Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Ei tuohon sitä lastensuojelua tarvita mihinkään.
Varmaan nyt jankkaan, mutta lasut miten autatte ap:aa kun yksi iso ongelma on tuo ex ja tahallinen kiusa hänen taholtaan. Hienoa jos kotiin tulee joku ja katsoo lasta, että ap jaksaa imuroida. Mutta miten lasu auttaa tuon suuremman ongelman eli exän suhteen? Pahoittelee tilannetta istuessaan sohvalla kun ap imuroi? Läheisen menettämisen aiheuttamaan suruun auttaa aika ja ehkä se vertaisryhmä. Mutta tuollainen ex on loppuelämän riesa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Höpö höpö. Tunkeutumalla väkisin surevan ihmisen elämään aiheutatte lisästressiä. Sureva ihminen kaipaa läheistensä seuraa, eikä nurkkiin väkisin soluttautuvia pakkoauttajia. Jo on aikoihin eletty että menetystä sureva ihminen katsotaan jo ihan uhkaksi lapsilleen! Hyi mitä alhaista touhua. Häpeä jos osaat!
Yllättävän monella ei ole ketään läheistä. Häpeisit itse, jos et ymmärrä ettei kaikkien elämä mene niinkuin sinun.
Ahh, kuten ei ole minullakaan muuta kuin lapseni ja jokunen kaukainen ystävä. Edes miestä ei ole. Lapsista SAAN voimaa, en menetä sitä. Ai niin, mutta eihän se voi olla mahdollista! Kyllähän nyt lapset kärsii varmasti kauheasti ja joutuvat vain kannattelemaan äitiraukkaansa, lapsuus jää vallan elämättä ja isona niistä tulee narkkareita ellei kaikkivoipa lastensuojelu tule pelastamaan sairasta perhettä. Vai mitä? Näinhän te asiat käännetty väkisin. Ei ne tyhmät vanhemmat vaan tajua että niiden lapset kärsii. Ei surusta voi selvitä ilman lastensuojelua.
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on ollut huolissaan sinun jaksamisestasi ja ajatellut, että kaipaisit varmasti apua lastenhoidossa vaikeassa ja stressaavassa elämäntilanteessasi. Lasu ei tarkoita, että kohtelisit lapsiasi huonosti tai he olisivat vaarassa. Se ei myöskään tarkoita, että ilkeä sossutäti tulee ja ottaa lapsesi heti huostaan. Sosiaalityöntekijä tulee käymään kotonasi, juttelee kanssasi tilanteesta ja yhdessä mietitte, olisiko tarvetta esim. lapsiperheiden kotipalvelulle (esim. arkiaamuisin työntekijä tulee auttamaan lapset kouluun, jolloin voit hoitaa vain itsesi kuntoon).
Lastensuojelua ei tarvitse pelätä. Huostaanotto on aivan vihoviimeinen vaihtoehto, se maksaa todella paljon ja lapsellekin traumatisoivaa. Sosiaalityöntekijän prioriteetti on lapsen ja perheen hyvinvointi.
Kuten ap sanoi, hän halusi vain puhua surustaan, ei mitään lastenhoitoapua. Sosiaalitoimi ei myöskään tarjoa mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ope. Minä myös ihmettelen tätä keskustelua ja luulen, että kaikki on täyttä soopaa, tai sitten en tiedä missä lymyää tällaisia ihmisiä kuin täällä keskustelijat. Yli kymmenen vuoden aikana olen nähnyt yhden huostaanoton, jolloin oli todennetusti kyse turvallisuudesta. Muuten ilmoituksemme ei koskaan johda huostaanottoihin, silloinkaan kun on päivänselvää että painavat syyt olisivat.
Monen viestistä huokuu heti, että sitä omaa tilannetta ja lasten pahoinvointia ei todella tunnisteta/tunnusteta.Miksi te solkkaatte niistä huostaanotoista?
No itse ainakin halusin tuoda asian oikean laidan esiin kun täällä on sivukaupalla haukuttu lastensuojelua ja miten kaikki lapset viedään. Kukaan ei vie lastasi jos puhut omista huolistasi jos lapsestasi huolehditaan hyvin. Kokemusta myös omalta kohdalta.
