Lue keskustelun säännöt.
Miten jakselet lapseton yli 50 vuotias nainen?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin. Olen onnellinen kun ei ole lapsia. Lapsettomuus on paras päätös elämässäni.
Silti täällä VAUVA-palstalla...
Taidat kuitenkin kuzettaa - itseäsi varmaan eniten.
Tää on aihe vapaa -palsta. A i h e v a p a a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla lapsettomilla on se lärvikerroin toiminut hyvänä ehkäisykeinona.
Kuspäinen luonne varmistanut jälkiehkäisyn.
Olen 50v mutta lapset opiskelevat kaukana toisessa kaupungissa, harvoin käyvät kotikaupungissa. Yksinäistä on kun olen sinkkumamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!
Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.
Taisi napsahtaa... :) :)
"Se koira..." jne.
Taitaapa itseä kaduttaa se lisääntyminen, lapset vaativat ja vaativat, eikä se lopu koskaan, sitten tulevat lapsenlapset eikä snulla edelleenkään ole omaa elämää, taisipa napsahtaa ja kateus saa sinut värisemään raivosta :)
Yli viisikymppisillä lapset alkavat lentää pesästä tai ovat jo lähteneet. Tyhjempi koti siinä jää kuin lapsettomille konsanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkityksellähän nuo melkein kaikki ovat.
Laitatko linkin tähän tutkimukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.
Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.
No ethän sinä lastesikaan kanssa voisi omaa lapsuuttasi muistella.
Mutta voisin kertoa heille tarinoita lapsuudestani joita he sitten kertoilisivat eteenpäin. Minulla oli ihana lapsuus ja ihanat isovanhemmat.
Niin sitä aina kuvittelee, minkälaista elämä lasten kanssa olisi. Kuinka ne suloisesti rivissä sängyssä odottaisivat äitiä tarinoitsemaan ihanasta lapsuudestaan ja isovanhemmistaan. Posket rusottaen kyselisivät innokkaana lisää. Kuinka niiden kanssa yhdessä tehtäisi asioita, mitä itse teki lapsena.
Kun ei ole lapsia, niin niitä toivekuvia voikin elätellä. Jos olisi lapsia, totuus olisi karumpi.
Aivan niin. Ei mun kärsivällisyyteni olisi kestänyt lapsia. Tykkään kyllä lapsista, mutta vain niin kauan, kuin ne ei ole omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun kysytään kuulumisia ja heti perään tiedustellaan onko elämäsi turhaa. Kysytkö noin muiltakin ihmisryhmiltä?
Kuuluu yhtä sun toista, hyvää ja huonompaa mutta mikään näistä ei liity lapsettomuuteen tai turhuuteen. Että haist ite.
Sain taannoin kyllä hyvät naurut, kun työpaikalla neräs nainen sanoi minulle säälivän voitonriemuisena, ettei sinulla haudalla jälkikasvu käy ja jäät ihan unholaan! Voi hyvää päivää, sepäs vasta vallan surullista on ja varmaan olen sitten kuolleena tooosi kateellinen naapurihaudan mammalle ja mummolle joiden haudalla on kukkia ja lyhtyjä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkityksellähän nuo melkein kaikki ovat.
Laitatko linkin tähän tutkimukseen?
Kokemus/otanta kertovat enemmän.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla lapsettomilla on se lärvikerroin toiminut hyvänä ehkäisykeinona.
Kuspäinen luonne varmistanut jälkiehkäisyn.
Juu. Äidit ovat kaikki mukavia ja kauniita, toisin kuin sinkut ja muuten vain lapsettomat.
Totta puhuen oon aika monta kertaa katsonut duunissa isolla työpaikalla, että sinkut usein tunnistaa huolitellusta olemuksesta. Ei millään pahalla, hyvät perheenäidit, mutta sinkuilla on yleensä enemmän aikaa, voimia ja rahaa puunata itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla lapsettomilla on se lärvikerroin toiminut hyvänä ehkäisykeinona.
Kuspäinen luonne varmistanut jälkiehkäisyn.
Minä olen vähintään 8 ja yrittäjiä on saanut potkia jaloista. Sukulaiset, kosmetologi, naapurit ja tutut ovat vuoden sisään taivastelleet hyvin säilynyttä ulkomuotoani. Kuspää toki voin olla.
Lapsen hankkimiseen menee muutama minuutti, sinulla todennäköisesti allekin sen:).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkityksellähän nuo melkein kaikki ovat.
Laitatko linkin tähän tutkimukseen?
Kokemus/otanta kertovat enemmän.
Eri
Johtuu siis täysin omasta tuttavapiiristäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia. Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!
Hah, mitä selvityksiä omaan lapsettomuuteensa. Vai on sinun lapsettoman mielestä perheellisen elämä yksipuolista ja samojen rutiinien vallassa?!Voi hyvänen aika, miten vähän tiedätkään lapsiperheen elämästä, ja ethän siitä mitään tiedäkkään, koska sinulla ei omia lapsia ole, ja kokemuksesi on mitään sanomaton. Ymmärrätkö edes sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, eivätkä rutiinit rullaa kaiken aikaa samaa rataa. Ja ei minua ainakaan omat lapseni ja lapsenlapseni ole estäneet kehittää itseäni monellakin saralla, myös työelämässä. Omia ajatuksiakaan ei mukamas pysty ajattelemaan nainen, jolla on omia lapsia. Voi, voi, kuinka vähän sinä tiedät, kyllä minulla ainakin jää lapsistani huolimatta omille ajatuksilleni ja kaikelle muullekin elämässä siinä missä lapsettomillakin, nimittäin kuten jo aiemmin kerroin, lapset ovat vain pienen aikansa vauvoja ja huollettavia sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsenlapsiaan nyt ei monenkaan isovanhemman tarvitse hoitaa, heillähän on omat vanhempansa hoitajana ja hekin vievät lapsensa tietyn ikäisinä lapsenlapsemme päivähoitoon. Sitten tuo ulkomailla käyminen, minä äitinä ja isomummona olen voinut vallan hyvin matkustella ulkomailla omien lapsieni kanssa kuin myös ilman heitä mieheni kanssa kahdestaan.
