Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?
14.08.2019 |
Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.
Kommentit (443)
Totta kai paheksumme kuorossa moniäänisesti, koska KAIKKIEN, ihan KAIKKIEN on tehtävä TYÖTÄ, sekoipäisinä, sairauksista piittaamatta, lapsista lähestulkoon huolehtimatta!
-
Työ ihmisen tiellä pitää!
Työ tekijäänsä kiittää!
Otsasi hiessä sinun on leipäsi ansaittava!
Työtä, työtä, työtä tehdän, jotta, jotta leipää syödään!
-
Kotona oleminen, lapsista ja kodista huolehtiminenhan ei monien mielestä ole työtä lainkaan!
Se on vain sellaista pikkurouvamaista oleskelua.
Kun on ollut niin kaukaa viisas, että otti miehekseen työtä, työtä, työtä urhasti tekevasn orin, saa mieluusti olla kotona, jos muu ei nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geneerinen vierailija kirjoitti:
"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.
Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.
Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?
Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.
Kuolemaa varten on testamentti. Avioero jos tulee jos mies vaihtaa nuorempaan niin mitenkäs se tasitus menikään lain mukaan jos ei ole avioehtoa? Ei kukaan nainen ole niin hölmö että ilman "korvausta" jäisi pois työelämästä. Ja ketä kiinnostaa mitä työläiset arvostaa ja mitä ei. Varmaan jokaiselle raha kelpaa jos sitä tarjolla on.
Lol. Testamentin voi muuttaa koska tahansa. Siitä ei siis ole mitään turvaa. Jos nyt on miljonääri tai peräti miljardööri akateeminen niin aivan varmasti mies on osannut omaisuutensa suurimmaksi osaksi häivyttää muijan ulottumattomiin. Hölmöjä kyllä näköjään riittää.
Miksi mies laittaisi varansa muualle testamentissä kuin vaimolleen ja lapsilleen? Eikö sitä perheen vuoksi juuri töitä tehdä.
Lapset on ja pysyy, mutta sen 30 vuotta kotirouvana olleen vaimon voi melko helposti vaihtaa rouvaan numero 2. Ei siinä vaiheessa mies pidä testamenttiaan ennallaan, kyllä saajaksi vaihtuu uusi rouva.
Noh, kun ei ole avioehtoa ja maallista mammonaa on kertynyt aika tavalla ja yksityinen eläke maksettuna, niin siitä vaan vaihtamaan kakkoseen (!), jos niin haluaa.
Hassua, että tällä palstalla on niin paljon näitä vaihtoa pelkääviä; eikö teistä kukaan elä onnellisessa parisuhteessa, jossa rakkaus kukoistaa vielä kymmenienkin vuosien jälkee? Miksi sitä silloin pois vaihtaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vanhan haisevan patjan voi vaihtaa uuteen ku on kerran rahaa.
On sinulla merkillinen parisuhde. Patjana vaan olet...
Vierailija kirjoitti:
Vain osa naisista paheksuu. Melkein kaikki miehet arvostavat.
Tarkoititko "arvostavat"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hiukan säälittävää jos oma elämä on toisen ihmisen varassa.
Minusta on säälittävämpää, jos oma elämä on veronmaksajien eli yhteiskunnan almujen varassa, on sitten siellä julkisella sektorilla tienaamassa ne palkkarahansa veroistamme tai muuten vaan. Minusta on kunniakkaampaa elää puolisonsa tienesteillä, ja etenkin kun se puoliso tienaa palkkansa yksityissektorilta kuin julkiselta, jossa palkanmaksajat ollaan me kaikki, jotka maksamme veroja, myös työttömät.
Enkä muutenkaan tajua, mitä hienoa on olla lapseton uraputkinainen, mitä iloa elämässä on, jos ei ole perhettä saanut aikaiseksi? Työhön nimittäin voi oikein vimmatusti halutessaan mennä äiti-nainenkin, vaikka pärjäisikin miehensä elättämänä. Kaikki äitinaiset eivät vaan halua, vaan haluavatkin määrää itse elämästään eikä olla työpaikan pomon määräyksen alla, tai raataa jonkin oman pikkuyrityksen edestä taloudelliset riskit koko ajan niskan päällä.
