Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No anna sen lapsen kiipeillä ja tippua niin oppii. Ihan tosissani olen. (4 lasta joista yksi oli kiipeilijä)
Mulla kuulosti apn kertoma tutulta. tyttö 1v3kk. olen antanut kiivetä koska en ehdi pysty enkä jaksa kieltää aina. on pudonnut ns joka paikasta mutta nyt kiipeää vain entistä taitavammin. nyt osaa työntää tuoleja pitkkn lattiaa niin että pääsee keittiön pöydälle ja tietokonepöydälle. sisälläolo todella vaikeaa. Mutta kyllä mä vessaan menen, hyvänen aika. miksi lapsi tarvitsisi laittaa pinnikseen vessakäynnin ajaksi? miksei sohvalle saisi kiivetä? joskus putoaa mutta siitä oppii?
Ap, ihan oikeasti nyt ihan ekana hankit kuulosuojaimet ja korvatulpat. Ei kenenkään tarvitse kuunnella sitä huutoa koko aikaa. Ja seuraavaksi hankit lapselle päiväkotipaikan. Teidän tilanne kuulostaa ikävä kyllä hyvin tutulta, meillä myös lapsella loputonta raivoamista, mitään terv. ongelmaa tai vikaa ei löydy. Saa raivareita, huutaa ja vinkuu ihan kaikesta, välillä tunteja. Paljon tihutöissä, sotkee ja rikkoo kun selkänsä kääntää. Roikkuu jalassa ja huutaa, jos ei pääse syliin. Sylissä venkoilee ja haluaa pois..haluaa takaisin, huutaa kun duplo on väärin päin. Ei juuri touhua omiaan. Koko ajan pitää olla menossa tai äksöniä että viihtyy (= ei huuda tai ole tihutöissä) tarhassa viihtyy kun on paljon lapsia ja ohjelmaa. Kaikki ihme jeesustelijat ja besserwisserit tiedoksi että näitäkin lapsia on ja näitä on vaikka mitään suurempaa ei olisikaan tehnyt väärin! Kiitos paljon vinkeistä tyyliin että anna sille joku muovipurkki tai kattila, sitten se kiltisti istuu lattialla ja leikkii sillä. No arvatkaa mitä, ei toimi. Ja jos sitä huutoa on kuunnellut vuosia niin hulluksi meinaa tulla, en yhtään ihmettele että ap:n mies asuu töissä ja ap itse on jo (anteeksi!) vähän sekaisin melusta ja väsymyksestä ettei kaikki toiminta onnistu niinkuin ehkä ideaaleinta olisi.
Ja vielä.. Kaikilla ei ole niitä tukiverkkoja, mummeja ja kummeja naapurissa! Ihan oikeasti!
Miksi lapsen pitää olla syöttötuolissa tai pinnasängyssä kun lämmität lounasta tai vaihdat lakanoita? Eikö voi olla vaan lattialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ikinä lasta köyttänyt suihkujeni tai vessakäyntien ajaksi. Eikö ole mitään mielenkiintoista tekemistä mitä tekisi sillä aikaa kun käyt vessassa? Minusta kuulostaa hyvin oudolta että äiti ei voi käydä edes vessassa kun on kotona tuon ikäisen kanssa. Miksi et ota mukaan vessaan lasta leikkimään siihen lattialle, miksi pitäisi olla syöttötuolissa? Vähän kuulostaa nyt provolta.
Mikä aloittajan kertomuksessa pisti silmääni ja tuntui hieman poikkeavalta, oli itkujen kesto. Kahden tunnin itku putkeen noin pieneltä on aika iso ponnistus, ei se sitä huvikseen vedä. Omat lapseni (4 lasta, jo aikuisia) vetivät pitempiä raivareita vasta pari-kolmevuotiaina, eikä niitäkään läheskään joka päivä, vaan tyytyivät lyhyempiin.
Puolitoistavuotiaanakin kyllä raivokohtauksia oli, mutta huomattavasti lyhyempiä kuin 2 tuntia. Sen ikäinen ei yleensä jaksa keskittyä tuntikausia omaan raivoonsa. Huomio on helppo kiinnittää johonkin muuhun tai tulee väsy.
