Mies "eihän mun tartte tulla mukaan" kun lapsella alkaa ekaluokka!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää lapselle että vanhemmat suhtautuvat kouluun positiivisesti eikä hälläväliä-asenteella. Lapselle koulun aloittaminen on siihen astisen elämän suurin juttu. Miksi ihmeessä siitä ei tehtäisi isompaa numeroa kuin tavallinen arkiaamu vaan. Tehdäänhän syntymäpäivistä ja valmistumisistakin. Koska ne ovat virstanpylväitä elämässä.

Ymmärrän toki että jos molemmat vanhemmat ovat töissä niin silloin vain toinen ottaa vapaata tai jos ei mahdollista niin sitten joku muu tärkeä henkilö saattamaan. Itseni saattoi aikanaan mummo. Huomenna esikoistani saattaa minä ja lapsen isä, koska haluamme olla lapsen tukena ja osoittaa tukemme siihen että koulu on tärkeä ja mahtava juttu ja että olemme mukana hengessä. Mies ja minä olemme molemmat lomalla joten totta kai menemme paikalle.

Tietenkin jos sinne tarvitsee autolla, saati kahdella mennä niin tietysti voi tulla ruuhkaa. Meillä koulu on kävelymatkan päässä. Reitti on lapsen kanssa opeteltu, mutta en halua 6-vuotiasta lasta päästää yksin Helsingin keskustan liikenteeseen ilmankin jännittävänä päivänä.

Mikä ihme tämä “kyllä lapsi pärjää, äiti on kädetön jos ei ilman miestä selviä”-mentaliteetti on? Tutkimukset selvästi osoittavat että lapset joiden vanhemmat tekevät koulusta “ison ja tärkeän jutun” ja panostavat siihen, menevät useammin korkeakouluihin. Tietenkin isoin merkitys on arjessa koulunkäynnin tukemisella, ei sillä että onko ollut ekapäivänä mukana vai ei, mutta lapselle kertoo paljonkin se miten vanhemmat ajattelevat koulusta. Jos koulua pidetään vain yhtenä suoritettavana juttuna siinä muun elämän ohella, eikä mitenkään erityisenä, näkyi tämä varsinkin tyttölasten hakeutumisessa yliopistoon ja siinä millaisille aloille he siellä suuntasivat. Tässä mielenkiintoinen Suomessa tehty tutkimus aiheesta: https://www.uef.fi/documents/364780/1432611/kayhko-2014-1.pdf/e3d529bc-…

Eikö isompi virstanpylväs olisi, että lapselle osoitettaisiin, että hän on jo niin iso, että nyt pitää pärjätä muutama tunti päivässä ilman isukkia ja äitiliiniä?

Kuusivuotias, ensimmäisenä koulupäivänään joka on varmasti jännittävin päivän tuossa tähänastisessa elämässä??

Meillä toki alkaa vasta eskari, mutta eipä olemiseen sinne tulossa mukaan saattamaan. Hänellä on sellainen työ (jonne 50 km matka), josta ei noin vain olla puolta päivää pois. Meillä pienet lapset, pari kertaa mies on lasten kanssa käynyt hammaslääkärissä (oli lomalla) ja kerran neuvolassa, muuten mä olen hoitanut lasten kanssa menot (vasut jne).

Ei ole toki pistämässä äitiään edustamaan itseään. Sehän vielä puuttuisi, kun puuhakas mummeli olisi hössöttämässä ja pätemässä jännittävissä tilanteissa.

Meillä mies oli lomalla esikoisen koulunaloitusviikon. Minä tein saman kuopuksen kohdalla. Yksi saattaja, kuvia otettiin tietty muistoksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse aikoinaan muistelen, ettei kovinkaan monen isä ollut saattamassa eikä ekan aamun tervetulotilaisuudessa. Omaa miestänikään en edes mukaan pyytänyt kun tekee yövuoroa. En näe mitään ihmeellistä tässä.

