Lue keskustelun säännöt.
Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Itse olin silloin 8-vuotias, asuimme Helsingissä enkä muista että olisi ollut mitään muuta ihmeellistä kuin että ei saanut sen jälkeen syödä sieniä eikä kalaa.
Kommentit (892)
Olin itse niin pieni silloin kun sen tapahtui ettem muista sitä mutta kuulemma silloin syksyllä ei kerätty sieniä. Mustikoita syötiin mutta en usko että se on vaikuttanut mitenkään mitenkään vaikka asuimmekin isoimman laskeuman alueella suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin synnyttänyt toukokuussa. Pääsin mukaan sellaiseen tutkimukseen, jossa mitattiin äidinmaidossa esiintyviä merkkejä laskeumasta. Tutkimuksen mukaan maito oli puhdasta.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse niin pieni silloin kun sen tapahtui ettem muista sitä mutta kuulemma silloin syksyllä ei kerätty sieniä. Mustikoita syötiin mutta en usko että se on vaikuttanut mitenkään mitenkään vaikka asuimmekin isoimman laskeuman alueella suomessa
Ja seuraavana syksynä jo kerättiin? Niin se unohtuu. Cesiumin puoliintumisaika on liki 100 vuotta. Seuraavina vuosina siitä laskeumasta on jäljellä 99% ja vieläkin yli puolet koska vasta vajaa 40 vuotta on kulunut.
Neuvoksi annettiin, että pölyjä ei saisi pyyhkiä millään Pledillä, vaan ihan pelkällä vedellä ja rätillä. Sitä en kyllä tiedä, että mihin tämä perustui.
Laskeutuma ei ollut Suomessa niin paha kuin Baltian maissa. Sienestystä ja poron ja kalan syöntiin tuli suosituksia rajoittaa. Oltiin alle tuon jo ennen. Siinäpä se. Vaikutus oli lähinnä "siinä nähtiin mitä ne idän vehkeet on"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenne kirjoitti:
Lauantaina 26.4.1986 olin Ydinvoimaa vastustavassa mielenosoituksessa.
Räjähdys oli tapahtunut edellisenä yönä, mutta siitä ei vielä tiedetty. Maan suurin sanomalehti julkaisi pilkallisen jutun pääkirjoitussivullaan samana aamuna, että taas tänään marssitaan ydinvoimaa vastaan. Vuosi vuodelta on väkimäärä mielenosoituksissa vähentynyt. Vuodesta 1980 mielenosoituksia pidettiin lähes joka vuosi. Niin, että vielä niitäkin hölmöjä on, jotka näin järkevää juttua vastustaa. Seuraavan aamun lehdessä oli taas samanhenkinen kirjoitus. Näin vähän hölmöläisiä saapui tapahtumaan, noin suuri kasa banderolleja jäi kentälle (nykyisen oopperan paikalle), ja eräs vähemmän viisas kansanedustajakin siellä tonttuna saapasteli, oikein kuvien kera nämä todeksi todistettiin.
Saman päivän iltana sitten alkoikin kantautua maailmalta kammottavia uutisia ...
Leikittiin kavereiden kanssa ulkona ja kiipeiltiin puissa. Sitten äiti huusi syömään ja söimme vatsat täyteen kananmunakastiketta ja perunoita. Iltapäivällä katsottiin tarzania mustavalkoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskeutuma ei ollut Suomessa niin paha kuin Baltian maissa. Sienestystä ja poron ja kalan syöntiin tuli suosituksia rajoittaa. Oltiin alle tuon jo ennen. Siinäpä se. Vaikutus oli lähinnä "siinä nähtiin mitä ne idän vehkeet on"
Ne suositukset tulivat vasta vuosia myöhemmin, kun oli liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin elämään ihan normaalia elämää ilman mitään draamaa ja varotoimia.
Samoin minä, olin reilu 3-kymppinen. Ihme vouhotusta täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki juoksivat pommisuojaan heti, kun onnettomuus tapahtui. Ohjeet oli silloin, että pitää kuunnella radiosta ohjeita, koska mitään nettiä ei vielä ollut. Radio ei kuitenkaan kuulunut pommisuojaan, koska oli niin vahvat betoniseinät eristeenä. Siellä suojassa sitten kyykimme pitkän aikaa. Joku meistä ehdotti, että pitäisikö mennä ulos, mutta ehdotukset tyrmättiin muiden toimesta.
Kymmenen vuoden kuluttua (v. 1996) päädyimme kuitenkin lähettämään yhden tiedustelijan ulkomaailmaan. Hän lähti, muttei tullut takaisin. Oletimme hänen menehtyneen säteilyyn. Vuonna 2003 hän tuli sinne suojaan takaisin ja kertoi meille muille, että tilanne on jo rauhoittunut ja oli itse asiassa jo silloin, kun hän suojasta seitsemän vuotta aiemmin lähti, mutta unohti vain tulla mainitsemaan meille asiasta.
Niin me sitten vuonna 2003 uskalsimme poistua pommisuojasta. Kuulemma monissa muissa pommisuojissa radio oli toiminut, eivätkä siksi olleet siellä aivan yhtä kauaa kuin meidän porukka.
