Lue keskustelun säännöt.
Asuntoa ei kannata ostaa yli 15 km kaupungista
05.08.2019 |
Asuntojen arvo romahtaa / on jo romahtanut kasvukeskusten ulkopuolella. Syntyvyyden lasku, kaupungistuminen, ko. alueen heikko työllisyys, palvelujen katoaminen yms tyhjentävät maaseutupaikkakuntia. Tämä heijastuu asuntojen haluttavuuteen ja hintoihin. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei kannata ostaa asuntoa yli 10-15km etäisyydellä kaupunkikeskustasta. Varsinkin jos ajattelet sen myymistä 10 vuoden kuluessa. Sitä ei enää osta kukaan. Pankit ovat jo arvioineet Suomen asuntokannasta puolet täysin arvottomiksi. Nykyisten asukkaiden kuoltua / muutettua pois muuttotappio paikkakunnilta, kukaan ei osta niitä mäntypuisia puolipaneloituja älväreitä. Vaikka saisi halvalla, niin todellinen arvo on nolla. Koska asunnon arvo muodostuu sen käytöstä, ei seinistä. Ja seinillä ei ole arvoa, jos ne sijaitsee kuolevalla paikkakunnalla.
Kun ostat asuntoa, mieti jo valmiiksi sen myyntiä. Saatko myytyä, onko ostajia jatkossakin?
Kommentit (101)
Jokainen tehkööt mitä haluaa. Itse ostin asunnon myös loppuelämän kodiksi enkä rahasammoksi. Hintaa oli ostohetkellä v. 2009 90000€ ja tänä vuonna sain maksettua sen. Sijoitan osakkeisiin ja rahastoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tölikässä koko ikä ja en sitä Suomessa mihinkään latoon vaihda. Maisemaksi kelpaa kaupungin katot ja Temppeliaukion kirkko. Lapsuudenkoti, jäi omilta vanhemmilta. Äsken ostin kakkosasunnon Portugalista. Kun eläkepäivät koittaa, niin ei tartte tätä suomalaisten valitusta kuunnella. Ja tölikän kämppä siirtyy taas perheessä omalle tyttärelle.
"Minä tulen asumaan tässä lopunikäni."
Juuri noin ajatteli tätini. Silloin keski-ikäisenä, kun tulot olivat vakaat, kunto sellainen, että pihaa jaksoi pitää, kaatuminen kotona tai muut onnettomuudet eivät pelottaneet ja riippuvuus muista ihmisistä oli kaiken kaikkiaan vähäistä.
Ja miten kävi? Piha muuttui sterssinaiheeksi, kaikki rahat menivät ylläpitoremontteihin ja kaipuu palveluiden ja muiden ihmisten luokse oli suuri. Talo ei mennyt kaupaksi ja oli muuttunut arvottomaksi, kaupunkiin piti muuttaa vuokralle ja sehän söi sitten eläkkeen ja elintason vuosikymmeneksi.
Mutta ehkä tämä on niitä virheitä, joita jokaisen tulee saada tehdä itse.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tehkööt mitä haluaa. Itse ostin asunnon myös loppuelämän kodiksi enkä rahasammoksi. Hintaa oli ostohetkellä v. 2009 90000€ ja tänä vuonna sain maksettua sen. Sijoitan osakkeisiin ja rahastoihin.
No sijoittajan näkökulmasta, ostaisitko sijoitusmielessä asunnon esim kokonaisen tyhjän rivitaloyhtiön jostakin 10000 asukkaan kunnasta, josta 40km matka lähimpään kaupunkiin? Tälläisiä pommejahan ne monelle on. Muuttotappio paikkakunnathan on tälläisiä täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaupungeiksi kannattaa laskea ainoastaan yli 120000 asukkaan taajamat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ensisijaisesti ajattele myymistä ostaessani asunnon. Tällöin olisi järkevää asua vain vuokralla.
Uskon, että tulevaisuuden trendi on maalla asuminen, koska se on paljon vähemmän saastuttava elämäntapa. Maalla on mökkejä tyhjänä vaikka kuinka paljon, silti kaupunkeihin rakennetaan ja puretaan alta pois vain parikymmentä vuotta vanhaa asuntokantaa. Mitä tuhlausta!
Maalla asuminen ei ole vähän saastuttavaa paitsi täydellisessä omavaraistaloudessa eläville. Liikkuminen on välttämätöntä usein kilometrien matkan palveluihin henkilöautolla, lämmitysenergiamuoto voi olla öljy, viemäröinti jätevesille voi olla remontin tarpeeksi jne.