Ei ne miehet mene edes vanhempainiltoihin, lasten äitejä siellä on näkynyt. Miehiä ei taida lastensa koulunkäynti kiinnostaa ollenkaan ja sehän näkyy varsinkin poikien koulumenestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aikoinaan muistelen, ettei kovinkaan monen isä ollut saattamassa eikä ekan aamun tervetulotilaisuudessa. Omaa miestänikään en edes mukaan pyytänyt kun tekee yövuoroa. En näe mitään ihmeellistä tässä.

Ei ne miehet mene edes vanhempainiltoihin, lasten äitejä siellä on näkynyt. Miehiä ei taida lastensa koulunkäynti kiinnostaa ollenkaan ja sehän näkyy varsinkin poikien koulumenestyksessä.

Minun isä siellä oli opettajan roolissa kertomassa lasten kuulumisia. Hähhähhää.

Meillä lapsi kulki ihan itse kouluun ekana päivänä. Samoin menin itsekin aikoinaan 1. luokan alkaessa yksin. Ymmärrän jos vanhempi on saattamassa, mutta miksi molempien pitäisi olla, varsinkin jos on töitä? En minä ainakaan saa mitään ykkösvapaita tuollaisella perustelulla.

Terkuin iskä

Minulle isänä on itsestään selvää, että olen saattamassa huomenna omaa rakasta lastani ensimmäisenä koulupäivänä. En voisi edes muuta kuvitella, hulluhan sellainen ihminen on, joka ei sen vertaa lastaan rakasta. T. 44-v valkoinen heteromies

Vierailija kirjoitti:

Kun 80-luvulla aloitin koulun, yhdellä oppilaalla oli äiti mukana saattamassa ja odotteli vielä oppitunnitkin eteisessä. Oppilas oli sellainen hemmoteltu iltatähti, joka ei ollut ollut erossa äidistään koskaan kai minuutteja kauempaa. Ekat päivät menivät pelkäksi itkemiseksi ja välillä piti päästä äidin syliin. Äiti taisi pyöriä koululla parisen viikkoa, ennenkuin lapsi vieroittautui sen verran, että pystyi keskittymään koulunkäyntiin ja äiti saattoi lähteä päivän ajaksi kotiin. 

Ei muiden vanhempia siellä juuri näkynyt. Kyseiselle oppilaalle vähän naureskeltiin ja siitä jäi hänelle aika moniksi vuosiksi stigma. 

Antakaa niiden lastenne itsenäistyä älkäkä liiaksi höösätkö ja holhotko. Yliemotionaaliselle mammalle se eka koulupäivä voi olla suuren suuri murros ja tunteikas hetki, lapselle se on vaan kiva juttu, eikä siitä mitään sen kummempia kiksejä saa. Ei se mikään merkkipäivä tai juhla ole. 

Kyllä, kun 80-luvulla on jossain ollut yksi eroahdistava ekaluokkalainen niin on se nyt pöyristyttävää jos nykypäivän vanhemmat haluavat osoittaa kiinnostuksensa ja tukensa lapsen koulunkäyntiä kohtaan - ja toivovat sitä puolisoltaankin.

Motivaatio banaani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aikoinaan muistelen, ettei kovinkaan monen isä ollut saattamassa eikä ekan aamun tervetulotilaisuudessa. Omaa miestänikään en edes mukaan pyytänyt kun tekee yövuoroa. En näe mitään ihmeellistä tässä.

Ei ne miehet mene edes vanhempainiltoihin, lasten äitejä siellä on näkynyt. Miehiä ei taida lastensa koulunkäynti kiinnostaa ollenkaan ja sehän näkyy varsinkin poikien koulumenestyksessä.

Minun isä siellä oli opettajan roolissa kertomassa lasten kuulumisia. Hähhähhää.

