Mies "eihän mun tartte tulla mukaan" kun lapsella alkaa ekaluokka!!!

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olisi koululla tungosta, jos kaikkien ekaluokkalaisten molemmat vanhemmat tulisivat koululle. Oikeestiko joissain perheissä saattamaan lähtevät sekä äiti että isä?

Juu meillä päin useimmilla oli molemmat vanhemmat ja monilla pikkusisaruksetkin. Alle sadan oppilaan yksikkö (jossa vain 1. ja 2. luokka) johon suurin osa tulee kävellen.

Muistakaa katsoa salkkarit ja rauhoittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä soittaisin miehen töihin ja pyytäisin että käskevät siellä että pitää mennä saattamaan.

Ja pomo mammaa tottelee!

Kyllä sinunkin miehesi tottelee kun pomo ärähtää.

Öö, meillä meni isä kahdestaan lapsen kanssa, kun minä olin töissä ja isä lomalla. Olenko nyt paskamutsi ja naislapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas tästä nyt tunteet kuohahti tietyllä osalla palstan kirjoittajia! :)

Ilmeisesti lapsen isältä ei saisi odottaa kiinnostusta oman lapsen koulunkäyntiin, tukea, tsemppausta, huomiota, välittämistä. Päteekö tämä muihinkin lasta koskeviin asioihin?

Onko paha loukkaus jos pyytää viemään harrastukseen tms.?

Ei ole kyse siitä, että isä ei saisi osallistua, vaan siitä, että pitääkö siellä olla molempien vanhempien. Jos äiti on joka tapauksessa menossa saattamaan ekana koulupäivänä, niin pitääkö myös isän olla mukana? Mitäpä, jos äiti jäisikin pois ja isä hoitaisi homman?

Niin, mitä sitä kumpaakaan vanhempaa tarvitsee lapsen syntymäpäiville, rippijuhliin tai lakkiaisiin. Kyllä riittää, että toinen on mukana. Tai ylioppilaaksi pääsevät ovat jo täysi-ikäisiä, eiköhän ne osaa ihan yksinkin sen lakkinsa hakea.

Ehkä vanhemmalla tulee itselleen jotain sellaista, joissa haluaa koko perheen olevan mukana. Onko silloin kiva, kun lapsi sanoo, että mitä minä siellä teen. Ensimmäinen koulupäivä on lapsen elämässä iso tapaus.

Voi jeesus mikä ongelma. Ei olisi tullut mieleenkään kun mua kouluun ekapäivänä vietiin, että koko porukka mukana. Hyvä kun äidin annoin tulla mukaan. Olisin kyllä voinut ja halunnut mennä yksin.

Joopas. Isä pois töistä senvuoksi, että olisi " saatellut" mut kouluun. Äiti oli kotona lomalla, joten se välttämättä halus tulla.

Voi vit.tu mikä ongelma teillä taas.

OMG😤

Ilmanmuuta. Koko suku mukaan vaan.

Näin SUUURI tapahtuma.

LOL. Komppaan edellistä kirjoittajaa.

Menin yksin ja traumoja ei jäänyt.

Pärjäsin hyvin.

Ei ole miehesi vika että esität vaatimuksia mihin hänen isänsä joutunut vastaamaan. Miehesi toistaa oppimaansa kulttuuriperimää ja on suoraan sanottuna kauheaa sinun tapasi tulla valittamaan tänne. Ajattele miten ahdistavaa miehesi olisi olla siellä ainoana isänä kun kaikki muut lapset ovat vaan äitinsä huomassa. Heti kaikki pitäsivät jonain työttömänä epäonnistujana. 

Miksi sinne pitäisi mennä yhtään ketään? Lapsille opetetaan reitti etukäteen ja sitten muksut osaa mennä ihan itse.

Oletko ap romaani?

Itse aloitin koulun -77.

Muistikuvat on jo hieman hataria, mutta ei siellä kaikilla tainnut olla edes sitä yhtä saattajaa.

Ei siellä tarvita vanhempia. Korkeintaan voit mennä saattaaan portille tai anna mennä kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teidän molempien pitäisi sinne pihalle mennä. Itse olen koulussa töissä, enkä kyllä ymmärrä miksi koko perheen pitäsi tulla saattamaan. Mahdollisesti vielä kahdella autolla, jolloin liikenneruuhkat koulun lähialueella pahenevat ja onnettomuusriski kasvaa.

