Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on alkanut kyselemään miksi
09.04.2023 |
Mieheni lapsi (8 v.) on alkanut kyselemään aina meillä ollessaan, että miksi äiti ja isi ovat eronneet heti kun hän on syntynyt, ja eikö naimisissa pidä olla että lapsi voi syntyä, miksei äitinsä voi tulla meille kylään jne.
Mieheni lapsi on siis aikoinaan syntynyt vahinkona lyhyestä suhteesta ehkäisystä huolimatta, mieheni tehnyt kantansa selväksi, että itse haluaa lapsia vasta sitten kun on jonkun kanssa menossa naimisiin jne. Nainen päättänyt yksin, että pitää lapsen, vaikka olivat kovin nuoria. Ovat eronneet melkein heti lapsen synnyttyä ja olleet joitakin vuosia on / off suhteessa lapsen takia, mutta mitään pidempiaikaista sitoutumista ei alunperinkään ole ollut suunnitelmissa ainakaan miehen puolelta.
Olemme olleet miehen kanssa avoliitossa 3 vuotta ja meillä on vakaa suhde. Miehellä oikein hyvä suhde lapseen ollut aina, lapsi tykkää olla meillä. Pitää minusta myös, kokee minut varaäidikseen. Ei mitään ongelmaa yhteiselossa.
Kyselyikä kakkonen on nyt saapunut, lasta alkanut askarruttamaan nämä alussa mainitut kysymykset. Kuinka kertoa lapsentajuisesti että vaikka kaksi ihmistä ei rakastakaan toisiaan, voi lapsi silti joskus saapua, ja sitä lasta kumpikin rakastaa kovasti omilla tahoillaan, vaikkei vanhemmat yhdessä haluakaan olla? Emme haluaisi valehdellakaan asiasta lapselle, vaan kertoa mahdollisimman totuuden mukaisesti pehmennellen. Ei tietenkään voi suoraakaan sanoa että olit vahinko ja vain toinen vanhempi päätti asian. Kokemuksia, neuvoja miten kertoa asiat tuon ikäiselle järkevästi ja totuuden mukaisesti ja suuremmin valehtelematta?
Kommentit (40)
Meillä kummallakin uusperheessämme on ns vanhemman rooli, juttelemme kumpikin lapsen kanssa syvällisiä asioita, ja lapsi itse uskoutuu sekä kyselee asioista meiltä kummaltakin tasapuolisesti. Lapsi hämmentyisi jos sanoisin yhtäkkiä että kysy tätä isältäsi. En myöskään itse haluaisi sellaisia asioiden jaotteluja, joten siksi kysyin, onko tällaisesta kokemuksia, neuvoja? Mieheni ei ole verbaalisesti maailman supliikein, joten näitä neuvoja kyselin ihan meidän kummankin puolesta.
Sitä emme tiedä millaisen version lapsen äiti on asiasta lapselle kertonut, ilmeisesti ei oikein mitään, kun lapsi jo useammin kysellyt meiltä, mutta aihe on vaihtunut sitten nopeasti seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jättäisin kertomatta tuon vielä tässä kohdassa, että lapsen pitäminen oli äidin yksipuolinen päätös, sen voi minusta kertoa vasta aikuiselle - aikuinen osaa olla ottamatta asiaa henkilökohtaisesti ja ymmärtää elämää tarpeeksi. Luultavasti isompana lapsi tosin tajuaa itse olleensa vahinko.
Kertoisin itse varmaan lapselle, että useimmiten lapset syntyvät, kun ollaan oltu naimisissa ja jo kauan yhdessä, mutta joskus ihmiset tekevät spontaaneja, rohkeita ja yllättäviä asioita. Ja lapsi on ollut valtava onnen aihe vanhemmilleen.
Jokainen lapsi ( melkeen) kärsii kun vanhemmat eroavat. Ja jokainen lapsi kaipaa toista vanhempaa huolimatta kumpi se on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummallakin uusperheessämme on ns vanhemman rooli, juttelemme kumpikin lapsen kanssa syvällisiä asioita, ja lapsi itse uskoutuu sekä kyselee asioista meiltä kummaltakin tasapuolisesti. Lapsi hämmentyisi jos sanoisin yhtäkkiä että kysy tätä isältäsi. En myöskään itse haluaisi sellaisia asioiden jaotteluja, joten siksi kysyin, onko tällaisesta kokemuksia, neuvoja? Mieheni ei ole verbaalisesti maailman supliikein, joten näitä neuvoja kyselin ihan meidän kummankin puolesta.
