Miten jakselet lapseton yli 50 vuotias nainen?

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Jatkuvaa juhlaa ja rahaakin riittää paremmin kaikkeen, mitä lapsellisilla. Ei mitään taakkaa mistään. Ei lastenlapsia eikä mitään. Aika jees!!! Olen aina nauttinut aamukahvin ja aamiaisen rauhassa. Pitänyt aina itseni etusijalla. Näytän kolmikymppiseltä, ei stressiä tai unettomia öitä ollut koskaan. Ei koskaan ole lapset itkeneet, tai kiukutelleet. Vapaus!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia.  Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!

Hah, mitä selvityksiä omaan lapsettomuuteensa. Vai on sinun lapsettoman mielestä perheellisen elämä yksipuolista ja samojen rutiinien vallassa?!Voi hyvänen aika, miten vähän tiedätkään lapsiperheen elämästä, ja ethän siitä mitään tiedäkkään, koska sinulla ei omia lapsia ole, ja kokemuksesi on mitään sanomaton.  Ymmärrätkö edes sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, eivätkä rutiinit rullaa kaiken aikaa samaa rataa. Ja ei minua ainakaan omat lapseni ja lapsenlapseni ole estäneet kehittää itseäni monellakin saralla, myös työelämässä. Omia ajatuksiakaan ei mukamas pysty ajattelemaan nainen, jolla on omia lapsia. Voi, voi, kuinka vähän sinä tiedät, kyllä minulla ainakin jää lapsistani huolimatta omille ajatuksilleni ja kaikelle muullekin elämässä siinä missä lapsettomillakin, nimittäin kuten jo aiemmin kerroin, lapset ovat vain pienen aikansa vauvoja ja huollettavia sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsenlapsiaan nyt ei monenkaan isovanhemman tarvitse hoitaa, heillähän on omat vanhempansa hoitajana ja hekin vievät lapsensa tietyn ikäisinä lapsenlapsemme päivähoitoon.   Sitten tuo ulkomailla käyminen, minä äitinä ja isomummona olen voinut vallan hyvin matkustella ulkomailla omien lapsieni kanssa kuin myös ilman heitä mieheni kanssa kahdestaan.  

Tunnusta nyt vaan pois, että elämässäsi on tyhjyyttä ilman omia kasvattamiasi lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiasi.  Olet loppuun asti yksin ilman perillisiäsi.

Todella outo tämä sinun pakkomielteesi saada täysin ventovieraat ihmiset ”tunnustamaan” jotakin mitä he eivät koe, mutta sinä koet. Pakostakin tulee mieleen että et sittenkään pohjimmiltasi ole tyytyväinen omiin valintoihisi. Jos olisit, sinulla ei olisi niin suurta tarvetta saada muita katumaan omia valintojaan.

Ymmärrätkö, että lapsettomuus naiselle ei todellakaan ole aina oma valinta.  Niitä omasynnyttämiään lapsiaan eivät vaan kaikki saa, vaikka haluaisivatkin.   Joidenkin naisen kohtalona ei ole siis mitään katumista, ettei niitä omia lapsia ole.  Pikemminkin kovasti omaa lastaan saamattomalle jää ikuinen kaipuu omasta lapsestaan, jota naiselle ei vaan suotu.

Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Jatkuvaa juhlaa ja rahaakin riittää paremmin kaikkeen, mitä lapsellisilla. Ei mitään taakkaa mistään. Ei lastenlapsia eikä mitään. Aika jees!!! Olen aina nauttinut aamukahvin ja aamiaisen rauhassa. Pitänyt aina itseni etusijalla. Näytän kolmikymppiseltä, ei stressiä tai unettomia öitä ollut koskaan. Ei koskaan ole lapset itkeneet, tai kiukutelleet. Vapaus!!!!

Kolmikymppisenä se on mukavaa mutta ei enää kuusikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Olet ainakin rehellinen

mies51v

Mukavasti elämä sujuu ilman lapsia. En koe jääneeni mistään paitsi, kun minulla ei ole lapsia. Olen 52-vuotias.

Minun elämäni tuntuu menevän ihan pieleen, lapsettomuus on itse asiassa yksi harvoista asioista joihin olen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken tarkoitus on ihmisellä jatkuvuus ja lapsien hankinta on se SUURIN!!!!

Mikä ihmeen tarkoitus?

Jokaisen tarkoitus on tehdä lapsi, jonka ainoa tarkoitus on myös tehdä lapsi, joka taas tekee lapsen ja joka taas tekee lapsen jne.

Mihin tämä jatkumo päättyy?

Aika tarkoituksettomalta kuulostaa minun korviini.

Minusta olisi ollut ihanaa saada lapsia. En kuitenkaan saanut. Näen elämässäni paljon hienoja asioita kuitenkin.

N. 90-vuotias kummitätini ei ole väleissä ollut yli 30 vuoteen ainoaan lapseensa. On muitakin outoja ihmiskohtaloita, jotka saavat ymmärtämään, että mikään ei ole varmaa ja että turva ja ilo on saatava omasta sisimmästä.

N 58v.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Olen onnellinen kun ei ole lapsia. Lapsettomuus on paras päätös elämässäni.

