Lue keskustelun säännöt.
Asuntoa ei kannata ostaa yli 15 km kaupungista
05.08.2019 |
Asuntojen arvo romahtaa / on jo romahtanut kasvukeskusten ulkopuolella. Syntyvyyden lasku, kaupungistuminen, ko. alueen heikko työllisyys, palvelujen katoaminen yms tyhjentävät maaseutupaikkakuntia. Tämä heijastuu asuntojen haluttavuuteen ja hintoihin. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei kannata ostaa asuntoa yli 10-15km etäisyydellä kaupunkikeskustasta. Varsinkin jos ajattelet sen myymistä 10 vuoden kuluessa. Sitä ei enää osta kukaan. Pankit ovat jo arvioineet Suomen asuntokannasta puolet täysin arvottomiksi. Nykyisten asukkaiden kuoltua / muutettua pois muuttotappio paikkakunnilta, kukaan ei osta niitä mäntypuisia puolipaneloituja älväreitä. Vaikka saisi halvalla, niin todellinen arvo on nolla. Koska asunnon arvo muodostuu sen käytöstä, ei seinistä. Ja seinillä ei ole arvoa, jos ne sijaitsee kuolevalla paikkakunnalla.
Kun ostat asuntoa, mieti jo valmiiksi sen myyntiä. Saatko myytyä, onko ostajia jatkossakin?
Kommentit (101)
Suomi tulee alueellisesti jakautumaan voittajiin ja häviäjiin. Kun asunto on suomalaisten suurin varallisuuserä, niin kannattaa aika tarkkaankin miettiä asuntoa ostaessa, kuuluko alue tulevaisuudessa voittajiin vai häviäjiin. Ei välttämättä pelkkä asunto sinällään, vaan sen sijainti. Työllisyys, palvelurakenne, ikärakenne, liikenneinfra yms. Mikäli nämä yhteiskunnalliset asiat ovat vahvasti pakkasella, kannattaa aika tarkkaan miettiä onko asunnon ostossa ko. paikalta järkeä vaikka asunto olisikin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri vertailtiin miehen kanssa vanhempiemme elintasoa, kun molempien vanhemmat ovat nollasta aloittaneita duunareita.
Miehen 60v duunarivanhemmat asuvat pk-seudulla kerrostaloasunnossa ja toinen heistä on sairaseläkkeellä. Mitään muuta kuin asunto heillä ei oikeastaan ole, koska asunto oli niin kallis ja sen lainoja makselivat niin pitkään, että meni varmaan korkoa yhtä paljon kuin itse lyhennyksiä. Heillä ei ole varaa kalliisiin hankintoihin tai harrastuksiin. Asuntokin luultavasti menee katteeksi vanhustenhoitoon, eikä perintöä tule.
Omat vanhemmat ovat saman ikäluokan ihmisiä, myös tavallisia duunareita vaatimattomalla taustalla, ja toinen heistä on lähes aina ollut työtön. He asuvat maalla puolen tunnin matkan päässä eräästä toisesta kaupungista, kauempana pk-seudusta. Heillä on velaton 250 neliön omakotitalo järvimaiseman keskellä. Siitä saa myydessä ehkä juuri sen mitä siitä on maksettu ennen kuin sitä kunnostivat ja parantelivat 20 vuotta, eli ei kaikkea laitettua rahaa takaisin kyllä. Heillä on kuitenkin myös monen sadan tuhannen edestä muuta omaisuutta, mm. pari vähän arvokkaampaa ajoneuvoa, sekä kesämökki.
Vierailija kirjoitti:
Juuri vertailtiin miehen kanssa vanhempiemme elintasoa, kun molempien vanhemmat ovat nollasta aloittaneita duunareita.
Miehen 60v duunarivanhemmat asuvat pk-seudulla kerrostaloasunnossa ja toinen heistä on sairaseläkkeellä. Mitään muuta kuin asunto heillä ei oikeastaan ole, koska asunto oli niin kallis ja sen lainoja makselivat niin pitkään, että meni varmaan korkoa yhtä paljon kuin itse lyhennyksiä. Heillä ei ole varaa kalliisiin hankintoihin tai harrastuksiin. Asuntokin luultavasti menee katteeksi vanhustenhoitoon, eikä perintöä tule.