Sitä emme tiedä millaisen version lapsen äiti on asiasta lapselle kertonut, ilmeisesti ei oikein mitään, kun lapsi jo useammin kysellyt meiltä, mutta aihe on vaihtunut sitten nopeasti seuraavaan.
Juuri tästä syystä teillekin tulee ero! Sinä olet vienyt isältä hänen erityisen roolinsa, vaan etäännytät taitavasti lasta isästään. Nuo alussa kerrotut asiat ovat sellaisia, että sinä et liity niihin mitenkään, joten sinulla ei ole niihin mitään sanomista tämän lapsen osalta. Tai sitten kerrot reippaasti totuuden, että isäsi ei sinua halunnut, mutta äitisi rakasti niin paljon, että halusi. Nyt me joudumme sietämään sinua nurkissamme, vaikka isäsi on sitä mieltä, että olet liikaa. Kokeilepa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummallakin uusperheessämme on ns vanhemman rooli, juttelemme kumpikin lapsen kanssa syvällisiä asioita, ja lapsi itse uskoutuu sekä kyselee asioista meiltä kummaltakin tasapuolisesti. Lapsi hämmentyisi jos sanoisin yhtäkkiä että kysy tätä isältäsi. En myöskään itse haluaisi sellaisia asioiden jaotteluja, joten siksi kysyin, onko tällaisesta kokemuksia, neuvoja? Mieheni ei ole verbaalisesti maailman supliikein, joten näitä neuvoja kyselin ihan meidän kummankin puolesta.
Sitä emme tiedä millaisen version lapsen äiti on asiasta lapselle kertonut, ilmeisesti ei oikein mitään, kun lapsi jo useammin kysellyt meiltä, mutta aihe on vaihtunut sitten nopeasti seuraavaan.
Juuri tästä syystä teillekin tulee ero! Sinä olet vienyt isältä hänen erityisen roolinsa, vaan etäännytät taitavasti lasta isästään. Nuo alussa kerrotut asiat ovat sellaisia, että sinä et liity niihin mitenkään, joten sinulla ei ole niihin mitään sanomista tämän lapsen osalta. Tai sitten kerrot reippaasti totuuden, että isäsi ei sinua halunnut, mutta äitisi rakasti niin paljon, että halusi. Nyt me joudumme sietämään sinua nurkissamme, vaikka isäsi on sitä mieltä, että olet liikaa. Kokeilepa!
Varmaan provo, mutta meni vähän metsään Ei kukaan ole etäännyttänyt ketään. Mieheni on ainoastaan hyvillään, että minäkin pohdin ja toteutan näitä kasvatuksellisia asioita ja pystyn keskustelemaan lapsen kanssa mistä tahansa, sekä tukemaan lasta ja olemaan läsnä. Eiköhän se ole pelkästään lapsenkin etu, että uskaltaa minullekin purkaa sydäntään. Kuten sanoin, mieheni ei ole erityisen supliikki tai tunteellisista asioista puhuja, joten ollut vaan hyvillään että olen osallistunut tällaisiin vaikeampiinkin tilanteisiin oma-aloitteisesti. En jaottele mitään asioita niin että minä en ole vanhempasi, meneppä kysymään isältäsi. Kuulostaa kauhealta. Tässä kuitenkin perheenä eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täys provo aloitus. Pelkkää paskaa, koko ap:n stoori!
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi ( melkeen) kärsii kun vanhemmat eroavat. Ja jokainen lapsi kaipaa toista vanhempaa huolimatta kumpi se on.
No meillä lapsi kärsinyt jatkuvista riidoista eli olisi kannattanut erota jo silloin kun lapsi oli vauva. Nykyään meillä on hyvä suhde, mutta jatkuvat riidat lapsen vauva ja taaperoiässä ovat jättäneet jälkensä meidän lapseen vaikkei hän niitä enää muistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummallakin uusperheessämme on ns vanhemman rooli, juttelemme kumpikin lapsen kanssa syvällisiä asioita, ja lapsi itse uskoutuu sekä kyselee asioista meiltä kummaltakin tasapuolisesti. Lapsi hämmentyisi jos sanoisin yhtäkkiä että kysy tätä isältäsi. En myöskään itse haluaisi sellaisia asioiden jaotteluja, joten siksi kysyin, onko tällaisesta kokemuksia, neuvoja? Mieheni ei ole verbaalisesti maailman supliikein, joten näitä neuvoja kyselin ihan meidän kummankin puolesta.
