Lue keskustelun säännöt.
Miten jakselet lapseton yli 50 vuotias nainen?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia. Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!
Hah, mitä selvityksiä omaan lapsettomuuteensa. Vai on sinun lapsettoman mielestä perheellisen elämä yksipuolista ja samojen rutiinien vallassa?!Voi hyvänen aika, miten vähän tiedätkään lapsiperheen elämästä, ja ethän siitä mitään tiedäkkään, koska sinulla ei omia lapsia ole, ja kokemuksesi on mitään sanomaton. Ymmärrätkö edes sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, eivätkä rutiinit rullaa kaiken aikaa samaa rataa. Ja ei minua ainakaan omat lapseni ja lapsenlapseni ole estäneet kehittää itseäni monellakin saralla, myös työelämässä. Omia ajatuksiakaan ei mukamas pysty ajattelemaan nainen, jolla on omia lapsia. Voi, voi, kuinka vähän sinä tiedät, kyllä minulla ainakin jää lapsistani huolimatta omille ajatuksilleni ja kaikelle muullekin elämässä siinä missä lapsettomillakin, nimittäin kuten jo aiemmin kerroin, lapset ovat vain pienen aikansa vauvoja ja huollettavia sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsenlapsiaan nyt ei monenkaan isovanhemman tarvitse hoitaa, heillähän on omat vanhempansa hoitajana ja hekin vievät lapsensa tietyn ikäisinä lapsenlapsemme päivähoitoon. Sitten tuo ulkomailla käyminen, minä äitinä ja isomummona olen voinut vallan hyvin matkustella ulkomailla omien lapsieni kanssa kuin myös ilman heitä mieheni kanssa kahdestaan.
Tunnusta nyt vaan pois, että elämässäsi on tyhjyyttä ilman omia kasvattamiasi lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiasi. Olet loppuun asti yksin ilman perillisiäsi.
Todella outo tämä sinun pakkomielteesi saada täysin ventovieraat ihmiset ”tunnustamaan” jotakin mitä he eivät koe, mutta sinä koet. Pakostakin tulee mieleen että et sittenkään pohjimmiltasi ole tyytyväinen omiin valintoihisi. Jos olisit, sinulla ei olisi niin suurta tarvetta saada muita katumaan omia valintojaan.
Mulle tuli sama mieleen 😆
Toisessa ketjussa itketään ruuhkavuosien tuskaa, tässä ketjussa se on vain pullantuoksuista harmoniaa 😂
Eihän se sitäkään ole. Mutta on kamalaa kun hoidan sairastuneita joilla ei yhtään omaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän anneta jokaisen olla valintaansa tyytyväinen. Tämä kun on sellainen asia, jota ei oikein voi kokeilla ja muuttaa mieltään.
Sen kuitenkin lisään, että lapsia ei pitäisi tehdä olemaan äidin elämän tarkoitus, eikä myöskään siksi, että olis joku hoivaamassa, kun on vanha ja sairas. Se vasta itsekästä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on alkanut kaduttamaan. Täytin juuri 49-vuotta. Minulla on 80 prosenttia ystävistä lapsettomia. Kukaan muu ei tunnusta, että harmittaa.
Itsellä ei ole sisaruksia. Äiti ja setä ovat ainuita sukulaisiani. Kun he ovat kuolleet, ei ole ketään joiden kanssa muistella lapsuutta. Jostain syystä tämä ahdistaa aivan älyttömästi.
Minä suunnittelin nuorena isoa perhettä mutta toisin meni. Kun tein noin 43-vuotiaana päätöksen että en yritäkään (sairastuminen, ei miestä) asia meni yllättävän kevyesti. Nyt olen sen ikäinen että se ei ole enää mahdollista joten mitä järkeä harmitella. En halua mitätöidä millään tavalla mutta onko kyse ennemminkin yleisestä vanhenemisahdistuksesta ja luopumisen haikeudesta?
Luultavasti. Kasvoin itse kolmen sukupolven perheessä, vailla sisaruksia. Eikä minulla ole myöskään serkkuja. Olisin sisaruksista ja serkuistakin tosi onnellinen.
Perheessämme oli vähän aikaa sijoituslapsi jonka kanssa olimme todella läheisiä. Hänellä on nykyisin alkoholiongelma, joten emme ole enää läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia. Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!