Ihana tarina, odotan innolla kirjoittamaasi romaania. Luin tätä ääneen himassa ja meinattiin kuolla nauruun. Kiitos sinulle.😘🤗
Hyvää kieltäkin kirjoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlailinkin äsken, että onko voitu käskeä olla sisällä tai ottamaan jodi-tabletit. Ei löytynyt yhtään sellaista uutista googlailulla eikä mainintaa Tshernobylin onnettomuutta koskevissa artikkeleissa.
Miten siinä toisessa ketjussa voi moni muistaa ottaneensa tabletin tai joutuneensa olla sisällä pari päivää tai jossain laskeuma-sadetakissa ulkona?
Hämmentävää.
Ap
Puhuvat potaskaa. Toisilla tietty on vahvoja valemuistoja.
Uutisia mäkin kattelin silloin ehkä enemmän, eikä sielläkään mitään kummosta ollut. Näytettiin vaan niitä karttoja, missä laskeumaa voisi olla. Eihän Suomeen sitten tullutkaan mitään kummosia lukemia, muka.
Tai näin silloisen 14 vuotiaan helsinkiläisen silmin
Sama täällä 35 v silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskeutuma ei ollut Suomessa niin paha kuin Baltian maissa. Sienestystä ja poron ja kalan syöntiin tuli suosituksia rajoittaa. Oltiin alle tuon jo ennen. Siinäpä se. Vaikutus oli lähinnä "siinä nähtiin mitä ne idän vehkeet on"
Ne suositukset tulivat vasta vuosia myöhemmin, kun oli liian myöhäistä.
Myöhäistä mihin? Terveysvaikutuksia ei Suomessa ole todettu. Pahimpien laskeuma-alueiden ihmisiä on vuosien ajan tutkittukin eikä mitään ole ilmennyt.
Kirjoitin tuona keväänä ylioppilaaksi. Uutisia seurattiin kotona tarkkaan, mutta mitään joditabletteja ei syöty eikä piileksitty kellarissa. Muistan kyllä että uutiset alkuun huolestutti, mutta kun mitään ihmeellistä ei lopulta tapahtunut niin olo huojentui.
Kannattaa muuten katsoa tv-sarja tsernobyl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juotiin vuosi maitoa tehtynä maitojauheesta
Olin ulkona pelaamassa fudista. Äiti pakotti suihkuun.
Tiedonvälitys oli tuttua YYA - laatua.
Ei jäänyt traumoja.
Par vuotta myöhemmin koin saman, kun "Homorutto" tuli Härmään,mutta se onkin eri tarina.
80-luvulla tv:stä tuli Tietoisku-nimisiä lyhyitä ohjelmia, joissa annettiin kansalaisille valistusta, varoituksia ja ohjeita. Aiheina oli mm. alkoholin vaarat, liikenneonnettomuudet, terveellinen ruokavalio.
Luulisi että Tshernobylin onnettomuudestakin, säteilystä ja radioaktiivisuudesta, tuli Tietoiskuja. Olisi kiinnostavaa nähdä niitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kiellettiin rypemästä missään rapaojissa, muuta ei jäänyt mieleen. Olin ekaluokkalainen silloin ja koulumatkalla puuhailtiin kaikenlaista, sammakonkudut sun muut tongittiin tietysti aina ojista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama tuttu metsuri oli laskeuman aikoihin tavalliseen tapaansa metsätöissä.
He joivat aina puhtaasta ja raikkaasta metsäpurosta vettä töidensä lomassa, useampana päivänä.
Eräänä päivänä he ihmettelivät, että minkä hiivatin takia tämä vesi kirvelee suuta, kun sitä juo.Sitten paljastui, että laskeumia oli tullut juuri tuollekin alueelle.
Se todennäköisesti selitti kirvelyn.Samalla paikkakunnalla jotkut olivat ihmetelleet, kun tihkusade aiheutti kasvojen kirvelyä.
Vai sellaisia satuja tänään. Oletko tietoinen, että olet altistunut juksaamiselle?
Ei tuon kommentin kirjoittaja valehtele. Muistan minäkin tuollaista lukeneeni jostain lehtiartikkelista. Siinä joku mies kertoi, että oli ajanut pyörällä sateessa ja sade oli kirvellyt kasvoja.
Paikkakuntamme päiväkodissa lapsia pidettiin muutama päivä sisällä juuri siksi, etteivät saisi sitä sadevettä päällensä ja leikkisi siinä vedessä. Silloin nimittäin oli sateista ainakin meidän alueella.
Sitä en tiedä auttoiko tuo varotoimi enää mitään, kun vahinko oli jo tapahtunut muutamaa päivää ennen.
Voihan siitä jotain apua olla, mutta parempi olisi pysyä missä tahansa sisätilassa. Eihän se säteilyvaara yleensä tule varoittamatta ja menee jopa päiviä, ennen kuin pilvi on päällä. Jos taas sattuu kohdalle ydinpommi eikä ole pommisuojassa, niin silloin ei enää mikään auta.
Jossain oli kartta, minne Zaporitsassa tapahtuva vuoto leviäisi, mutta se kartta päättyi jonnekin Helsingin eteläpuolelle. Eli emme olisi pahimmassa vyöhykkeessä.