Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki juoksivat pommisuojaan heti, kun onnettomuus tapahtui. Ohjeet oli silloin, että pitää kuunnella radiosta ohjeita, koska mitään nettiä ei vielä ollut. Radio ei kuitenkaan kuulunut pommisuojaan, koska oli niin vahvat betoniseinät eristeenä. Siellä suojassa sitten kyykimme pitkän aikaa. Joku meistä ehdotti, että pitäisikö mennä ulos, mutta ehdotukset tyrmättiin muiden toimesta.

Kymmenen vuoden kuluttua (v. 1996) päädyimme kuitenkin lähettämään yhden tiedustelijan ulkomaailmaan. Hän lähti, muttei tullut takaisin. Oletimme hänen menehtyneen säteilyyn. Vuonna 2003 hän tuli sinne suojaan takaisin ja kertoi meille muille, että tilanne on jo rauhoittunut ja oli itse asiassa jo silloin, kun hän suojasta seitsemän vuotta aiemmin lähti, mutta unohti vain tulla mainitsemaan meille asiasta.

Niin me sitten vuonna 2003 uskalsimme poistua pommisuojasta. Kuulemma monissa muissa pommisuojissa radio oli toiminut, eivätkä siksi olleet siellä aivan yhtä kauaa kuin meidän porukka.

Eli täältä on nyt turvallista tulla ulos?

Muutama tuttu metsuri oli laskeuman aikoihin tavalliseen tapaansa metsätöissä.

He joivat aina puhtaasta ja raikkaasta metsäpurosta vettä töidensä lomassa, useampana päivänä.

Eräänä päivänä he ihmettelivät, että minkä hiivatin takia tämä vesi kirvelee suuta, kun sitä juo.

Sitten paljastui, että laskeumia oli tullut juuri tuollekin alueelle.

Se todennäköisesti selitti kirvelyn.

Samalla paikkakunnalla jotkut olivat ihmetelleet, kun tihkusade aiheutti kasvojen kirvelyä.

Muistan ennen Tshernobyliä puhutun ydinvoimaloiden kiina-ilmiöstä, että se ydin sulaa, ja mikään luonnon materiaali ei kykene kestämään sitä, joten sula ydin menee maapallon kuoren läpi kohti ydintä, ja siitä varmaan toiselle puolelle maapalloa, kiinaan, toki se varmaan pysähtyisi maapallon ytimeen, mutta sitä ennen ytimen sula laava varmaan purkautuisi ilmakehään ja olisi suunnilleen maailmanloppu, ehkä kokomaapallo räjähtäisi kappaleina avaruuteen.

No ihan näin ei sitten tainnut käydäkään, vaikka tshernon ydin suli, toki ei tiedä mitä siellä oikeasti tapahtuu, pysähtyikö ydin siihen norsunjalkamodostelmaan, vai pääsikö osa maaperään, ja ties vaikka valuu tänäkin päivänä kohti ydintä... ehkä elämmekin ns. borrowed time ennen lopullista tuhoa...

Tuon onnettomuuden aikaan oli 10-vuotias. Muistan siihen liittyvää uutisointia, ja sanottiin että ulkoilua pitäisi välttää. Me kolme sisarusta menimme kuitenkin useammaksi tunniksi pihalle leikkimään. Ketään muita lapsia ei pihalla näkynyt. 3-vuotias veli maisteli vielä lapiolla hiekkaa, kun oli tietysti kuullut että maa on saastunutta. Hengissä olemme kuitenkin kaikki, vaikka ei ihan jokaista neuvoa älytty noudattaa. Pk-seudulla asuimme.

Olin rippileirillä sillon kun pamahti siellä oli jaana niminen isonen korpilahelta terkkuja jos luet ja kiitosta vaan muistatko vielä mitä silloin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Muutama tuttu metsuri oli laskeuman aikoihin tavalliseen tapaansa metsätöissä.

