Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Lasun asiantuntijat ja työssään näitä ilmoituksia tekevät: Mitä apua sieltä lastensuojelusta oikeasti saa jos tilanne on ap:n kuvailema? Ihan konkreettisesti. Ex tekee kiusaa ja tekee turhia ilmoituksia, äiti lopen väsynyt ja haluaisi puhua omasta jaksamisestaan jollekin.
Tuon tyyliset exät eivät koskaan ajattele ”lapsen etua”, osaavat tarvittaessa käyttäytyä ja puhua jossakin palaverissa oikein. Äiti kuormittuu entisestään kun ei tiedä kenelle uskaltaa puhua itsestään. Uskooko joku lasu ihminen (usein nuori naivi nainen) että exä käyttäytyy paremmin kun keskustellaan asioista? Lisääntyykö äidin jaksaminen sillä, että kotiin tulee vieras ihminen istumaan sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi lasu tehdään automaattisesti ainakin jos hakee psykiatrista apua. Mä sairaustuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja hain apua ja siitä tehtiin automaattisesti lasu. Musta sitä on turha kauhistella ja hyvä vaan, että tsekkaavat, että lapsilla kaikki ok. Kävivät ihan eka kotona puhumassa tilanteesta ja kävivät jonkun parin kuukauden päästä uudestaan toteamassa, että kaikki ok ja asiakkuutta ei tarvitse jatkaa. Eihän se kivaa ole ja noi noissa sosiaalipuolen ihmisissä on vaikeitakin tyyppejä. Meilläkin toinen täti kauhisteli kun olin puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen käynyt ystäväni luona ja juonut siellä yhden lasin viiniä. Lapsen isä siis hoiti lapsen illalla ja yöllä. Vihjaili, että mulla on kuulemma alkoholiongelma. Että joo, tollasia asioita ei ainakaan kannata mainita.
Onhan toi todella veemäistä, jos ex tekee perättömiä lasuja. Tekee asioista entistä vaikeampaa. Ja sitten näitten perättömien lasujen takia resurssit evät riitä niihin oikeasti vakaviin tapauksiin. :(Ei lasua tehdä automaattisesti mt-tapauksissa, se riippuu mt-sairaasta vanhemmasta. Minusta ei ole koskaan tehty vaikka mt-ongelmien takia olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä.
T: 40v yh-isä
Millainen tilanne sinulla siis noin suurin piirtein on ja millaisissa tapauksissa ilmoitus tehdään?
Itse olen tosiaan ollut vuosia pysyvällä eläkkeellä. Olen käynyt säännöllisesti psykiatrin ja psyologin juttusilla vuosituhannen vaihteessa asti. He tuntevat minut ~20v vuoden ajalta eikä kukaan heistä tai muusta hoitohenkilökunnasta ole edes koskaan vihjannut mistään lasu-ilmoituksesta. Päin vastoin se on ollut aina heille selvää, että hoida lapseni ja lapset ovat 1 elämässäni.
Diagnoosia en halua sanoa, mutta vakava varmasti kaiken järjen mukaan, jos olen mt-syistä saanut pysyvän TK-eläkkeen jo vuosia sitten.
Vaikka olisi millainen sairaus (fyysinen ja/tai psyykkinen) niin kaikki riippuu siitä sairaasta vanhemmasta. Millainen hän on vanhempani ja miten klaaraa arjen ja hoitaa lapset.
Ei mt-syyt ole automaattinen lasu-automaatti! Tämän vahvistaa 20v kokemukseni ja ammattilaisen puheet "ei kaikista tehdä lasua". Ei siksi, ettei ymmärretä tms. vaan siksi, kun ei tarvitse.
T: 40v yh-isä
Olisi sinustakin pitänyt tehä lasu. Terveydenhoidon työntekijät rikkoi lakia, jos eivät ole tehneet
Ei aikuisesta tehdä lasu ilmoitusta.
Ei ole olemassa mitään lasu ilmoitusta.
T. Toinen saivartelija
No kyllä vaan on olemassa lastensuojeluilmoitus. Lasu on lyhenne lastensuojelusta. Lasua ei siis tehdä kenestäkään, koska kenestäkään ei tehdä lastensuojelua. Lasu- ilmoitus eli lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä lapsesta. Aikuisesta tai kokonaisesta perheestä sitä ei tehdä.
Lasu ilmoitusta ei ole olemassakaan.
T. Saivartelija
Katso omakanta onko kirjattu lasun tekeminen. Sen jälkeen soitat tämän naisen esimiehelle ja ilmoitat että protokollaa on rikottu a sillä ettei sinulle ilmoitettu lasusta b ettei sen tekemistä ole kirjattu kantaan c kertomastasi keskustelusta jossa kerroit peloistasi ja siitä kuinka luottamus tähän työntekijään on hävinnyt d vaadit ettei hän hoida enää sinun tai lapsesi asioita missään muodossa ja sitten vaan yrität parhaasi luovia läpi sen mitä tuleman pitää siitä lasusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Mikä ihmeen työnkuvasi on, että JOUDUT KAIKISTA lapsiperheasiakkaista tekemään lasun?