Omat vanhemmat ovat saman ikäluokan ihmisiä, myös tavallisia duunareita vaatimattomalla taustalla, ja toinen heistä on lähes aina ollut työtön. He asuvat maalla puolen tunnin matkan päässä eräästä toisesta kaupungista, kauempana pk-seudusta. Heillä on velaton 250 neliön omakotitalo järvimaiseman keskellä. Siitä saa myydessä ehkä juuri sen mitä siitä on maksettu ennen kuin sitä kunnostivat ja parantelivat 20 vuotta, eli ei kaikkea laitettua rahaa takaisin kyllä. Heillä on kuitenkin myös monen sadan tuhannen edestä muuta omaisuutta, mm. pari vähän arvokkaampaa ajoneuvoa, sekä kesämökki.
Näihin tarinoihin ei oikeammin voi sanoa tietämättä mitään. On varmasti myös pääkaupunkiseudulla paljon ihmisiä, joiden varallisuus on huomattavasti kohonnut asuntojen arvon noustua. Mutta tuo toinen puoli on juuri tuo Järvi-Suomen asuntojen tilanne. Minkälaiset ihmiset jatkossa ostaa 20-30 vuotta vanhan 250 neliöisen talon 40km (puolen tunnin ajomatka) etäisyydeltä kaupungista? Lapsiperhekö? Asumiskustannukset, palvelut, koulut, harrastukset, kahden auton tarve, työmatkat yms yleensä aiheuttavat sen, että kysyntä ko. tyyppisille taloille aika heikkoa.
Ja uutinen oli tässä mikä? Sehän on ollut iät ja ajat tiedossa, että homeinen, ahdas betonikuutio pääkaupunkiseudulla on kallis vain ja ainoastaan sijaintinsa vuoksi. Ei noita Helsingin hintoja maksaisi kukaan unissakaan, jos samainen asunto sijaitsisi jossain päin Itä-Suomea.
Monella pääkaupunkiseudun 60- ja 70-luvun homekuutioista on edessään myös remppoja. Parvekkeet pitää uusia, julkisivut uusia, hissit pitää uusia, vesi- ja viemäriputket pitää uusia... monellako riittävät rahat maksaa asunto vielä toiseen kertaan.
Pankit ovat ennustaneet, että tulevaisuudessa vuokra-asuminen lisääntyy merkittävästi. Sen se tekee jo sen vuoksi, että palkat eivät ole pysyneet asuntojen hintakehityksen mukana. Toki niillä, joilla on jo muutenkin suvussa ja perheessä asuntovarallisuutta, on mahdollisuus omistusasumiseen, mutta käytännössä tuo "nollaus" tarkoittaa sitä, että monen kohdalla asuminen vuokralla on jatkossa ainoa mahdollisuus. Eipä tarvitse miettiä sen jälkeen sitäkään, millainen on neljän seinän arvonkehitys.
Kaukaa Hgistä saa asuntoja pilkkahintaan. Hyviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri vertailtiin miehen kanssa vanhempiemme elintasoa, kun molempien vanhemmat ovat nollasta aloittaneita duunareita.
Miehen 60v duunarivanhemmat asuvat pk-seudulla kerrostaloasunnossa ja toinen heistä on sairaseläkkeellä. Mitään muuta kuin asunto heillä ei oikeastaan ole, koska asunto oli niin kallis ja sen lainoja makselivat niin pitkään, että meni varmaan korkoa yhtä paljon kuin itse lyhennyksiä. Heillä ei ole varaa kalliisiin hankintoihin tai harrastuksiin. Asuntokin luultavasti menee katteeksi vanhustenhoitoon, eikä perintöä tule.
