Miten jakselet lapseton yli 50 vuotias nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!

Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.

Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?

Yhä sinä, joka teit lapset itsellesi hoitajiksi. Vielä pahempi että teit ne noin vanhana, kiva siinä pahimmillaan 20-30v vastavalmistuneen nuoren alkaa vanhempien asioita hoitamaan kun pitäisi seikkailla ympäri maailmaa ja nauttia huolettomasta aikuiselämästä. Tuolla iällä lisääntyminen on aina mitä itsekkäin teko.

Ja itsekkyydestä paras puhumaan olet juuri sinä! Vapaaehtoisesti lapseton. Huoh!

Vähemmän itsekästä on olla lapseton. Siitä ei kärsi kukaan, toisin kuin se hoivaajaksi synnytetty lapsi. Kas kun ei varaosiksi!

Pyydän anteeksi! En voinut tietää, että tämä on sinulle noin kipeä asia. Poistun keskustelusta.

Tätä ajatuksenjuoksua on mahdoton ymmärtää 😆

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.

Eihän omat lapsesi muistaisi sinun lapsuutta, kun eivät ole sitä kokeneet. Paremmin sinä voit muistella lapsuuttasi lapsuudenystäviesi kanssa kuin omien lasten.

Ihanalta.

Maksettu asunto stadin ytimessä. Matkustelen monta kertaa vuodessa. Shoppailen sen mitä haluan ja eikä tarvitse edes täysiä työviikkoja tehdä, jos ei halua.

Mikäs tässä sen parempaa.

Kummityttö saa ihania lahjoja ja sitä onkin kivaa hemmotella.

Kavereista yhtä lukuunottamatta kaikki eronneita. Lapsellisia.

Eli lapset jää automaattisesti äidille.

Sinkkuisät sitten perustelevat uutta perhettä jonkun kivemman muigelin kanssa ja se rautarouva kihisee kiukusta edellisten muksujen kanssa.

Kaikesta tästä pääsee sivusta nauttimaan ja nauramaan, kun asioista ei näköjään enää keskustella. Erotaan vain lyhytpinnaisena heti.

Mut, kiitos kysymästä.

Ihanasti menee kaikin puolin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!

Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.

Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?

Yhä sinä, joka teit lapset itsellesi hoitajiksi. Vielä pahempi että teit ne noin vanhana, kiva siinä pahimmillaan 20-30v vastavalmistuneen nuoren alkaa vanhempien asioita hoitamaan kun pitäisi seikkailla ympäri maailmaa ja nauttia huolettomasta aikuiselämästä. Tuolla iällä lisääntyminen on aina mitä itsekkäin teko.

Ja itsekkyydestä paras puhumaan olet juuri sinä! Vapaaehtoisesti lapseton. Huoh!

Aha. Taas tätä. Nämä eivät ole vieläkään kyenneet selittämään ketä kohtaan lapseton on itsekäs. Itsekkyydellä kun on oltava jokin kohde.

Velan järjenjuoksua nyt ei ymmärrä kukaan.