Lue keskustelun säännöt.
Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
08.08.2019 |
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Kävin lukemassa tuota jo ennen antamaasi linkkiä, joten kerro missäkohdin mainitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on ollut huolissaan sinun jaksamisestasi ja ajatellut, että kaipaisit varmasti apua lastenhoidossa vaikeassa ja stressaavassa elämäntilanteessasi. Lasu ei tarkoita, että kohtelisit lapsiasi huonosti tai he olisivat vaarassa. Se ei myöskään tarkoita, että ilkeä sossutäti tulee ja ottaa lapsesi heti huostaan. Sosiaalityöntekijä tulee käymään kotonasi, juttelee kanssasi tilanteesta ja yhdessä mietitte, olisiko tarvetta esim. lapsiperheiden kotipalvelulle (esim. arkiaamuisin työntekijä tulee auttamaan lapset kouluun, jolloin voit hoitaa vain itsesi kuntoon).
Lastensuojelua ei tarvitse pelätä. Huostaanotto on aivan vihoviimeinen vaihtoehto, se maksaa todella paljon ja lapsellekin traumatisoivaa. Sosiaalityöntekijän prioriteetti on lapsen ja perheen hyvinvointi.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että en halua sossua omaan kotiini ilman syytä. Osaan ihan itse hoitaa lapset kouluun. En HALUA teitä, koska en TARVITSE teitä. Haen apua itse, jos sitä kaipaan. En ole vajaavaltainen kehitysvammainen, joka ei pysty itse ymmärtämään avuntarvettaan. Uskomatonta!
Ymmärrä nyt ihminen hyvä, että tässä maassa on laki, joka määrää varmistamaan, että pärjäät ja osaat hakea tarvittaessa apua, koska on heitäkin, jotka eivät pärjää eivätkä osaa. Osoita valituksesi eduskuntaan äläkä sosiaalitoimeen, sosiaalitoimi noudattaa eduskunnan laatimia lakeja.
Ei Suomessa todellakaan ole tällaista lakia. Älä nyt ole naurettava!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Oletko sinä ihan lukutaidoton? Vai vain todella tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan just näiden lastesuojeluasioiden takia en uskalla puuttua vaikeaan ja jopa vaaralliseen elämäntilanteeseen. Ennemmin koitan selvitä tavalla tai toisella itse, kuin että hakisin apua ja kaupan päälle tappelisin sossujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en voi hakea antabuskuuria, vaikka tarvitsisin sitä kipeästi. 16 päivää tissutellut, enkä pysty lopettamaan. Lapsiakin meillä 3.[/quote
Tosiaan lastensuojelu estää, oman terveenjärjen käytön. Tyyliin, elä vaan hae apua itsenäisesti, osta pimeenä antabukses...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasuja laitetaan liian herkästi huolisyystä. Lapsistani tehtiin lasu koska olivat ventovieraan mielestä liian seurallisia. Lapseni tervehtivät iloisina muita nähdessä ja kutsuvat muita lapsia ja aikuisia jotka juttelevat vanhempien kanssa mukaan leikkeihinsä. Sen ei pitäisi olla lasusyy vaan pikemminkin positiivista että lapset iloisia ja sosiaalisia
Se ventovieras oli diagnosoinut lapsillasi ns valikoimattoman sosiaalisuuden, joka kielii kiintymyssuhdeongelmista. Lapsi ei ole kiintynyt vanhempiinsa, eikä erota näitä ventovieraista.
Minulla taas on ujo hitaasti lämpiävä lapsi, jolla kestää ”sulaa” ihmisten kanssa, varsinkin jos joku tunkee liian iholle. Eräs sukulaiseni on mielestään maailman paras lapsiasiantuntija ja hän loukkaantui lapselleni kun tämä ei heti hypännyt syliin jne. Ja kas, lastensuojeluun sekin piti sitten ilmoittaa.
