Huoli lasten hoikista kavereista

Harvinaista Suomessa nykyään. 

Juu kyllä näin on! 😄😆

Onko niiden vanhemmat tai toinen vanhemmista anorektikko tai ortorektikko?

Yhden vanhan kaverini äiti oli kova vahtimaan lastensa painoa ja syömisiä, vaikka lapset olivat hoikkia. Äiti itse sellanen despoottiluonne ja maratoonari.

Jokainen lapsista paisui pulleaksi sen jälkeen kun muutti omilleen. Oli/on myös muita addiktioita. Ei kai kehittynyt kykyä säädellä itse, kun äiti oli liian hallitseva. 

Onhan se varmasti outoa nyky-Suomessa nähdä lapsia jotka eivät ole lihavia tai pyöreitä.

Siis toisella kerralla he ahmivat herkkuja ja toisella kerralla haluavat syödä yksi kerrallaan? Kyllä nyt on demonista meininkiä näillä lapsilla!

Joo ihan kamalaa, jolleivat jo lapsesta asti ole läskejä ja karkkiakin saavat vaan lauantaisin. Lasuhan tosta on tehtävä!

Mä olin lapsena juuri tuollainen langanlaiha ja rakastin herkkuja. Oli meillä kotona aina ruokaa, äiti leipoi usein pullaa ja pakastimessa oli jäätelöä, karkkipäivääkin meillä vietettiin. Silti kahmin kaksin käsin popcorneja ja karkkeja.

Todennäköisesti tää on provo, mutta toisaalta tiedän tosielämässä perheen, missä äiti on syömishäiriöinen ja laittaa lapsille niin vähän ruokaa, että kun lapset ovat jossain kylässä ja saavat syödä niin paljon kuin haluavat, niin syövät kuin hevoset.

Minun veljen lapset ovat lihavia kuten vanhempansakin, ja hekin ahmivat ruuat ja herkut sellaista vauhtia ja sellaisia määriä, että hirvittää. 

Tämä on yksi peloistani lisääntymiseen liittyen, että jos kasvattaa lapsia terveellisesti ja kohtuudella mässytyksen sijaan, niin jotkut lihavat alkavat lasuttelemaan. Ylipainoisuus alkaa olla niin normaalia nykyään, että hoikkuutta pidetään sairautena.

Itsellä näkyivät kylkiluut pitkälle yli 25-vuotiaaksi, energia ei kerääntynyt rasvaan vaan lihaksiin. Olin hoikka, mutta voimatasot erittäin korkeat, sillä olin liikkunut lapsesta asti. Kun painoani arvioitiin ulkoisesti, se arvioitiin aina 10-20 kiloa matalammaksi kuin todellisuus, sillä ihmiset eivät hahmottaneet lihaksia ja ymmärrä sitä, että ne ovat 3 kertaa tiiviimpää tavaraa, kuin plösö. Jos tuo sama paino olisi ollut lihasten sijaan rasvassa, kukaan ei olisi kyseenalaistanut kuntoani.

Terkkari seuraa koulussa painoa, tyttäreni joutui kuukausittain seurantaan kun hän urheili ja paino oli alakanttiin. Söi kyllä kunnolla ja veriarvot olivat hyvät.

Ehkä nämä lapset ovat fyysisesti niin aktiivisia että kaikki mitä syödään niin myös kuluu. Tämähän oli vielä omassa lapsuudessani normi, ylipainoiset lapset olivat todella harvassa. Itsekin söin karkkeja ja herkkuja aina niin paljon kun vaan oli tarjolla, jätskiä syötiin siskon kanssa aina litra puoliksi ja välipalaksi saatettiin keittää pussi makaronia. Grammaakaan ei kummallakaan ollut ylipäinoa. Ja joo, jos koulussa oli hyvää ruokaa niin opettajat tuli sitä santsaamista katsellessaan kysymään tehdäänkö meillä kotona ruokaa :D 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi peloistani lisääntymiseen liittyen, että jos kasvattaa lapsia terveellisesti ja kohtuudella mässytyksen sijaan, niin jotkut lihavat alkavat lasuttelemaan. Ylipainoisuus alkaa olla niin normaalia nykyään, että hoikkuutta pidetään sairautena.