Olen asunut Hgissä ja nyt todella pienellä paikkakunnalla, ja todellisuus ei vastaa kuvailemaasi. Palvelut ei ole juuri sen kauempana kuin Hgissäkään kun niitä ei sielläkään ole joka korttelissa. Valokuitu tekee etätöistä nopsempaa kuin taloverkolla Hgissä, ja hinta on sama, eli työmatka-ajelu on vähentynyt merkittävästi kun voi etäillä joskus jopa 5 päivää viikossa. Täällä käydään mieluummin lähikaupassa kuin ajellaan 10-15km jollekin ostarille, ja kaupassa käydään muutenkin harvemmin. Lämmitys on nyt ilpillä, ja aurinkoenergiaa mietitään, kun on tuossa katolla tilaa ja suuntakin hyvä. Jätevesirempat on täällä naapurustossa kaikilla hoidettu ajan tasalle jo ajat sitten. Shoppailemaan lähdetään harvemmin ja netti tuo kaiken tarvittavan keskitetysti lähikaupan pakettiautomaattiin. Telkkarin ääreen tulee harvemmin jymähdettyä. Elämänlaatu on merkittävästi parempi nyt, hinta on suunnilleen sama. Ja talon arvo on pankin arvion mukaan noussut 4 vuodessa 15%. Sitä voi maalla asuminen olla usein ihan muuta kuin kaupungissa kuvitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä palstan talousnerojen mielestä kaupungeissa asuntojen hinnat jatkavat tasaista kasvuaan ja maaseudulla hinnat romahtavat. Eli tulevaisuudessa kaupungista asunnon ostaakseen joutuu sitoutumaan loppuelämäkseen velkavankeuteen ja maaseudulla saisi talon melkein ilmaiseksi.
eiköhän metro alle 100 päässä kodista varmista ettei ole maaseutua vaikka kilsoja oiskihieman yli sallitun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei omakotitaloonkin voisi ottaa vuokralaisen? Ennenhän se oli ihan tavallista, että yhdessä huoneessa tai yläkerrassa oli hyyryläinen.
Vierailija kirjoitti:
Suomi tulee alueellisesti jakautumaan voittajiin ja häviäjiin. Kun asunto on suomalaisten suurin varallisuuserä, niin kannattaa aika tarkkaankin miettiä asuntoa ostaessa, kuuluko alue tulevaisuudessa voittajiin vai häviäjiin. Ei välttämättä pelkkä asunto sinällään, vaan sen sijainti. Työllisyys, palvelurakenne, ikärakenne, liikenneinfra yms. Mikäli nämä yhteiskunnalliset asiat ovat vahvasti pakkasella, kannattaa aika tarkkaan miettiä onko asunnon ostossa ko. paikalta järkeä vaikka asunto olisikin hyvä.
Tässä on järkeä. Ei kannata hassata rahoja hyväänkään kämppään, jos se sijaitsee aluekehityksen kannalta epäkelvossa lokaatiossa. Negatiivinen arvonkehitys vie säästöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että kantiksien olo alkaa käymään 10-20 vuoden päästä tukalaksi ja silloin alkaa muuttovirta suuntautumaan kaupunkien ulkopuolelle.
Näin siinä tulee käymään, kun kantiksista tulee vähemmistö omassa maassaan niin OKT maaseudulla tulee olemaan vielä hyvinkin korkeissa hinnoissa ja haluttua kamaa.
Just joo. 30 vuotta vanha älväri jossakin savisella peltotontilla tulee vielä olemaan arvossaan.. Sopii jäädä odottelemaan arvonnousua. Samaten niiden mäntypuukalusteiden, jotka on sitä himoittua sisustustyyliä jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, aloittaja puhuu asiaa. Ja vaikka kuinka ajattelisi ostavansa loppuelämän kodin, niin ihanko oikeasti haluaa maksaa 200 000€ jostain, jonka arvo on lopulta nollassa? Ja vielä valtavat ylläpitokustannukset jotka juoksee jatkuvasti?
Me pohditaan miehen kanssa muuttoa maalle, mutta meille on itsestäänselvää että se talo vuokrataan. Meillä on kaksi asuntoa kasvukeskuksessa, toisessa asumme itse ja toinen on vuokrattuna. Molempien arvo on noussut ostohetkestä, ja tulee todennäköisesti tasaisesti nousemaan, arvon lasku ainakin on epätodennäköistä.
Kyllä ne eläkepäivät sujuu huolettomammin kun ei tarvitse maksaa kiinteistöveroja ja lämmityskustannuksia talosta, jossa itse ei enää pysty asumaan, mutta josta ei pääse eroon. Moni unelma muuttuu painajaiseksi siinä kohtaa.
Puhut valtavista ylläpitokustannuksista, mutta sitten kuitenkin päädyt itse vuokraamaan? Luuletko, että joku vuokraa teille sen asunnon alle ylläpitokustannuksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ostetaan talo maalta harvemmin ajatellaan sen myymistä 10v sisään. Lisäksi samalla hinnalla saisi kaupunkikeskuksesta kämäisen kaksion kerrostalosta kuin maalta kokonaisen OKT:n tontteineen.
Etuovessa näyttäisi olevan yli 16000 vuoden 2010 jälkeen rakennettua omakotitaloa myynnissä, joten aika moni omakotitaloasuja tällä otannalla tarkasteltuna haluaakin vaihtaa asuntoa alle 10 vuoden kuluessa.