Esim. lastenpsykalla tehdään aina perheestä lastensuojeluilmoitus kun tulevat asiakkaaksi lapsen oireilun takia jos eivät ole vielä lastensuojelun asiakkaita. Tehdään palvelutarpeen kartoitus joka ei tarkoita huostaanottoa vaan siinä katsotaan olisiko lastensuojelusta perheelle apua.
No ei todellakaan tehdä lasua lastenpsykalla eikä nuorisopsykiatrian puoleltakaan mitenkään automaattisesti. Syitä asiakkuutteen kun on aika monia. Kokemusta on, eikä ikinä olla lastensuojelun asiakkaana oltu eikä edes kartoitusta tehty.
Jos miehellä ei ole ollut kontaktia lapseen kolmeen vuoteen, ei hän ole lapselle isä. Älä vaan yritä puhua sille lapselle mitään hyvää jostain "isästä" ja koita rakentaa mitään suhdetta. Kokemuksesta voin kertoa, että se on vain epäreilua lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Höpöhöpö, kodinhoitoapua ei lasusta saa ja päiväkodit/lastenhoidot on erikseen, ei niiden saamiseen lasua tarvita. Sen sijaan saat "keskusteluapua" ja kyttäystä. Leveäperäiset tädit sohvallesi kirjaamaan eleitäsi ja ilmeitäsi ja tonkimaan kotiasi, vääristelemään sanomiasi, luomaan ongelmia, joita ei edes ollut ennen heitä. Täysin turhaa stressiä ja pelkästään haitallista, jopa vuosien mylly, jossa huostaanottouhka koko ajan läsnä. Mitään et voi kritisoida, et poikkipuolista sanaa, koska siitähän heillä vallankäytön riemu alkaa.
Juuri näin👍 onneksi omassa työssä olen päätänyt olla hiljaa säilyy rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää se suu kiinni. Mitään oikeaa apua ei joka tapauksessa ole tarjolla.
Apua kyllä tarjotaan, mutta mitä se oikea apu olisi?
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen auttaa terapia. Se että joku käy kuulustelemassa ei ole apua.
Lastensuojelu ei voi järjestää terapiaa. Joten mitä apua juuri lastensuojelusta pitäisi olla?
No sinäpä sen sanoit! Täydellisen turha instanssi, jona pyörii vain koska itse hyötyy itsestään.
Odotan vastausta siihen mitä apua lastensuojelulta pitäisi saada. Tiedät varmaan, että terapiaa voi antaa vain terapeutti. Mutta se konkreettinen apu lastensuojelusta?
Jos vanhempi/lapsi/perhe on terapian tarpeessa niin luulisi lastensuojelun pystyvän järjestämään terapiaa. Monilla ei ole itsellä voimia selvittää asioita tai rahaa mennä terapiaan. Sellaisen järjestäminen tarvitsevalle olisi niitä hyödyllisiä asioita, joita lastensuojelu voisi tehdä, jos siellä haluttaisiin tehdä jotain hyödyllistä. Ei maksaisikaan kuin murto-osan jostain sijoutuksen kuluista.
Minulta kun tivattiin, mistä olisi hyötyä, sanoin että adhd-valmentajasta kotiin olisi hyötyä. Useamman kerran sanoin, kun useamman kerran jouduin jaarittelemaan sossujen kanssa. Sitä ei vain ole kirjattu yhteenkään kirjaukseen keskusteluista, eikä kommentoitu mitenkään. Olivat siis huolissaan meidän kodin sotkuisuudesta ja kun kerroin, mikä olisi oikeasti hyödyllistä apua, se vain sivuutettiin. Enkä mitenkään vaadi saada adhd-valmentajaa kotiin lasun maksamana, mutta jos siellä ollaan huolissaan ja halutaan käyttää yhteiskunnan varoja meidän perheeseen niin olisi se nyt järkevä käyttää johonkin hyödylliseen eikä pelkästään kiusaamiseen.