Hah, mitä selvityksiä omaan lapsettomuuteensa. Vai on sinun lapsettoman mielestä perheellisen elämä yksipuolista ja samojen rutiinien vallassa?!Voi hyvänen aika, miten vähän tiedätkään lapsiperheen elämästä, ja ethän siitä mitään tiedäkkään, koska sinulla ei omia lapsia ole, ja kokemuksesi on mitään sanomaton. Ymmärrätkö edes sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, eivätkä rutiinit rullaa kaiken aikaa samaa rataa. Ja ei minua ainakaan omat lapseni ja lapsenlapseni ole estäneet kehittää itseäni monellakin saralla, myös työelämässä. Omia ajatuksiakaan ei mukamas pysty ajattelemaan nainen, jolla on omia lapsia. Voi, voi, kuinka vähän sinä tiedät, kyllä minulla ainakin jää lapsistani huolimatta omille ajatuksilleni ja kaikelle muullekin elämässä siinä missä lapsettomillakin, nimittäin kuten jo aiemmin kerroin, lapset ovat vain pienen aikansa vauvoja ja huollettavia sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsenlapsiaan nyt ei monenkaan isovanhemman tarvitse hoitaa, heillähän on omat vanhempansa hoitajana ja hekin vievät lapsensa tietyn ikäisinä lapsenlapsemme päivähoitoon. Sitten tuo ulkomailla käyminen, minä äitinä ja isomummona olen voinut vallan hyvin matkustella ulkomailla omien lapsieni kanssa kuin myös ilman heitä mieheni kanssa kahdestaan.
Tunnusta nyt vaan pois, että elämässäsi on tyhjyyttä ilman omia kasvattamiasi lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiasi. Olet loppuun asti yksin ilman perillisiäsi.
Todella outo tämä sinun pakkomielteesi saada täysin ventovieraat ihmiset ”tunnustamaan” jotakin mitä he eivät koe, mutta sinä koet. Pakostakin tulee mieleen että et sittenkään pohjimmiltasi ole tyytyväinen omiin valintoihisi. Jos olisit, sinulla ei olisi niin suurta tarvetta saada muita katumaan omia valintojaan.
Mulle tuli sama mieleen 😆
Toisessa ketjussa itketään ruuhkavuosien tuskaa, tässä ketjussa se on vain pullantuoksuista harmoniaa 😂
Näen silmissäni nämä lisääntyneet kädet puuskassa, naama vääntyneenä hokemassa katkerana "odottakaapa vain, kyllä kadut ennemmin tai myöhemmin, pakkohan sinun on! Kuvittelen miten tarttuu palvelutalossa viimeisiä päiviään viettävän 90+ vanhuksen käteen ja kysyy kaduttaako mikään, kaduttaako lapsettomuus? Kun vanhus vastaa hymyillen ei mikään, olen elänyt ihanan elämän niin pettymys ja suunnaton ärtynys valtaa kysyjän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen siihen, että en tehnyt sitä poikaa, joka päihderiippuvaisena olisi äitinsä lompakolla joka eläkepäivänä ja tilin tyhjennettyään vielä löisi. Sitä maailmanmatkaajatytärtä, joka muuttaisi Uuteen Seelantiin ja jota ei tapaisi enää ikinä. Sitä teininä lisääntymään alkanutta tytärtä, joka tekee lapsen jokaiselle poikakaverille ja lykkää ne lapset minulle hoitoon ja pyytää rahaa lisäksi.
Etkö parempia olisi pystynyt kasvattamaan..
Lienee lähipiiristä kokemuksia riittävästi.
A - mulla ei ole harhakuvitelmia omasta kaikkivoipaisuudesta. Jos ei edes ole halunnut lapsia, niin tuskin kasvattamisessakaan mikään mestari on.
B - sanotko tuon sain naamaa niille joilla oikeasti on ongelmia lasten kanssa. Että oma vika kun noin huonosti kasvatit sen alkoholistipoikasi tai narkkarityttäresi?
T. Sivusta kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaista keskustelua: mulla on, sulla ei!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän anneta jokaisen olla valintaansa tyytyväinen. Tämä kun on sellainen asia, jota ei oikein voi kokeilla ja muuttaa mieltään.
