Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?

Tsernobylin posahdettua meni muutamia päiviä ennen kuin laskeuma saapui Suomeen. Kun laskeumaa alkoi tulla, Suomessa satoi pari päivää putkeen. Oletan, että laskeumaa tuli tällöin maastoon enemmän kuin ilman sadetta olisi tullut.

Menin isäni kanssa metsätöihin juuri noina sateen ja laskeuman jälkeisinä päivinä. Puista tippui vaatteilleni vettä joka haisi ja maistui metallille. Isäni kuoli suolistosyöpään muutama vuosi myöhemmin. Itse joudun käymään syöpäserannoissa vuosittain. Toivottavasti en ole vainoharhainen, mutta minusta tuntuu yhä, että meille, tai ainakaan minulle, ei ole kerrottu kaikkea.

Palokunnassa tuolloin työskennellyt tuttavani mittasi sadevedestä säteilylukemia. -Ne olivat huomattavasti korkeammat kuin muilla tavoilla mitatut viralliset ja julkiset lukemat olivat.

Ei yhtään mitään. Näin Stadissa.

Kouluun piti mennä normaalisti. Muistan kun äitini puhui jotain etteivät ehkä laske siellä ulos välitunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Olin silloin lapsi, muistan että sinä kesänä kiellettiin syömästä marjoja ja syksyllä sieniä (siis minua kiellettiin, en tiedä yleisesti) ja tämän lisäksi etenkin aika pian onnettomuuden jälkeen sateella ei saanut olla ulkona ja vesilätäköissä ei saanut leikkiä.

Aika huvittava neuvo "sinä kesänä". Cesium 137:n puoliintumisaika on n. 100 vuotta eli silloin siitä on vielä puolet jäljellä. Yhden kesän odottelu "syön marjoja vasta ensi kesänä" on aika tyhjän kanssa.

Sinä syksynä ei menty marjaan, sieneen eikä kalastettu. Rajat ylittävää säteilyä  petokaloissa vielä tänäkin päivänä.

Muistan vaan että oli puhetta, että ei saisi olla ulkona jos alkaa satamaan vettä. Mentiin sit sisälle aika pian kun oli alkanu satamaan. Uutisia siitä taisi olla paljon.  Olen muistavinani Arvi Lindin naaman telkkarista. Olin sillon 6v. Syksyllä alkoi koulu.

Joditabletteja ei saa koskaan napsia omatoimisesti. Niitä voi pitää kotona, jos siltä tuntuu, mutta ohjeet niiden ottamiseen tulee aina virallista tietä. Tsernobylin aikoihin ei koskaan kehoitettu ottamaan yhtään joditablettia.

Säteileehän ne etelä-Suomen sienet vieläkin, mutta sen takia en jätä niitä metsään.

Elettiin pahinta suomettumisen aikaa eli Suomen päättäjät lähinnä varoittelivat arvostelemasta liikaa Neuvostoliittoa onnettomuuden salaamisesta..

Vierailija kirjoitti:

Olin 15v ja asuimme (ja meillä oli mökki) Savossa pahimmalla laskeuma-alueella. Sinä kesänä vanhempani eivät kalaa ja marjoja tainneet käyttää kuten ennen (sieniä he eivät keränneet muutenkaan), mutta muuta erikoista ei tule mieleen.

Savo ei ollut pahimmalla laskeuma-alueella.

https://www.stuk.fi/aiheet/sateily-ymparistossa/laskeuma/tsernobyl-lask…

Itse olin jo keski-ikäinen vuonna -86 ( kolmenkymmenen ja neljänkymmenen välissä). Aika oli sellainen, jolloin mitään negatiivista Neuvostoliitosta ei haluttu uutisoida, joten tieto tuli Suomeen paljon myöhemmin Ruotsin tiedotusvälineiden kautta.

Pitää muistaa, ettei silloin ollut mitään nettiä käytössä eli kaikki tieto tuli perinteisten lehtien ja TV-uutisten kautta. Kanaviahan oli silloin vain YLE ja MTV3, joten huonosti asiasta tiedettiin. Kaikki tieto, mitä ydinlaskeumasta oli silloin oli lähinnä toisen maailmansodan atomipommeista saatu tieto. Esimerkiksi Siperiassa tehdyistä koeräjäytyksistä ei tavallisen kansa tiennyt mitään eikä sieltä levinneistä saasteista Lappiin.