Omat vanhemmat ovat saman ikäluokan ihmisiä, myös tavallisia duunareita vaatimattomalla taustalla, ja toinen heistä on lähes aina ollut työtön. He asuvat maalla puolen tunnin matkan päässä eräästä toisesta kaupungista, kauempana pk-seudusta. Heillä on velaton 250 neliön omakotitalo järvimaiseman keskellä. Siitä saa myydessä ehkä juuri sen mitä siitä on maksettu ennen kuin sitä kunnostivat ja parantelivat 20 vuotta, eli ei kaikkea laitettua rahaa takaisin kyllä. Heillä on kuitenkin myös monen sadan tuhannen edestä muuta omaisuutta, mm. pari vähän arvokkaampaa ajoneuvoa, sekä kesämökki.
Kiva tarina, mutta oikeasti niitten kaupungissa olevien asunnon arvo (eli pääosa omaisuudesta) on moninkertaistunut tuossa ajassa, samalla kun maalla on ollut huomattavasti huonompaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri vertailtiin miehen kanssa vanhempiemme elintasoa, kun molempien vanhemmat ovat nollasta aloittaneita duunareita.
Miehen 60v duunarivanhemmat asuvat pk-seudulla kerrostaloasunnossa ja toinen heistä on sairaseläkkeellä. Mitään muuta kuin asunto heillä ei oikeastaan ole, koska asunto oli niin kallis ja sen lainoja makselivat niin pitkään, että meni varmaan korkoa yhtä paljon kuin itse lyhennyksiä. Heillä ei ole varaa kalliisiin hankintoihin tai harrastuksiin. Asuntokin luultavasti menee katteeksi vanhustenhoitoon, eikä perintöä tule.
Omat vanhemmat ovat saman ikäluokan ihmisiä, myös tavallisia duunareita vaatimattomalla taustalla, ja toinen heistä on lähes aina ollut työtön. He asuvat maalla puolen tunnin matkan päässä eräästä toisesta kaupungista, kauempana pk-seudusta. Heillä on velaton 250 neliön omakotitalo järvimaiseman keskellä. Siitä saa myydessä ehkä juuri sen mitä siitä on maksettu ennen kuin sitä kunnostivat ja parantelivat 20 vuotta, eli ei kaikkea laitettua rahaa takaisin kyllä. Heillä on kuitenkin myös monen sadan tuhannen edestä muuta omaisuutta, mm. pari vähän arvokkaampaa ajoneuvoa, sekä kesämökki.
No kumpiko näistä asunnoista sitten on arvokkaampi, tuo pääkaupunkiseudun kerrostalo-osake vai tuo periferiassa oleva asunto? Asuntojen arvonkehityksestä tämä aloitus oli, joten muuta tarinointia on vaikeampi arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haja-asutusalueilla ja maaseudulla kannattaa asua vain, jos pystyy rahoittamaan asumisensa ilman velkaa. On myös oltava tarpeeksi hyväkuntoinen pystyäkseen huolehtimaan itsestään, kun vanhenee. Riskihän realisoituu, kun terveys pettää, vanhenee, tulee ero jne. Jokaisen pitäisi tietyin väliajoin tehtävä stressitesti itselleen asumisestaan ja muusta elämisestään. On ajateltava nokkaansa pidemmälle ja useamman vuoden päähän. Fiksu ihminen ja fiksu perhe ottaa huomioon nämä ja osaa suunnitella elämäänsä. Ihminen, joka ei suunnittele mitään eikä varaudu mihinkään, yllätetään housut kintuissa. Tämä pätee kaikkeen!