Sen kuitenkin lisään, että lapsia ei pitäisi tehdä olemaan äidin elämän tarkoitus, eikä myöskään siksi, että olis joku hoivaamassa, kun on vanha ja sairas. Se vasta itsekästä olisi.
Mikä se elämän tarkoitus sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!
Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.
Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?
Aika käsittämätöntä tekstiä täällä. Alan toivoa, että yhdelläkään noilla äideiksi itsensä kertovilla oikeasti ole lapsia. Niin häijyä tekstiä tulee. Vaikea uskoa, että he kasvattaisivat lempeästi tasapainoisia lapsia.
Toivottavasti tämä on vain nimettömän palstan tuomaa harhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että miten empaattisia nämä lapsia tehneet ovat, ovat niin kovin 'huolissaan" velojen vanhuudesta 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!
Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.
Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?
Yhä sinä, joka teit lapset itsellesi hoitajiksi. Vielä pahempi että teit ne noin vanhana, kiva siinä pahimmillaan 20-30v vastavalmistuneen nuoren alkaa vanhempien asioita hoitamaan kun pitäisi seikkailla ympäri maailmaa ja nauttia huolettomasta aikuiselämästä. Tuolla iällä lisääntyminen on aina mitä itsekkäin teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!
Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.
Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?
Viestisi ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia. Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!
On meillä lapsellisillakin rikasta sisäistä elämää, harrastuksia tms. Itse harrastan aivan samoja asioita, kuin ennen äitiyttä. Omat rutiinit on niin lapsiperheen kuin lapsettomienkin arjessa.
Tällä palstalla on niin nähty kuplautumisilmiö. Minä ja minun elämäntapani ja sen on ainoa oikea tapa elää. Ei voida ymmärtää kuin niitä samalla tavalla eläviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että miten empaattisia nämä lapsia tehneet ovat, ovat niin kovin 'huolissaan" velojen vanhuudesta 😂
Olen syvästi pahoillani, mutta minua ei kyllä kiinnosta vähääkään velojen vanhuus. Sorry!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!
Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.
Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?
Sinun lapsellinen elämäsi olisi minulle kuvottavaa, toisen taivas on toisen helvetti, simple like that. Mikä ihme sinua ärsyttää noin kovasti sinä etteivät kaikki halua koskaan lapsia? Ei taida kaikki sinun elämässäsi sittenkään kohdallaan.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella miltä 50-vuotiaan naisen elämä lapsettomana tuntuu. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä ja aktiviteetteja elämässä riittää, ei mitään hätää. Terveyden, toimintakyvyn yms. heikentyessä saattaa mieleen hiipiä, että olisiko sittenkin pitänyt niitä lapsia tehdä.....Mutta valintojahan nämä ovat ja jokainen sen mukaisesti elää!
Onpa kuvottavan itsekäs ajattelutapa, että lapsia tekisi vain vanhuuttaan varten ja itse ainakin olen onnellinen että olen nauttinut ja nautin elämäni parhaista vuosikymmenistä sellaisesta elämästä joka on minlle sopivaa ja siihen eivät lapset kuulu, jos vanhana muumioidun kotiini niin olenpahan ainakin elänyt hyvän elämän.
Voi sua! Mutta kuulepas tätä, mä sain elämän lotossa tän kaiken: ihanan, itsekkään elämän yli nelikymppiseksi ja sitten suloiset lapset kirsikaksi kakun päälle! Kuka nyt on kuvottava?
Viestisi ainakin.
Ei, vaan sinun viestisi! Oletko kateellinen kenties?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että miten empaattisia nämä lapsia tehneet ovat, ovat niin kovin 'huolissaan" velojen vanhuudesta 😂
Olen syvästi pahoillani, mutta minua ei kyllä kiinnosta vähääkään velojen vanhuus. Sorry!
Monta muuta tuntuu kovasti "huolettavan" ;)
Hyvin jaksan, hyvin nukuttuja öitä näes takana. Lisäksi takana ihana, rauhallinen joulunaika miehen kanssa ilman stressiä ja hössötystä. Huomenna jatkuu mielenkiintoinen työ ja tällä viikolla on myös yhden yön työmatka Helsinkiin. Pääsen kauppahalliin ostelemaan herkkuja tulevalle viikonlopulle!