Kammottavaa. Juruttamasi sairaanhoitaja siis teki ladun siitä, että juurikin hait apua, jota hän ei antanut tai auttanut saamaan, vaikka terveydenhuollon tehtäviin kuuluisi? Siirsi oman työnsä lastensuojelulle? Olen kuullut samaa eräästä päiväkodista työntekijältä, jossa hoitajilla ei ollut kanttia kunnolla puhua perheelle, että nyt ne ehjät sadevaatteet hoitoon. Isälle oli sanottu, mutta tieto ei kulkenut äidille. Heillä oli kuulemma ohje, että jos ei 2 sanomisella tule, lasu sitten. Lasu varmaan auttoi saamaan sadevaatteet hoitoon, mutta katosipa samalla luottamus ja yhteistyökin. Henkilökunta ei ollut halunnut "sanoa tiukemmin" ja siten siirsi sadevaatteiden hoitoon edellyttämisen tehtävän lastensuojeluun. Sinnehän voi nykyään näemmä soitella ja ilmoitella ihan pestäkseen omat kätensä ja välttääkseen omat työnsä. Tai päteäkseen, kun oli niin hyvä ihminen, tai korostaakseen omaa vaikutusvaltaansa. Järkyttävä juttu tämä "kokee huolta" -hömppä. Edelleen silti on oikeus tehdä kantelu aviin /Valviraan hoitajan toiminnasta ja suosittelen, koska potilaan tietosuojan rikkomiseen on oltava selkeästi perustelu. Suoraan Aville vain tuo sama, mitä tänne kirjoitit. Tiedän, että olet väsynyt etkä jaksa, mutta älä anna periksi, auttaisin sinua, jos voisin ♥️ Paska työ ei lopu, ellei sitä joskus aseteta tutkittavaksi sitäkin, ja kuvauksesi mukaisessa tilanteessa hoitotyön etiikka on kyllä häpeällisesti jätetty. Edes pitäisi järjestää sinulle sitten nopeasti tapaaminen keskusteluapuna ja siinä sitten ottaa puheeksi myös lapsen hyvinvointi ja selvittää, onko syytä huoleen eli kysyä, miten surusi vaikuttaa lapsen kanssa toimimiseen. Perusteeton mutu-huoli ei ole mikään ilmoitusperuste oikeasti, vaikka juu, lainsäädäntö sille jättää mahdollisuuden. Olen pahoillani, häpeän ammattikunnan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran paskan lapsuuden eläneenä ja josta yksikään aikuinen ei KOSKAAN tehnyt lasua. Teen lasun ihan jokaisesta, josta vähänkään huoli herää.
Kyllä vanhemmat voi olla todella paskoa omia lapsiaan kohtaa.Ette voi edes kuvitella! Ja se EI NÄY PÄÄLLEPÄIN vanhemmista. Kyllä ne osaa olla hauskoja ja rentoja siinä tilanteessa, kun haastatellaan. Ja lapsi ihan vaan on lojaali tai ihan paskat housuissa, eikä uskalla siinä tilanteessa sanoa mitään.
Huah. Entä jos käsittelisit omat traumasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Mikä ihmeen työnkuvasi on, että JOUDUT KAIKISTA lapsiperheasiakkaista tekemään lasun?
Esim. lastenpsykalla tehdään aina perheestä lastensuojeluilmoitus kun tulevat asiakkaaksi lapsen oireilun takia jos eivät ole vielä lastensuojelun asiakkaita. Tehdään palvelutarpeen kartoitus joka ei tarkoita huostaanottoa vaan siinä katsotaan olisiko lastensuojelusta perheelle apua.
Ei tehdä tuossa tilanteessa edes lapsesta. Ja perheestä ei voi tehdä lasu- ilmoitusta
Tehdään täällä aina automaattisesti tuo palvelutarpeen kartoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Mikä ihmeen työnkuvasi on, että JOUDUT KAIKISTA lapsiperheasiakkaista tekemään lasun?
Esim. lastenpsykalla tehdään aina perheestä lastensuojeluilmoitus kun tulevat asiakkaaksi lapsen oireilun takia jos eivät ole vielä lastensuojelun asiakkaita. Tehdään palvelutarpeen kartoitus joka ei tarkoita huostaanottoa vaan siinä katsotaan olisiko lastensuojelusta perheelle apua.
No ei todellakaan tehdä lasua lastenpsykalla eikä nuorisopsykiatrian puoleltakaan mitenkään automaattisesti. Syitä asiakkuutteen kun on aika monia. Kokemusta on, eikä ikinä olla lastensuojelun asiakkaana oltu eikä edes kartoitusta tehty.
Täällä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Mikä ihmeen työnkuvasi on, että JOUDUT KAIKISTA lapsiperheasiakkaista tekemään lasun?
Esim. lastenpsykalla tehdään aina perheestä lastensuojeluilmoitus kun tulevat asiakkaaksi lapsen oireilun takia jos eivät ole vielä lastensuojelun asiakkaita. Tehdään palvelutarpeen kartoitus joka ei tarkoita huostaanottoa vaan siinä katsotaan olisiko lastensuojelusta perheelle apua.