Sitä emme tiedä millaisen version lapsen äiti on asiasta lapselle kertonut, ilmeisesti ei oikein mitään, kun lapsi jo useammin kysellyt meiltä, mutta aihe on vaihtunut sitten nopeasti seuraavaan.
Juuri tästä syystä teillekin tulee ero! Sinä olet vienyt isältä hänen erityisen roolinsa, vaan etäännytät taitavasti lasta isästään. Nuo alussa kerrotut asiat ovat sellaisia, että sinä et liity niihin mitenkään, joten sinulla ei ole niihin mitään sanomista tämän lapsen osalta. Tai sitten kerrot reippaasti totuuden, että isäsi ei sinua halunnut, mutta äitisi rakasti niin paljon, että halusi. Nyt me joudumme sietämään sinua nurkissamme, vaikka isäsi on sitä mieltä, että olet liikaa. Kokeilepa!
Varmaan provo, mutta meni vähän metsään Ei kukaan ole etäännyttänyt ketään. Mieheni on ainoastaan hyvillään, että minäkin pohdin ja toteutan näitä kasvatuksellisia asioita ja pystyn keskustelemaan lapsen kanssa mistä tahansa, sekä tukemaan lasta ja olemaan läsnä. Eiköhän se ole pelkästään lapsenkin etu, että uskaltaa minullekin purkaa sydäntään. Kuten sanoin, mieheni ei ole erityisen supliikki tai tunteellisista asioista puhuja, joten ollut vaan hyvillään että olen osallistunut tällaisiin vaikeampiinkin tilanteisiin oma-aloitteisesti. En jaottele mitään asioita niin että minä en ole vanhempasi, meneppä kysymään isältäsi. Kuulostaa kauhealta. Tässä kuitenkin perheenä eletään.
Eli sinä siis olit paikalla, kun mies ilmoitti exälle, että en halua lasta, tee abortti? Ja olet miehen puolesta valmis tämän lapselle kertomaan?
Miehellä ei tarvitse olla erityistä supliikkia, hän on isä. Ihan riittäisi, että lapsi kuulisi isältään tämän kannan asiaan, jotta hän ei saisi kahden naisen kannanottoa ja isä voi etäännyttää itsensä koko asiasta aivan kuin se isyys ei edes koskettaisi häntä, sillä sinä olet ominut sen itsellesi.
Siis miksi haluat valehdella sille lapselle, että isä halusi sinut, kun tosielämässä ei ole lainkaan halunnut lasta? Ei etenkään tätä, josta nyt joutuu kantamaan vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vain toinen vahempi päätti asian." :D
Kyllä sinun miestäsi on siinä lapsensaannissa tarvittu ihan yhtä paljon kuin eksäänsäkin. Nyt on taas onnistuttu katkeroittamaan oma ja puolison pää tarinoilla epärehellisestä käärme-eksästä joka noin vain pamahti paksuksi tyhjästä ja ihan kostona synnytti lapsen.
"Nainen päättänyt yksin, että pitää lapsen, vaikka olivat kovin nuoria"
Olipas tuo jotenkin syyllistävästi kirjoitettu. Ikään kuin ap alitajuntaisesti haluaisi ettei koko lasta olisi olemassa.
Abortti on AINA viime kädessä vain ja ainoastaan äidin päätös. Ei muiden. Jo meidän lainsäädäntökin takaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, mies on kertonut tilanteen taustan alusta asti minulle rehellisesti, en ole ollut paikalla kun on tapahtunut. Ovat eronneet melkein heti ja myös miehen sukulaisilta olen kuullut heidän vauva ajan vaikeuksistaan ja eroista sun muista hankaluuksista, joten en usko että mies valehtelisi tällaisesta.