Haja-asutusalueilla ja maaseudulla kannattaa asua vain, jos pystyy rahoittamaan asumisensa ilman velkaa. On myös oltava tarpeeksi hyväkuntoinen pystyäkseen huolehtimaan itsestään, kun vanhenee. Riskihän realisoituu, kun terveys pettää, vanhenee, tulee ero jne. Jokaisen pitäisi tietyin väliajoin tehtävä stressitesti itselleen asumisestaan ja muusta elämisestään. On ajateltava nokkaansa pidemmälle ja useamman vuoden päähän. Fiksu ihminen ja fiksu perhe ottaa huomioon nämä ja osaa suunnitella elämäänsä. Ihminen, joka ei suunnittele mitään eikä varaudu mihinkään, yllätetään housut kintuissa. Tämä pätee kaikkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse etsin omakotitaloa 20 km päästä keskisuuresta kaupungista eikä minua kiinnosta paljonko tulevasta kodistani saa rahaa, kun sen myy, kunhan saan asua siinä halvemmalla ja tehdä/harrastaa mitä huvittaa seuraavat 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että muuttoliike enää koskaan kääntyy maaseudulla takaisin. Se on jo mennyttä aikaa. Tyhjilleen jääneet kiinteistöt ovat jo rapistuneet. Maaseutuelinkeinot tulevat vielä muuttumaan ja maanviljely vähenee. Matkailu on ainoa pelastus Lapin elossapysymiselle. Sen ympärillä toimii paljon piemyritystoimintaa ja ruokakaupat pysyvät sen turvin edes pystyssä. Itä-Suomi ja etenkin Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala tyhjenevät. Nuoret lähtevät opiskelemaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Kun vanhusväestöä kuolee, kylätkin tyhjenevät. Tekohengitys ei kannata.
Ei ainakaan omien näköhavaintojeni perusteella. Olen tässä muutaman vuoden pyöräillyt aktiivisesti ja liikun siis pääasiassa taajamien ulkopuolella. Olen ollut suorastaan yllättynyt, kuinka yleistä yhä rakentaminen kaava-alueiden ulkopuolelle on. En toki väitä, että muuttoliike olisi muuttanut suuntaa, mutta yhä edelleen on Suomessa ihmisiä, jotka halauavat rakentaa maaseudun rauhaan. Se on sitten kokonaan toinen juttu, kuinka järkevää on rakentaa haja-asutusalueelle, kun rakentamiskustannukset on käytännössä samat, rakennat sitten maalle tai kaupunkiin, kun taas käytetyn talon saat huomattavasti edullisemmin maalta kuin kaupungista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuupi aika paljon kaupungista. Oma okt on 20km Helsingin keskustasta ja arvo on noussut 15 vuoden aikana 25%. Ja metro ei vielä edes tule ihan tuohon nurkalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että muuttoliike enää koskaan kääntyy maaseudulla takaisin. Se on jo mennyttä aikaa. Tyhjilleen jääneet kiinteistöt ovat jo rapistuneet. Maaseutuelinkeinot tulevat vielä muuttumaan ja maanviljely vähenee. Matkailu on ainoa pelastus Lapin elossapysymiselle. Sen ympärillä toimii paljon piemyritystoimintaa ja ruokakaupat pysyvät sen turvin edes pystyssä. Itä-Suomi ja etenkin Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala tyhjenevät. Nuoret lähtevät opiskelemaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Kun vanhusväestöä kuolee, kylätkin tyhjenevät. Tekohengitys ei kannata.
Ei ainakaan omien näköhavaintojeni perusteella. Olen tässä muutaman vuoden pyöräillyt aktiivisesti ja liikun siis pääasiassa taajamien ulkopuolella. Olen ollut suorastaan yllättynyt, kuinka yleistä yhä rakentaminen kaava-alueiden ulkopuolelle on. En toki väitä, että muuttoliike olisi muuttanut suuntaa, mutta yhä edelleen on Suomessa ihmisiä, jotka halauavat rakentaa maaseudun rauhaan. Se on sitten kokonaan toinen juttu, kuinka järkevää on rakentaa haja-asutusalueelle, kun rakentamiskustannukset on käytännössä samat, rakennat sitten maalle tai kaupunkiin, kun taas käytetyn talon saat huomattavasti edullisemmin maalta kuin kaupungista
Olen lainaamasi. Tosiasia on, että väestö pakkautuu kaupunkeihin. Omat havainnot eivät päde koko Suomeen. Itse liikun aika usein poikki Suomen ja kyllä sen huomaa, miten hiljaista maaseudulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikkakuntien ohi ajellessa katson aina liikekeskustoja. Paljonko siellä on ydinkeskustan tyhjissä ikkunoissa "Liiketila vuokrattavana / myytävänä" - kylttejä. Jotkut paikkakunnat on aika masentavan oloisia. Kun yrittäminen ei jossakin päin enää kannata, kaikki rapistuu pikkuhiljaa ja jäljelle jää vain ne jotka ei pois pääse. Köyhät, työttömät ja sairaat eläkeläiset.