Itsellä näkyivät kylkiluut pitkälle yli 25-vuotiaaksi, energia ei kerääntynyt rasvaan vaan lihaksiin. Olin hoikka, mutta voimatasot erittäin korkeat, sillä olin liikkunut lapsesta asti. Kun painoani arvioitiin ulkoisesti, se arvioitiin aina 10-20 kiloa matalammaksi kuin todellisuus, sillä ihmiset eivät hahmottaneet lihaksia ja ymmärrä sitä, että ne ovat 3 kertaa tiiviimpää tavaraa, kuin plösö. Jos tuo sama paino olisi ollut lihasten sijaan rasvassa, kukaan ei olisi kyseenalaistanut kuntoani.

Ja tässä täytyy ymmärtää myös se, että myös se lihas on "vararavintoa". Keho kuluttaa sen kyllä, jos ruoka loppuu. Se ettei ole rasvaa, ei tarkoita sitä, etteikö söisi paljon, jopa enemmän kuin pullero-kaverit. Se voi tarkoittaa myös sitä, että se ruoka on mineraaleina luissa, joustona jänteissä ja proteiinina lihaksissa. Se mihin paino kerääntyy riippuu ihan siitä, mitä sillä kehollaan tekee.

Kumpikaan ääripää ei ole hyväksi. Ei liika herkuttelu, eikä se, että kaikki herkuksi laskettava on kielletty. Pieniltä lapsilta (n. eskari-ikäinen) voisi tuollaista käytöstä vielä odottaa, mutta ei enää kun ikä on kaksinumeroisissa.

Nykyään "terveydenhuollon" henkilökuntakin on sairaalloisen ylipainoista, niin herää kysymys että ymmärtävätkö he urheilijan metaboliikasta mitään. Aiheuttaako kateus turhaa huolikiusaamista ja ongelmia. 

Minulla ja veljelläni näkyy kylkiluut vielä keski-ikäisinäkin; ruumiinrakenne vaan on sellainen. Hoikanpuoleisia ollaan toki, mutta ihan normaalipainoisia.

Kyllä yksi väkivallan muoto on kontrolloida lasten tai puolison syömistä tai painoa haukan lailla. Olen tavannut perheitä, jossa keittiöön tai jääkaapille ei saa mennä kuin tiettyinä aikoina, ruokaa tarjotaan todella vähän, kaikki herkut on kielletty, lapsia jopa juoksutetaan väkisin (Vilja Eerika). Usein taustalla on vanhemman sairaalloinen hallitsemisen halu tai oma syömishäiriö. Esim. Millariikka Rytkönen on kertonut avoimesti, kuinka hänen äitinsä vahti ja kontrolloi hänen syömisiään sairaalloisesti eikä lapsella ollut mitään keho- ja kasvurauhaa kotona.

Suomalaisten ostovoima on tuhottu pysyvästi 2020-2025 kahden eri hallinnon ja EU eliitin voimin

ei ihme että Suomessa on nälkäisiä köyhiä lapsia joka päivä enemmän ja enemmän

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan ääripää ei ole hyväksi. Ei liika herkuttelu, eikä se, että kaikki herkuksi laskettava on kielletty. Pieniltä lapsilta (n. eskari-ikäinen) voisi tuollaista käytöstä vielä odottaa, mutta ei enää kun ikä on kaksinumeroisissa.

Ei meillä herkuteltu ollenkaan kotona siihen asti, kun täysi-ikäistyin. Oli laadukasta ruokaa ja hyvää ruokaa, säännöllisin väliajoin. Säännöllisesti kalaa, paljon lihaa, ym. Äiti teki ruuan siihen asti, kunnes muutin omilleni. Toki saattoi olla jotain karkkipäiväjuttuja, mutta kohtuullisesti. Enemmän toki kuin 70g. Mutta jos vertaan vaikkapa luokkakavereihin, joilla sipsulit, vanukkaat ja muut olivat osa arkea, ja oli kilojakin, niin ei ollut sellaista.

Kyllähän sitä tuli silloin aina mässytettyä juustoja ja karkkeja jossakin, missä niitä sattui olemaan tarjolla. Ei se tarkoita nälkiintymistä, ettei mässyttele.

Nyt ap varmaan järkyttyy, mutta minulla näkyy kylkiluut vielä aikuisenakin, enkä ole koskaan ollut nälissäni.