Miten jakselet lapseton yli 50 vuotias nainen?

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen siihen, että en tehnyt sitä poikaa, joka päihderiippuvaisena olisi äitinsä lompakolla joka eläkepäivänä ja tilin tyhjennettyään vielä löisi. Sitä maailmanmatkaajatytärtä, joka muuttaisi Uuteen Seelantiin ja jota ei tapaisi enää ikinä. Sitä teininä lisääntymään alkanutta tytärtä, joka tekee lapsen jokaiselle poikakaverille ja lykkää ne lapset minulle hoitoon ja pyytää rahaa lisäksi. 

Näitä päihderiippuvaisia poikia ei nyt ole kuin muutaman sadassa. Suurin osa lapsista ja perheistä on ihan tavallisia. Nämä vaikeat tapaukset nyt vain saavat enemmän julkisuutta ja aiheuttavat keskustelua.

Ja se maailmanmatkaajatytärkin kuitenkin kaipaa äitiään ja ymmärtää äidin merkityksen sitten joskus.

Teinien v-mäisyys ja nuorien itsensä etsiminen nyt vaan kuuluu elämään.

Kyllä jokainen vanhempi haluaa lapsilleen paremman elämän ja auttaa taloudellisesti. Kiinalainen, bosnialainen, suomalainen, venäläinen jne.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olisi kiva jos olisi vanhana aikuisia (25+) lapsia. Mutta

- en missään nimessä halua kokea vanhemmuutta ikäkausille 0-18

- edellinen sisältää isovanhemmuuden, en voi sietää lapsia

- ne lapset voi asua tuhansien kilometrien päässä eikä niistä silloin juuri iloa ole

- ne lapset voi olla sairaita, ja aiheuttaa aikuisenakin vain huolta ja vaivaa

Mieluummin olen siis valinnut olla lapseton kuin sietää noin 20v jotain mitä en missään nimessä halua, saadakseni jotain mitä en ehkä saisikaan (lähellä asuva täysin huoleton vela-jälkeläinen).

Aivan samoin sanoin jo joskus parikymppisenä: voisin ottaa aikuisen lapsen, mutta en lapsilasta. En ole ikinä viihtynyt lasten seurassa ja esim kummilapsiin syveni suhde kun he tulivat murrosikään.

Olen aina tarvinnut omaa rauhaa ja inhonnut lapsista lähtevää (ja muutakin) meteliä. Vanhemmuus ei ollut ikinä mikään vaihtoehto. Rahaa on sen verran, että toivottavasti pystyn hankkimaan tarvitsemani palvelut vanhana. Yksinäisyyttä en pelkää kun olen aina viihtynyt yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia.  Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!

On meillä lapsellisillakin rikasta sisäistä elämää, harrastuksia tms. Itse harrastan aivan samoja asioita, kuin ennen äitiyttä. Omat rutiinit on niin lapsiperheen kuin lapsettomienkin arjessa.

Tällä palstalla on niin nähty kuplautumisilmiö. Minä ja minun elämäntapani ja sen on ainoa oikea tapa elää. Ei voida ymmärtää kuin niitä samalla tavalla eläviä.

✌🧚‍♀️🐈💚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!

Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.

Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?

Yhä sinä, joka teit lapset itsellesi hoitajiksi. Vielä pahempi että teit ne noin vanhana, kiva siinä pahimmillaan 20-30v vastavalmistuneen nuoren alkaa vanhempien asioita hoitamaan kun pitäisi seikkailla ympäri maailmaa ja nauttia huolettomasta aikuiselämästä. Tuolla iällä lisääntyminen on aina mitä itsekkäin teko.

Ja itsekkyydestä paras puhumaan olet juuri sinä! Vapaaehtoisesti lapseton. Huoh!