Vierailija kirjoitti:
Juuri vertailtiin miehen kanssa vanhempiemme elintasoa, kun molempien vanhemmat ovat nollasta aloittaneita duunareita.
Miehen 60v duunarivanhemmat asuvat pk-seudulla kerrostaloasunnossa ja toinen heistä on sairaseläkkeellä. Mitään muuta kuin asunto heillä ei oikeastaan ole, koska asunto oli niin kallis ja sen lainoja makselivat niin pitkään, että meni varmaan korkoa yhtä paljon kuin itse lyhennyksiä. Heillä ei ole varaa kalliisiin hankintoihin tai harrastuksiin. Asuntokin luultavasti menee katteeksi vanhustenhoitoon, eikä perintöä tule.
Omat vanhemmat ovat saman ikäluokan ihmisiä, myös tavallisia duunareita vaatimattomalla taustalla, ja toinen heistä on lähes aina ollut työtön. He asuvat maalla puolen tunnin matkan päässä eräästä toisesta kaupungista, kauempana pk-seudusta. Heillä on velaton 250 neliön omakotitalo järvimaiseman keskellä. Siitä saa myydessä ehkä juuri sen mitä siitä on maksettu ennen kuin sitä kunnostivat ja parantelivat 20 vuotta, eli ei kaikkea laitettua rahaa takaisin kyllä. Heillä on kuitenkin myös monen sadan tuhannen edestä muuta omaisuutta, mm. pari vähän arvokkaampaa ajoneuvoa, sekä kesämökki.
Vähän ehkä vaatisi tarkempaa taustoitusta miten ”vaatimaton” tausta on duunariperheellä, joista toinen ollut pääsääntöisesti työtön ja silti on 250 neliön velaton järvenranta asunto, kalliit autot, kesämökki ja useiden satojen tuhansien omaisuus. Onko pelkkä yhden ihmisen palkkatulo taustalla vai sijoitustuotot, perintö yms. Yleisen elämänkokemuksen mukaan pelkkä duunarin palkkatulo tuskin selittää yhtälöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri vertailtiin miehen kanssa vanhempiemme elintasoa, kun molempien vanhemmat ovat nollasta aloittaneita duunareita.
Miehen 60v duunarivanhemmat asuvat pk-seudulla kerrostaloasunnossa ja toinen heistä on sairaseläkkeellä. Mitään muuta kuin asunto heillä ei oikeastaan ole, koska asunto oli niin kallis ja sen lainoja makselivat niin pitkään, että meni varmaan korkoa yhtä paljon kuin itse lyhennyksiä. Heillä ei ole varaa kalliisiin hankintoihin tai harrastuksiin. Asuntokin luultavasti menee katteeksi vanhustenhoitoon, eikä perintöä tule.
Omat vanhemmat ovat saman ikäluokan ihmisiä, myös tavallisia duunareita vaatimattomalla taustalla, ja toinen heistä on lähes aina ollut työtön. He asuvat maalla puolen tunnin matkan päässä eräästä toisesta kaupungista, kauempana pk-seudusta. Heillä on velaton 250 neliön omakotitalo järvimaiseman keskellä. Siitä saa myydessä ehkä juuri sen mitä siitä on maksettu ennen kuin sitä kunnostivat ja parantelivat 20 vuotta, eli ei kaikkea laitettua rahaa takaisin kyllä. Heillä on kuitenkin myös monen sadan tuhannen edestä muuta omaisuutta, mm. pari vähän arvokkaampaa ajoneuvoa, sekä kesämökki.