Onko suvussa asperger-ihmisiä? Heille on ominaista jumittuminen johonkin tilanteeseen.
Toisaalta, jos puistossa viihtyy hyvin, voisiko kotona lapsi pitkästyä kotona yhden ihmisen seurassa liikaa? Toiminnantarve ja olosuhteet ei kohtaa? Eli lapsiystävällisiä sisustusratkaisuja ja toimintaa. Esimerkiksi en yleensä kieltänyt lasta menemästä yläkerran portaisiin tai hankalahkoon maastoon ulkona, vaan menin selän taakse varmistamaan, että ei putoa tai kaadu tai satuta itseään. Eli tuon ikäisen kanssa oleminen on sellaista, että sitä pitää vahtia koko ajan ja mahdollistaa sille asioita. Ei voi ottaa juurikaan omaa aikaa, kun on tuollainen taapero samassa huoneessa. (Toki nuorella ystävälläni on parivuotias lapsi, joka leikkii itsekseen kuin enkeli, saattaa tutkia jotain kenkää puoli tuntia.)Temperamenttikin vaikuttaa. Millaisia itse olette temperamentiltanne, onko miehesi lyhytjännitteinen, helposti kimmastuva?
Tapaako lapsesi muita lapsia koskaan, esim.avoimessa päiväkodissa tsm. Hän saattaisi kaivata lapsiseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Varmaan pitää vaan tinkiä asunnon viihtyvyydestä ja ulkonäöstä esimerkiksi blokkaamalla vaaranpaikkoja raskailla huonekaluilla, joita lapsi ei saa siirrettyä. Jos teillä on taulu-tv, sen voi kiinnittää seinään. Ystävällä on vilkas lapsi ja heillä on kaikki keittiön laatikotkin "lukittu" erilaisilla keppiviritelmillä ja reittejä blokattu huonekaluilla. Eihän se nyt hetkeen kivalta näytä ja varmasti ärsyttää, mutta ainakin estää isoimmat tuhot.
Niin ja lisään vielä, että osta peltorit, jotta kestät lapsen itkua paremmin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan itke hätäänsä vaan raivoa ja turhautumista, joten ei ole minusta niin vaarallista, jos yrität lisätä omaa jaksamista minimoimalla ääntä.
Kukaan ei ole raivokas ja turhautunut ilman mitään syytä. Se lapsen raivo ja turhautuminen kumpuaa hänen hädästään. Hän epätoivoisesti avun tarpeessa ilmaisee sitä hätäänsä aivan täysillä sillä raivolla ja turhautumisella ja silti häntä ei auteta. Aivan sairasta sadismia sanoa siinä vaiheessa että "älä kuuntele hänen itkuaan, opettele olemaan kuulematta sitä, ei siitä tarvitse välittää". Onko sinulla joskus diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Varmaan pitää vaan tinkiä asunnon viihtyvyydestä ja ulkonäöstä esimerkiksi blokkaamalla vaaranpaikkoja raskailla huonekaluilla, joita lapsi ei saa siirrettyä. Jos teillä on taulu-tv, sen voi kiinnittää seinään. Ystävällä on vilkas lapsi ja heillä on kaikki keittiön laatikotkin "lukittu" erilaisilla keppiviritelmillä ja reittejä blokattu huonekaluilla. Eihän se nyt hetkeen kivalta näytä ja varmasti ärsyttää, mutta ainakin estää isoimmat tuhot.
Niin ja lisään vielä, että osta peltorit, jotta kestät lapsen itkua paremmin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan itke hätäänsä vaan raivoa ja turhautumista, joten ei ole minusta niin vaarallista, jos yrität lisätä omaa jaksamista minimoimalla ääntä.