Lue tämä ketju. Pilvin pimein kokemuksia siitä millaista hornaa lastwnsuojelu saa aikaan. Huostaanottokohkaus on oma keksintösi.
Juu juu. Kaikki ilman kenenkään omaa syytä..
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Olet t ä y s I n merkityksetön tässä universumissa. Katoa.
Miten olisi aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeus 2019 luvun sivilisaatioissa. Jne elämän alkeita sulle ja kimppakumppaneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nyt jankkaan, mutta lasut miten autatte ap:aa kun yksi iso ongelma on tuo ex ja tahallinen kiusa hänen taholtaan. Hienoa jos kotiin tulee joku ja katsoo lasta, että ap jaksaa imuroida. Mutta miten lasu auttaa tuon suuremman ongelman eli exän suhteen? Pahoittelee tilannetta istuessaan sohvalla kun ap imuroi? Läheisen menettämisen aiheuttamaan suruun auttaa aika ja ehkä se vertaisryhmä. Mutta tuollainen ex on loppuelämän riesa.
Vastuusossuna ne ex:n ltekemät lasut tulisivat kaikki minun käsiteltäväkseni ja jos ne on jo selvitetty ja katsottu aiheettomiksi, niin todennäköisesti näyttäisin ne äidille tiedoksi ja sen jälkeen ne olisi sillä käsitelty. Ei minulla ole aikaa vatvoa vanhoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on ollut huolissaan sinun jaksamisestasi ja ajatellut, että kaipaisit varmasti apua lastenhoidossa vaikeassa ja stressaavassa elämäntilanteessasi. Lasu ei tarkoita, että kohtelisit lapsiasi huonosti tai he olisivat vaarassa. Se ei myöskään tarkoita, että ilkeä sossutäti tulee ja ottaa lapsesi heti huostaan. Sosiaalityöntekijä tulee käymään kotonasi, juttelee kanssasi tilanteesta ja yhdessä mietitte, olisiko tarvetta esim. lapsiperheiden kotipalvelulle (esim. arkiaamuisin työntekijä tulee auttamaan lapset kouluun, jolloin voit hoitaa vain itsesi kuntoon).
Lastensuojelua ei tarvitse pelätä. Huostaanotto on aivan vihoviimeinen vaihtoehto, se maksaa todella paljon ja lapsellekin traumatisoivaa. Sosiaalityöntekijän prioriteetti on lapsen ja perheen hyvinvointi.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että en halua sossua omaan kotiini ilman syytä. Osaan ihan itse hoitaa lapset kouluun. En HALUA teitä, koska en TARVITSE teitä. Haen apua itse, jos sitä kaipaan. En ole vajaavaltainen kehitysvammainen, joka ei pysty itse ymmärtämään avuntarvettaan. Uskomatonta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu perustaa toimintansa pelkoon. Mikäpä toimisi paremmin pelotteena kuin oman lapsen huostaaminen. Tämä pelko saa kunnollisen vanhemman ramppaamaan turhissa palavereissa, päästämään perhe"avun" kotiin kytikselle ja alistumaan kaikelle nöyryytykselle mitä vain keksitään. Tämä toimii niin kauan kuin ihmiset tekevät niinkuin käsketään. Tarvitaan kansalaistottelemattomuutta!
Mitä oikeasti tapahtuisi, jos ei suostuisikaan kaikkeen sikamaiseen kohteluun? Että vastustaa mielivaltaisesti tehtyä lasua joka on tehty epämääräisin perustein, esim. just että "huoli vaan heräsi"? Esimerkiksi ei päästä sossuja kotiin, kieltäytyy jättämästä lapsia yksin sossujen kuulusteltavaksi tms.
Voidaanko tosiaan tehdä kiireellinen huostaanotto heppoisen lasun perusteella, jos vanhemmat eivät lähde ralliin mukaan? Viedäänkö kirkuvat lapset hyviltä ja rakastavilta vanhemmiltaan tosiaan noin vain ja aiheutetaan elinikäisiä traumoja?