No ei todellakaan tehdä lasua lastenpsykalla eikä nuorisopsykiatrian puoleltakaan mitenkään automaattisesti. Syitä asiakkuutteen kun on aika monia. Kokemusta on, eikä ikinä olla lastensuojelun asiakkaana oltu eikä edes kartoitusta tehty.
Täällä tehdään.
Miksi?
Olen kyllä tätä lukiessani huolestunut. Julkisuuslaissa terveystiedot ovat salattavia, joten pitää olla asianosainen saadakseen niitä. Jos terveystietosi menevät lapsen isälle, pitää olla huolellinen siinä, että vain oleellinen saa mennä, esim. tieto, miten surusi vaikuttaa lapseen. Se, mitä suret ja kuinka voit, voi olla asia, jonka kertomisesta voisi tulla rikostutkintakin omassa työssäni. Tietosuojavaltuutetulle voi myös ottaa yhteyttä. Tämä jo itsessään on asia, mikä tässä kavahduttaa näin virkamiehenä - useinkin huomaan, että lastensuojelussa on jäänyt julkisuuslaki vähälle lukwmisle, ikka joskus taas sitä liikaakin varotaan, ettei oleellinen tieto liiku. Tsemppiä!
Usea kommentoi, että tehdään automaattisesti palvelutarvekartoitus?! Eikös sen pitäisi aina perustua tilannearvioon tarvitaanko kotirauhan piiriin menevää toimenpidettä?
Lainsäädäntö laahaa perässä pahasti. Ihan turhaa jeesustelua selittää että ei tarvi pelätä mitään jos ei ole aihetta. Törkeitä tapauksia lukuunottamatta huolenaihe on usein subjektiivinen. Loppujen lopuksi on se on tuurista kiinni joutuuko perhe syyniin vai ei.
Olen psykiatrisen puolen asiakas ollut vuosia. Kun jouduin ensi kertaa sairaalaan, niin sairaalan sosiaalityöntekijä teki ilmoituksen. Kävivät meillä, mutta enpä ollut katsomassa sitä, kun olin sairaalassa. Lapset olivat sen jälkeen viikon tukiperheessä, siinä kaikki.
Menin huonoon kuntoon tuossa pari vuotta sitten ja psyk.polilta kehoittivat ottamaan yhteyttä sosiaalipäivystykseen itse, jolloin tilanne näyttää mun kannaltani paremmalta, kuin se jos he tekisivät ilmoituksen. Lapset olivat pari kuukautta sijoitettuina, kunnes voimani palautuivat.
Viimeisen sairaalakeikan jälkeen lapset saivat tukihenkilöt. Tytär on oireillut paljon ja hänelle olen aktiivisesti hakenut apua. Nyt tukihenkilö on huomannut lapsen olevan allapäin ja kyllä, olen huomannut saman, mutta ajattelin nyt katsoa miten koulun alku lähtee, piristääkö vai tekeekö päinvastaista ennen kuin tartun asiaan. Koulun aloitus sinällään aiheuttaa stressiä tytölle. Meillä on ensi kuun alkuun varattu aika perheneuvolaan, että ihan tyhjän päällä ei olla, mutta... Tukihenkilö on varannut hänelle ja tyttärelleni ajan sosiaalityöntekijälle. Mitä h*******ä? En ole ikinä kieltäytynyt mistään tukitoimista ja olen hakenut apua lapselleni keinoja kaihtamatta ja nyt mun ylitseni kävellään näin. Olen tosi vihainen. Aion soittaa sosiaalityöntekijälle, enkä aio säästellä sanojani.
Eipä meistäkään tehty lasua, vaikka miehellä oli mt-ongelmia esikoisen vauvavuonna ja oli melkein koko sen vuoden työkyvytön. Neuvola kyllä tiesi. Eikö miesten ongelmien takia tehdä niin helposti, vai mistä kyse?
Exä teki eron jälkeen kiusallaan useita lasuja ja vaikka ne oli perättömiä/aiheettomia, eikä niistä seurannut mitään jatkotoimenpiteitä alkukartoituksen jälkeen, niin kun huoltajuuskiistaa mentiin oikeuteen asti puimaan, niin sielä ne olivatkin ykskaks jonkinsortin totuuksia olevinaan (on oltu huolissaan siitä ja tästä ja tosta) ja niinhän siinä kävi, että niiden "ansiosta" ex sai mitä halusi ja nyt olen etä-äiti.
Vierailija kirjoitti:
Eipä meistäkään tehty lasua, vaikka miehellä oli mt-ongelmia esikoisen vauvavuonna ja oli melkein koko sen vuoden työkyvytön. Neuvola kyllä tiesi. Eikö miesten ongelmien takia tehdä niin helposti, vai mistä kyse?
Siis vauvasta ei tehty.
Ei tehdä tuossa tilanteessa edes lapsesta. Ja perheestä ei voi tehdä lasu- ilmoitusta