Kukaan ei ole raivokas ja turhautunut ilman mitään syytä. Se lapsen raivo ja turhautuminen kumpuaa hänen hädästään. Hän epätoivoisesti avun tarpeessa ilmaisee sitä hätäänsä aivan täysillä sillä raivolla ja turhautumisella ja silti häntä ei auteta. Aivan sairasta sadismia sanoa siinä vaiheessa että "älä kuuntele hänen itkuaan, opettele olemaan kuulematta sitä, ei siitä tarvitse välittää". Onko sinulla joskus diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö tms?
Tuota... oletko koskaan kuullut uhmaiästä? Ei siinä uhmaitkussa nyt epätoivoisesta avun tarpeesta ja akuutista hädästä sentään ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Varmaan pitää vaan tinkiä asunnon viihtyvyydestä ja ulkonäöstä esimerkiksi blokkaamalla vaaranpaikkoja raskailla huonekaluilla, joita lapsi ei saa siirrettyä. Jos teillä on taulu-tv, sen voi kiinnittää seinään. Ystävällä on vilkas lapsi ja heillä on kaikki keittiön laatikotkin "lukittu" erilaisilla keppiviritelmillä ja reittejä blokattu huonekaluilla. Eihän se nyt hetkeen kivalta näytä ja varmasti ärsyttää, mutta ainakin estää isoimmat tuhot.
Niin ja lisään vielä, että osta peltorit, jotta kestät lapsen itkua paremmin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan itke hätäänsä vaan raivoa ja turhautumista, joten ei ole minusta niin vaarallista, jos yrität lisätä omaa jaksamista minimoimalla ääntä.
Kukaan ei ole raivokas ja turhautunut ilman mitään syytä. Se lapsen raivo ja turhautuminen kumpuaa hänen hädästään. Hän epätoivoisesti avun tarpeessa ilmaisee sitä hätäänsä aivan täysillä sillä raivolla ja turhautumisella ja silti häntä ei auteta. Aivan sairasta sadismia sanoa siinä vaiheessa että "älä kuuntele hänen itkuaan, opettele olemaan kuulematta sitä, ei siitä tarvitse välittää". Onko sinulla joskus diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö tms?
Kokeile itse pari-kolme vuotta kuunnella sitä päivittäistä huutamista ja raivoamista ja tule sitten kommentoimaan! Jos lapsi on synnäriltä lähtien itkuinen ja temperamenttinen ( ensin, koliikit, refluxit, sitten hampaat, nuhat, liikkumisen harjoittelun turhautumiset, sitten sitä, sitten tätä, sitten vääränvärinen muki, sitten annat väärin omenaa, sitten alkava uhmaikä...) kaikki tutkittu, ihan normaalisti hoidettu ja kasvatettu niin ei varmaan mitään älytöntä hätää pitäis olla. Raivariin ei vaadita mitään järkevää syytä, ja huuto kestää ja vaihtuu toiseen kiukkuun ja aiheeseen. Ja kyllä se huuto kuuluu peltorien läpi oikein hyvin mutta ihan pikkuisen vähemmän viiltää korvia, helpompi saada lapsi puettua ja pakattua tavarat että päästään ulos ja menoihin jossa kiukuttelu yleensä unohtuu. T. Yksi kuulosuojaimien käyttäjä
Olenko minä ainoa, kenen mielestä on aivan kammottava ehdotus hankkia Peltorit ja vain jättää lapsi parkumaan itsekseen? Kuulostaa minusta ihmisrääkkäykseltä :(
Ja ymmärrän kyllä, että se pitkäkestoisen kiukkuitkun kuuntelu on myös itseään kohtaan ihmisrääkkäystä, mutta kyseessä on kuitenkin pieni puhetaidoton oma rakas taapero?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa, kenen mielestä on aivan kammottava ehdotus hankkia Peltorit ja vain jättää lapsi parkumaan itsekseen? Kuulostaa minusta ihmisrääkkäykseltä :(
Ja ymmärrän kyllä, että se pitkäkestoisen kiukkuitkun kuuntelu on myös itseään kohtaan ihmisrääkkäystä, mutta kyseessä on kuitenkin pieni puhetaidoton oma rakas taapero?!?!