Eli neuvoksi annettiin välttää sienien ja marjojen syöntiä, ulkona oleskelua. Taloyhtiössämme vaihdettiin hiekkalaatikon hiekka uuteen ( huoltoyhtiömme omistaja oli fiksu, aikaansa seuraava mies, jolla oli omiakin lapsia) ja parina seuraavana vuonna söimme eksoottisia hedelmiä marjojen sijaan. Kuitenkin jonkin verran koulutukseni mukana tulleen tiedon mukaan siirryimme normaaliin elämään. Radioaktiivisen jätteen puoliintumisaikahan on kuitenkin pitkä ja silloin ei kaupasta saanut juuri muita kuin Suomessa tuotettuja elintarvikkeita, poislukien nuo mainitsemani hedelmät, kahvi, tee ja kaakao. Suomi oli silloin lähes omavarainen muun suhteen.

Ei me edes tiedetty, että se oli posahtanut ennen, kuin jälkikäteen. Kirmattiin pensakana sateessa ja juotiin vesilätäköistä.

Oli virkamieslakko, joten en ollut töissä. Oli kerrankin aikaa olla kotona. Menin ulos ottamaan aurinkoa, kun oli kaunis aurinkoinen sää. Elossa vielä, toistaiseksi.

Intissä jatkettiin harjoituksia normaalisti.

Odotin toista lastani, syntyi loppuvuodesta. Mitään erityistä en muista. Pieniä kaloja muistaakseni ei suositeltu syötävän, jotain taisi liittyä myös sieniin. Lapsi on edelleen terve.

Olin 15-vuotias. En muista, että olisimme tehneet mitään erityistä täällä Helsingissä. Jotkut muistaakseni ostivat apteekista varmuuden vuoksi joditabletteja.

Muistan että kävelin sateessa kotiin päin läpi märkänä. Perillä sitten oli väki kuunnellut radiosta jotain ohjeita ja minut komennettiin suihkuun. Vaatteet menivät pesukoneeseen.

Uutisissa kuulin onnettomuudesta ja sekin taisi tulla usean vuorokauden tapahtuman jälkeen. Ei aiheuttanut mitään normaalista poikkeavaa, En syönyt joditabletteja enkä sulkeutunut sisälle. Olin silloin ammattikoulussa ja välitunnilla koulun seinustalla kevät auringossa asiasta keskusteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän maalta on kuoltu n 50-vuotiaina syöpiin. Metsästettiin, kalastettiin, kerättiin marjoja. Kyllä se jälkensä jätti.

Sairastuin 45-vuotiaana harvinaiseen verisyöpään ja tiedän, että yleensä eläkeläisten sairastamaan syöpään sairastuu nykyisinn moni neli-viisikymppinen mm. Tampereen ja Jyväskylän seudulla.

Lääkärien mukaan sairauden syynä ei ole Tsernobyl, mutta ihmettelen, miksi juuri niillä alueilla, missä laskeumat olivat suuria, on niin paljon nuorempia potilaita. 

Olin juttelemassa kyseiseen syöpään sairastuneiden kanssa Oulussa ja tietyssä pikkukylässä 30 ihmisellä oli kyseinen - harvinainen ja parantumaton - verisyöpä.

Tapahtuneesta kerrottiin Ruotsissa, mutta laskeuma ilmeisesti hyppäsi Suomen yli... Noloa toimintaa.

Tuo laskeuman hyppääminen Suomen yli oli malliesimerkki suomettumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli silloin virkamieslakko, joka viivytti sitä tiedotusta. Kyllä täälläkin mitattiin poikkeavia säteilylukemia. Forsmarkin ydinvoimalassa Ruotsissa luulivat alkuun, että heillä on siellä ydinvuoto.

Tuo tiedotuksen viivästyminen johtui kyllä siitä, että ei haluttu suututtaa Neuvostoliittoa.

Meille lapsille kyllä kerrottiin että paha naapuri oli tunaroinut. Se ei yllättänyt ketään, mutta toki kauhistutti. Joudin menemään aamulla kouluun. Muistan selittäneeni kaverilleni, että tässä me hengitämme vaarallisia hiukkasia. Muuta en siitä muista.