Asiat ei toki ole mustavalkoisia mutta enemmän minä voin tehdä päätöksiä kun rahat tulee tuhansilta ja miljoonilta veronmaksajilta, myös mieheltäsi ja sinulta kuin jos ne tulisi yhdeltä ihmiseltä. Jälkimmäistä kutsutaan joskus läheisriippuvuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hiukan säälittävää jos oma elämä on toisen ihmisen varassa.
Minusta on säälittävämpää, jos oma elämä on veronmaksajien eli yhteiskunnan almujen varassa, on sitten siellä julkisella sektorilla tienaamassa ne palkkarahansa veroistamme tai muuten vaan. Minusta on kunniakkaampaa elää puolisonsa tienesteillä, ja etenkin kun se puoliso tienaa palkkansa yksityissektorilta kuin julkiselta, jossa palkanmaksajat ollaan me kaikki, jotka maksamme veroja, myös työttömät.
Enkä muutenkaan tajua, mitä hienoa on olla lapseton uraputkinainen, mitä iloa elämässä on, jos ei ole perhettä saanut aikaiseksi? Työhön nimittäin voi oikein vimmatusti halutessaan mennä äiti-nainenkin, vaikka pärjäisikin miehensä elättämänä. Kaikki äitinaiset eivät vaan halua, vaan haluavatkin määrää itse elämästään eikä olla työpaikan pomon määräyksen alla, tai raataa jonkin oman pikkuyrityksen edestä taloudelliset riskit koko ajan niskan päällä.
Asiat ei toki ole mustavalkoisia mutta enemmän minä voin tehdä päätöksiä kun rahat tulee tuhansilta ja miljoonilta veronmaksajilta, myös mieheltäsi ja sinulta kuin jos ne tulisi yhdeltä ihmiseltä. Jälkimmäistä kutsutaan joskus läheisriippuvuudeksi.
Ohis, mutta tässä keskustelussa näkyy jännällä tavalla, kuinka hämärtynyt ymmärrys avioliitosta ja sen sitovuudesta nykyään on.
Varmaan voi olla sitäkin mieltä, että puolison tuloilla eläminen on läheisriippuvuutta, siihen en ota kantaa. Aaviopuolisoilla on kuitenkin ihan lain mukaan elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Elatusvelvollisuuden voi täyttää myös työsuoritteena, jos näin on sovittu.
Jos on siis yhdessä sovittu, ettei toinen käy lainkaan töissä (eikä tällä ole muita omia tuloja), niin kodin ulkopuolella töissä käyvällä oosapuolella on lain mukaan velvollisuus hoitaa vähintään peruselatus. Laki tuntee myös avioliiton sisällä maksettavan elatusavun, jonka määrä ja maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
”Kotirouvien”aviomieheltään saamat rahat eivät siis lain silmissä ole mitään almuja, vaan aina vähintään peruselatuksen osalta heillä on niihin täysi oikeus.
P.S. Olen lapseton yksityisellä sektorilla työskentelevä sinkku, joka taatusti kotirouvailee jonkin aikaa, jos tilaisuus siihen tulee. Elämässä on muutakin kuin työ ja verojen maksaminen ja yleensä ne perhekunnat, joissa on varaa olla ihan vaan kotirouvana, makselevat joka tapauksessa ihan kivasti joko ansio- tai pääomatuloveroja, usein molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geneerinen vierailija kirjoitti:
"Kotirouva" on miehen palvelija ylöspitoa vastaan. Yksin huushollin kodinkoneista, jonka voi koska tahansa vaihtaa uuteen. Kotiäidillä on sentään lastenhoidossa vastuullista tekemistä.