Et ole todellakaan ainoa. Surettaa tää pieni 1v lapsi :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa, kenen mielestä on aivan kammottava ehdotus hankkia Peltorit ja vain jättää lapsi parkumaan itsekseen? Kuulostaa minusta ihmisrääkkäykseltä :(
Ja ymmärrän kyllä, että se pitkäkestoisen kiukkuitkun kuuntelu on myös itseään kohtaan ihmisrääkkäystä, mutta kyseessä on kuitenkin pieni puhetaidoton oma rakas taapero?!?!
Et ole todellakaan ainoa. Surettaa tää pieni 1v lapsi :(
Ei ap mitään peltoreita tai korvatulppia ole sanonut käyttävänsä eikä hän jätä lasta parkumaan itsekseen vaan hän nimenomaan sanoo että lohduttaa lasta aina kun tämä itkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tässä ketjussa heitti ilmoille sen autisminkirjon häiriön kysymyksenä, siihen Asperger myös kuuluu. Se aiheuttaa empatiakyvyttömyyttä, ja myös puutteellista kykyä lukea lapsen tunnetiloja ja vastata näihin tunnetason tarpeisiin. Ja täysin ilman sarvia ja hampaita sanon tämän. Toivon vaan, että aloittajan perhe saisi apua, ja että mieskin osallistuisi perheensä arkeen ja lapsensa elämään enemmän.
Kuulostaa kyllä vähän avuttomalta touhulta. Ette pääse puistoon, koska lapsi itkee.
Laita lapsi pinnasänkyyn, valmistele itsesi ja sen jälkeen pue huutava lapsi ja vie puistoon. Ääni ei ketään tapa. Sano lapselle, että huuda vain, mutta puistoon mennään. Ja samoin esimerkiksi huuda vain, mutta äiti käy nyt vessassa.
Kun lapsi huomaa, että et muuta suunnitelmiasi huutoitkun vuoksi, se huutaminen vähenee.
Anna lapsen tutkia maailmaa. Laita syöttötuoliin valjaat, laita keittiön yhteen kaappiin kippokaappi jonka lapsi saa levittää sillä aikaa kun lämmität ruokaa, kerää vessaan joku kori, jossa on muutamia leluja, joita lapsi saa tutkia vain vessassa. Siirrä kaikki vaaralliset kiipeilykohteet pois, esim keittiön tuolit vaatehuoneeseen, vuoraa sohvan edusta peitoilla yms. Telkkari ylös seinälle tai sit kokonaan pois vähäksi aikaa, kunnes kiipeilyvaihe helpottaa.
Kun olette lähdössä ulos niin laita ensin lapsi valmiiksi, ota sitten rattaat eteiseen ja laita lapsi siihen istumaan ja valjaat kiinni. Anna kirja ja kerro, että äiti pukee vielä. Näin sulla on 5min aikaa lähtöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Minut on näköjään tässä ketjussa jo leimattu joksikin hulluksi tai mielenterveysongelmaiseksi ja muutamassa kommentissa lapsikin sellaiseksi, josta tulee hullu koska joutuu minun lapsi olemaan. Mietin viitsinkö enää edes vastata tähän ketjuun mitään, koska minusta on hullu täällä tehty. Kuitenkin oli tullut myös muutamia ystävällisiä vastauksia, joissa oli hyviä neuvoja niin päätin että niiden vuoksi vastaan. Kiitoksia niistä asiallisesti kommentoineille.
Kirjoitin varmaan eilen vähän sekavasti osan viesteistäni, koska olin niin loppu siitä neljän tunnin raivoitkusta että purin vain tänne väsymystäni ja itkin. Totta on että olen jonkun burnoutin partaalla. Mies pakeni töihin tekemään pitkää päivää ja kuukausia sitten. Ainoat vapaahetket lapsen hoidosta minulla on kun otan tänne rahalla jonkun hoitajan lapselle. Mutta lapsi tosiaan itkee aina koko sen hoitoajan hoitajan sylissä, ja sen hoitoajan jälkeen on loppupäivän itkuinen ja haluaa olla vain sylissä. Lapsi oli yhdessä suunniteltu ja ennen raskautta puhuttiin monta kertaa miten yhdessä hoidetaan ja selvitään vaikka suku asuu kaukana. Mies on oikeasti niin stressaantunut että ehkä on paras että hän on siellä töissä eikä kotona stressikimppuna, koska ei hänestä sellaisena mitään apua ole, haittaa vain koska lapsi ja minä aistitaan se kamala stressi hänessä. Hän on uudessa työpaikassa eli edes lomaa ei ollut ehtinyt kertyä.