Niin, kai se olisi fiksuinta ja lähtökohta, että tuollaisessa tilanteessa punnittaisiin ja päätettäisiin yhdessä, halutaanko lapsi synnyttää erolapseksi ja heittopussiksi. Tietysti äiti viime kädessä päättää, mutta kyllä kai se normaalia on että yhdessä keskustellaan asiasta, myös se isä. Ja toki on isääkin tarvittu siihen että lapsi olemassa, ehkäisy on pettänyt. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että lapsi on syntynyt ei-niin-ihanteelliseen ja tasapainoiseen tilanteeseen. Ei se ole miehelleni ollut mieluisa tilanne, että lapsi synnytetään tilanteessa, jossa ei aiota yhdessä olla. Hyvin on silti kantanut vastuunsa lähtötilanteesta huolimatta.
Eikä tässä todellakaan ollut kyse siitä, että minä yksin alkaisin selvittämään lapselle hänen syntymänsä taustoja, vaan ihan me kummatkin yhdessä haluaisimme osata vastata järkevästi, jos lapsi vielä kyselee. Ei tarvi tahallaan ymmärtää väärin :D
Takaisin aiheeseen, mitä neuvoja?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi haluat valehdella sille lapselle, että isä halusi sinut, kun tosielämässä ei ole lainkaan halunnut lasta? Ei etenkään tätä, josta nyt joutuu kantamaan vastuuta.
Eihän nainenkaan periaatteessa halunnut lasta, kun kerran käytti ehkäisyä. Päätti sitten ottaa lapsen vastaan ja rakastaa.
Miehellä tämä on ilmeisesti tapahtunut muutaman kuukauden myöhemmin. Ei nähnyt järkevänä pitää lasta noin nuorena, mutta kun nainen piti lapsen, päätti olla isä ja rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mies on kertonut tilanteen taustan alusta asti minulle rehellisesti, en ole ollut paikalla kun on tapahtunut. Ovat eronneet melkein heti ja myös miehen sukulaisilta olen kuullut heidän vauva ajan vaikeuksistaan ja eroista sun muista hankaluuksista, joten en usko että mies valehtelisi tällaisesta.
Niin, kai se olisi fiksuinta ja lähtökohta, että tuollaisessa tilanteessa punnittaisiin ja päätettäisiin yhdessä, halutaanko lapsi synnyttää erolapseksi ja heittopussiksi. Tietysti äiti viime kädessä päättää, mutta kyllä kai se normaalia on että yhdessä keskustellaan asiasta, myös se isä. Ja toki on isääkin tarvittu siihen että lapsi olemassa, ehkäisy on pettänyt. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että lapsi on syntynyt ei-niin-ihanteelliseen ja tasapainoiseen tilanteeseen. Ei se ole miehelleni ollut mieluisa tilanne, että lapsi synnytetään tilanteessa, jossa ei aiota yhdessä olla. Hyvin on silti kantanut vastuunsa lähtötilanteesta huolimatta.
Eikä tässä todellakaan ollut kyse siitä, että minä yksin alkaisin selvittämään lapselle hänen syntymänsä taustoja, vaan ihan me kummatkin yhdessä haluaisimme osata vastata järkevästi, jos lapsi vielä kyselee. Ei tarvi tahallaan ymmärtää väärin :D
Takaisin aiheeseen, mitä neuvoja?
-ap
Ei siinä keskustelu auta kun lapsi on alkunsa saanut.
Kertokaa lapselle rehellisesti että isä sohi munallaan ympäriinsä miettimättä seurauksia, ja harmistui sitten kun luonto hoiti hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mies on kertonut tilanteen taustan alusta asti minulle rehellisesti, en ole ollut paikalla kun on tapahtunut. Ovat eronneet melkein heti ja myös miehen sukulaisilta olen kuullut heidän vauva ajan vaikeuksistaan ja eroista sun muista hankaluuksista, joten en usko että mies valehtelisi tällaisesta.
Niin, kai se olisi fiksuinta ja lähtökohta, että tuollaisessa tilanteessa punnittaisiin ja päätettäisiin yhdessä, halutaanko lapsi synnyttää erolapseksi ja heittopussiksi. Tietysti äiti viime kädessä päättää, mutta kyllä kai se normaalia on että yhdessä keskustellaan asiasta, myös se isä. Ja toki on isääkin tarvittu siihen että lapsi olemassa, ehkäisy on pettänyt. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että lapsi on syntynyt ei-niin-ihanteelliseen ja tasapainoiseen tilanteeseen. Ei se ole miehelleni ollut mieluisa tilanne, että lapsi synnytetään tilanteessa, jossa ei aiota yhdessä olla. Hyvin on silti kantanut vastuunsa lähtötilanteesta huolimatta.