Aika yleinen tuntuu olevan käsitys että jos ei pidä jostakin esim. lapset niin ahaatadaa! olet siis kateellinen! En pidä myöskään juopoista ja narkkareista, olen siis kateellinen myös heille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen siihen, että en tehnyt sitä poikaa, joka päihderiippuvaisena olisi äitinsä lompakolla joka eläkepäivänä ja tilin tyhjennettyään vielä löisi. Sitä maailmanmatkaajatytärtä, joka muuttaisi Uuteen Seelantiin ja jota ei tapaisi enää ikinä. Sitä teininä lisääntymään alkanutta tytärtä, joka tekee lapsen jokaiselle poikakaverille ja lykkää ne lapset minulle hoitoon ja pyytää rahaa lisäksi. 

Näitä päihderiippuvaisia poikia ei nyt ole kuin muutaman sadassa. Suurin osa lapsista ja perheistä on ihan tavallisia. Nämä vaikeat tapaukset nyt vain saavat enemmän julkisuutta ja aiheuttavat keskustelua.

Ja se maailmanmatkaajatytärkin kuitenkin kaipaa äitiään ja ymmärtää äidin merkityksen sitten joskus.

Teinien v-mäisyys ja nuorien itsensä etsiminen nyt vaan kuuluu elämään.

Kyllä jokainen vanhempi haluaa lapsilleen paremman elämän ja auttaa taloudellisesti. Kiinalainen, bosnialainen, suomalainen, venäläinen jne.

Niin että kuinka paljon on päihderiippuvaisia??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!

Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.

Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?

Yhä sinä, joka teit lapset itsellesi hoitajiksi. Vielä pahempi että teit ne noin vanhana, kiva siinä pahimmillaan 20-30v vastavalmistuneen nuoren alkaa vanhempien asioita hoitamaan kun pitäisi seikkailla ympäri maailmaa ja nauttia huolettomasta aikuiselämästä. Tuolla iällä lisääntyminen on aina mitä itsekkäin teko.

Ja itsekkyydestä paras puhumaan olet juuri sinä! Vapaaehtoisesti lapseton. Huoh!

Vähemmän itsekästä on olla lapseton. Siitä ei kärsi kukaan, toisin kuin se hoivaajaksi synnytetty lapsi. Kas kun ei varaosiksi!

Hauskaa, kun tästä saa aina yhtä pitkän ketjun! 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!

Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.

Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?

Yhä sinä, joka teit lapset itsellesi hoitajiksi. Vielä pahempi että teit ne noin vanhana, kiva siinä pahimmillaan 20-30v vastavalmistuneen nuoren alkaa vanhempien asioita hoitamaan kun pitäisi seikkailla ympäri maailmaa ja nauttia huolettomasta aikuiselämästä. Tuolla iällä lisääntyminen on aina mitä itsekkäin teko.

Ja itsekkyydestä paras puhumaan olet juuri sinä! Vapaaehtoisesti lapseton. Huoh!

Vähemmän itsekästä on olla lapseton. Siitä ei kärsi kukaan, toisin kuin se hoivaajaksi synnytetty lapsi. Kas kun ei varaosiksi!

Pyydän anteeksi! En voinut tietää, että tämä on sinulle noin kipeä asia. Poistun keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen siihen, että en tehnyt sitä poikaa, joka päihderiippuvaisena olisi äitinsä lompakolla joka eläkepäivänä ja tilin tyhjennettyään vielä löisi. Sitä maailmanmatkaajatytärtä, joka muuttaisi Uuteen Seelantiin ja jota ei tapaisi enää ikinä. Sitä teininä lisääntymään alkanutta tytärtä, joka tekee lapsen jokaiselle poikakaverille ja lykkää ne lapset minulle hoitoon ja pyytää rahaa lisäksi. 

Näitä päihderiippuvaisia poikia ei nyt ole kuin muutaman sadassa. Suurin osa lapsista ja perheistä on ihan tavallisia. Nämä vaikeat tapaukset nyt vain saavat enemmän julkisuutta ja aiheuttavat keskustelua.

Ja se maailmanmatkaajatytärkin kuitenkin kaipaa äitiään ja ymmärtää äidin merkityksen sitten joskus.

Teinien v-mäisyys ja nuorien itsensä etsiminen nyt vaan kuuluu elämään.