Olen kuin yksinhuoltaja, jolla käy siivooja ja jolla on rahaa tilata sitä valmispizzaa. Ei varmaan kenelläkään voimakastahtoisen lapsen oikeallakaan yksinhuoltajalla helppoa ole ja se lapsen raivoitku on oikeasti väsyneenä todella ahdistavaa eikä sitä pääse koskaan pakoon paitsi palkkaamalla pariksi tunniksi hoitaja. Mies ymmärtää burnouttini mutta oman stressinsä vuoksi ei jaksa siitä välittää ja siitä olen vihainen miehelle. Hän yrittää hoitaa asiaa tekemällä vielä enemmän töitä maksaakseen minulle niitä lastenhoitajia, vaikka olen sanonut että hänen pitää itse hoitaa eikä olla aina töissä. Mutta koska pakenee töihin niin tätä se sitten on. En usko, että oikeaksi yksinhuoltajaksi ryhtyminen helpottaisi, koska silloin ei olisi rahaa siivoojiin eikä valmiisiin ruokiin.
Vessan lattiakaivon teippaaminen ei varmaan tilannettani ratkaise, koska se teippi pitää kuitenkin avata pari kertaa päivässä kun itse käyn suihkussa, mies käy suihkussa tai lapsi käy pesulla. En muutenkaan usko että tuollaiset pikkukikat nyt auttaa. Minun tarvisi varmaan saada vähän lepoa itse, jotta vain jaksaisin niitä itkuja paremmin.
Ap
Eihän sitä lattiakaivoa tarvitse umpeen teipata, reunat vain jesarilla, ettei lapsi saa kantta irroitettua. Siitä pelkän ritilän räpeltämisestä ei ole lapselle mitään haittaa, hän taatusti koskettelee ja maistelee pahempiakin bakteeripesiä. Ja jos lapsi alkaa repiä niitä teippejä, niin anna repiä. Lapsi saa hienomotorista harjoitusta ja sinä ehdit tehdä tarpeesi, ennen kuin lapsi on päässyt käsiksi lattiakaivoon.
Kuka oikeasti jaksaa teipata jesarilla lattiakaivon kolme kertaa päivässä ja irroittaa ne jesarit kolme kertaa päivässä?!
Ja ap:n ongelma ei nyt ole jesari eikä lattiakaivo, eiköhän ap tarvi nyt ihan muuta apua ja muita neuvoja kuin jeesusteippi.
Luki ihan selkeästi: "Eihän sitä lattiakaivoa tarvitse umpeen teipata, reunat vain jesarilla, ettei lapsi saa kantta irroitettua."
Tässä lattiakaivojutussa näkee parhaiten missä ongelma on. AP on hysteerinen ja aloitekyvytön eikä tahdo ottaa neuvoja vastaan. Normivessassa/kylpyhuoneessa ei ole mitään millä lapsi saisi vahinkoa aikaiseksi, joten yksinkertaisinta on ottaa se mukula mukaansa kun menee pissalle tai hammaspesulle tai suihkuun ja antaa sen leikkiä vaikka vessaharjalla sen aikaa. Ei, se ei kuole muutamaan bakteeriin.
Mutta ei, ap yrittää pakottaa lapsen joko pinnasänkyyn (=tehdään sängystä rangaistuspaikka, hyviä unia vaan sinnekin) tai syöttötuoliin (=näin kätevästi rangaistuspaikka tuli siitäkin, ei ihme että syöttämisen ajaksikaan siihen ei tahdo mennä). Lapselle näes se, että pakotetaan johonkin häkkiin vaan odottamaan on rangaistus. Ei ihme, että tulee huutoa. Lapsen näkökulmasta äiti rankaisee sitä toistuvasti ilman mitään syytä, pakottaa jonnekin vain olemaan ja häipyy itse paikalta. Eli hylkää.