Tuolla edellä jo mainittiin että tulevat sitten poliisin avustamana
Mietin ihan samaa. Mitä jos ei päästäkään sossuja kotiin? Ei kai ne väen vängällä voi tulla, jos ei epäillä mistään rikoksesta. Voiko ehdottaa esim. että sossut saavat tavata lasta ja jututtaa häntä niin paljon kuin sielu sietää, mutta jossain muualla kuin omassa kotona. Jos vie vaikka lapsen heidän toimistolleen? Tai kahvilaan tai puistoon tai ihan mihin tahansa vapaa-ajan paikkaan? Eniten lasussa v*tuttaa juuri se, että tunkevat kotiin!
Mutta voiko se poliisikaan sisälle tunkea, ellei ole rikosepäilyä ja on selvinpäin eikä kotietsintälupaa? Voiko noin vain tunkeutua kansalaisten kotiin ilman varsinaista syytä, kuten epäilty rikos?
Voi. Voi myös hakea lapset varoittamatta päivähoidosta tai koulusta.
Ei voi. Tuolloin olisi kyseessä kiireellinen sijoitus ja lapsi suuressa vaarassa. Kyllä tilanteesta ilmoitettaisiin kouluun tai päiväkotiin ja tilanne hoidettaisiin huomiota herättämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on ollut huolissaan sinun jaksamisestasi ja ajatellut, että kaipaisit varmasti apua lastenhoidossa vaikeassa ja stressaavassa elämäntilanteessasi. Lasu ei tarkoita, että kohtelisit lapsiasi huonosti tai he olisivat vaarassa. Se ei myöskään tarkoita, että ilkeä sossutäti tulee ja ottaa lapsesi heti huostaan. Sosiaalityöntekijä tulee käymään kotonasi, juttelee kanssasi tilanteesta ja yhdessä mietitte, olisiko tarvetta esim. lapsiperheiden kotipalvelulle (esim. arkiaamuisin työntekijä tulee auttamaan lapset kouluun, jolloin voit hoitaa vain itsesi kuntoon).
Lastensuojelua ei tarvitse pelätä. Huostaanotto on aivan vihoviimeinen vaihtoehto, se maksaa todella paljon ja lapsellekin traumatisoivaa. Sosiaalityöntekijän prioriteetti on lapsen ja perheen hyvinvointi.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että en halua sossua omaan kotiini ilman syytä. Osaan ihan itse hoitaa lapset kouluun. En HALUA teitä, koska en TARVITSE teitä. Haen apua itse, jos sitä kaipaan. En ole vajaavaltainen kehitysvammainen, joka ei pysty itse ymmärtämään avuntarvettaan. Uskomatonta!
Ymmärrä nyt ihminen hyvä, että tässä maassa on laki, joka määrää varmistamaan, että pärjäät ja osaat hakea tarvittaessa apua, koska on heitäkin, jotka eivät pärjää eivätkä osaa. Osoita valituksesi eduskuntaan äläkä sosiaalitoimeen, sosiaalitoimi noudattaa eduskunnan laatimia lakeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nyt jankkaan, mutta lasut miten autatte ap:aa kun yksi iso ongelma on tuo ex ja tahallinen kiusa hänen taholtaan. Hienoa jos kotiin tulee joku ja katsoo lasta, että ap jaksaa imuroida. Mutta miten lasu auttaa tuon suuremman ongelman eli exän suhteen? Pahoittelee tilannetta istuessaan sohvalla kun ap imuroi? Läheisen menettämisen aiheuttamaan suruun auttaa aika ja ehkä se vertaisryhmä. Mutta tuollainen ex on loppuelämän riesa.
Vastuusossuna ne ex:n ltekemät lasut tulisivat kaikki minun käsiteltäväkseni ja jos ne on jo selvitetty ja katsottu aiheettomiksi, niin todennäköisesti näyttäisin ne äidille tiedoksi ja sen jälkeen ne olisi sillä käsitelty. Ei minulla ole aikaa vatvoa vanhoja juttuja.