Tunnusta nyt vaan pois, että elämässäsi on tyhjyyttä ilman omia kasvattamiasi lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiasi. Olet loppuun asti yksin ilman perillisiäsi.
Todella outo tämä sinun pakkomielteesi saada täysin ventovieraat ihmiset ”tunnustamaan” jotakin mitä he eivät koe, mutta sinä koet. Pakostakin tulee mieleen että et sittenkään pohjimmiltasi ole tyytyväinen omiin valintoihisi. Jos olisit, sinulla ei olisi niin suurta tarvetta saada muita katumaan omia valintojaan.
Mulle tuli sama mieleen 😆
Vierailija kirjoitti:
Sain taannoin kyllä hyvät naurut, kun työpaikalla neräs nainen sanoi minulle säälivän voitonriemuisena, ettei sinulla haudalla jälkikasvu käy ja jäät ihan unholaan! Voi hyvää päivää, sepäs vasta vallan surullista on ja varmaan olen sitten kuolleena tooosi kateellinen naapurihaudan mammalle ja mummolle joiden haudalla on kukkia ja lyhtyjä :D
😂😂😆
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi kiva jos olisi vanhana aikuisia (25+) lapsia. Mutta
- en missään nimessä halua kokea vanhemmuutta ikäkausille 0-18
- edellinen sisältää isovanhemmuuden, en voi sietää lapsia
- ne lapset voi asua tuhansien kilometrien päässä eikä niistä silloin juuri iloa ole
- ne lapset voi olla sairaita, ja aiheuttaa aikuisenakin vain huolta ja vaivaa
Mieluummin olen siis valinnut olla lapseton kuin sietää noin 20v jotain mitä en missään nimessä halua, saadakseni jotain mitä en ehkä saisikaan (lähellä asuva täysin huoleton vela-jälkeläinen).
ajattelen samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkityksellähän nuo melkein kaikki ovat.
Laitatko linkin tähän tutkimukseen?
Kokemus/otanta kertovat enemmän.
Eri
Minulla on kyllä ihan päinvastainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia. Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!
Hah, mitä selvityksiä omaan lapsettomuuteensa. Vai on sinun lapsettoman mielestä perheellisen elämä yksipuolista ja samojen rutiinien vallassa?!Voi hyvänen aika, miten vähän tiedätkään lapsiperheen elämästä, ja ethän siitä mitään tiedäkkään, koska sinulla ei omia lapsia ole, ja kokemuksesi on mitään sanomaton. Ymmärrätkö edes sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, eivätkä rutiinit rullaa kaiken aikaa samaa rataa. Ja ei minua ainakaan omat lapseni ja lapsenlapseni ole estäneet kehittää itseäni monellakin saralla, myös työelämässä. Omia ajatuksiakaan ei mukamas pysty ajattelemaan nainen, jolla on omia lapsia. Voi, voi, kuinka vähän sinä tiedät, kyllä minulla ainakin jää lapsistani huolimatta omille ajatuksilleni ja kaikelle muullekin elämässä siinä missä lapsettomillakin, nimittäin kuten jo aiemmin kerroin, lapset ovat vain pienen aikansa vauvoja ja huollettavia sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsenlapsiaan nyt ei monenkaan isovanhemman tarvitse hoitaa, heillähän on omat vanhempansa hoitajana ja hekin vievät lapsensa tietyn ikäisinä lapsenlapsemme päivähoitoon. Sitten tuo ulkomailla käyminen, minä äitinä ja isomummona olen voinut vallan hyvin matkustella ulkomailla omien lapsieni kanssa kuin myös ilman heitä mieheni kanssa kahdestaan.
Tunnusta nyt vaan pois, että elämässäsi on tyhjyyttä ilman omia kasvattamiasi lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiasi. Olet loppuun asti yksin ilman perillisiäsi.
Todella outo tämä sinun pakkomielteesi saada täysin ventovieraat ihmiset ”tunnustamaan” jotakin mitä he eivät koe, mutta sinä koet. Pakostakin tulee mieleen että et sittenkään pohjimmiltasi ole tyytyväinen omiin valintoihisi. Jos olisit, sinulla ei olisi niin suurta tarvetta saada muita katumaan omia valintojaan.
Mulle tuli sama mieleen 😆
Toisessa ketjussa itketään ruuhkavuosien tuskaa, tässä ketjussa se on vain pullantuoksuista harmoniaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi kiva jos olisi vanhana aikuisia (25+) lapsia. Mutta
- en missään nimessä halua kokea vanhemmuutta ikäkausille 0-18
- edellinen sisältää isovanhemmuuden, en voi sietää lapsia
- ne lapset voi asua tuhansien kilometrien päässä eikä niistä silloin juuri iloa ole
- ne lapset voi olla sairaita, ja aiheuttaa aikuisenakin vain huolta ja vaivaa
Mieluummin olen siis valinnut olla lapseton kuin sietää noin 20v jotain mitä en missään nimessä halua, saadakseni jotain mitä en ehkä saisikaan (lähellä asuva täysin huoleton vela-jälkeläinen).
ajattelen samalla tavalla.
En kyllä huolisi edes niitä 25+, jos saisin valita. Nykyään niistäkin tuppaa olemaan vain huolta ja rahanmenoa.
Kysyikö joku sinulta jotain...?