Hiukan voisi yrittää ajatella miltä se maailma tuntuu lapsen näkökulmasta.
Ihmisen on muuten ihan mahdollista pissata ja pestä hampaansa lapsi käsivarrella. Äitini on kertonut että minulla oli vuoden ikäisenä niin paha eroahdistusvaihe että minua oli pakko pitää sylissä ihan koko ajan. Äiti sitten piti tosiaan vessassakin. Ei ilmeisesti kokenut sitä minään ongelmana ja vanhempi veljenikin tuli ruokittua jne.
Huh. Nyt kyllä avasit silmäni näkemään kuinka kamalaa tuo meno on.
Siis, jotkut lapset äiti hylkää kerran elämässä, niistä lapsista tulee sitten orpoja, he saattavat kantaa hylkäämisen tuottamaa kipua sisällään koko ikänsä.
Mutta tuo ap hylkää lapsensa monta kertaa joka päivä. Varmasti uskomattoman kivuliasta lapselle. Miten lapsi uskaltaa tuollaisen jälkeen enää edes rakastaa äitiään? Parempi olisi lapselle olla orpo kuin että paikalla on "äiti" joka hylkää-välittää-hylkää-välittää-hylkää...
Jos on olemassa sellainen asia kuin "lapsen tunteiden kiduttaminen" niin tuo on sitä kyllä jo pahimmasta päästä.
Kamalaa lapselle. Mutta en syytä äitiä koska hän vaikuttaa olevan burnoutissa eikä enää ole toimintakykyinen. Hän tarvitsisi apua. Sairaslomaa. Mutta miten lapsen hoitamisesta voi saada sairaslomaa?
Vierailija kirjoitti:
Joku tässä ketjussa heitti ilmoille sen autisminkirjon häiriön kysymyksenä, siihen Asperger myös kuuluu. Se aiheuttaa empatiakyvyttömyyttä, ja myös puutteellista kykyä lukea lapsen tunnetiloja ja vastata näihin tunnetason tarpeisiin. Ja täysin ilman sarvia ja hampaita sanon tämän. Toivon vaan, että aloittajan perhe saisi apua, ja että mieskin osallistuisi perheensä arkeen ja lapsensa elämään enemmän.
Nykyään ollaan kovin vikkeliä diagnostisoimaan ihmisiä johonkin kategoriaan. Minä en. Mutta silti jäin miettimään, onko ongelma ’lapsessa vai aikuisissa’
Ap, kerroit, että mies vielä enemmän haluaa että koti on siisti. Ajattelitteko, että ”tuohon sisustetaan lapsen sänky ja sen alle pikku laatikko leluille, ja siinä vieressä hän leikkii matkoilla lelujensa kanssa kauniisti eikä aiheuta kaaosta” - unohda tuo ajautua ja salli sotku sekä se, että ’sisustaminen’ täytyy unohtaa ja tehdä koti lapselle helpoksi ja sallivaksi (mitä edes teette televisiolla? Ehdittekö kumpikaan edes katsomaan sitä? Kuka niitä kirjoja siinä kirjahyllyssä ehtii lukemaan? - varastoon vaan!)
Ap, kerroit, että viikonloppuna kun mies voi vahtia lasta että pääset suihkuun, pääsette paremmin ulos. Ajatteletko, että sinun pitää olla valokuvauskelpoinen joka kerta kun menet ovesta ulos? Tiedoksesi: siihen on ihan syynsä miksi moni kotona oleva äiti pukeutuu legginseihin ja t-paitaan, pyöräyttää hiukset ponnarille ja ei käytä meikkiä.