No ei todellakaan kieli mistään valikoimattomasta sosiaalisuudesta/kiintymyssuhdeongelmasta :D ihmiset nyt vaan on erilaisia, lapsetkin. Enempi taitaa olla perusturvallisuus kunnossa, kun ei pelkää ihmisiä kuin toisinpäin. Varmasti pahoinpidellyt ja kaltoinkohdellut lapset pelkäävät ihan kaikkia (aikuisia) ihmisiä. Oma tenava 3vee morjestelee toisinaan kaikkia tuntemattomia vastaantulijoita ja sitten kuitenkin saattaa vierastaa sukulaisia, esim. isovanhempaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasuja laitetaan liian herkästi huolisyystä. Lapsistani tehtiin lasu koska olivat ventovieraan mielestä liian seurallisia. Lapseni tervehtivät iloisina muita nähdessä ja kutsuvat muita lapsia ja aikuisia jotka juttelevat vanhempien kanssa mukaan leikkeihinsä. Sen ei pitäisi olla lasusyy vaan pikemminkin positiivista että lapset iloisia ja sosiaalisia
Se ventovieras oli diagnosoinut lapsillasi ns valikoimattoman sosiaalisuuden, joka kielii kiintymyssuhdeongelmista. Lapsi ei ole kiintynyt vanhempiinsa, eikä erota näitä ventovieraista.
Minulla taas on ujo hitaasti lämpiävä lapsi, jolla kestää ”sulaa” ihmisten kanssa, varsinkin jos joku tunkee liian iholle. Eräs sukulaiseni on mielestään maailman paras lapsiasiantuntija ja hän loukkaantui lapselleni kun tämä ei heti hypännyt syliin jne. Ja kas, lastensuojeluun sekin piti sitten ilmoittaa.
No ei todellakaan kieli mistään valikoimattomasta sosiaalisuudesta/kiintymyssuhdeongelmasta :D ihmiset nyt vaan on erilaisia, lapsetkin. Enempi taitaa olla perusturvallisuus kunnossa, kun ei pelkää ihmisiä kuin toisinpäin. Varmasti pahoinpidellyt ja kaltoinkohdellut lapset pelkäävät ihan kaikkia (aikuisia) ihmisiä. Oma tenava 3vee morjestelee toisinaan kaikkia tuntemattomia vastaantulijoita ja sitten kuitenkin saattaa vierastaa sukulaisia, esim. isovanhempaa jne.
Kirjoitin että se tuntematon on diagnosoinut näin.
En myöskään vetelisi ujoista lapsista hätiköityjä johtopäätöksiä. Se on yhtä tyhmää.
Toivon todella että suomalaisten perheiden mitta tulee oikeasti täyteen tätä alennusta joka tuutista pursuavaa lasusontaa ja se täten loppuu. Laittakaa nyt hyvät ihmiset se kampanja alulle, tämän perheiden vainoamisen ja pakolla ”auttamisen” on loputtava. Mikä ihme tässä kaikessa on takana? Miksi te lasun sossut olette ylikuormittuneita. Osaatteko edes tähän yksinkertaiseen kysymykseen vastata. Tyhmempää ammattikuntaa saa hakea. Tyhmempiä lainsäätäjiä saa hakea. Kokonaisuutta kun katsoo ja kaivaa vähän pinnan alta niin kyllä on mätäpaiseita täynnä.
Mutta hei, Pahat saa palkkansa, ennemmin tai myöhemmin. En haluaisi olla viimeisellä tuomiolla pipilä en orpo enkä varsinkaan lasun sossu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Helsinki on täynnä tuollaisia sosiaalivirastoja. Esim Itäkeskuksen toimisto. Se on muuten just se joka sai huomautuksenkin lain rikkomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Helsinki on täynnä tuollaisia sosiaalivirastoja. Esim Itäkeskuksen toimisto. Se on muuten just se joka sai huomautuksenkin lain rikkomisesta.
Helsinki on tarkka siitä, että sisjaispätevyys pitää olla ollakseen sosiaalityöntekijä. Tämä tarkoittaa sosiaalityön kandia ja pitkää harjoittelua, opinnot maisterivaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Niin missä se lainkohta on, jossa mainitaan, että lastensuojelun sossu on aina maisteri, kuten joku tuolla väitti. Sitä jo aiemmin kysyttiin, mutta ei ole osoitettu kohtaa. Nyt sitten hevon humpatkin jo tähän vedetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Helsinki on täynnä tuollaisia sosiaalivirastoja. Esim Itäkeskuksen toimisto. Se on muuten just se joka sai huomautuksenkin lain rikkomisesta.
