Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?
14.08.2019 |
Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Akateemisesti koulutetuista pitkan linja kotirouvista tuntemillani joko kotirouvuus on ollut pakon sanelemaa ja tuskallista (ulkomailla jossa ei ole toita tai edes tyolupaa mukana tulevalle vaimolle)
Vielä se, että vaikka töitä olisi niin sen pitäisi olla sellaista joka mahdollistaa lasten koulusta hakemiset. Käytännössä joko puolipäivätyö, tai vuorotyö. Koska monessa maassa lapset eivät saa kävellä koulusta yksin kotiin. Tuntemani työssäkäyvät äidit tekevät joko puolipäivätyötä, tai sitten heillä on ura jolloin joko isovanhemmat auttavat huomattavasti tai ovat palkanneet apua kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne kotirouvat sitten tekee?
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ainakaan ole mitään luopumista tai joustamista se että olen kotona. En ikinä haluaisi olla joku yritysjohtaja. Olen enemmän lämminhenkinen hoivaaja tyyppi. Tykkään huolehtia lapsista, koirasta ja hevosesta. Luonto on sydäntä lähellä ja viihdyn ulkona.
Jos minut teljettäisiin 8h päivässä toimisto koppiin olisin ahdistunut. Haluan kävellä, ulkoilla ja nauttia elämästä.
Minusta tasa-arvoa ei ole se että puolet johtajista on naisia. Tasa-arvoa on se että nainen saa valita mitä tekee. Kyllä itse palkkaus on virkaan pätevimmän, en naistä tai miestä.
En ymmärrä miksi naiselliset kotona viihtyvät naiset pitäisi pakottaa yritysmaailmaan jos he eivät sinne halua. Ja hyvä tuloiset miehet maksaa niin paljon veroja että menee reilusti yli sen mitä kaksi keskituloista maksaa, siksi en ymmärrä tätä vero napinaakaan.
Jahah, nyt sitä on sitten päätetty, että kotona lorviminen ja rikkaan miehen siivellä eläminen on "naisellisuutta". Kyllä, päättelin että rikkaan, kun työttömällä on varaa harrastaa ratsastusta, ei mikään halpa harrastus. Seuraavaksi varmaan kerrot, että omistat hevosen.
"Miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?"
Mitä sellaista työtä kodin hyväksi se kotirouva tekee, mitä ei työssäkäyvä tee? Miksi olisi jotenkin erityisen arvostettavaa ja aikaa vievää "työskennellä kodin hyväksi", jos olet kotirouva, mutta työssäkäyvänä se hoituu ihan itsekseen? Ei kai tässä kukaan sitä työskentelyä paheksukaan, mutta miksi siihen pitäisi olla toisilla parempi etuoikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kotiäitiydeksi voi sanoa kotona olemista vain kun lapset on päiväkoti-ikäisiä. Sitten kun lapset menee kouluun ja on 6-9 tuntia pois kotoa ja äiti käy hieronnoissa ja on paljon omaa aikaa, kotiäitiys muuttuu työttömyydeksi ja lorvimiseksi. Eihän sekään väärin ole jos sellaista luksuselämää haluaa viettää, mutta valheellisesti sitä elämää ei voi nimittää.
Vaikka onhan näitä tosi-tv ohjelmiakin missä jotku ökyrikkaat mammat kuvittelee olevansa kotiäitejä, vaikka oikeasti vaan shoppailevat ja käyvät manikyyreissä sillä aikaa kun lastenhoitajat hoitaa heidän lapsiaan ;)
No ei niissä ole mitään arvostamista. Ovat olemassa miestä varten ja elävät miehensä kautta.
Ei suomalainen nainen ole sellanen, vaan parisuhteessakin itsenäinen.
Tulee mieleen postimyyntivaimot tai hyacinth bucket (tämä toki on hauska hahmo toisin kuin eka).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ainakaan ole mitään luopumista tai joustamista se että olen kotona. En ikinä haluaisi olla joku yritysjohtaja. Olen enemmän lämminhenkinen hoivaaja tyyppi. Tykkään huolehtia lapsista, koirasta ja hevosesta. Luonto on sydäntä lähellä ja viihdyn ulkona.
Jos minut teljettäisiin 8h päivässä toimisto koppiin olisin ahdistunut. Haluan kävellä, ulkoilla ja nauttia elämästä.
Minusta tasa-arvoa ei ole se että puolet johtajista on naisia. Tasa-arvoa on se että nainen saa valita mitä tekee. Kyllä itse palkkaus on virkaan pätevimmän, en naistä tai miestä.
