Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Itse olin silloin 8-vuotias, asuimme Helsingissä enkä muista että olisi ollut mitään muuta ihmeellistä kuin että ei saanut sen jälkeen syödä sieniä eikä kalaa.
Kommentit (892)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä oli hermot kunnossa, ei menty paniikkiin aivan jokaisesta pikkuasiasta
Niin ja mitä sitten ois voinut tehdä? Lähteä Ruotsiin vai? Samahan se on nytkin, jos Ukrainassa posahtaa, niin kyllä,sitä.täysin uutisoinnin varassa on, mitään er pysty ennakkoon tekemään ja mihinkään pakenemaan.
Ei tehty mitään erityisjärjestelyitä, nykyään mulla on kolme kättä ja 4 silmää.
Ei tehty mitään koska asia yritettiin ensin salata Suomessa. Sitten kun tuli ilmi niin se pilvi oli mennyt jo yli/menojaan ja etenkin johonkin hämeeseen taisi tulla laskeuma. Ainakin jollain _pienehköllä_ alueella piti välttää niin marjojen kuin sienienkin keräämistä sekä syömistä. (luultavasti alue oli todellisuudessa isompi tai jopa koko Suomi, mutta sitä ei kerrottu)
Tuokin kun oli asia joka ei koske Suomea eikä suomalaisia eikä varsinkaan tule tänne.
Sama laulu oli sen aasian tsunamin kanssa, että ei siellä mitään hätään ole eikä se ainakaan suomalaisiin ole osunut, koska kukaan ei soittele että jokin hätä olisi.. Ja onhan nyt joulukin.
Kummastakin tuli infoa Ruotsista.
Ähtärissä neljä samalla luokalla ollutta koululaista sairastui syöpään heidän luokkansa oltua laskeuman aikaan ulkona sateessa urheilutunnilla.
Mutta toki viisaat viranomaisemme myöhemmin tiesivät kertoa, että sairastumiset eivät suinkaan Tshernobylistä johtuneet.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Ne tiesivät, jotka kuuntelivat Ruotsin radiota tai sieltä ystävät infosivat. Komensivat lapset sisälle ja hiekkalaatikkoon sitten uudet hiekat.
60-luvulla säteilyä tuli tuolta koillisen suunnalta. Silloin oli paljon keskenmenoja.
Näin olen kuullut mummojen kertovan. Tosin olin itsekin jo silloin syntynyt.Säteilyä on tullut saatua.
Pelkkä lentäminen lisää saadun säteilyn määrää, esimerkiksi lennolla Helsingistä Kanariansaarille ihminen saa suurin piirtein samankokoisen säteilyannoksen kuin tavallisesta keuhkoröntgenkuvasta. Sama annos kertyy normaalista taustasäteilystä maan pinnalla noin kolmessa päivässä.
Olin kesällä 1986 leiriohjaajana Amerikassa.
Muistelen, että ennen matkaa minun pitä hankkia virallinen todistus, etten ole radioaktiivinen. Se laitettiin passin väliin. Mitenkään minua ei kuitenkaan tutkittu säteilyn varalta. Kuka todistuksen kirjoitti, sitä en muista. UM? En muista sitäkään, tarkistettiinko NY:ssa tullissa paperia.
Olin ystävien kanssa ottamassa aurinkoa Kaivopuistossa tuona onnettomuuspäivänä. Mistään ei tiedetty mitään eikä mitään vaaraa ollut laskeumista. Huoleton leppeä eväsretkipäivä.
Ystäväni isä oli kuivaamassa suota Pohjanmaalla tuolloin. Hän kuoli kymmenen vuotta myöhemmin syöpään...
Olin yläasteella, fysiikan / kemian tunnilla, kun opettaja kertoi asiasta.
Sen jälkeen mentiin normaalisti välitunnille.
En muutenkaan muista, että mitään olisi myöhemminkään tehty erilailla.
Pirkanmaalla lehmiä ei saanut päästää laitumelle.Samoin lasten hiekkalaatikon hiekat poistettiin.Ei poimittu marjoja eikä sieniä.
Koulussa käytiin normaalisti, vaikka taivas oli kellertävän sininen. Illalla mopoiltiin.
