Lue keskustelun säännöt.
Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
08.08.2019 |
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Täh. Ei minusta ainakaan kukaan ole tehnyt lasua, vaikka mt-ongelmia on ollut pitkään. Korkeintaan on kyselty jaksamisesta ja mietitty keinoja sen vahvistamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh. Ei minusta ainakaan kukaan ole tehnyt lasua, vaikka mt-ongelmia on ollut pitkään. Korkeintaan on kyselty jaksamisesta ja mietitty keinoja sen vahvistamiseen.
Ja olen väkivaltaisessa perheessä kasvanut, mistä olen avoimesti puhunut mm. neuvolassa.
Ei se lasu välttämättä ole huono asia oikein hoidettuna. Minusta tehtiin lasu. Sain keskustelualue ja tilanne lapsen kanssa on parempi kuin vuosi sitten.
Onko lasu tehty siksi, että on arvioitu ap:n tarvitsevan kattavammin apua itselleen?
oisit puhunut papille tai diakonilla, oisi asiasi pysyneet yksityisenä. Mitä joku sairaanhoitaja voisikaan suruun sulle antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä parisuhteen ja eron taustoja. Haluaisitko ap avata vähän mikä johti eroonne?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä parisuhteen ja eron taustoja. Haluaisitko ap avata vähän mikä johti eroonne?
Lapsi sai alkunsa lyhyestä suhteesta eikä lapsen isä ole koskaan asunut kanssamme. Isä löysi pian uuden naisystävän, joka vaikutti pitkälti tilanteen syntyyn tekemällä perättömiä ilmoituksia ja syyttämällä etten anna tavata lasta. Tosiasiassa isä ei lasta halunnut alkuunkaan ja mm. nimitteli rumasti lasta, jätti tapaamisia käyttämättä jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hoitajat, poliisit, opettajat, yms joutuvat tekemään lasun jos huoliherää. Esim jos isä joka ei ole huoltaja, sammuu toiselle puolen maata, hänen lapsistaan joutuu poliisi tekemään lasun vaikka lapset äitinsä kanssa.
Tai menet vapaaehtoisestikin psyk. sairaajaksolle, lasu pitää tehdä.
"Huoli herää". Tätä lyhyttä lausetta sitten vihaan. Nykyajan fraasi, jota viljellään niin että on jo kärsinyt inflaation. Vihaan koko lausetta yhtä paljon kuin vaikkapa sanoja "masuasukki", "broisku", "dinneri" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lasu välttämättä ole huono asia oikein hoidettuna. Minusta tehtiin lasu. Sain keskustelualue ja tilanne lapsen kanssa on parempi kuin vuosi sitten.
Tätä LaSua pidetään jonkinlaisena mörkönä vaikka ei siitä mitään haittaa ole. Luulevatko ihmiset, että yhden LaSun perusteella tulee samantien poliisi ja vie lapset lastenkotiin?
Yleensä ongelma on päinvastainen, perhe ei saa tukea vaikka kuinka pyytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko lasu tehty siksi, että on arvioitu ap:n tarvitsevan kattavammin apua itselleen?
Lastensuojelu ei tarjoa vanhemmille mitään konkreettista apua. Siis sellaista apua joka kohdistuisi vanhemman vointiin, vaikka nyt terapiaa.
Lastensuojelu lähtee aina vain ja ainoastaan lapsiin kohdistuvista asioista ja toimenpiteistä. Toki "perhettä autetaan" tarjoamalla keskusteluapua, jossa joku sosionomi tulee juttelemaan siitä miten makaronilaatikko kuuluu tehdä ja miten voisi vielä sujuvoittaa aamurutiineja. Vanhempi ei saa apua omaan ongelmaansa (vaikka nyt musertava suru), vaikka se olisi ainoa asia joka on pielessä ja lapset hoidettu viimeisen päälle vaikka viimeisillä voimilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Höpöhöpö, kodinhoitoapua ei lasusta saa ja päiväkodit/lastenhoidot on erikseen, ei niiden saamiseen lasua tarvita. Sen sijaan saat "keskusteluapua" ja kyttäystä. Leveäperäiset tädit sohvallesi kirjaamaan eleitäsi ja ilmeitäsi ja tonkimaan kotiasi, vääristelemään sanomiasi, luomaan ongelmia, joita ei edes ollut ennen heitä. Täysin turhaa stressiä ja pelkästään haitallista, jopa vuosien mylly, jossa huostaanottouhka koko ajan läsnä. Mitään et voi kritisoida, et poikkipuolista sanaa, koska siitähän heillä vallankäytön riemu alkaa.
