ole se juttu vapautta ja tasa-arvoa on, että halutessaan nainen voi valita toisinkin. Nainen voi olla akateeminen tutkija, pappi tai vaikkapa yritysjohtaja, jonka elämään kotiäitiys ei mahdu. Sen sijaan kotiäitiydessä sinänsä ei ole mitään vikaa ja todellista tasa-arvoa ja vapautta on, että sen valinneita naisia ei alisteta, vähätellä, nimitellä tai halveksuta, kuten tässäkin ketjussa on pyritty tekemään. Äitiys on ihan yhtä tärkeä osa naiseutta kuin urakin, jos se naisesta niin tuntuu. Tässä ketjussa tuntuu vain olevan ilmeisen pienituloisia ihmisiä, joille palkkatyö on ainoa rahansaantikeino ja sukupuolten välinen suhde on valmiiksi astetettuna naiselle alisteinen. Kannattaa muistaa, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka elävät ilman palkkatuloa. Maailmassa palkkatyössä on vain 40% väestöstä. Muut elättävät itsensä muutoin. Pääomatuloilla elää myös moni.
Ei ole kyse yksilöistä vaan yhteiskunnasta. Jos joku haluaa jäädä pois yhteiskunnan elämästä hoitaakseen lapsia kotona, se ei vielä aiheuta vahinkoa. Jos "kotivanhempia" on suunnilleen yhtä paljon miehiä kuin naisia niin sekään ei vielä ole ongelma.
Mutta jos "kotivanhemmuus" kasautuu pääsääntöisesti jommankumman sukupuolen niskaan niin silloin kyseessä on yhteiskunnalle haitallinen tasa-arvo-ongelma, ja ratkaisu on joko yrittää vähentää "kotivanhemmuutta" tai saada sen sukupuolijakaumaa tasaisemmaksi.
Oikeasti, naisia ei koskaan tule olemaan yhteiskunnan ja yritysmaailman johtotehtävissä yhtä paljon kuin miehiä, ellei "kotiäitikulttuurista" päästä eroon. Lastenhoito on yhtä lailla myös isien vastuulla ja heillä on yhtäläinen velvollisuus asettaa lapset uransa edelle. Eikä niin, että vain nainen luopuu ja joustaa.Aiemmin nainen sai miehen palkasta oman osansa ja teki kotityöt ja hoiti lapset. Miehen homma oli käydä töissä.
Mistä nainen on muka luopunut ja joustanut tuossa? Jostain uratittelistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin arvostan meidän tiskikonetta mutta en kyllä ole sille kateellinen. Vaikka se olisikin vaan kotona.
Äitini oli kotona kun olin lapsi 70 -luvulla. En todellakaan ajatellut häntä kodinkoneena. Hän takasi minulle rauhallisen, kiireettömän, onnellisen lapsuuden.
Se oli 70-luku. Tervetuloa tähän päivään
Kyllä se tuottavuus ja kulutus on tärkeintä. Muuten, on alkanut monenkin ammatin kohdalla tuntua että käyvät vaan viettämässä aikaa työpaikoilla. Oikeita alan osaajia tai asiantuntijoita on harvassa
Kotirouvat kaljottelee päivät salaa, ei kaikki tietenkään.
Kiitos tästä ketjusta. Ihanaa, ettei tarvitse elää suomalaisessa ahdistavassa ja ahdistuneessa ilmapiirissä!
Terveisiä ulkomailta.
Turha verrata tiskikonetta ja kotirouvaa. Jos on varallisuutta niin siivoukset voi ulkoistaa.
Esimerkki päiväni:
Aamupala, lapset lähtevät kouluun. Luen lehteä ja juon kahvia.
Lähden tallille koiran kanssa. Valmentaja pitää meille tunnin. Loppuverkat metsässä koira mukana. Jos en käy Tallilla niin käyn esim. Kirjastossa, kaupungilla tai maalaan tauluja.
Kotona lapset tulee koulusta. Teen ruokaa. Lapset vie roskat, täyttää tiskikonetta, imuroi ym. Koska nämä hommat kuuluu viikkorahan keruuseen. Kunnon siivouksen tekee siivooja. Miehen kanssa järjestellään kotia päivittäin koska haluamme että on siistiä. Mies leikkaa nurmikon, minä hoidan kasvimaan, marjat ja kukat.
Illalla joko minä tai mies kuskataan lapsia harrastuksiin. Toinen voi sillävälin lenkkeillä/lukea/kotoilla/käydä salilla/harrastaa omia juttuja. Joskus voi olla myös lapsenvahti kuskina että päästään treffeille.
Iltapala, sauna ja rauhoittumista.
Mitä siitä vaikka mies vaihtaisi testamenttiin uuden rouvan? Jos ei ole avioehtoa niin hyvinhän sitä pärjää ilman testamenttiakin niillä rahoilla mitä erossa saa.