He joivat aina puhtaasta ja raikkaasta metsäpurosta vettä töidensä lomassa, useampana päivänä.

Eräänä päivänä he ihmettelivät, että minkä hiivatin takia tämä vesi kirvelee suuta, kun sitä juo.

Sitten paljastui, että laskeumia oli tullut juuri tuollekin alueelle.

Se todennäköisesti selitti kirvelyn.

Samalla paikkakunnalla jotkut olivat ihmetelleet, kun tihkusade aiheutti kasvojen kirvelyä.

Vai sellaisia satuja tänään. Oletko tietoinen, että olet altistunut juksaamiselle?

Silloin oli vielä Neuvostoliitto ja heidän suhteensa totuuteen oli yhtä sairas kuin itänaapurissa nykyisinkin. Kiistivät kaiken. Pitkittivät minkään kertomista,

Säteilymäärä huomattiin esim Suomessa, mutta oltiin hämillään, että onko tämä laitevika, kun mitään tietoa e8 tullut. Sitten alettiin epäillä, että Neukku-juttuapa tietenkin. Yleisesti sekä Neuvostoliitossa että lännessö ti3dettiin, että valtion johto valehtelee kategorisesti ihan kaikesta.

Eli laskeumat oli laskeutuneet jo siinö vaiheessa, kun tiedettiin. Itse olin 15 ja onnekseni sairaalassa eli sisätiloissa, mutta eipä nuo ulkoilleet ystävänikään mitään saaneet, ihan ovat terveitä ja hyvinvoivi edelleen. Sade toi sitä maahan eli suuremmat lukemat tuli sateisille seuduille.

Marjoja ja sieniä neuvottiin olemaan syömättä joitakin vuosia ja niin ainakin meillä tehtiin. Siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

" Rain was purposely seeded over 10,000 km 2 of the Belorussian SSR by the Soviet air force to remove radioactive particles from clouds heading toward highly populated areas. Heavy, black-coloured, rain fell on the city of Gomel just over the Belarus border."

" Cloud seeding is a type of weather modification that aims to change the amount or type of precipitation that falls from clouds by dispersing substances into the air that serve as cloud condensation or ice nuclei, which alter the microphysical processes within the cloud. The usual objective is to increase precipitation (rain or snow), either for its own sake or to prevent precipitation from occurring in days afterward."

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Cloud_seeding

Koko onnettomuudesta ei tiedotettu kuin vasta myöhemmin (NL salailumentaliteetti). Ei silloin mitään joditabletteja otettu, ainut mitä itse muistan oli juuri tuo laskeumista puhuminen, ja että sienestys/marjastus oli katkolla jonkun aikaa.

Olin armeijassa ja esikuntarutiineihimme kuului geiger-säteilymittaukset ilmasta ja sadevedestä joka toinen päivä, Ihmettelimme kun säteilyymäärät lähtivät nousuun ja loppuviikkoa kohti mittari näytti täyttä lukemaa. Tieto onnettomuudesta meille varusmiehille tuli tuosta vasta vuorokauden kuluttua TV-uutisista.

Minä ainakin olin koulussa ihan normaalisti ysillä. Mielenkiintoista että jossain on rippileirit toukokuussa.

Olin 18v, ylioppilaskevät ja olin ulkotöissä. Meidän alue oli yksi pahimmista laskeuma-alueista. Ei reagoitu mitenkään, jatkettiin töitä. Ja tosiaan tietoa tulikin vasta pitkän ajan kuluttua tapahtuneesta.

26.4.1986 tiedotus vähän kesti.

No onko monella nyt kilpirauhasen ongelmia, vajaatoimintaa tms?

Vai onko ne vasta kehittymässä. Tuosta on nyt se 36 vuotta. 

Sain mato-ongella monta ahventa.

Paistoin ne pannulla, muttaen uskaltanut antaa niitä 2-vuotiaalle.

Onnettomuus tapahtui lauantaina aamuyöstä.