Kyllä jokainen vanhempi haluaa lapsilleen paremman elämän ja auttaa taloudellisesti. Kiinalainen, bosnialainen, suomalainen, venäläinen jne.

Niin että kuinka paljon on päihderiippuvaisia??

Niin ei niitä päihderiippuvaisia niin paljon ole. Itselläni on aika laaja tuttavapiiri, yhteensä ehkä 150 ihmistä. Yksi on pilleririippuvainen, toinen alkoholisti. Loput ei.

Olen terveydenhuoltoalalla jossa päihderiippuvaisia toki näkyy. Samoin ulkona.

Jokaisessa kulttuurissa on päihteitä käyttäviä, eri maissa eri päihde. Lähes jokainen kokeilee jotain jossain vaiheessa elämää. Jopa uskonnolliset.

Ei lapsia kannata olla tekemättä sen vuoksi, että pelkää että hänestä tulee nisti.

Ja minä olen lapseton. Syystä että sairastuin kolmikymppisenä syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia.  Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!

Hah, mitä selvityksiä omaan lapsettomuuteensa. Vai on sinun lapsettoman mielestä perheellisen elämä yksipuolista ja samojen rutiinien vallassa?!Voi hyvänen aika, miten vähän tiedätkään lapsiperheen elämästä, ja ethän siitä mitään tiedäkkään, koska sinulla ei omia lapsia ole, ja kokemuksesi on mitään sanomaton.  Ymmärrätkö edes sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, eivätkä rutiinit rullaa kaiken aikaa samaa rataa. Ja ei minua ainakaan omat lapseni ja lapsenlapseni ole estäneet kehittää itseäni monellakin saralla, myös työelämässä. Omia ajatuksiakaan ei mukamas pysty ajattelemaan nainen, jolla on omia lapsia. Voi, voi, kuinka vähän sinä tiedät, kyllä minulla ainakin jää lapsistani huolimatta omille ajatuksilleni ja kaikelle muullekin elämässä siinä missä lapsettomillakin, nimittäin kuten jo aiemmin kerroin, lapset ovat vain pienen aikansa vauvoja ja huollettavia sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsenlapsiaan nyt ei monenkaan isovanhemman tarvitse hoitaa, heillähän on omat vanhempansa hoitajana ja hekin vievät lapsensa tietyn ikäisinä lapsenlapsemme päivähoitoon.   Sitten tuo ulkomailla käyminen, minä äitinä ja isomummona olen voinut vallan hyvin matkustella ulkomailla omien lapsieni kanssa kuin myös ilman heitä mieheni kanssa kahdestaan.  

Tunnusta nyt vaan pois, että elämässäsi on tyhjyyttä ilman omia kasvattamiasi lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiasi.  Olet loppuun asti yksin ilman perillisiäsi.

Kuulostat kovasti pettyneeltä elämääsi vaikka muuta väitätkin, tuollainen halveksunta toisenlaista elämäntapaa ja valintaa kohtaa ei kerro muusta kuin siitä etteivät ne omat valinnat ole olletkaan niitä oikeita, tuollaisesta katkeruudesta on vaikea päästä eroon, otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Olen onnellinen kun ei ole lapsia. Lapsettomuus on paras päätös elämässäni.

Olen äärimmäisen onnellinen kun sain lapsen.

Lapsettomuus olisi ollut pahinta mitä tiedän.

Ottaa päähän täällä nämä äiti-jumalatar-ämmä*, jotka on olevinaan bettre folk, kuin lapsettomat ihmiset, oli se sitten oma valinta tai ei.

En minäkään kyseenalaista teidän valintoja , niin Älkää tekään minun tai muiden naisten. Hyi helvett.... Nyt olette tässä ketjussa opettaneet minut vihaamaan teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Olen onnellinen kun ei ole lapsia. Lapsettomuus on paras päätös elämässäni.

Olen äärimmäisen onnellinen kun sain lapsen.

Lapsettomuus olisi ollut pahinta mitä tiedän.