Sisareni potee syvää masennusta ja yksinäisyyttä, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Miehensä otti uuden työn, jossa on paljon matkailua, "nyt kun voi huoletta tehdä, kun lapsia ei tarvitse ajatella". Eli siis sisar on enimmäkseen yksin. Lapset pyörähtävät harvakseltaan, yksi asuukin ulkomailla. Silloin kun tulevat on kamala kiire, tapaavat samalla ystäviään ja hoppu pois, omaan elämään.
Sisareni on aloittajan kanssa samaa mieltä, elämän suurin tarkoitus ja tyydytys on olla äiti. Nyt hänestä tuntuu, että on huijattu, että kukaan ei aikanaan kertonut tästä suuresta tyhjyydestä, joka lasten lähdettyä seuraa. Hän ei arvostele kuitenkaan minun valintaani, vaan kannustamme toisiamme kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä tuntuu hyvältä ilman lapsia! Ulkomailla asuminen on ollut suuri rikkaus. On paljon mahdollisuuksia, kun ei ole omia lapsia. Elämä aukeaa mielenkiintoisella tavalla, kun voi tutustua omaan sisimpäänsä. Sinulla on kapea katsontakanta, kun kuvittelet lapsettoman kokevan elämänsä mahdollisesti turhaksi. Mielestäni perheellisen elämä on rasittavaa, yksipuolista. Aina samat rutiinit. Hoidat lapset ja sitten lapsenlapset. Et voi keskittyä itseesi ja omiin tarpeisiisi, joka minusta ei ole itsekästä. Varmasti sinäkin haaveilet joskus ajasta itsellesi, jostain enemmästä, kuin muutamasta päivästä. Kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin olen tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että äiti-ihminen, joka pitää lapsettomien elämää turhana, on itse onneton. Oikeasti onnellisen ei tarvitse kirjoitella palstoille ihmetelläkseen toisenlaisen tien valinneita!
Hah, mitä selvityksiä omaan lapsettomuuteensa. Vai on sinun lapsettoman mielestä perheellisen elämä yksipuolista ja samojen rutiinien vallassa?!Voi hyvänen aika, miten vähän tiedätkään lapsiperheen elämästä, ja ethän siitä mitään tiedäkkään, koska sinulla ei omia lapsia ole, ja kokemuksesi on mitään sanomaton. Ymmärrätkö edes sitä, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan, eivätkä rutiinit rullaa kaiken aikaa samaa rataa. Ja ei minua ainakaan omat lapseni ja lapsenlapseni ole estäneet kehittää itseäni monellakin saralla, myös työelämässä. Omia ajatuksiakaan ei mukamas pysty ajattelemaan nainen, jolla on omia lapsia. Voi, voi, kuinka vähän sinä tiedät, kyllä minulla ainakin jää lapsistani huolimatta omille ajatuksilleni ja kaikelle muullekin elämässä siinä missä lapsettomillakin, nimittäin kuten jo aiemmin kerroin, lapset ovat vain pienen aikansa vauvoja ja huollettavia sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsenlapsiaan nyt ei monenkaan isovanhemman tarvitse hoitaa, heillähän on omat vanhempansa hoitajana ja hekin vievät lapsensa tietyn ikäisinä lapsenlapsemme päivähoitoon. Sitten tuo ulkomailla käyminen, minä äitinä ja isomummona olen voinut vallan hyvin matkustella ulkomailla omien lapsieni kanssa kuin myös ilman heitä mieheni kanssa kahdestaan.
Tunnusta nyt vaan pois, että elämässäsi on tyhjyyttä ilman omia kasvattamiasi lapsia ja mahdollisia lapsenlapsiasi. Olet loppuun asti yksin ilman perillisiäsi.
Huh, mikä kommentti, tämähän tuntuu jo kiusaamiselta! :(
Minä suunnittelin nuorena isoa perhettä mutta toisin meni. Kun tein noin 43-vuotiaana päätöksen että en yritäkään (sairastuminen, ei miestä) asia meni yllättävän kevyesti. Nyt olen sen ikäinen että se ei ole enää mahdollista joten mitä järkeä harmitella. En halua mitätöidä millään tavalla mutta onko kyse ennemminkin yleisestä vanhenemisahdistuksesta ja luopumisen haikeudesta?