Lue keskustelun säännöt.
Voi perse! Tytär 17-v kertoi olevansa raskaana
11.08.2019 |
"Poika"ystävä on 26, ehkäisy jätetty tarkoituksella pois. Tyttö haluaa nyt muuttaa sinne miehen asuntoon. En tiedä enää mitä pitäisi tehdä, kuulin tänään ensimmäisen kerran kys. miehestä.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin äidiksi 17 vuotiaana. Vanhemmat pakottivat naimisiin.
Mieheni oli 19 vuotias. Asuimme pari vuotta vanhempien luona, kunnes muutimme Hesaan. Mieheni kävi Sanomien toimittajakoulun. Osa päivästä koulua ja osa töitä vaihtuvissa lehdissä. Siitä maksettiin palkkaa. Ei tarvinnut opintolainaa ja työpaikka oli varma. Opiskelin merkonomiksi ja sain töitä.
Lapsemme on nyt VTM ja töissä Kelan johdossa.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä. En koe menettäneen mitään, vaikka valinnat tein aikoinaan pakon edessä.Tuo oli aikaa jolloin opiskelu kannatti ja töitä oli saatavilla.
Riippuu ja roikkuu. Henkilökohtaisille avustajille, lähihoitajille, sairaanhoitajille ja yleisesti koko sote-alalla on kyllä töitä. Täälläkin tuon tuosta huudellaan lto:den perään joten mikäli vain tahtoa sekä päätä riittää niin kyllä sitä saa itsellensä halutessaan uran urkenemaan ;)
Joo, henkilökohtaisen avustajan "ura" ja hyvin menee ja kyllä kannattaa! 😆
Pointti oli ehkä just siinä että sote-alalla riittää kaikille halukkaille hommia. Halutessaan sieltä ''pohjalta'' voi myös nousta lto:ksi, sh:ksi tai sossuksi.
Mitä järkeä siinä on kun kyseisiin hommiin voi valmistua ihan suoraankin. Siis lto:ksi, sossuksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin äidiksi 17 vuotiaana. Vanhemmat pakottivat naimisiin.
Mieheni oli 19 vuotias. Asuimme pari vuotta vanhempien luona, kunnes muutimme Hesaan. Mieheni kävi Sanomien toimittajakoulun. Osa päivästä koulua ja osa töitä vaihtuvissa lehdissä. Siitä maksettiin palkkaa. Ei tarvinnut opintolainaa ja työpaikka oli varma. Opiskelin merkonomiksi ja sain töitä.
Lapsemme on nyt VTM ja töissä Kelan johdossa.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä. En koe menettäneen mitään, vaikka valinnat tein aikoinaan pakon edessä.Tuo oli aikaa jolloin opiskelu kannatti ja töitä oli saatavilla.
Riippuu ja roikkuu. Henkilökohtaisille avustajille, lähihoitajille, sairaanhoitajille ja yleisesti koko sote-alalla on kyllä töitä. Täälläkin tuon tuosta huudellaan lto:den perään joten mikäli vain tahtoa sekä päätä riittää niin kyllä sitä saa itsellensä halutessaan uran urkenemaan ;)
Joo, henkilökohtaisen avustajan "ura" ja hyvin menee ja kyllä kannattaa! 😆
Pointti oli ehkä just siinä että sote-alalla riittää kaikille halukkaille hommia. Halutessaan sieltä ''pohjalta'' voi myös nousta lto:ksi, sh:ksi tai sossuksi.
Mitä järkeä siinä on kun kyseisiin hommiin voi valmistua ihan suoraankin. Siis lto:ksi, sossuksi jne.
Osa opiskelijoista käy hakemassa ns. tarttumapintaa kyseisistä duuneista. Eivät tietenkään kaikki, koska toiset taas haluaa keskittyä itse opiskeluun. Ihmiskohtaista :P
Onnea! Pääset ehkä mummiksi. Minä jo 50 v ja olisi kivaa olla jo mummi. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Aivan ihanaa, teidän lapsi saa lapsen.