Ihminen, jolla ei ole itse ansaittua ja hallinnoitua rahaa ei ole aikuinen. Hänellä ei ole taloudellista päätösvaltaa omaan elämäänsä. No, jos jollain perijättärellä on pankkitili pullollaan pätäkkää, niin siitä vaan sitten kotia leikkimään. Muuten jää aika tyhjän päälle kun mies päättääkin lähteä litomaan ja ottaa tuoreemman mallisen huushollerskan. Tai kuolee. Tulee köyhä vanhuus ilman tuloja ja eläkettä. Vaihtuu ok-talo ja manikyristikäynnit kylmiin purkkipapuihin kunnan vuokrayksiössä.
Ei tarkoituksellinen taantuminen ole mikään "valinta", että heittäytyy toisen elätiksi ja välttelee vastuun ottamista itsestään. Kotirouva on miehen armoilla viikkorahaansa anomassa ja maksajalle pitää olla mieliksi. Seksuaalisten palveluksien tarjoamiselle taloudellisen hyödyn vastineeksi on sillekin ihan oma, vähemmän imarteleva nimityksensä. Montako kertaa uskallat sanoa "ei", ettei rahahana mene kiinni?
Siksi en arvosta, en niin tippaakaan. Se, että on mahdollisuus "valita" ei tarkoita sitä, että kaikki valintavaihtoehdot ovat yhtä hyviä.
Kuolemaa varten on testamentti. Avioero jos tulee jos mies vaihtaa nuorempaan niin mitenkäs se tasitus menikään lain mukaan jos ei ole avioehtoa? Ei kukaan nainen ole niin hölmö että ilman "korvausta" jäisi pois työelämästä. Ja ketä kiinnostaa mitä työläiset arvostaa ja mitä ei. Varmaan jokaiselle raha kelpaa jos sitä tarjolla on.
Lol. Testamentin voi muuttaa koska tahansa. Siitä ei siis ole mitään turvaa. Jos nyt on miljonääri tai peräti miljardööri akateeminen niin aivan varmasti mies on osannut omaisuutensa suurimmaksi osaksi häivyttää muijan ulottumattomiin. Hölmöjä kyllä näköjään riittää.
Miksi mies laittaisi varansa muualle testamentissä kuin vaimolleen ja lapsilleen? Eikö sitä perheen vuoksi juuri töitä tehdä.
Lapset on ja pysyy, mutta sen 30 vuotta kotirouvana olleen vaimon voi melko helposti vaihtaa rouvaan numero 2. Ei siinä vaiheessa mies pidä testamenttiaan ennallaan, kyllä saajaksi vaihtuu uusi rouva.
Noh, kun ei ole avioehtoa ja maallista mammonaa on kertynyt aika tavalla ja yksityinen eläke maksettuna, niin siitä vaan vaihtamaan kakkoseen (!), jos niin haluaa.
Hassua, että tällä palstalla on niin paljon näitä vaihtoa pelkääviä; eikö teistä kukaan elä onnellisessa parisuhteessa, jossa rakkaus kukoistaa vielä kymmenienkin vuosien jälkee? Miksi sitä silloin pois vaihtaisi?
Ainakaan meidän perheessä ei maallista mammonaa ole hulppeasti. Miehen palkalla oltaisiin kitkuteltu joten kuten, mutta en puolella omaisuudesta eläisi kuin köyhyydessä viimeiset vuosikymmenet. Avioerot on yleisiä, en itsekään voi vannoa, ettei eroa tule koskaan vaikka olemme olleet yhdessä vuosikymmenet. Miehen velikin erosi 43 vuoden avioliiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.
Eiköhän suuri osa kuitenkin viihdy työssä. Työ on iso osa ihmisen identiteettiä - niinkuin tuntuu olevan kotirouvuuskin. Olen tärkeä kun valitsen miehelleni aamulla oikeanväriset sukat, kun kuljetan lapseni aamulla autolla kouluun sen sijaan että kävelisivät sinne kavereidensa kanssa. Jos elintaso ja ystävät tulevat miehen uran myötä ja lapset kasvavat aikuisiksi eivätkä enää halua kontrolloivaa äitiä ympärilleen ja mies haluaa erota niin mitähän tapahtuu sille identiteetille silloin?
