Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Itse olin silloin 8-vuotias, asuimme Helsingissä enkä muista että olisi ollut mitään muuta ihmeellistä kuin että ei saanut sen jälkeen syödä sieniä eikä kalaa.
Kommentit (892)
Muistan kävelleeni Kalliossa Sateessa, jonka mukana pahimmat laskeumat tulivat. Johtui siitä ettei asiasta tiedotettu ennen kuin päiviä myöhemmin. Tietyillä alueilla sienissä edelleen jäämiä. Aloin harventaa metsäsieniruokien syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä
Sain kauhean kurkkukivun. Pisteli , mutta olen Luojan kiitos selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kävelleeni Kalliossa Sateessa, jonka mukana pahimmat laskeumat tulivat. Johtui siitä ettei asiasta tiedotettu ennen kuin päiviä myöhemmin. Tietyillä alueilla sienissä edelleen jäämiä. Aloin harventaa metsäsieniruokien syömistä.
Uskaltaako syödä Liettualaisia kantarelleja jotka ostin eileen ?
16-vuotias olin tuolloin En muista, että mitään ohjeistuksia olisi tullut. Tai, ainakaan ne ei teininä tullut sisäistettyä.
Asuin tuolloin Lahen seuduilla. Jälkeenpäin tullut lapsuuden ystävien kanssa mietittyä, saatinkohan me jotain laskeumia. Autoimmuunisairauksia ystäväpiirissä jokaisella. Myös muutama syöpään kuollut samaa ikä luokkaa samoilta huudeilta
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan ei muista noita joditabletteja? Mun vanhemmat on kertoneet, että täällä (Pohjois-Suomessa) siis kiersi joku työntekijä ihan jakamassa niitä ovelta ovelle koteihin.
Minä olen Etelä-Suomesta. Olin parikymppinen kun onnettomuus tapahtui. Vanhempani olivat molemmat hoitoalalla töissä. Varmuudella viimeistään he olisivat muistuttaneet joditablettien syömisestä, jos niitä olisi pitänyt syödä. Epäilen että osa ihmisistä silloin ehkä meni apteekkiin ostamaan joditabletteja varmuuden vuoksi, mutta ei se tapahtunut suositusten perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi olla silloin rauhaisempaa kuin nyt.
Laskeuman aikana olin pitkällä juoksulenkillä sateessa. En ole huomannut mitään vaikutusta kehooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan elävästi, että jouduin keräämään roskia koulun läheisestä metsästä. Ei tosin liittynyt mitenkään Tshernobyliin.
Nyt tää trolli yrittää alkaa pelotella ydinonnettomuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieto kulki hieman hitaasti eli ei ollut mitään erityisiä toimenpiteitä. Myöhemmin seurattiin sienien, marjojen, poronlihan, kalojen säteily pitoisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ja paljonkohan me saadaan erilaisia säteilyjä mikroruoasta, kännyköistä, tablettitietokoneista yms. Sähköteknisistä langattomista laitteista jotka vaan lisääntyy koko ajan elinympäristössämme... varmaan sama asia kuin joku Tshernobyl räjähdys siellä hevonjeerassa asti
Mikrouunia ei miun kyökkiin tule ikuna. Lankapuhelin niin paljon kun voin on käytössä, ne tulee kyllä uudestaan, kun ihmiset ajattelee kaiken uudeksi, onneksi on osakkeet. Mun lankapuhelimelle saa nauraa, nauruhan pidentää ikää, ei haittaa. Silti usein päänsärky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni huomio joditableteista. Ne eivät ole karkkia. Ne otetaan vain ja ainoastaan viranomaisten kertomalla hetkellä. Väärän aikaan otettuna ei suojaa. Varmuuden vuoksi turha napsia naamaan. Tärkein nuorille ihmisille, yli 50 v ei kannata syödä. Haittavaikutuksena kilppari voi heittää heipat lopullisesti. On monia sairauksia, joissa jodin nauttiminen ehdoton no-no. Ottakaa asioista selvää ennenkuin alatte keulimaan tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Nuorten naisten rintasyöpä on lisääntynyt hurjasti Tshernobylin jälkeen.
Mistä tämä tieto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut mitään joditablettien syömisiä eikä mitään hälytyksiä soinut missään päin, se on bullshittiä. mutta metsään en saanut mennä sen vuoden aikana leikkimään eikä marjoja kerätty sinä vuonna ollenkaan. eikä poronlihaa näkynyt moneen vuoteen lautasella. eikä muutakaan riistaa. kaikki jätettiin metsään. muistot tulvi kun löysin vanhempien tavaroista vanhoja pakastusrasioita joissa vuosilukutarrat katkesi vuodesta 85 ja seuraavat teipit oli merkattu vasta vuonna 89. itse olin tsernobylin posahtaessa 10v. Uutiset tosiaan kertoi siitä vasta parin päivän viiveellä.
Olin 3-vuotias silloin ,kun onnettomuus tapahtui. Vanhemmat on kertoneet mulle siitä isompana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten naisten rintasyöpä on lisääntynyt hurjasti Tshernobylin jälkeen.
Mistä tämä tieto?
Ihan bullshittiä, yritetään valmiiksi vähän pelotella ydinlaskeumajutuilla, että sitten seuraavaksi voidaan muistuttaa, että Venäjällä on aseita.
Olin lukiossa. Koulukaverin espanjalainen poikaystävä oli kertonut tuulten tuovan säteilyä myös Suomeen. Meitä pidettiin täydellisessä uutispimennössä. Asiasta ei keskusteltu kouluissa, uutisissa tai lehdissä. Joditabletteja ei jaettu. Meillä on suvussa hoitoalan ihmisiä, joten kenenkään syöpään ei syytetty ydinvoimala-onnettomuutta. Äiti keräsi sienet ja marjat, isä kalasti kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olin vesisateessa ja leikin Yrjöä paperiveneelläni purossa sekä lätäköissä. Sosialistien säteily teki minusta yliluonnollisen työntekijän. Teen halvalla hyvää että porukka voisi lepäillä tukien varassa.
Vierailija kirjoitti:
Kannoin puoliksi palaneita ruumita Meilahdessa. Sanottiin että hys hys näistä säteilykuolleista.
Se oli kauheaa aikaa
Taitaa oll unta tämä?
Alue: Aihe vapaa
Ei soinut mitään kun eihän tänne tullut tietoa koko onnettomuudesta moneen päivään. Olin 12, en oikeastaan muista juurikaan mitään tuosta. Ei kait sen kummempaa. Jotain pikkusiskolleni muistan äitini sanoneen, ettei leikkisi hiekkalaatikolla ja sieniä ja marjoja ei vissii tuona syksynä kerätty. Ei jäänyt dramaattisena mieleeni.