Ihan turha muilla täällä maalata rumia tulevaisuudenkuvia. Minunkin äiti oli 17 kun tuli raskaaksi. Elämä ei ole pilalla. Äitini jäi eläkkeelle pitkän yrittäjäuransa päätteeksi tullessaan eläkeikään ja nauttii nyt ansaitusta hyvästä eläkkeestään. Et sillee.
Tuo aloittajan Voi perse kertoi jo kaiken oleellisen😴tänne nää samat aloittaa näitä ketjuja kun ei ole aktiviteettejä ollenkaan kun istua koneella!
Vierailija kirjoitti:
Ennen Porvoo-huuteluja, suvussa oli tällainen tapaus, ikäero vielä suurempi. Tahallaan tuli raskaaksi. Naimisissa ovat yhä, olleet pian 20 vuotta ja lapsia on kaksi.
Uteliaisuudesta kysyn. Yleinen käsitys on, että nyt meni elämä pilalle. Menikö? Loppuiko nuoren äidin ”oma” elämä kuin seinään?
Pitkältä liitolta ainakin noin nykymittapuiden mukaan kuulostaa.
Nykykaava kärjistetysti ja yleistäen taitaa olla, että 10 vuotta katsotaan saman katon alla sovitaanko yhteen, sitten pari vuotta jatketaan kihloilla, jolloin syntyy lapsi tai kaksi peräkkäin hedelmällisen iän lopettajaisten lähestyessä vauhdilla, sitten mennään naimisiin ja erotaan vuoden sisällä häistä. Sitten tapellaan huoltajuuksista ja rikotaan lasten lapsuudet huolella.
En tiedä miten tuolla kaavalla tai logiikalla tehdyt valinnat olisivat lainauksessa mainittuja valintoja parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin äidiksi 17 vuotiaana. Vanhemmat pakottivat naimisiin.
Mieheni oli 19 vuotias. Asuimme pari vuotta vanhempien luona, kunnes muutimme Hesaan. Mieheni kävi Sanomien toimittajakoulun. Osa päivästä koulua ja osa töitä vaihtuvissa lehdissä. Siitä maksettiin palkkaa. Ei tarvinnut opintolainaa ja työpaikka oli varma. Opiskelin merkonomiksi ja sain töitä.
Lapsemme on nyt VTM ja töissä Kelan johdossa.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä. En koe menettäneen mitään, vaikka valinnat tein aikoinaan pakon edessä.Tuo oli aikaa jolloin opiskelu kannatti ja töitä oli saatavilla.
Riippuu ja roikkuu. Henkilökohtaisille avustajille, lähihoitajille, sairaanhoitajille ja yleisesti koko sote-alalla on kyllä töitä. Täälläkin tuon tuosta huudellaan lto:den perään joten mikäli vain tahtoa sekä päätä riittää niin kyllä sitä saa itsellensä halutessaan uran urkenemaan ;)
Joo, henkilökohtaisen avustajan "ura" ja hyvin menee ja kyllä kannattaa! 😆
Pointti oli ehkä just siinä että sote-alalla riittää kaikille halukkaille hommia. Halutessaan sieltä ''pohjalta'' voi myös nousta lto:ksi, sh:ksi tai sossuksi.
Ei riitä. Tai no, hommia riittäisi, mutta palkanmaksajia ei. Lähihoitajien liikatuotanto räjähtää ennen pitkää käsiin, viimeistään silloin kun suuret ikäluokat on kuopattu.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on nyt varmistaa, että tyttö tietää mihin hän on ryhtymässä. Millainen vastuu hänelle tulee kannettavaksi, minkä verran vanhemmilta voi saada hoito- ja taloudellista apua jne.
Miltä vanhemmilta? Ja miten niin TYTTÖ? Tyttökö on ainoa, joka on ryhtymässä ja jolla on vastuuta, tytönkö vanhemmat ovat ainoita, joilla on velvollisuus tai vähintään oletus tarjota hoito- ja taloudellista apua?