Niin, tokihan sama tilanne on jokaisella koulupojalla. Isäsi jaksoi kuitenkin käydä sinun ja sisarustesi vanhempainilloissa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kulki ihan itse kouluun ekana päivänä. Samoin menin itsekin aikoinaan 1. luokan alkaessa yksin. Ymmärrän jos vanhempi on saattamassa, mutta miksi molempien pitäisi olla, varsinkin jos on töitä? En minä ainakaan saa mitään ykkösvapaita tuollaisella perustelulla.

Terkuin iskä

Eikö teillä tosiaan saa tuollaiseen säästää edes lomapäivää tai ottaa ylityötunteja vapaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kulki ihan itse kouluun ekana päivänä. Samoin menin itsekin aikoinaan 1. luokan alkaessa yksin. Ymmärrän jos vanhempi on saattamassa, mutta miksi molempien pitäisi olla, varsinkin jos on töitä? En minä ainakaan saa mitään ykkösvapaita tuollaisella perustelulla.

Terkuin iskä

Eikö teillä tosiaan saa tuollaiseen säästää edes lomapäivää tai ottaa ylityötunteja vapaana?

Tai palkatonta. En jaksa uskoa etteikö esim palkaton vapaapäivä onnistuisi työssä kuin työssä. Lapsen koulunaloitus on kuitenkin käytännössä katsoen mahdollista ennakoida jo kun raskaus selviää.

Näköjään meillä päin saatetaan tokaluokkalaisetkin. Lapsi on kysellyt lähellä asuvilta luokkakavereilta että mennäänkö ekana päivänä samaa matkaa, mutta he ovat tulossa äitiensä kanssa. Ehkä minäkin sitten menen 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olisi koululla tungosta, jos kaikkien ekaluokkalaisten molemmat vanhemmat tulisivat koululle. Oikeestiko joissain perheissä saattamaan lähtevät sekä äiti että isä?

Mä luen myös ihmeissäni näitä. Ehkä nää vaan vitsailee :D? Mä toivon niin. Tai muuten tää porukka on ihan hullua. Johan se toisessa ketjussa tehtiin selväksi, ettei sinne ole pakko mennä kummankaan vanhemman!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olisi koululla tungosta, jos kaikkien ekaluokkalaisten molemmat vanhemmat tulisivat koululle. Oikeestiko joissain perheissä saattamaan lähtevät sekä äiti että isä?

Mä luen myös ihmeissäni näitä. Ehkä nää vaan vitsailee :D? Mä toivon niin. Tai muuten tää porukka on ihan hullua. Johan se toisessa ketjussa tehtiin selväksi, ettei sinne ole pakko mennä kummankaan vanhemman!

Miten se tungos tulee, jos vanhemmat saattavat lapsen koulun pihalle tai siihen lähelle? Ei kai kukaan ole väittänyt, että vanhempien pitää mennä luokkahuoneeseen mukaan koko päiväksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää lapselle että vanhemmat suhtautuvat kouluun positiivisesti eikä hälläväliä-asenteella. Lapselle koulun aloittaminen on siihen astisen elämän suurin juttu. Miksi ihmeessä siitä ei tehtäisi isompaa numeroa kuin tavallinen arkiaamu vaan. Tehdäänhän syntymäpäivistä ja valmistumisistakin. Koska ne ovat virstanpylväitä elämässä.

Ymmärrän toki että jos molemmat vanhemmat ovat töissä niin silloin vain toinen ottaa vapaata tai jos ei mahdollista niin sitten joku muu tärkeä henkilö saattamaan. Itseni saattoi aikanaan mummo. Huomenna esikoistani saattaa minä ja lapsen isä, koska haluamme olla lapsen tukena ja osoittaa tukemme siihen että koulu on tärkeä ja mahtava juttu ja että olemme mukana hengessä. Mies ja minä olemme molemmat lomalla joten totta kai menemme paikalle.