Niinhän se on, että tässä yhteiskunnassa lyödään lyötyä. Normaalein on se joka myöntää haasteet ja pyrkii saamaan apua. Sitten sitä avun tarvitsijaa kiusataan. Hei ihan oikeasti. Ne karseimmat tapaukset piilottelee viimeiseen asti julmuuksiaan. Tajutkaa jo.
Mäkään en hae apua enää terveydenhuollosta. Kuolen sen takia varmaan syöpään. (Joka 3 saa syövän ja mun perheessä 5 ihmistä joilla ei syöpää vielä ja mä nuorin jolla outoja oireita johon en hae apua johtuen erään lääkärin sanoista.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy vain yksityisellä puhumassa tai diakonilla, jos koet sen henkilön sellaiseksi sopivaksi jolle puhua.
Muakin ruvettiin kyttäämään vuosikymmenen takaisten merkintöjen takia kun olin nuorempana käynyt puhumassa olostani.
Eli suu kiinni julkisella.
Täsmälleen samat sanat. Diakonille minäkin, kirkkoon kuulumaton menin, ja sain sen tuen. Ja minuakin kytättiin lasussa yli kymmenen vuoden takaisesta kahden lauseen tulkinnanvaraisesta virheellisestä merkinnästä ja uhkailtiin ja hyppyytettiin vuosia. Suu tosiaan kiinni julkisella. Onneksi kirkko auttoi.
Tuossa on syy, miksi en hakenut keskusteluapua erään traumaattisen tapahtuman jälkeen. Mieluummim märehdin asioita omassa päässäni kuin otan riskiä lasusta.
Otin kuvakaappauksen ja esittelen sensuurit seuraavassa sanoma oyj konsernin yhtiokokouksessa. Joku roti tähän tulee.
Ensinnäkin, lasu tehdään aina lapsesta, ei vanhemmasta. Se kuuluu tehdä, jos on huoli lapsen voinnista. Jos vanhemmalla on jotain omia ongelmia, pitäisi miettiä, vaikuttaako ongelma lapseen. Kaikki ongelmat eivät vaikuta.
Toisekseen, tuntuu että monet ammattilaiset esim. opettajat, sairaanhoitajat jne. tekevät lasun vain siksi, että saavat vastuun siirrettyä eteenpäin. Se siis tehdään melkein automaattisesti asiasta kuin asiasta. Hyvä tietysti yksi turha lasu kuin yksi tarpeellinen ja tekemätön, mutta silti tällainen toimintaon mielestäni vähän kyseenalaista.
Kolmanneksi, ko. tapauksessa sairaanhoitajan olisi pitänyt kertoa lasun teosta asiakkaalleen. Selän takana tehty lasu vie kaikelta luottamykselta pohjan ja voi aiheuttaa isoa stressiä, mikä voikin jo heijastua myös lapsiin. Käsittääkseni aloittaja juuri haki apua, jotta hänen omat ongelmansa eivät vaikuttaisi lapsiin.
Ja viimeiseksi, usein tuntuu, että lastensuojelun asiakkailta vaaditaan jotain supervanhemmuutta. Moni vanhempi käy joskus baarissa, tietysti niin, että lapsilla on turvallinen ja luotettava hoitaja. Jos ei ole alkoholiongelmaa, tämä tuskin on myöskään merkki siitä. Jokaisessa lapsiperheessä on joskus (usein?) sotkuista. Jos nyt ei ole ruuantähteet pitkin poikin ja imuriakin joskus käytetään, tämäkään tuskin on ongelma. Tietysti asioita tarkkaillaan, mutta kaikki ei aina kerro jostain ongelmasta.