En ymmärrä miksi naiselliset kotona viihtyvät naiset pitäisi pakottaa yritysmaailmaan jos he eivät sinne halua. Ja hyvä tuloiset miehet maksaa niin paljon veroja että menee reilusti yli sen mitä kaksi keskituloista maksaa, siksi en ymmärrä tätä vero napinaakaan.
Saanen arvata: Olet syntynyt kultalusikka suussa ja tottunut siihen, että sinua hemmotellaan. Tästä kirjoituksesta paistaa tietty kypsymättömyys, jotenkin sellainen lapsenomainen "miksi minun pitäisi tehdä mitään mitä en halua, kamalan raskasta joku työntekö, voi kynsikin katketa ja pitäis herätä niinku viimeistään yhdeksältä!". Tasa-arvoa että nainen saa valita mitä tekee? Entä se miehesi? Jos hän haluaisi, niin saisiko hän jäädä kotiin lorvimaan niin että sinä elätätkin hänet? Pystyisittekö tekemään tuollaisen vaihtokaupan? Tuossa ei ole mitään tasa-arvoista ilman tuota vaihtoehtoa. Mutta sinähän jo totesit, että herkkä taiteilijasielusi ei halua tehdä mitään hirveän raskasta työtä, vaan mieluummin ratsastelet ja kävelet metsissä.
Tiedoksesi, että kyllä varmasti useimmat työtätekevistä mieluummin samoilisi metsissä ja tekisi jotakin muuta kuin sitä työtä, se ei vain ole vaihtoehto jotta tämä yhteiskunta pyörii, sinunkin hyvinvointisi johtuu puhtaasti siitä, että toiset tekevät töitä sinunkin puolestasi.
On täysin ymmärrettävää että nyky-yhteiskunnassa tuollainen lorviminen ja itsensä nostaminen muiden yläpuolelle herättää muissa negatiivisia tunteita. Me kun emme elä enää missään luokkayhteiskunnassa, missä on ok että naiselliset naiset pukeutuu korsettiin ja ainoa tehtävä on näyttää nätiltä miehen rinnalla.
Ei kukaan paheksu kotirouvia. Kuvittelet vaan. Sen sijaan ihmettelen mikä siinä toisten työssäkäynnissä saa sinut raivostumaan noin pahasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.
Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.
Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.
Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.
Kolmen erinomaisesti elämässä pärjäävän eskari-ikään asti kotona kasvatetun lapsen äitinä en voi olla takertumatta viimeisen kappaleen väittämään. Et ole kuullut päiväkerhoista, perhekerhoista, leikkipuistoista, muista lapsiperheistä?
Rauhallinen ja turvallinen koti ilman päiväkodin hälinää, läsnäoleva kiireetön aikuinen (=äiti/ isä), omien sisarusten seura. Säännöllinen päivärytmi, laadukasta ruokaa ja paljon ulkoilua. Leikkikaverit päivittäin kerhoissa, puistoissa ja harrastuksissa. Luonnossa liikkumista, luonnon tutkimista, erilaisiin lasten tapahtumiin osallistumista. Kotona kiiretöntä, pitkäjänteistä ja keskeytymätöntä leikkiä (leikkiä ei tarvitse purkaa päivän päätteeksi). Paljon lukemista ja musiikkia. Omatoimisuuden ja oman mielikuvituksen tukemista (esim. askartelutarvikkeet aina saatavilla. Inspiraation iskiessä lapsi saa kaivaa tarvitsemansa välineet ja tarvikkeet kaapista ja antaa mielikuvituksen lentää, eikä kuten päiväkodissa, että on yksi malli, jonka kaikki kopioi).
Tässä nyt jotain mitä tuli nopeasti mieleen.
Mikä tekee päiväkodista tätä parempaa?
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Miten niin ei säästöjä? Omaisuuttakin voi olla. Ihmiset ei sitten yhtään tajua, ettei kaikkien elämä ole samanlaista. Kuvitellaan kotirouvat köyhiksi piioiksi.
Minulla nyt on esim. kaksi ammattia. Toisesta tuore koulutus, toisesta 8 vuoden työkokemus. En minä jäisi mihinkään sillan alle kela-tuille, vaikka ero tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Miten niin ei säästöjä? Omaisuuttakin voi olla. Ihmiset ei sitten yhtään tajua, ettei kaikkien elämä ole samanlaista. Kuvitellaan kotirouvat köyhiksi piioiksi.