Jaahas. Mutta mitäs kun kekseliäs exä sukuineen tekee lasuja vaihtuvin aihein? Uusi "huoli" ja uusi kartoitus, ja noidankehä on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nyt jankkaan, mutta lasut miten autatte ap:aa kun yksi iso ongelma on tuo ex ja tahallinen kiusa hänen taholtaan. Hienoa jos kotiin tulee joku ja katsoo lasta, että ap jaksaa imuroida. Mutta miten lasu auttaa tuon suuremman ongelman eli exän suhteen? Pahoittelee tilannetta istuessaan sohvalla kun ap imuroi? Läheisen menettämisen aiheuttamaan suruun auttaa aika ja ehkä se vertaisryhmä. Mutta tuollainen ex on loppuelämän riesa.
Vastuusossuna ne ex:n ltekemät lasut tulisivat kaikki minun käsiteltäväkseni ja jos ne on jo selvitetty ja katsottu aiheettomiksi, niin todennäköisesti näyttäisin ne äidille tiedoksi ja sen jälkeen ne olisi sillä käsitelty. Ei minulla ole aikaa vatvoa vanhoja juttuja.
Jaahas. Mutta mitäs kun kekseliäs exä sukuineen tekee lasuja vaihtuvin aihein? Uusi "huoli" ja uusi kartoitus, ja noidankehä on valmis.
Useinhan näin on, seuraava lasu tulee exän siskolta, sitten äidiltä jne. Jos ne kaikki liittyvät vaikka äidin päihteisiin ja niistä ei sossu näe viitteitä, niin samalla tavalla päätyvät kuitatuiksi ilman vaikutusta. Lasut ovat lapsikohtaisia. Vaikka ensimmäinen lasu olisi äidin päihteistä ja toinen vaikka äidin miesystävän väkivaltaisuudesta, tulevat ne aina samalle vastuusossulle mikäli selvitys on auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on ollut huolissaan sinun jaksamisestasi ja ajatellut, että kaipaisit varmasti apua lastenhoidossa vaikeassa ja stressaavassa elämäntilanteessasi. Lasu ei tarkoita, että kohtelisit lapsiasi huonosti tai he olisivat vaarassa. Se ei myöskään tarkoita, että ilkeä sossutäti tulee ja ottaa lapsesi heti huostaan. Sosiaalityöntekijä tulee käymään kotonasi, juttelee kanssasi tilanteesta ja yhdessä mietitte, olisiko tarvetta esim. lapsiperheiden kotipalvelulle (esim. arkiaamuisin työntekijä tulee auttamaan lapset kouluun, jolloin voit hoitaa vain itsesi kuntoon).
Lastensuojelua ei tarvitse pelätä. Huostaanotto on aivan vihoviimeinen vaihtoehto, se maksaa todella paljon ja lapsellekin traumatisoivaa. Sosiaalityöntekijän prioriteetti on lapsen ja perheen hyvinvointi.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että en halua sossua omaan kotiini ilman syytä. Osaan ihan itse hoitaa lapset kouluun. En HALUA teitä, koska en TARVITSE teitä. Haen apua itse, jos sitä kaipaan. En ole vajaavaltainen kehitysvammainen, joka ei pysty itse ymmärtämään avuntarvettaan. Uskomatonta!
Ymmärrä nyt ihminen hyvä, että tässä maassa on laki, joka määrää varmistamaan, että pärjäät ja osaat hakea tarvittaessa apua, koska on heitäkin, jotka eivät pärjää eivätkä osaa. Osoita valituksesi eduskuntaan äläkä sosiaalitoimeen, sosiaalitoimi noudattaa eduskunnan laatimia lakeja.
Varmistaminen on pikkuisen eri asia kuin pakottaminen "palveluihin" joista vanhempi ei saa mitään todellista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Ei ole.