Oi-voi. Minä en ole koskaan tarvinnut työtä identiteettiäni varten. Kyllä minun omat persoonalliset ominaisuuteni ovat muuttuneet ja kehittyneet vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ihan ilman työelämääkin.
Kerrotko miksi valitsisin miehelleni sukkia aamulla? Mitä minä niin avuttomalla miehellä tekisin? Kyllä, lapset kuljetin aikanani kouluun autolla, koska se ei ollut kävely- tai edes pyöräilyetäisyydellä eikä julkista liikennettäkään ollut lähimailla.
Taas vedettiin tämä erokortti esille. Onko tosiaan teidän omat parisuhteenne niin epävarmalla tolalla, että se tulee ensimmäisenä mieleen?
Omat lapseni ovat jo ehtineet aikuiseksi, joten tiedän mistä puhun, kun sanon, ettei se ole mitenkään negatiivisesti vaikuttanut identiteettiini.
Ja kyllä, paljon ystäviä on tullut miehen työn mukana ja he ovat hyviä ystäviä. Parin viikon kuluttua lähden lomalle monen ihanan naisen kanssa; meidät toi yhteen miestemme työ. Osa on itse työelämässä, osa ei. Ja ne työssä olevatkin haluavat viettää osan lomastaan yhteisellä matkallamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotirouva ja kotiäiti ovat eri asioita. Jälkimmäistä arvostan paljon, mutta kotirouva on pelkkä tyhjäntoimittaja.
En itse ole huomannut sitä paheksuttavan. Siis tuota, että elää puolisonsa elättämänä, saamatta yhteiskunnan tukia. Yleensä päinvastoin oikein korostetaan, että kunhan et rahoita oleskeluasi yhteiskunnan tuilla, asia on täysin ok.
Toisaalta sitä saatetaan kummastella, että jos tahallisesti ansiotyössä käymätön ei tee mitään hyödyllistä, vaikka vapaaehtoista auttamistyötä, vaan käyttää aikansa shoppailuun, kauneushoidoissa käymiseen ja somen päivittämiseen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotirouva ja kotiäiti ovat eri asioita. Jälkimmäistä arvostan paljon, mutta kotirouva on pelkkä tyhjäntoimittaja.
Useimmat kotirouvat ovat olleet ensin kotiäitinä.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun jotkut saavat nauttia elämästään muutenkin kuin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti tuo kotirouvana oleminen on ihan naisen oma tietoinen valinta ja ihan ok, jos pariskunta sen pelisäännöt yhdessä hyväksyy. Mies käy töissä ja maksaa kaiken elämisen. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa, kun "lusikat menee jakoon". Nainen on silloin uhri ja on joutunut olemaan "kotiorjana" ilman, että olisi voinut luoda omaa uraa. Maksumiehenä on silloinkin mies.
Vierailija kirjoitti:
SItä olen miettinyt, miten kotirouva lakkaa olemasta identiteetiltään kotirouva ja muuttuu eläkeläiseksi omassa mielessään. Onko se hetki jolloin miehen rahahana loppuu ja yhteiskunnan rahahana avautuu?
Kotirouvastakin tulee eläkeläinen siinä vaiheessa kun eläkeikä tulee vastaan. Ihan samoin kuin muillakin ihmisillä. Ei se tapahdu vain omassa mielessä, vaan on ihan lakisääteinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys.
Mieheni tekee vuorotöitä, on usein ylitöissä, ja meillä on alle kouluikäinen lapsi. Haluaisinpa nähdä, miten arki pyörisi ilman panostani siihen! Kuka pesisi pyykit, kävisi kaupassa ja laittaisi ruoan? Kuka veisi lasta puheterapiaan ja eskariin? Kuka leikkisi hänen kanssaan kotona?
