Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?

Ei tehty yhtään mitään. Eihän koko onnettomuudestakaan saatu heti tietoa. Marjojen ja sienien syömisestä varoitettiin myöhemmin. Vanhempani asuivat alueella, johon tuli suunnilleen koko maan isoimmat laskeumat. He poimivat onnettomuutta seuranneena syksynä 70 litraa puolukoita ja kehuivat, etteivät ikinä ole löytäneet niin isoja. Söivät ne myös täysin huolia vailla ja ohjeista piittaamatta. Äiti eli 95-vuotiaaksi ja isä täyttää kohta 100 vuotta. Itse en kyllä niihin puolukoihin koskenut.

Hiekkalaatikolla olisi pitänyt kaataa kertyneet sadevedet pois kakkumuoteista ja ämpäreistä eikä ruohosipulia olisi saanut syödä pihalta. En totellut. Enkä saanut syöpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lukiossa. Koulukaverin espanjalainen poikaystävä oli kertonut tuulten tuovan säteilyä myös Suomeen. Meitä pidettiin täydellisessä uutispimennössä. Asiasta ei keskusteltu kouluissa, uutisissa tai lehdissä. Joditabletteja ei jaettu. Meillä on suvussa hoitoalan ihmisiä, joten kenenkään syöpään ei syytetty ydinvoimala-onnettomuutta. Äiti keräsi sienet ja marjat, isä kalasti kuin mitään ei olisi tapahtunut.

ja höpö höpö, mitään pimentoa ei ollut kuin alun viive ja siitä kyllä keskusteltiin laajalti eri medioissa. pahimmat laskeumat menivät lappiin ja itäsuomeen, siis suomen alueella pahimmat laskeumat, ei koko onnettomuuden pahimmat laskeumat. Koulussa keskusteltiin myös ja siellä jaettiin lappuset kotiin vietäväksi että mukulat ei seisoskelisi sateessa seuraavien viikkojen aikana kunnes tilanne selviää tarkemmin ja sieniä/marjoja ei kannata varmuuden vuoksi kerätä, nämä oli valtakunnalliset ohjeistukset. Se että sun porukat olis keränny marjoja ja sieniä ja kalastanut on täyttä tuubaa. kukaan vähänkään itseään ja perhettään suojeleva normaalijärkinen ei olisi sinä vuonna niin tehnyt.

No höpön höpön itsellesi. Pahimmat laskeumat tuli Pirkanmaalle ja sieltä kaakkoon Padasjoki-Nastola linjalle. Katsoppa vaikka noita stukin karttoja. Lappi ja Itä-Suomi säästyivät laskeumalta lähes kokonaan.

Olin silloin 7-vuotias. Muistan vaan sen, että äiti kielsi syömästä ruohosipulia pihalta. Muuten elettiin ihan normaalisti.

Lensin sinä päivänä kaverin kanssa viikoksi Kyprokselle. Äitini oli soitellut matkatoimistoon kysyäkseen säteilyn vaarallisuudesta. Lensimme Ukrainan yli.

Leikin kuulemma ojassa silloin ja sateen mukanako tuli jotain säteilyä? Niin se voisi selittää, miksi oon välillä vähän outo ja loistan hyvin pimeässä!

En ollut silloin vielä edes syntynyt, vasta muutaman kuukauden päästä. Mielenkiintoista silti lukea täältä muiden kokemuksista.

Olisi pitänyt ottaa joditabletit, mutta ne olisi pitänyt ottaa jo silloin kun laskeuma saapui Suomeen. Kun tieto onnettomuudesta saatiin, joditablettien syöminen oli myöhäistä.

Piti olla täysin hiljaa aina kun tuli uutislähetys TV:stä. Vanhemmat olivat hirveän äkäisiä jos eivät kuulleet uutistenlukijan puhetta lasten melulta.

*Tšernobyl

Ei yhtikäs mitään, elämä jatkui ihan normaalisti. Joo, paitsiä sieniä ja marjoja ei jostain ollut hyvä kerätä.