Helsinki on tarkka siitä, että sisjaispätevyys pitää olla ollakseen sosiaalityöntekijä. Tämä tarkoittaa sosiaalityön kandia ja pitkää harjoittelua, opinnot maisterivaiheessa.
Sinä siis todella olet lukutaidoton.
Helsingin sosiaalivirastoissa räikeästi epäpätevät tekevät työt ja ne harvat pätevät sitten kumileimasimina kuittaavat ne työt nimiinsä.
Paitsi tässä Helsinki rikkoo lakia, myös siinä että esim ne kartoitukset voi kestää vuodenkin, vaikka laki rajaa ajan kolmeen kuukauteen.
Aluehallintovirasto on antanut Helsngille näistä seikoista. huomautuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Helsinki on täynnä tuollaisia sosiaalivirastoja. Esim Itäkeskuksen toimisto. Se on muuten just se joka sai huomautuksenkin lain rikkomisesta.
Helsinki on tarkka siitä, että sisjaispätevyys pitää olla ollakseen sosiaalityöntekijä. Tämä tarkoittaa sosiaalityön kandia ja pitkää harjoittelua, opinnot maisterivaiheessa.
Niin, tuolla aiemmin väitettiin, että lastensuojelun sossu on AINA maisteri. No eikös sitten olekaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Niin missä se lainkohta on, jossa mainitaan, että lastensuojelun sossu on aina maisteri, kuten joku tuolla väitti. Sitä jo aiemmin kysyttiin, mutta ei ole osoitettu kohtaa. Nyt sitten hevon humpatkin jo tähän vedetään.
Lasulla katsos kun ei ole mitään muuta kuin tuulesta temmattuja hevon humpan juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817
Suomessa on sosiaalivirastoja joissa 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, sosiaaliohjaajia, lähihoitajia tai opiskelijoita.
Kelpoisuusvaatimus kierretään sillä että nimellisesti yksi pätevä vastaa asiakkaista, mutta oikeasti käytännön työn tekee epäpätevä.
Suomalaisessa lastensuojelussa päätöksiä tekevät pätevät sosiaalityöntekijät ja maisterivaiheen opsikelijat joutuvat hakemaan esim. sijoituspäätöksiin johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoituksen. Lähäri tai sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa, mutta lastensuojelun päätöksiä hän ei todellakaan tee. Hän voi vaikka tavata alle kouluikäisiä ja leikittää sillä aikaa kun sossu puhuu vanhempien kanssa.
Voi äly hoi. Meilläkin (muu julkinen toimi) on tiettyjä asioita joita vain tietyillä ihmisillä on valta allekirjoittaa. Ongelma onkin siinä, että nämä allekirjoittajat allekirjoittavat paperit edes lukematta niitä, luottaen työntekijään joka ne on valmistellut. Käytännössä päätökset on siis tehnyt tämä työntekijä jolla ei ole oikeutta allekirjoittaa papereita.
No, olen ollut kolmessa suurimmassa kaupungissa lastensuojelun sossuna ja ei kyllä valmistelussakaan ole mitään lähäreitä. Kyllä sossut valmistelevat ja päättävät asiat joka ikisessä kaupungissa. Jos sitten olet kotoisin jostain hevon humpasta, jossa ei ole päteviä lääkäreitäkään käynyt miesmuistiin, niin voi olla ongelmia, mutta siltä pohjalta ei kannata yleistää.
Helsinki on täynnä tuollaisia sosiaalivirastoja. Esim Itäkeskuksen toimisto. Se on muuten just se joka sai huomautuksenkin lain rikkomisesta.
Helsinki on tarkka siitä, että sisjaispätevyys pitää olla ollakseen sosiaalityöntekijä. Tämä tarkoittaa sosiaalityön kandia ja pitkää harjoittelua, opinnot maisterivaiheessa.
Niin, tuolla aiemmin väitettiin, että lastensuojelun sossu on AINA maisteri. No eikös sitten olekaan?
Maisteri tai maisterivaiheen opiskelija. Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä
7 §
Oikeus harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia Suomessa suoritetun koulutuksen perusteella
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä.
Löytyy ihan laista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150817