Suomessa säteilyarvoja tarkastettiin kerran viikossa, tiistaisin.

Siihen mennessä oli uutisia ulkomailta jo kuultu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellään ei ollut maskia eikä liikkumista rajoitettu millään tavalla.

No mitä maski ydinlaskeumassa edes auttaisi.. Ydinlaskeuma ei ole tarttuva tauti. 🤦🏻

Kyllä se auttaa, jos vaikka on lähtemässä toiselle seudulle karkuun. Suuri osa ydinsäteilystä tulee pölynä tai pölyn mukana maahan ja tietenkin sitä vähemmän menee sisälle elimistöön, jos on maski hengityselinten suojana.

Nyt meillä onkin hyvä  tilanne, kun maskeja on melkein joka huushollissa. Ei kannata heittää pois.

Huumesienien syönti piti lopettaa pariksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki juoksivat pommisuojaan heti, kun onnettomuus tapahtui. Ohjeet oli silloin, että pitää kuunnella radiosta ohjeita, koska mitään nettiä ei vielä ollut. Radio ei kuitenkaan kuulunut pommisuojaan, koska oli niin vahvat betoniseinät eristeenä. Siellä suojassa sitten kyykimme pitkän aikaa. Joku meistä ehdotti, että pitäisikö mennä ulos, mutta ehdotukset tyrmättiin muiden toimesta.

Kymmenen vuoden kuluttua (v. 1996) päädyimme kuitenkin lähettämään yhden tiedustelijan ulkomaailmaan. Hän lähti, muttei tullut takaisin. Oletimme hänen menehtyneen säteilyyn. Vuonna 2003 hän tuli sinne suojaan takaisin ja kertoi meille muille, että tilanne on jo rauhoittunut ja oli itse asiassa jo silloin, kun hän suojasta seitsemän vuotta aiemmin lähti, mutta unohti vain tulla mainitsemaan meille asiasta.

Niin me sitten vuonna 2003 uskalsimme poistua pommisuojasta. Kuulemma monissa muissa pommisuojissa radio oli toiminut, eivätkä siksi olleet siellä aivan yhtä kauaa kuin meidän porukka.

Meillä tehtiin kaikki tuo. Lisäksi kaikkien piti ottaa jotakin kättä pidempää mukaan. Jos oli aseita, niin nekin mukaan. Itsellä ei ollut kuin vanha ilmakivääri, mutta koppasin eteisestä mukaan hirvikiväärin patruunoita. Eihän käy ilmakivääriin. Silloin otti pattiin kyllä!

Mutta onneksi joukkoomme tuli mukaan paikallinen trubaduuri. Hän soitteli iltaisin mukavia lauluja, joissa lauloimme mukana. Harmi, että nuotiota ei saanut tehdä pommisuojaan. Taskulamppu korvasi nuotion. Kunnes patterit loppu.

Lauantaina 26.4.1986 olin Ydinvoimaa vastustavassa mielenosoituksessa.

Räjähdys oli tapahtunut edellisenä yönä, mutta siitä ei vielä tiedetty. Maan suurin sanomalehti julkaisi pilkallisen jutun pääkirjoitussivullaan samana aamuna, että taas tänään marssitaan ydinvoimaa vastaan. Vuosi vuodelta on väkimäärä mielenosoituksissa vähentynyt. Vuodesta 1980 mielenosoituksia pidettiin lähes joka vuosi. Niin, että vielä niitäkin hölmöjä on, jotka näin järkevää juttua vastustaa. Seuraavan aamun lehdessä oli taas samanhenkinen kirjoitus. Näin vähän hölmöläisiä saapui tapahtumaan, noin suuri kasa banderolleja jäi kentälle (nykyisen oopperan paikalle), ja eräs vähemmän viisas kansanedustajakin siellä tonttuna saapasteli, oikein kuvien kera nämä todeksi todistettiin.

Saman päivän iltana sitten alkoikin kantautua maailmalta kammottavia uutisia ...