Eikä tässä todellakaan ollut kyse siitä, että minä yksin alkaisin selvittämään lapselle hänen syntymänsä taustoja, vaan ihan me kummatkin yhdessä haluaisimme osata vastata järkevästi, jos lapsi vielä kyselee. Ei tarvi tahallaan ymmärtää väärin :D
Takaisin aiheeseen, mitä neuvoja?
-ap
Anna isän kertoa asia itse! Hän teki päätökset, hän oli paikalla. Hänen on vastuu! Asia ei kuulu sinulle lainkaan eikä ole sinun tehtäväsi tätä lapselle kertoa, olet täysin ulkopuolinen koko asiassa. Isän ja äidin tulee itse kyetä kertomaan lapselle ratkaisuistaan - tai jos se ei onnistu, niin mennä yhdessä terapeutille, jossa asia käydään läpi. Kolmannen osapuolen selitykset ja isän puolesta puhumiset vain pahentavat asiaa, niillä ei ole tekemistä sen kanssa, miksi isä ei halunnut lasta tai miksi äiti halusi lapsen pitää, vaikka isä esteli.
Anna isän olla vanhempi, älä varasta sitä osaa itsellesi. Jos teillä joskus on yhteisiä lapsia, niin mies olettaa, että sinä hoidat koko vanhemmuuden, koska niin teet tämän miehen esikoisenkin kanssa. Olet nyt opettamassa sellaista vanhemmuutta, jossa vastuun kantaa aina nainen, joko biologinen äiti tai isän seurustelukumppani.
Kerro totuus. Lapsia ei synny rakkaudesta vaan yhdynnästä. Se miten sen yhdynnän kerrot 8-vuotiaalle on sinun päätettävissä. Jos pystyy harrastaa seksiä niin pitäisi pystyä myös kertoa siitä jälkikasvulleen.. Mies haluaa työntää pippeliä pimppiin ja nainen haluaa pimppiinsä pippeliä, koska se tuntuu hyvältä. Simppeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi ( melkeen) kärsii kun vanhemmat eroavat. Ja jokainen lapsi kaipaa toista vanhempaa huolimatta kumpi se on.
No meillä lapsi kärsinyt jatkuvista riidoista eli olisi kannattanut erota jo silloin kun lapsi oli vauva. Nykyään meillä on hyvä suhde, mutta jatkuvat riidat lapsen vauva ja taaperoiässä ovat jättäneet jälkensä meidän lapseen vaikkei hän niitä enää muistakaan.
Kyllä muistaa koko elämän.Itsekin muistan riidat kotona .Elämän kantanut tätä taakkaa.
Lainaus psykologi ja perheneuvoja Helena Topparin tekstistä
Jos tulee raskaaksi _ehkäisystä huolimatta_ tilanteessa, jossa toinen ei halua lasta, saa ehkä lapsen mutta rikkoo tuhoisalla tavalla parisuhdetta. Sitä voi pitää hyväksikäyttönä ja toisen ihmisen henkilökohtaisten rajojen ja itsemääräämisoikeuden rikkomisena.
Toppari painottaa, että lastenhankintapäätöksen tulee aina olla yhteinen. Kumppania ei saa huijata vanhemmaksi.
On hyvin haitallista parisuhteen kannalta, ja usein myös lapsen ja vanhemman suhteen kannalta, jos tulee vanhemmaksi huijattuna tai pakotettuna, tai pelkää niin tapahtuvan. Joskus tällaisissa tilanteissa parin välinen seksi lakkaa, koska toinen kokee turvattomuutta eikä voi luottaa siihen, ettei tule pakotetuksi johonkin, jota ei halua.
Kyllä se lapsi itse isompana ja aikuisena ymmärtää, ettei (lähes) kukaan elä selibaatissa sen takia, että pelkää ehkäisyn pettävän ja päätyy vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Kyllä normaalit ihmisen ympäri maailmaa seksiä harrastavat ehkäisyn kanssa, vaikka minimaalinen riski raskaudesta onkin olemassa. Valitettavasti se aina jonkun kohdalle osuu.
Sanoisin, että kysy isältäs. Tai äidiltäs.