Minulla nyt on esim. kaksi ammattia. Toisesta tuore koulutus, toisesta 8 vuoden työkokemus. En minä jäisi mihinkään sillan alle kela-tuille, vaikka ero tulisi.
Niinpä. Kotivuosinani minullakin oli 2 akateemista loppututkintoa ja ihan kivat pääomatulot.
Vierailija kirjoitti:
Ihme jankkaajia nuo eläkkeistä keskustelevat. Jos on varallisuutta monta miljoonaa niin kuka on niin tollo ettei ole varautunut myös siihen miten eläkkeellä pärjää.
Ja tollo on myös on sellainen kotirouva joka ei huolehdi siitä että omaisuutta jää riittävästi eron tai kuoleman sattuessa. Mutta yleensä akateeminen miljonääri ei ota lapsilleen niin vähä-älyistä äitiä etteikö nainen osaisi huolehtia myös omista etuuksistaan kun jättäytyy pois työelämästä.
Itse en ainakaan "ilmaiseksi" jää kotiin vaan haluan että puolison varoilla katetaan myös minun huoleton eläkeikä. Näin on meillä tehty.[/quote
Mitenkäs kaikilla av:lla on miljoonien omaisuudet ja miehet ansaitsevat puoli miljoonaa joka kuukausi? Hmm, mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kaikilla kotirouvilla on miljoonien perinnöt, omaisuudet, pääomatulot, useita tutkintoja, työkokemusta, aviomies ansaitsee 500 000 euroa joka kuukausi?
Mielenkiintoista, miten tänne av:lle on kerääntynyt koko Suomen pieni superrikkaiden joukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Miten niin ei säästöjä? Omaisuuttakin voi olla. Ihmiset ei sitten yhtään tajua, ettei kaikkien elämä ole samanlaista. Kuvitellaan kotirouvat köyhiksi piioiksi.
Minulla nyt on esim. kaksi ammattia. Toisesta tuore koulutus, toisesta 8 vuoden työkokemus. En minä jäisi mihinkään sillan alle kela-tuille, vaikka ero tulisi.
Eli olet väärinkäyttänyt yhteiskunnan verovaroja kahteen koulutukseen, toista tuoreeseen, joita et kuitenkaan edes yritä hyödyntää työelämässä. Parempi olisi ollut, että olisit ollut sitten ihan vain kotona.
Mikäli on oikea kotirouva, niin sitten ei ole ongelmaa. Mutta mikäli notkuu työkkärissä ja nostaa työmarkkinatukea, vaikka ei ole aikomustakaan käydä töissä, niin sitten se on ongelmallista.
Vierailija kirjoitti:
Kateellisia. Mitään muuta syytä en keksi miksi toisten elämän valinnat ärsyttävät kun se ei ole itseltä pois.
Niin se kuuluisa kateuskortti tällä saitilla, kuka se olikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Miten niin ei säästöjä? Omaisuuttakin voi olla. Ihmiset ei sitten yhtään tajua, ettei kaikkien elämä ole samanlaista. Kuvitellaan kotirouvat köyhiksi piioiksi.
Minulla nyt on esim. kaksi ammattia. Toisesta tuore koulutus, toisesta 8 vuoden työkokemus. En minä jäisi mihinkään sillan alle kela-tuille, vaikka ero tulisi.
Eli olet väärinkäyttänyt yhteiskunnan verovaroja kahteen koulutukseen, toista tuoreeseen, joita et kuitenkaan edes yritä hyödyntää työelämässä. Parempi olisi ollut, että olisit ollut sitten ihan vain kotona.
Ihmisen työelämän aika on yli 40 vuotta. Välttämättä kotiäiti/rouva ei ole sitä kaikkea kotona vaan menee jossain vaiheessa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne kotirouvat sitten tekee?
Sitä mitä monialainen henkilökuntakin päiväkodissa mutta äidinrakkaudella!
Hah, vai että bussikuskiksi pitäisi alkaa että on mukana yhteiskunnan koneistossa. Eipä tule kyllä yhtään rikkaan perheen rouvaa mieleen kuka olisi jossain kökköduunissa että pääsee maksamaan lisää veroja. Uskokaa jo että se hyvin tienaava mies maksaa niitä veroja perheen puolesta jo ihan tarpeeksi.
Hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä voin kyllä kotirouvana harrastaa mutta missään bussin ajossa en valitettavasti näe itseäni vaikka siitä maksettaisiin 6000e/kk.