Kyllä se lapsi siellä pärjää, vaikka molemmat ei olisikaan saattamassa.

Kyllähän se lapsi _pärjää_ monissa elämässä tilanteissa, mutta vanhempi haluaa olla läsnä ja todistamassa "virstanpylväitä" kuten koulun alkamista ja lakin saamista. Kaikille koukun aloitus ei ole virstanpylväs, mutta pointti oli että ei sinne molemmat mene sitä varten ettei lapsi ilman selviytyisi, vaan siksi että haluaa. Oman lapsen koulun pihalla oli vuosi sitten useimmilla kaksi vanhempaa (ja pikkusisaruksia).

Aloittaako koulun lapsi vai lasten vanhemmat?

Ap, minuakin harmittaisi jos mies haluaisi tulla.  Itse myös haluan olla mukana lasten tärkeissä hetkissä. Onneksi elämäntilanne sallii sen. 

Siis jos mies EI haluaisi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minuakin harmittaisi jos mies haluaisi tulla.  Itse myös haluan olla mukana lasten tärkeissä hetkissä. Onneksi elämäntilanne sallii sen. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olisi koululla tungosta, jos kaikkien ekaluokkalaisten molemmat vanhemmat tulisivat koululle. Oikeestiko joissain perheissä saattamaan lähtevät sekä äiti että isä?

Meillä esikoinen aloittaa koulun vasta vuoden päästä, mutta onhan se sitten lapsen sen hetkisen elämän merkittävin tapahtuma. Jos se suht helposti onnistuu, niin molemmat vanhemmat tahtovat saattaa. Mutta jos ei onnistu, niin ei synny draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minuakin harmittaisi jos mies haluaisi tulla.  Itse myös haluan olla mukana lasten tärkeissä hetkissä. Onneksi elämäntilanne sallii sen. 

No mutta jos mies ei halua tulla, niin sitten ei kyllä tule lastakaan.

Meidän ekaluokkalainen ei edes halunnut ketään mukaan.

Mitä on tämä hulluus, jota silmäni taas saavat todistaa? 

Melkoisen väkivaltainen ongelmalapsi pitää olla, jos yksi vanhempi ei riitä pitämään tätä kurissa ja varjeluksessa ekan päivän koulumatkojen ajan. 

Tietenkin eka kerta voi olla jännittävä ja lapsi siksi tarvitsee jonkun tutun saattamaan, mutta moni kyllä selviytyy ihan yksinkin. Koulureittihän on tietenkin jo kesän aikana harjoiteltu yhdessä vanhemman kanssa kaikessa rauhassa, eikö vain?

Meillä ainakaan ei ole mitään poikkeusta rutiineihin. Koulu alkaa saman rakennuksen toisessa päädyssä, jossa eskarikin sijaitsi, joten kuusivuotias heitetään pihaan ohimennen ihan kuten aiemminkin, siitä eteenpäin pärjää itse. Eikä siihen kyytiin tosiaankaan tarvita koko sukua voivottelemaan ja päsmäröimään. Eikä kyllä kerkeäisikään, kun aikuiset tekevät töitä. 

Kun 80-luvulla aloitin koulun, yhdellä oppilaalla oli äiti mukana saattamassa ja odotteli vielä oppitunnitkin eteisessä. Oppilas oli sellainen hemmoteltu iltatähti, joka ei ollut ollut erossa äidistään koskaan kai minuutteja kauempaa. Ekat päivät menivät pelkäksi itkemiseksi ja välillä piti päästä äidin syliin. Äiti taisi pyöriä koululla parisen viikkoa, ennenkuin lapsi vieroittautui sen verran, että pystyi keskittymään koulunkäyntiin ja äiti saattoi lähteä päivän ajaksi kotiin. 

Ei muiden vanhempia siellä juuri näkynyt. Kyseiselle oppilaalle vähän naureskeltiin ja siitä jäi hänelle aika moniksi vuosiksi stigma. 

Antakaa niiden lastenne itsenäistyä älkäkä liiaksi höösätkö ja holhotko. Yliemotionaaliselle mammalle se eka koulupäivä voi olla suuren suuri murros ja tunteikas hetki, lapselle se on vaan kiva juttu, eikä siitä mitään sen kummempia kiksejä saa. Ei se mikään merkkipäivä tai juhla ole.