Kuitenkin lastensuojeluperheillä pitäisi usein olla nollatoleranssi alkoholin suhteen ja aina siistiä. Työntekijät tuntuvat välillä olevan vähän todellisuudesta vieraantuneita ja ottavan työnsä vähän liian ns. tosissaan. Tavallisen vanhemmuuden pitäisi riittää ja siihen tulisi työntekijöidenkin antaa tukea.
Ap tässä. Soitin lasuun ja kysyin voisivatko he tässä tapauksessa jättää ilmoittamatta isälle, koska isä ei ole mitenkään lapsen elämässä mukana. Sanoivat että heidän on pakko ilmoittaa.
Isä ei ole ottanut mitään kontaktia vuosiin; ei esim. edes synttäreinä tai jouluna. Sitäkin enemmän on tehnyt kiusaa, jonka seurauksena käynnistettiin massiiviset seurannat lasun taholta. Isä valehteli että olen väkivaltainen, kotona on niin saastaista ettei täällä voi olla, lapsella ei ole leluja jne. Ei mitään ihan kevyitä syytöksiä. Vaikka lasut todettiinkiin perättömiksi, on itsetuntoni kärsinyt niin kovan kolauksen että epäilen jo itseäni, että olen ehkä sittenkin pyöreä nolla äitinä.
Tähän päälle kaikki henkilökohtaiset menetykset ja suru, niin omakuvani on vääristynyt ja sisuni on lakaistu maton alle. Olen yhden lapsen, esikoiseni, kasvattanut jo aikuiseksi ilman lastensuojelun apuja, ja hän on ihana, täysipäinen, elämässä pärjännyt nuori. En siis ole ihan nuori äiti enää ja kokemusta on. Nykyajan vanhemmuus on älyttömän raastavaa verrattuna 20 vuoden takaiseen.
En kerta kaikkiaan enää jaksa tätä nöyryyttävää showta, jossa normaali sureminenkin on jo lastensuojelun aihe. Meillä on tapaaminen sossun kanssa kolmen viikon päästä. Olen niin lyöty ja itsetuntoni pohjamudassa että senkin uhalla että lapsi viedään pois, en aio alistua enää minkäänlaiseen byrokratian pyöritykseen. En JAKSA taistella enää. Jos katsovat että lapsen on parasta olla muualla, niin ottakoon pois sitten ja selittäköön lapselle miksi näin päättivät. Muutan sen jälkeen itsekin pois ja koitan aloittaa elämän yksin.
Jos eivät sossut vie, niin isä nyt ainakin aktivoituu ja pistää oikeusistuimen rattaat pyörimään ja vaatimaan lasta itselleen. En jaksa enää siihenkään taistoon ryhtyä. Jospa lapsen on vaan sitten parempi isällään. Näyttäisi siltä että lapsen olisi parasta olla missä tahansa muualla kunhan ei vaan minulla. Tältä se nyt vaan tuntuu. Itkettää ihan kauheasti ja itsetunto on viemärissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy vain yksityisellä puhumassa tai diakonilla, jos koet sen henkilön sellaiseksi sopivaksi jolle puhua.
Muakin ruvettiin kyttäämään vuosikymmenen takaisten merkintöjen takia kun olin nuorempana käynyt puhumassa olostani.
Eli suu kiinni julkisella.Täsmälleen samat sanat. Diakonille minäkin, kirkkoon kuulumaton menin, ja sain sen tuen. Ja minuakin kytättiin lasussa yli kymmenen vuoden takaisesta kahden lauseen tulkinnanvaraisesta virheellisestä merkinnästä ja uhkailtiin ja hyppyytettiin vuosia. Suu tosiaan kiinni julkisella. Onneksi kirkko auttoi.
Juu, minä en kaikissa asioissa tukea saanut kun kaikesta ei puhuttu.
Nyt kun lapsi on jo aikuinen, uskallan käydä julkisella.
Käy vain yksityisellä puhumassa tai diakonilla, jos koet sen henkilön sellaiseksi sopivaksi jolle puhua.
Muakin ruvettiin kyttäämään vuosikymmenen takaisten merkintöjen takia kun olin nuorempana käynyt puhumassa olostani.
Eli suu kiinni julkisella.