Tietenkin jos sinne tarvitsee autolla, saati kahdella mennä niin tietysti voi tulla ruuhkaa. Meillä koulu on kävelymatkan päässä. Reitti on lapsen kanssa opeteltu, mutta en halua 6-vuotiasta lasta päästää yksin Helsingin keskustan liikenteeseen ilmankin jännittävänä päivänä.

Mikä ihme tämä “kyllä lapsi pärjää, äiti on kädetön jos ei ilman miestä selviä”-mentaliteetti on? Tutkimukset selvästi osoittavat että lapset joiden vanhemmat tekevät koulusta “ison ja tärkeän jutun” ja panostavat siihen, menevät useammin korkeakouluihin. Tietenkin isoin merkitys on arjessa koulunkäynnin tukemisella, ei sillä että onko ollut ekapäivänä mukana vai ei, mutta lapselle kertoo paljonkin se miten vanhemmat ajattelevat koulusta. Jos koulua pidetään vain yhtenä suoritettavana juttuna siinä muun elämän ohella, eikä mitenkään erityisenä, näkyi tämä varsinkin tyttölasten hakeutumisessa yliopistoon ja siinä millaisille aloille he siellä suuntasivat. Tässä mielenkiintoinen Suomessa tehty tutkimus aiheesta: https://www.uef.fi/documents/364780/1432611/kayhko-2014-1.pdf/e3d529bc-…

Eikö isompi virstanpylväs olisi, että lapselle osoitettaisiin, että hän on jo niin iso, että nyt pitää pärjätä muutama tunti päivässä ilman isukkia ja äitiliiniä?

Kuusivuotias, ensimmäisenä koulupäivänään joka on varmasti jännittävin päivän tuossa tähänastisessa elämässä??

Nimenomaan.

Miten niin muuten 6-vuotias?

Koulut alkavat syksyllä, joten todennäköisyyksien lakien mukaan suurin osa lapsista on 7 ja loputkin täyttävät sen loppuvuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeää lapselle että vanhemmat suhtautuvat kouluun positiivisesti eikä hälläväliä-asenteella. Lapselle koulun aloittaminen on siihen astisen elämän suurin juttu. Miksi ihmeessä siitä ei tehtäisi isompaa numeroa kuin tavallinen arkiaamu vaan. Tehdäänhän syntymäpäivistä ja valmistumisistakin. Koska ne ovat virstanpylväitä elämässä.

Ymmärrän toki että jos molemmat vanhemmat ovat töissä niin silloin vain toinen ottaa vapaata tai jos ei mahdollista niin sitten joku muu tärkeä henkilö saattamaan. Itseni saattoi aikanaan mummo. Huomenna esikoistani saattaa minä ja lapsen isä, koska haluamme olla lapsen tukena ja osoittaa tukemme siihen että koulu on tärkeä ja mahtava juttu ja että olemme mukana hengessä. Mies ja minä olemme molemmat lomalla joten totta kai menemme paikalle.

Tietenkin jos sinne tarvitsee autolla, saati kahdella mennä niin tietysti voi tulla ruuhkaa. Meillä koulu on kävelymatkan päässä. Reitti on lapsen kanssa opeteltu, mutta en halua 6-vuotiasta lasta päästää yksin Helsingin keskustan liikenteeseen ilmankin jännittävänä päivänä.

Mikä ihme tämä “kyllä lapsi pärjää, äiti on kädetön jos ei ilman miestä selviä”-mentaliteetti on? Tutkimukset selvästi osoittavat että lapset joiden vanhemmat tekevät koulusta “ison ja tärkeän jutun” ja panostavat siihen, menevät useammin korkeakouluihin. Tietenkin isoin merkitys on arjessa koulunkäynnin tukemisella, ei sillä että onko ollut ekapäivänä mukana vai ei, mutta lapselle kertoo paljonkin se miten vanhemmat ajattelevat koulusta. Jos koulua pidetään vain yhtenä suoritettavana juttuna siinä muun elämän ohella, eikä mitenkään erityisenä, näkyi tämä varsinkin tyttölasten hakeutumisessa yliopistoon ja siinä millaisille aloille he siellä suuntasivat. Tässä mielenkiintoinen Suomessa tehty tutkimus aiheesta: https://www.uef.fi/documents/364780/1432611/kayhko-2014-1.pdf/e3d529bc-…

Eikö isompi virstanpylväs olisi, että lapselle osoitettaisiin, että hän on jo niin iso, että nyt pitää pärjätä muutama tunti päivässä ilman isukkia ja äitiliiniä?