Sama täällä, välillä tuntuu miten jotkut oikein kihisevät että milloin se katuminen lasettomuupäätöksestä alkaa...On sanottu odotahan vain, kun muut saavat lapsenlapsia ja sinä et, juu moni on jo saanut eikä käy todellakaan kateeksi, lapsista en edelleenkään juuri pidä. Odotahan vain kun istut yksin kotona ja muilla lapset soittelevat ja vierailevat, voi kyllä kiitos viihdyn erittäin hyvin introverttina paljon ihan yksinään ja omissa oloissani. Myöskään yksinolo ehkä sitten joskus palvelutalossa ei ahdista yhtään ja jos on siinä kunnossa, että joutuu vain makaamaan sängyssä niin kenenkään vieressä istuminen ei iloa tuo, ennen sitä pistettä aion kyllä päättää päiväni. Joillekin tuntuu siis todella olevan lähes pakkomielle, että lapsettomuuspäätöstä on piruvie pakko vielä katua :D sori, ikävä tuottaa pettymys.

Miksi tämä kysely on vain naisille?

Mä luulen että oma äitini olisi paljon onnellisempi ollut ilman meitä lapsia.

Aivan hiivatin hyvin. Päätin jo lapsena, että en ikinä halua lapsia. Nyt kun mieheni lapset käyvät meillä (vaikka ovatkin ihan mukavia), lasken päiviä ja tunteja, että saan olla rauhassa. En ole ikinä laskenut sen varaan, että minua kävisi joku vanhana tai sairaalassa katsomassa. Nämä puhelimiin, tabletteihinsa ja läppäreihinsä liimautuneet nuoret eivät kiinnosta yhtään. Kaipaan oman ikäisteni seuraa, enkä jaksa innostua youtube-videoista, neuvolakäynneistä, eskareista, vaippaihottumista, peleistä, harrastuksista, Tapparasta tai Jokereista, Tinderistä, Räpistä, ehkäisystä, Cheekistä, Pyhimyksestä, työpaikkojen kehityskeskusteluista, palavereista, päiväkodeista, ikäkriiseistä (apua olen yli 30v enkä ole raskaana!), työpaikkaihastumisista.. Hallelujaa, olen vanha ja lapseton!

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä kysely on vain naisille?

Koska taakka lasten hankinnasta lykätään yhä ja edelleen yksipuolisesti naisten harteille.

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Missä päin asut (ja ystäväsi asuvat) ja millaisissa ammateissa ystäväpiirin ihmiset ovat töissä?

t. utelias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Olet ainakin rehellinen

mies51v

Vanheneminen ja rappeutuminen ahdistaa. Kun kuolen, ei kukaan ole pitämässä minua kädestä.

Ja ihan turha sanoa, että ei se takaa mitään onnellista vanhuutta että on lapsia. Suurin osa esimerkiksi työkavereistani ja kaukaista sukulaisista joilla on lapsia ovat onnellisia/elävät onnellista perhe-elämää. Ne ovat loppujen lopuksi harvassa, ne joilla on huonot välit vanhempiinsa/lapsiinsa. Ja olen itse sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, eli näen kyllä elämän nurjan puolen.

Joka päivä tuuletan elämääni:) Hyvän ammatin ja aukottoman työhistorian avulla pois työelämästä 49-vuotiaana. Lapsia hankkineiden on vaikea tajuta, että lapsen saaminen tuntuu joistakin luonnottomalta. Elämä on oikeasti mahtavaa - joka ikinen päivä olen saanut ja saan tehdä täsmälleen, mitä haluan. T. 55 v ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Olet ainakin rehellinen

mies51v

Vanheneminen ja rappeutuminen ahdistaa. Kun kuolen, ei kukaan ole pitämässä minua kädestä.

Ja ihan turha sanoa, että ei se takaa mitään onnellista vanhuutta että on lapsia. Suurin osa esimerkiksi työkavereistani ja kaukaista sukulaisista joilla on lapsia ovat onnellisia/elävät onnellista perhe-elämää. Ne ovat loppujen lopuksi harvassa, ne joilla on huonot välit vanhempiinsa/lapsiinsa. Ja olen itse sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, eli näen kyllä elämän nurjan puolen.

Ei tietenkään takaa, mutta kyllä meihin on ohjelmoitu lapset. Erikoisesti naisiin.. Selkäsuorana..kaikki me lopulta tullaan käymään sama kohtalo.

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Missä päin asut (ja ystäväsi asuvat) ja millaisissa ammateissa ystäväpiirin ihmiset ovat töissä?

t. utelias

Asun pk-seudulla. Ystäväni Uudellamaalla ja Porissa ja Turussa.

Ammatteja ystäväpiiristäni: notaari, opo, sairaanhoitajia 2, konsultti, erityisopettaja, UM virkailija, kemisti, sihteeri, yksityisyrittäjiä, laitoshuoltaja, pankinjohtaja, seurakunnan kanslisti, perushoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Missä päin asut (ja ystäväsi asuvat) ja millaisissa ammateissa ystäväpiirin ihmiset ovat töissä?

t. utelias

Asun pk-seudulla. Ystäväni Uudellamaalla ja Porissa ja Turussa.

Ammatteja ystäväpiiristäni: notaari, opo, sairaanhoitajia 2, konsultti, erityisopettaja, UM virkailija, kemisti, sihteeri, yksityisyrittäjiä, laitoshuoltaja, pankinjohtaja, seurakunnan kanslisti, perushoitaja.

Onpas vaihtelevia ammatteja. Olisin veikannut että kaikki on jotain bisnesnaisia. (väärässä olisin siis ollut)