Ja eihän se poikkis ole teini vaan aikuinen, tuossa iässä useimmilla (korkeakoulu- saati amis-)opinnotkin jo suoritettuna, joten mitä kenenkään vanhemmat asiaan liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin äidiksi 17 vuotiaana. Vanhemmat pakottivat naimisiin.
Mieheni oli 19 vuotias. Asuimme pari vuotta vanhempien luona, kunnes muutimme Hesaan. Mieheni kävi Sanomien toimittajakoulun. Osa päivästä koulua ja osa töitä vaihtuvissa lehdissä. Siitä maksettiin palkkaa. Ei tarvinnut opintolainaa ja työpaikka oli varma. Opiskelin merkonomiksi ja sain töitä.
Lapsemme on nyt VTM ja töissä Kelan johdossa.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä. En koe menettäneen mitään, vaikka valinnat tein aikoinaan pakon edessä.Tuo oli aikaa jolloin opiskelu kannatti ja töitä oli saatavilla.
Riippuu ja roikkuu. Henkilökohtaisille avustajille, lähihoitajille, sairaanhoitajille ja yleisesti koko sote-alalla on kyllä töitä. Täälläkin tuon tuosta huudellaan lto:den perään joten mikäli vain tahtoa sekä päätä riittää niin kyllä sitä saa itsellensä halutessaan uran urkenemaan ;)
Joo, henkilökohtaisen avustajan "ura" ja hyvin menee ja kyllä kannattaa! 😆
Pointti oli ehkä just siinä että sote-alalla riittää kaikille halukkaille hommia. Halutessaan sieltä ''pohjalta'' voi myös nousta lto:ksi, sh:ksi tai sossuksi.
Ei riitä. Tai no, hommia riittäisi, mutta palkanmaksajia ei. Lähihoitajien liikatuotanto räjähtää ennen pitkää käsiin, viimeistään silloin kun suuret ikäluokat on kuopattu.
Millä alalla olisi sitten töitä? Tuohan onkin hirveän kannustavaa puhetta. Turhaan menet minnekään kun ei tulevaisuudessa kuitenkaan kaikille ole töitä :D
Se kansalaispalkkakin pitäisi muuten jostain mystisistä tuloista jopa repiäkin, mikäli olet tätä kannattajakuntaa.
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän siellä alkaa perhe-elämä samantien. Tyttö jättää nuoruuden väliin ja hyppää aikuisten saappaisiin. Oma valintansa ja onnea matkaan.
No tuossahan onkin sitten kivasti tytön elämä ja varsinkin miehen elämä pilalla sitten sen vähintään seuraavat 20 vuotta. Noh, tyhmyydestä on ollut tapana sakottaa, tässä tapauksessa kalleimman mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti se poikkis on 46 vuotias. Buahahahahahaaaaaa...
TOIVOTTAVASTI ON !
Ap :n kaltainen paska"äiti" saisi opetuksen, kun se vapaankasvatuksen hedelmä olisi saanut tuollaisen tilanteen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän siellä alkaa perhe-elämä samantien. Tyttö jättää nuoruuden väliin ja hyppää aikuisten saappaisiin. Oma valintansa ja onnea matkaan.
No tuossahan onkin sitten kivasti tytön elämä ja varsinkin miehen elämä pilalla sitten sen vähintään seuraavat 20 vuotta. Noh, tyhmyydestä on ollut tapana sakottaa, tässä tapauksessa kalleimman mukaan.
Pilalla kun itse tarkoituksella penskan tekaisivat? Luitko aloitusta? Itsehän he halusivat perheytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on nyt varmistaa, että tyttö tietää mihin hän on ryhtymässä. Millainen vastuu hänelle tulee kannettavaksi, minkä verran vanhemmilta voi saada hoito- ja taloudellista apua jne.
Miltä vanhemmilta? Ja miten niin TYTTÖ? Tyttökö on ainoa, joka on ryhtymässä ja jolla on vastuuta, tytönkö vanhemmat ovat ainoita, joilla on velvollisuus tai vähintään oletus tarjota hoito- ja taloudellista apua?