Joo en joutunut tekemään juttu mitään oli Maantai kouluuvä saimme kuulla uutisen vasta maantaina että on tapahtunut Erittäin vakavva ydinvoima onnettomuus.
En itse muista mitään, olin 2-vuotias. Mutta äiti on edelleen sitä mieltä että mun ja vuotta nuoremman siskon kilppariongelmat johtuu siitä, kun ollaan noihin aikoihin ryömitty hiekkalaatikoilla yms ja laitettu suuhun kaikkea mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ähtärissä neljä samalla luokalla ollutta koululaista sairastui syöpään heidän luokkansa oltua laskeuman aikaan ulkona sateessa urheilutunnilla.
Mutta toki viisaat viranomaisemme myöhemmin tiesivät kertoa, että sairastumiset eivät suinkaan Tshernobylistä johtuneet.
Laskeuma ei ollut mikään yhtäkkinen tapahtuma, joka olisi jonkun urheilutunnin aikana tullut ja mennyt sitten pois siihen mennessä kun oppilaat lähtivät koteihin.
En muista, että mitään olisi rajoitettu. Sen muistan, että pyöräilin kouluun ja satoi vettä ja sen jälkeen tuli käsiin jotain näppyjä. En kyllä tiedä johtuiko se tuosta onnettomuudesta. Ja meillä on ihan varmasti poimittu sitten kesällä marjoja.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa. Soivatko pommitussireenit ja ryntäilivätkö ihmiset pommisuojiin ja apteekkeihin hamstraamaan jodia?
Tuohon aikaan ei tainnut olla internetiä joten virallisen median varassa mentiin.
Internet oli kyllä olemassa, mutta ei minään jokapojan hyödykkeenä. Eikä tieto räjähdyksestä siellä levinnyt sen nopeammin kuin muuallakaan, kun Neukkulan monikerroksinen valehteluklneisto sitä pimitti. Eli tapahtumat pikku kokeillaan aiheuttanut inssiporukka ei uskaltanut kertoa totuutta esimiehilleen, eivätkä he asioiden alkaessa selvitä omilleen, jne.
Ja ei tullut mitään äkillistä paniikkia. Lähinnä epätietoisuutta. Uutisoitiin säteilyarvojen nousseen, jotkut kyllä ryntäsivät ostamaan joditabletteja, mutta vähemmistö. Jossain vaiheessa tuli suosituksia olla sienestämättä ja taidettiin hiekkalaatikkoleikkejäkin suositella rajoittamaan.
Asian vuoksi ei tehty yhtään mitään, mikään ei muuttunut normaalissa elämässä.
Ei asiasta kerrottu kuin vasta usean päivän kuluttua. Olin 21 vuotias ja työpaikalla aamuvuoron alkutunteina ihmettelin työkaverini kanssa, kun aurinko näytti ihan kummalliselta. Loimotti suurena pallona, ihan kuin olisi alumiinifolioon ollut kääritty. Samana päivänä sen ainoan kerran vuodesta lähdin n. klo 15 kotiin bussilla. Sattui sitten aivan järkyttävä kaatosade, ei ollut mitään suojaa mukana. Kun pääsin kotiin huomasin uutissa maininnan onnettomuudesta, joka oli jo muutama päivä aikaisemmin tapahtunut. Ei mitään vaaraa jne.
Oon ollut lapsi silloin, mutta muistan äidin neuvoneen silloin missä säilytetään joditabletit, jos tulee tilanne, että tarvitsee niitä ottaa ja vanhemmat ei ole vielä kotona. Samalla neuvoi radion päälle laittamisen ja ikkunoiden sulkemisen.
Mutta muistaakseni normaalisti muuten elettiin ja ulkoiltiin.
Muistaakseni jälkeenpäin ei saanut poimia marjoja tai sieniä ja hirven ja poronlihasta löytyi radioaktivisuutta joten niitä ei saanut syödä.
Miten kukaan ei muista noita joditabletteja? Mun vanhemmat on kertoneet, että täällä (Pohjois-Suomessa) siis kiersi joku työntekijä ihan jakamassa niitä ovelta ovelle koteihin.
Ei niin mitään erikoista, jotain marjojen/sienten syömisestä varoiteltiin ja vähän tuulen suuntaa tarkkailtiin.