Ap, ajatteletko, että sillä on jotain väliä mitä lapsella on siellä puistossa/kotona päällä? Varsinkin näin kesällä - eihän lasta tarvitse pukea! Olettehan että hänellä on nyt jotkut vaatteet päällä niin ovi auki ja ulos - ihan konkreettisesti. Kengät, pitkähihainen ja päähine mukaan, kengät ulko-ovella jalkoihin ja menoksi!
Ap, ajatteletko, että lasta kuuluu ulkoiluttaa leikkipuistossa? Ihan riittää, että annat hänen kiipeillä ensimmäiseksi vastaan tulevilla kivillä ja tutkia heti oven ulkopuolelta avautuvaa ihmeellistä maailmaa.
Ap, ajatteletko, että lapsen kuuluu aina saada ’lämmin ja monipuolinen ateria’? Ei tarvitse. Varsinkin jos hän syö aika vähän, voit ihan mainiosti antaa yhdellä ruoalla suoraan jääkaapista valmiiksi paistettua kanafilettä, toisella kertaa vaikkapa sormiruokailuna siitä vierestä valmiiksi keitettyjä täysjyvämakaroneja, välipalaksi käsiin sopivan palan kurkkua/omenaa jota jyystää pienillä hampaillaan jne.
Ap, ajatteletko, että on jotenkin tärkeää, että mies saa tulla siistiin kotiin ja hänelle on illallinen valmiina? Ei ole. Minusta On hienoa, että mies on hommannut teille siivoojan. Se käy varmaan 2viikon välein? Me kaikki kuitenkin tiedämme, että jo seuraavana päivänä pintasotku on taas samanlainen. Anna olla ja anna miehen nähdä se! Lapsi yrittää leikkiä kanssasi kun hän levittää ne tavarat ja sinä siivoat - leiki, anna lapselle aikaa! Yritä arvata mitä hän yrittää kommunikoida!
Ap, onko sinulla sellainen olo, että erakoidut ystävistäsi ja aivosolusi surkastuvat? 1v4kk voi jo mainiosti viedä hoitoon ja itse palata töihin/opiskella loppuun ! Älä tunne siitä huonoa omaatuntoa!
Ap, mieti nyt oikein tarkkaan voisiko kysymys olla tästä ja voisiko omaa vaatimustasoa elämästä muuttamalla saada helpotusta myös lapsen elämään?
PS. Jokainen lapsi on täydellinen kunnes me aikuiset, tärvelemme hänet !
Menkää taaperoitten uintiin. Vesi rauhoittaa.
Liikkumaanhan tuo lapsi on luotu.
En muista noista uhmaikäkausista.
Meillä huijattiin lapsi tekemään asioita...auttamisen ja uteliaisuuden avulla.
Jaa a.
Mites se vanhan ajan syöttötuoli, jossa lapsilla on alhaalla oma pöytä ja tuoli?
Vessaan meidän lapset on aina tulleet mukana.
Aika pieni tuo teidän kovatahto on, mutta kyllä varmaan sinä olet se joka päättää. Toivottavasti.
Joo, miehen kanssa ei kannata jättää, jos mies sitä pyytää.
Onko käynyt joku kaveri kylässä? Miten menee leikki toisen kanssa?
Teille varmaan se ulkoilu ja pihaleikit on parhaat. Menkää jo aamusta puistoon. Siellä on muitakin. Etsi joku kiva paikka, missä saa mennä ja kiivetä.
Opeta puuhun kiipeämisen myötä se alastulo myös. Se on paljon vaikeampi. Opeta, että aina ainakin yksi käsi pitää kiinni. Älä turhaan nosta pois. Tue.
Ota pallo ja palloja mukaan joka kerta. Sen kanssa on kivaa.
Sinulla tulee olemaan liikkuva lapsenkaitsenta.
Tsemppiä ja voimia.
Rutiinit kuulemma auttavat. Aikuisen selkeys helpottaa kovapäistä lasta. Äiti sanoo milloin mennään ja pitää sen.
No ei siinä kyllä ollut kiihtymystäkään, lähinnä pisteliäisyyttä. Mukavaa kesäpäivää sinulle ja perheellesi!