Ja eihän se poikkis ole teini vaan aikuinen, tuossa iässä useimmilla (korkeakoulu- saati amis-)opinnotkin jo suoritettuna, joten mitä kenenkään vanhemmat asiaan liittyy?
ALAIKÄISEN tytön vanhempien vastuulla on varmistaa, että tyttö on selvillä siitä, mitä hänen valintansa käytännössä tulee sisältämään. Sitä kutsutaan kasvatukseksi. Lisääntymiskyvystä ja aikuisen kanssa seurustelusta huolimatta 17-v voi olla hyvinkin lapsellinen. Tytön täytyy ymmärtää, että vauva on äitinsä ja isänsä vastuulla oleva elävä ihminen, eikä kiva asuste instakuvissa, minkä voi laittaa isovanhemmille hoitoon aina kun tekee mieli bilettämään. Saattaa olla, että tyttö ymmärtää tämän, mutta saattaa olla että ei ymmärrä. Ja kun tuleva isä on aika nuori itsekin, mahtaako hänkään täysin tajuta mitä kaikkea on tulossa, on se monille vanhemmillekin isille epäselvää.
Itse sain lapsen 19 -vuotiaana. Jäin lähes heti yksinhuoltajaksi. Näin jälkeenpäin olen tyytyväinen, että vanhempani eivät "liikaa" auttaneet tai hoitaneet, vaikka toki olin yksinäinen. He antoivat minun kuitenkin itse kokeilla ja huomata, että lapsen kanssa voi olla todella raskasta. Olisin kaivannut enemmän tukea esim. lapsen sairastellessa, mutta toisaalta minulla ei ollut vuosiin mielessä toisen lapsen hankinta.
Kun se aika tuli esikoisen ollessa jo yli kymmenen -vuotias, tiedostin lapsiperhe-elämän realiteetit hyvin.
Lapsen saatuani opiskelin ammattiin ja siirryin työelämään. Olen pärjännyt elämässä hyvin. Jos oma tyttäreni päätyisi samaan ratkaisuun, olisin tukena, mutta en liikaa. Olen yrittänyt neuvoa että odottaisi reilusti yli kaksikymppiseksi ennen lastentekoa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tytön täytyy ymmärtää, että vauva on äitinsä ja isänsä vastuulla oleva elävä ihminen, eikä kiva asuste instakuvissa, minkä voi laittaa isovanhemmille hoitoon aina kun tekee mieli bilettämään."
Niin. Joten miksi tytön pitää varmistaa, paljonko on saamassa hoito- ja taloudellista apua? Vauvan vanhemmathan eivät ole samat kuin tytön vanhemmat, vaan vauva on omien vanhempiensa vastuulla.
Sain esikoisen 19-vuotiaana ja kyllä, ihan mielisairaita ollaan, tarkoituksella otimme riskin oman ja lapsen elämän pilaamisesta. En jaksa alkaa avautumaan siitä kuinka tyytyväinen olen valintaamme ja kuinka ihania ja hyvinvoiviakin, fiksuja lapsemme ovat. Kuitenkin saisin vain sadoittain alapeukkuja ja perättömän negatiivista arvostelua osanseni. Kiitos ei.
Mutta päivääkään en ole katunut eikä äitini ole joutunut kantamaan päävastuuta perheestämme, autellut on toki. Itsepä tyttösi tunnet ja olet saanut paljon hyviä vastauksia kuinka sinun tulisi lapsesi tilanteeseen suhtautua. Ihan jo ekalla sivulla oli fiksuja kommentteja. Toivottavasti kaikki meneekin hyvin, älä pelkää elämää.
Vierailija kirjoitti:
"Tytön täytyy ymmärtää, että vauva on äitinsä ja isänsä vastuulla oleva elävä ihminen, eikä kiva asuste instakuvissa, minkä voi laittaa isovanhemmille hoitoon aina kun tekee mieli bilettämään."