Kalliiksi tulisi tehdä kaikki tämä ilman että olisin kotona.
Faith kirjoitti:
En itse ole huomannut sitä paheksuttavan. Siis tuota, että elää puolisonsa elättämänä, saamatta yhteiskunnan tukia. Yleensä päinvastoin oikein korostetaan, että kunhan et rahoita oleskeluasi yhteiskunnan tuilla, asia on täysin ok.
Toisaalta sitä saatetaan kummastella, että jos tahallisesti ansiotyössä käymätön ei tee mitään hyödyllistä, vaikka vapaaehtoista auttamistyötä, vaan käyttää aikansa shoppailuun, kauneushoidoissa käymiseen ja somen päivittämiseen.
Sama vaikka kotirouvat nostaisivat kaikki mahdolliset tuet, yleensä se puoliso maksaa niin paljon veroja, että edes osa on kohtuullista saada takaisin. Joissakin maissa sama asia hoidetaan perheverotuksella. Ja jokainen saa kuluttaa aikansa ihan miten huvittaa, mikään pakko ei ole tehdä mitään hyödyllistä. Jokainen perhe voi päättää omista asioistaan, eikä se kuulu muille (kateellisille).
Minulle kotirouvius ei ollut mitenkään tietoinen valinta, se vaan tapahtui elämässä tapahtuneiden yhtäaikaisten isojen muutosten seurauksena. En ole katunut päivääkään, vaan elämä on tuonut tullessaan mukavia asioita ja tapahtumia vuosien aikana. Työelämään en enää mene mukaan, sillä se ei olisi kovin kannattavaa tässä elämäntilanteessa. Toki pakon sanelemana sekin onnistuu, koska nuorena syntymäkodista lähdettyäni olen pärjännyt aina kaikenlaisissa muuttuvissa tilanteissa. Hyvin, hyvin vaikeitakin aikoja on ollut, mutta niistä on selvitty terveen järjen ja jaksamisen ansiosta.
Kotirouvana olen saanut puolisoltani arvostusta ja kiitosta joka päivä siitä mitä olen meidän hyväksi tehnyt. Asiat saattavat olla merkitsemättömiä sivullisille, mutta meille ne ovat merkityksellisiä. Olemme tiimi, ja toimimme aina tiimin parhaaksi kaikissa toimissamme. Se on tuonut arvostusta toisia kohtaan, ja myös tuonut esille yksilöiden erilaiset vahvuudet arjessa. Nämä vahvuudet ovat tuoneet meidät tähän hetkeen, joka on parasta aikaa elämässämme.
Kukin tehköön miten haluaa, mutta itselle tulisi todella ahdistunut olo, jos joutuisin olemaan riippuvainen jostain toisesta henkilöstä taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvana olen saanut puolisoltani arvostusta ja kiitosta joka päivä siitä mitä olen meidän hyväksi tehnyt. Asiat saattavat olla merkitsemättömiä sivullisille, mutta meille ne ovat merkityksellisiä. Olemme tiimi, ja toimimme aina tiimin parhaaksi kaikissa toimissamme. Se on tuonut arvostusta toisia kohtaan, ja myös tuonut esille yksilöiden erilaiset vahvuudet arjessa. Nämä vahvuudet ovat tuoneet meidät tähän hetkeen, joka on parasta aikaa elämässämme.
Myös minä ja perheeni olemme tiimi, sillä erotuksella, että meillä minäkin käyn töissä.
Alue: Aihe vapaa
Puolet kavereiden naisystävistä on kotirouvana.Lapsia ei ole suurimmalla osalla tai ovat niin isoja jo että ovat koulussa jo.Etteivät tarvii 24h äitiä.Töitä eivät hae ja ovat kouluttaneet miehensä että sä käyt töissä ja mä makaan kotona.Mä en ainakaan rupee ketään elättään.Se on töihin tai ulos.Ihan sama minkälainen Donna on.