Elin tuolloin nuorena opiskelijana Tampereella. Tapaus ei vaikuttanut elämään mitenkään. Myöhemmin tajusin, että kumppanini kastui sateessa hieman tapahtuman jälkeen, ja sitä olisi varmaankin pitänyt välttää. Mutta tietoahan ei oikein ollut. Muistan kyllä television pääuutislähetyksen, jossa tapauksesta alettiin ensi kertaa tiputtaa tietoa.

Olimme vappuna vieraisilla, ja bileissä oli ihmisiä, jotka eivät olleet kuulleetkaan onnettomuudesta.

Niin, kumppani ei ainakaan vielä ole sairastunut mihinkään.

Eipä tuo paljoa vaikuttanut. Olin Odessassa räjähdyksen sattuessa. Lensimme parin päivän kuluttua Tallinnaan, jossa uutinen näkyi Suomen uutislähetyksessä. Onnettomuus ei ihmetystä herättänyt. Päinvastoin kummastelimme, kuinka niin leväperäisessä maassa ei useammin poksahtele.

Olin 24-vuotias ja muistan uutisoinnin, mutta mikään dramatiikka ei todellakaan ole mieleen jäänyt. Joka Tshernobyliä väittää katastrofin ja pelon ajaksi niin valehtelee.

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki kulkivat ulkona parin kuukauden ajan sellaiset hassun näköiset "avaruuspuvut" päällä. Joillain köyhillä ei kai ollut varaa niihin, niin käyttivät sitten jotain ihan tavallista sadetakkia tms., mutta nämä kai kuolivat säteilyyn aika pian.

Minä käytin sadetakkia, ei ollut varaa avaruuspukuun. Ainakin vielä en ole saanut syöpää, ikä +50. Eihän sitä tulevaisuudessa tiedä vaikka syövän saisin.

Olin silloin 17. Poimimme äitienpäivänä silloisen poikakaverin äidille valkovuokkoja. Joku kommentoi myöhemmin, että olipa typerää. Olen siitä asti pelännyt ydinvoimaa ja pelkään vieläkin, että Venäjä kosauttaa Zaporizhzhian ilmaan.

Olen katsonut Chernobyl -sarjan. Kieus mitä toopeja.

Olin tapahtuman aikaan intissä, rovajärvellä ampumaleirillä kun ukrainassa tussahti, loput kolme viikkoa mitä siellä vielä oltiin kulettiin kokoajan taikaviitta päällä ja iltasella toinen toiselta havuilla laskeumaa poistettiin hartioilta.

Porkkanaa oli joka ruuassa, kaura puurossakin oli keitettyä porkkanaa joukossa ja kotleri makkaraa syötiin kun leipää, oli ne aikoja ne, oli ne.

Asun Kotkassa, tuohon aikaan olin 11-vuotias. Muistan että äiti huusi meidät kotiin pihalta ja selitti jotain. Mitään jodia tms. en muista että olisi otettu tai muihinkaan toimiin ruvettu. Marjoista jäänyt joku mielikuva, olisiko sitten sanottu että ette tulevana kesänä kerää? Äiti oli hermostunut.

Vierailija kirjoitti:

Olin silloin 17. Poimimme äitienpäivänä silloisen poikakaverin äidille valkovuokkoja. Joku kommentoi myöhemmin, että olipa typerää. Olen siitä asti pelännyt ydinvoimaa ja pelkään vieläkin, että Venäjä kosauttaa Zaporizhzhian ilmaan.

Olen katsonut Chernobyl -sarjan. Kieus mitä toopeja.

*Zaporižžjan

Vähän siinä ihmeteltiin, kun venäjän mukaan siellä oli joku pieni tulipalo ja STUKin kartat kirkuivat punaisina. No olihan niiden sitten viikon päästä myönnettävä että koko laitos suli. Ei mitään uutta venäjältä.