Niin osa on maisterivaiheen opiskelijoita. Nykylainsäädännöllä sosionomi voi työskennellä sosiaaliohjaajana, jolla ei siis ole päätäntävaltaa, ainoastaan antaa ohjausta sosiaalityöntekijän tekemän asiakassuunnitelman mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomassa tilanteessa, jossa paljon lähiomaisia on vaikka kuollut tai muuten perhetilanne on erityisen kuormittava tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen merkitys on lähinnä panna vireille erilaisten sosiaalisten apujen hakeminen. Sureva, väsynyt, lamaantunutkin ehkä vanhempi voi tarvita apua päivittäiseen arkeen, jota voidaan perheeseen tuoda vaikkapa kotipalvelulla. Jos lapsia on kotihoidossa, voidaan järjestää päiväkotipaikkoja, jotta vanhempi saa enemmän tilaa huilia ja parannella oloaan. Vanhempaa voidaan ohjata vaikkapa tukiryhmiin tai vertaistuen palveluihin, perheneuvolaan jne. Tällaisissa tilanteissa ei luonnollisestikaan ole syyllisiä, joita etsiä eikä lasun merkitys muutenkaan ole etsiä syyllisiä vaan toimittaa perheeseen tukipalveluja, jotta tilanne kohenisi. Huostaanotto on aina viimesijainen toimi, siihen ei ryhdytä kartoituksessa ikinä. t. ls sossu
Ei tuo ole minkäänlaista auttamista kun tunkeudutaan kysymättä toisen elämään säheltämään.
Ja päivähoitopaikkaan nyt ei tod lastensuojelua tarvita.
Siivoojasta tai lastenhoitajasta puhumattakaan.
Et viitsisi, aikuinen ihminen.
No moni sureva aikuinen tarvitsee tilaa ja rauhaa surra. Sanotaan vaikka, että toinen vanhemmista on kuollut. Ei sen lesken ensimmäisenä huolena ole keitellä lapsille kaurapuurot ja huolehtia niille kuravaatteet päälle pihalle. Kyllä siellä tarvitaan mahdollisuutta, että joku toinen ottaisi lapset, veisi ne vaikka leikkipuistoon muutamaksi tunniksi, jotta leski saa hoitaa kuolinpesän asioita tai vaikka itkeä vapaasti ilman, että pitää varoa, että lapset järkyttyvät. Tuskin se leski myöskään miettii ekana vessan pesua, mutta jonkun sekin on lapsiperheessä silloin tällöin tehdä. Ehkä hän hieman myöhemmin kaipaa omaakin aikaa ja voi olla vaikkapa tukiperhe tarpeen, jonne lapset menevät ehkä kerran kuussa viikonlopuksi. Ehkä niiden isättömien lasten kanssa tulee kasvatuksellisia ongelmia, ehkä lasten suru on hankalaa käsitellä, tarvitaan apua, tukea, jota saa vaikka perheneuvolasta tai kotiin tuodusta perhetyöstä. Jne.
Sanoisinpa, että juuri rutiinit, kuten puuronkeitto on hyvinkin mielessä noissa tilanteissa, auttavat pitämään kiinni arjessa ja järjissään. Toki leski kaipaa aikaa ja tilaa surra, mutta miten lehtiö kourassa sohvannurkassa istuva sossu kynä sauhuten itkuilmeitä kirjaamassa mahdollistaa tämän. Miten sossu vie siinä tilanteessa ulos? Hänhän istuu kirjaamassa ylös asioita omasta tulkinnastaan lähtöisin.
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.
Sosionomi AMK ei ole maisteri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on aina maisteri. Sosionomit eivät ole sosiaalityöntekijöitä.
Näytä tämä kelpoisuusvaatimus jostain virallisesta lähteestä.
Outoa että vanhaan aikaan ei kaikkeen puututtu ja nykyään puututaan liikaakin mutta sitten taas Eerikan kohdalla jätettiin puuttumatta!
Meillä oli vakavaa väkivaltaa lapsia kohtaan, kaltoinkohtelua ja vaikka mitä.
Yhden kerran vanhemmat kävivät puhumassa mutta tietenkään eivät kertoneet mitään.
Naapurissa tapahtui kanssa vakavia juttuja( en viitsi kertoa), eipä sielläkään ls tehnyt mitään
Ei siihen maisteria tarvita viemään lapsia ulos, mutta palvelun myöntämiseen kyllä, jolloin lähihoitaja vie ne lapset ulos ja tulee vielä ylihuomenna uudestaankin.