Niin. Joten miksi tytön pitää varmistaa, paljonko on saamassa hoito- ja taloudellista apua? Vauvan vanhemmathan eivät ole samat kuin tytön vanhemmat, vaan vauva on omien vanhempiensa vastuulla.
Eli käytännön asioista puhuttaessa ei saa mainita, että btw hoitoapua ei ole tarjolla jatkuvasti, eikä muuten sitten ostella lapselle vaunuja, haalareita ja polkupyöriä? Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on nyt varmistaa, että tyttö tietää mihin hän on ryhtymässä. Millainen vastuu hänelle tulee kannettavaksi, minkä verran vanhemmilta voi saada hoito- ja taloudellista apua jne.
Miltä vanhemmilta? Ja miten niin TYTTÖ? Tyttökö on ainoa, joka on ryhtymässä ja jolla on vastuuta, tytönkö vanhemmat ovat ainoita, joilla on velvollisuus tai vähintään oletus tarjota hoito- ja taloudellista apua?
Ja eihän se poikkis ole teini vaan aikuinen, tuossa iässä useimmilla (korkeakoulu- saati amis-)opinnotkin jo suoritettuna, joten mitä kenenkään vanhemmat asiaan liittyy?
ALAIKÄISEN tytön vanhempien vastuulla on varmistaa, että tyttö on selvillä siitä, mitä hänen valintansa käytännössä tulee sisältämään. Sitä kutsutaan kasvatukseksi. Lisääntymiskyvystä ja aikuisen kanssa seurustelusta huolimatta 17-v voi olla hyvinkin lapsellinen. Tytön täytyy ymmärtää, että vauva on äitinsä ja isänsä vastuulla oleva elävä ihminen, eikä kiva asuste instakuvissa, minkä voi laittaa isovanhemmille hoitoon aina kun tekee mieli bilettämään. Saattaa olla, että tyttö ymmärtää tämän, mutta saattaa olla että ei ymmärrä. Ja kun tuleva isä on aika nuori itsekin, mahtaako hänkään täysin tajuta mitä kaikkea on tulossa, on se monille vanhemmillekin isille epäselvää.
26-vuotias nuori??????
Aikuinen ihminen tuon ikäinen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tytön täytyy ymmärtää, että vauva on äitinsä ja isänsä vastuulla oleva elävä ihminen, eikä kiva asuste instakuvissa, minkä voi laittaa isovanhemmille hoitoon aina kun tekee mieli bilettämään."
Niin. Joten miksi tytön pitää varmistaa, paljonko on saamassa hoito- ja taloudellista apua? Vauvan vanhemmathan eivät ole samat kuin tytön vanhemmat, vaan vauva on omien vanhempiensa vastuulla.
Eli käytännön asioista puhuttaessa ei saa mainita, että btw hoitoapua ei ole tarjolla jatkuvasti, eikä muuten sitten ostella lapselle vaunuja, haalareita ja polkupyöriä? Selvä.
Mikä perusoletus tuokin nyt sitten on? Kai omillaan asuvat osaavat järjestään kysyä facessa/torissa lahjoitusten perään. Hoito-apua nyt voi toki välillä yrittää tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat tytärtäsi, tuet häntä myös suuren virheen hetkellä eli nyt... Hoida vauvaa, jos tyttö haluaa lukea pääsykokeisiin, tue rahallisesti sen minkä pystyt ja tutustu mieheen ja miehen tarkoitusperiin. Tuomitseminen ja syyllistäminen ei varmasti auta mitään.
Positiivista on, että hän on nuori vielä silloinkin, kun tuleva lapsi on jo aikuinen.
En todellakaan hoida enkä tue rahallisesti tai muutenkaan. Valintansa teki, elättäköön siis itse lapsensa.
Pointti oli ehkä just siinä että sote-alalla riittää kaikille halukkaille hommia. Halutessaan sieltä ''pohjalta'' voi myös nousta lto:ksi, sh:ksi tai sossuksi.