Vähän ehkä vaatisi tarkempaa taustoitusta miten ”vaatimaton” tausta on duunariperheellä, joista toinen ollut pääsääntöisesti työtön ja silti on 250 neliön velaton järvenranta asunto, kalliit autot, kesämökki ja useiden satojen tuhansien omaisuus. Onko pelkkä yhden ihmisen palkkatulo taustalla vai sijoitustuotot, perintö yms. Yleisen elämänkokemuksen mukaan pelkkä duunarin palkkatulo tuskin selittää yhtälöä.
Eihän Suomessa olisi mitään hätää, jos kaikilla duunareilla, joiden puoliso on koko elämän työttömänä, olisi 250 neliön järvenrantakämppä, kalliit autot, kesämökit ja muutama satatuhatta jemmarahaa. Eri asia toki, montako tälläistä työtön/duunari paria sitten oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ostetaan talo maalta harvemmin ajatellaan sen myymistä 10v sisään. Lisäksi samalla hinnalla saisi kaupunkikeskuksesta kämäisen kaksion kerrostalosta kuin maalta kokonaisen OKT:n tontteineen.
Muuttotappiokunnasta saa kokonaisen kerrostalon. Kohta varmaan kokonaisen kaupunginosan.
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että muuttoliike tulee kääntymään takaisinpäin.
Ei tule tapahtumaan. Kaupungistuminen vain kiihtyy koko ajan kaikkialla maailmassa. Toki on aina tietty joukko poikkeuksia, jotka pitävät ääntä omasta toiminnastaan ja sillä saavat osan ihmisistä (kuten sinut) ajattelemaan, että maallemuutto on luultua suurempaa.
Kaupunkitutkijat ovat jo todenneet, että suurin osa ihmisistä eivät muuta syrjäseuduille, vaikka heillä olisi mahdollisuus etätöihin. Sen sijaan he saattavat kyllä matkustella ahkerasti.
Ihmiset toimivat usein päin vastoin kuin luullaan. Esim. ennen ajateltiin, että kun syrjäseuduille rakennetaan rautatie, tai maanteitä parannetaan, pikkupaikkakuntien ihmiset alkavat käydä töissä kaupungeissa. Yhteyksien parantaminen johtikin tosiasiassa siihen, että muuttovirta kääntyy maalta pois. Eli kun pari kertaa käytiin vähän katselemassa kaupungin ihmeitä (kun oli uudet hyvät tiet sinne mennä), oma pikkupitäjä ei enää kelvannutkaan ja päätettiin lähteä pois kokonaan.
Näinhän se on, aloittaja puhuu asiaa. Ja vaikka kuinka ajattelisi ostavansa loppuelämän kodin, niin ihanko oikeasti haluaa maksaa 200 000€ jostain, jonka arvo on lopulta nollassa? Ja vielä valtavat ylläpitokustannukset jotka juoksee jatkuvasti?
Me pohditaan miehen kanssa muuttoa maalle, mutta meille on itsestäänselvää että se talo vuokrataan. Meillä on kaksi asuntoa kasvukeskuksessa, toisessa asumme itse ja toinen on vuokrattuna. Molempien arvo on noussut ostohetkestä, ja tulee todennäköisesti tasaisesti nousemaan, arvon lasku ainakin on epätodennäköistä.
Kyllä ne eläkepäivät sujuu huolettomammin kun ei tarvitse maksaa kiinteistöveroja ja lämmityskustannuksia talosta, jossa itse ei enää pysty asumaan, mutta josta ei pääse eroon. Moni unelma muuttuu painajaiseksi siinä kohtaa.
[En alapeukuttanut] Kommenttisi ja ap avaus yhdessä saivat vain mieleeni sen, miten ai kuinka minua arveluttaa Helsingin tai ylipäätään asuinalueiden eriarvoisuminen. - jos lähtee Helsingin päärautatieasemalta hakemaan asunoa 10-15 kilomerin päähän on -jos varallisuutta tai ainakin hyvää luottokelpoisuutta ja lainan kantokykyä- niin on monia hyviä ja erinomaisia vaihtoehtoja. Ellei, niin on tarjolla myös paikkoja, joiden kohdalla saattanee harkita, että kannattaisiko jakaa matkaa vielä toiset 10- 15km lisää ja katsastaa, mitä sitten saattaisi saada.