On se ihmeellistä miten vaikea on ymmärtää että onnellisuus on subjektiivista, juiri niinkuin joku kirjoitti toisen taivas on toisen helvetti. On hienoa kun ihmiset tekevät oikeita valintoja elämässään, sitä nälvimistä toisenlaisen valinnan tehnyttä kohtaan on vaikea ymmärtää ja siihen moni lapsia tehnyt sortuu, miksiköhän hmm.....

Mistäköhän näitä hullunkurisia ei-äityleitä sikiää selittelemään serkun veljen vaimon iloa ja kummipojan tyttären reimuja?

Vierailija kirjoitti:

Sain taannoin kyllä hyvät naurut, kun työpaikalla neräs nainen sanoi minulle säälivän voitonriemuisena, ettei sinulla haudalla jälkikasvu käy ja jäät ihan unholaan! Voi hyvää päivää, sepäs vasta vallan surullista on ja varmaan olen sitten kuolleena tooosi kateellinen naapurihaudan mammalle ja mummolle joiden haudalla on kukkia ja lyhtyjä :D

Melkein arvaan kuka tämä tomppeli kommentoija on ollut. Kuulostaa eräältä tutultani. Alkaako etukirjain S-kirjaimella?

Tarkoitin siis alkaako nimi S-kirjaimella.

Käsitän tämän vähän niin kuin että ap näyttäisi minulle keskisormea. Takaisinpäin samaa ap.

Juuri nyt on iltiksessä 56-vuotiaasta, jolla pitäisi olla kaikin puolin mukava vanhuus, kun on ainakin kaksi lasta. Ehkä heistä jompi kumpi antaa anteeksi pahoinpitelyt ja vielä joskus tapaavat äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen siihen, että en tehnyt sitä poikaa, joka päihderiippuvaisena olisi äitinsä lompakolla joka eläkepäivänä ja tilin tyhjennettyään vielä löisi. Sitä maailmanmatkaajatytärtä, joka muuttaisi Uuteen Seelantiin ja jota ei tapaisi enää ikinä. Sitä teininä lisääntymään alkanutta tytärtä, joka tekee lapsen jokaiselle poikakaverille ja lykkää ne lapset minulle hoitoon ja pyytää rahaa lisäksi. 

Näitä päihderiippuvaisia poikia ei nyt ole kuin muutaman sadassa. Suurin osa lapsista ja perheistä on ihan tavallisia. Nämä vaikeat tapaukset nyt vain saavat enemmän julkisuutta ja aiheuttavat keskustelua.

Ja se maailmanmatkaajatytärkin kuitenkin kaipaa äitiään ja ymmärtää äidin merkityksen sitten joskus.

Teinien v-mäisyys ja nuorien itsensä etsiminen nyt vaan kuuluu elämään.

Kyllä jokainen vanhempi haluaa lapsilleen paremman elämän ja auttaa taloudellisesti. Kiinalainen, bosnialainen, suomalainen, venäläinen jne.

Niin että kuinka paljon on päihderiippuvaisia??

Niin ei niitä päihderiippuvaisia niin paljon ole. Itselläni on aika laaja tuttavapiiri, yhteensä ehkä 150 ihmistä. Yksi on pilleririippuvainen, toinen alkoholisti. Loput ei.

Olen terveydenhuoltoalalla jossa päihderiippuvaisia toki näkyy. Samoin ulkona.

Jokaisessa kulttuurissa on päihteitä käyttäviä, eri maissa eri päihde. Lähes jokainen kokeilee jotain jossain vaiheessa elämää. Jopa uskonnolliset.

Ei lapsia kannata olla tekemättä sen vuoksi, että pelkää että hänestä tulee nisti.

Ja minä olen lapseton. Syystä että sairastuin kolmikymppisenä syöpään.

Niin että lasketaan tästä totuus. Sadastaviidestäkymmenestä kaksi. Vai olisko sittenkin niin, että tämä ei täyttäisi tieteellisen tutkimuksen määritelmää?