Kuusivuotias, ensimmäisenä koulupäivänään joka on varmasti jännittävin päivän tuossa tähänastisessa elämässä??

Nimenomaan.

Miten niin muuten 6-vuotias?

Koulut alkavat syksyllä, joten todennäköisyyksien lakien mukaan suurin osa lapsista on 7 ja loputkin täyttävät sen loppuvuoden aikana.

Ajattelin omia lapsiani, jotka ovat molemmat syntyneet loppuvuodesta. Esikoinen aloittaa nyt huomenna koulun ja on vielä 6-vuotias. Eikä se 7-vuotiaskaan nyt vielä niin iso ole :(

Vierailija kirjoitti:

Me pyydettiin naapuritkin mukaan! Ja roskakuski. Posteljoonia yritin myös kosiskella mukaan, ikävä kyllä hänellä on muita menoja 😟

Mahtaa teitin pussumussutussua nyt harmittaa? Sentään eka koulupäivä. Hali täältä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olisi koululla tungosta, jos kaikkien ekaluokkalaisten molemmat vanhemmat tulisivat koululle. Oikeestiko joissain perheissä saattamaan lähtevät sekä äiti että isä?

Mä luen myös ihmeissäni näitä. Ehkä nää vaan vitsailee :D? Mä toivon niin. Tai muuten tää porukka on ihan hullua. Johan se toisessa ketjussa tehtiin selväksi, ettei sinne ole pakko mennä kummankaan vanhemman!

Minäkin luen ihan yhtä ihmeissäni, että kuinka moni vanhempi on niin välinpitämätön lapsensa koulunaloituksen kanssa ettei pidä tärkeänä olla edes paikalla ensimmäisenä aamuna koululla. Eihän siellä mikään _pakko_ ole olla, mutta ei ole myöskään mikään pakko rakastaa lastaan... Koulun pihallehan se lapsi saatetaan, ei sinne mennä koko päivää seuraamaan.

Kun muinoin menin kouluun, niin ilmoittautumispäivänä (päivää tai paria ennen koulun alkua) äiti oli mukana, sillä olimme vasta muuttaneet paikkakunnalle emmekä olleet vielä siellä kirjoilla, joten minulle oli pitänyt hankkia virkatodistus edelliseltä asuinpaikkakunnalta, ja sen todistuksen äiti sitten tuli tuomaan koululle. Kun koulu alkoi, ei siellä enää mammoja näkynyt. Muiden kylän penskojen kanssa mentiin yhdessä. Seuraavan kerran koululla taisi olla sukua vasta paikalla, kun sain ylioppilaslakkini. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olisi koululla tungosta, jos kaikkien ekaluokkalaisten molemmat vanhemmat tulisivat koululle. Oikeestiko joissain perheissä saattamaan lähtevät sekä äiti että isä?

Kyllähän sinne koulun pihaan saattajia mahtuu! Kun kello soi, lapset menee open johdolla sisälle ja saattajat poistuu paikalta. Ekan päivän aamunavaukseen ovat vanhemmat tervetulleita, mutta harvat sinne jää, yleensä vain jotkut ekojen ja eskarilaisten vanhemmista. Kyllä meillä on eskarit ja ekaluokkalaiset saatettu yhdessä kouluun, jos se on vaan töiden puolesta sopinut. Joillakin pikkukoululaisilla on isovanhemmatkin mukana. Kivahan se vaan on, tärkeä päivä kuitenkin.