Jälleen kerran homma on kiinni paikasta. Kunhan talo on eteläisessä Suomessa meren rannalla, niin 20-30 kilometrin etäisyys kaupungista ei ole ongelma.
Rantarakentaminen vaikeutuu koko ajan viherpiipertäjien takia, joiden mielestä hoitamaton leppäpuska rannalla on hoidettua asuinkiinteistöä parempi. Eli rantatontteja ei tule lisää. Niiden arvo pysyy ja nousee. Koska aina löytyy läheisestä kaupungista varakkaita, jotka voivat ostaa talon kesähuvilakseen. Ja tulevina parinakymmenenä vuonna alkaa olemaan monen mielestä kaupungeissa kestämätön ulkosuomalaisten määrän kasvun myötä.
Pellolla keskellä periferiaa voi talo arvonsa menettää, mutta ei meren rannoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että muuttoliike tulee kääntymään takaisinpäin.
Ei tule tapahtumaan. Kaupungistuminen vain kiihtyy koko ajan kaikkialla maailmassa. Toki on aina tietty joukko poikkeuksia, jotka pitävät ääntä omasta toiminnastaan ja sillä saavat osan ihmisistä (kuten sinut) ajattelemaan, että maallemuutto on luultua suurempaa.
Kaupunkitutkijat ovat jo todenneet, että suurin osa ihmisistä eivät muuta syrjäseuduille, vaikka heillä olisi mahdollisuus etätöihin. Sen sijaan he saattavat kyllä matkustella ahkerasti.
Ihmiset toimivat usein päin vastoin kuin luullaan. Esim. ennen ajateltiin, että kun syrjäseuduille rakennetaan rautatie, tai maanteitä parannetaan, pikkupaikkakuntien ihmiset alkavat käydä töissä kaupungeissa. Yhteyksien parantaminen johtikin tosiasiassa siihen, että muuttovirta kääntyy maalta pois. Eli kun pari kertaa käytiin vähän katselemassa kaupungin ihmeitä (kun oli uudet hyvät tiet sinne mennä), oma pikkupitäjä ei enää kelvannutkaan ja päätettiin lähteä pois kokonaan.
Näin se ikävä kyllä on. Keskiverto menee nykyään mieluummin lenkille hikisalin juoksumatolle kuin metsikon siimekseen. Suomessa ei ihan näin radikaalissa kehityksessä olla, mutta pikkuhiljaa se muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että muuttoliike tulee kääntymään takaisinpäin. Etätyöt lisääntyvät ja ihmiset alkavat kaivata tilaa ylihintaisten kerrostalokoppien sijaan. Palveluiden ei tarvitsekaan sijaita ihan vieressä, kun suuren osan asioista voi hoitaa verkossa ja kauppa-asiat voi hoitaa esim kerran viikossa ja sen kerran nyt jaksaa ajaa kauemmaksikin.
Itse odottelen että hinnat tippuvat vielä, pistän kaupunkiasuntoni myyntiin ja muutan johonkin missä pääsee kotipihalta suoraan metsään.
Minä asun pienkerrostalossa, jonka pihalta pääsee suoraan isoon metsäpuistoon. Lisäksi on palvelut ja työpaikka lähellä enkä siten tarvitse enää autoa, josta tulee isot säästöt. Minusta tämä on ihan täydellinen asumismuoto. Lisäksi 65 m2 riittää minulle ihan täysin enkä haaveile mistään isommasta asunnosta.
Viikon aikana olemme kierrelleet Suomessa ja kyllä on tullut surullinen mieli. Kuntakeskustoissa ja pienemmissä kaupungeissakin on tyhjiä liiketiloja talo talon jälkeen. Ja kun ajelee maaseudulla, niin näkee rakennemuutoksen kaikessa karmeudessaan. .
Pikkutilat ovat jääneet tyhjilleen, joku on vielä kesäkäytössä, mutta pihalla käyskentelevät kulkevat jo kumarassa. Ja koulut on jo aikoihin lakkautettu. Käytiin mm. Outokummussa, jossa 17 koulua on lakkautettu ja koko kaupungissa on enää 1 peruskoulu ja lukio. Naapurikunnassa Kaavilla syntyi viime vuonna vain 10 lasta! Puoli Suomea on vastaavassa tilanteessa.
Jopa Uudellamaalla on vaikeuksia myydä taloa, jos se sijaitsee kaupunkien ulkopuolella. Ystävät rakensivat unelmatalon Lohjalle, ihana paikka, mutta kun tuli ero ja piti talo myydä, niin kesti yli vuoden ennen kuin talo meni kaupaksi ja hinta oli vain puolet siitä, mitä rakentaminen maksoi.
No olen asunut maalla, kaupungissa, keskustassa ja vähän laidemmalla oikein Helsingissäkin, ja minun mielestäni asuminen on juurikin parasta joko ihan ytimessä tai sitten reilusti yli tuon 15 kilometrin matkan päässä maaseudun totaalirauhassa. Tuolla välillä 2-15 kilometriä keskustassa asumisessa on vaan erilainen joukko haittapuolia, mutta vähän hyötyjä.