Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Jotku lapset ihan oikeasti huutaa vaan vaikkei olisi mitään hätää, ei fyysistä tai tunnetason hätää. Oma lapsi huusi taukoamatta tuohon ikään saakka. Ei huuton auttanut sylittely, rauhoittelu, lempeä puhe, harhautus, ei mikään. Ei silloin ole kyse siitä, että lapsen läheisyyden tarvetta ole tyydytetty, jos lapsi on synnäriltä asti huutanut kaikki valveillaoloaikansa sylissäkin! Omalla lapsella jopa motorinen kehitys viivästyi huutonsa takia ja käytin fysioterapiassakin. Tosin fysioterapiastakaan ei ollut hyötyä, koska huusi sielläkin ja terapeutti nosti kädet pystyyn. Melko hankalaa, jos lapsi ei harjoitteita halua tehdä ja huutaa vaan raivokkaasti. No jossain vaiheessa sitten oppi jotenkin konttaamaan. Huuto kyllä jatkui siitäkin huolimatta. Konttasi ja huusi. Fyysistä vikaa ei löytynyt koskaan. 1v4kk ikäisenä väsyin ja laitoin lapsen päiväkotiin huutamaan. Siellä oppi sitten ryhmäpaineen alla kävelemään ja sanomaan sanoja, jolloin huutokin hieman väheni. Nyt 3v. Ja edelleen on temperamenttinen ja välillä saa ihan sekopäisiä raivareita edelleen ja vieläkään ei sylittely/rauhottelu niihin auta. Mun vinkki on, että ap laittaa lapsen päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu-huutelijoille tiedoksi, että ensimmäinen tukimuoto, mitä sossu tulee ehdottamaan/tarjoamaan tuollaisessa tilanteessa on juurikin päivähoito. Tunnetusti sossu ei myöskään katso hyvällä heidän palveluistaan kieltäytymistä. Mutta ei hätää, koska ap voi itsekin hakea lapselle hoitopaikkaa ilman sossun sekaantumista asiaan. Itseasiassa kaikki sossun tarjoamat tukipalvelut, paitsi huostaanotto, ovat kaikille saatavilla ilman heidän asiakkuuttaankin.
Vierailija kirjoitti:
Lasu-huutelijoille tiedoksi, että ensimmäinen tukimuoto, mitä sossu tulee ehdottamaan/tarjoamaan tuollaisessa tilanteessa on juurikin päivähoito. Tunnetusti sossu ei myöskään katso hyvällä heidän palveluistaan kieltäytymistä. Mutta ei hätää, koska ap voi itsekin hakea lapselle hoitopaikkaa ilman sossun sekaantumista asiaan. Itseasiassa kaikki sossun tarjoamat tukipalvelut, paitsi huostaanotto, ovat kaikille saatavilla ilman heidän asiakkuuttaankin.
Jos lapsi saa syliä, huomiota, hänen kanssaan ulkoillaan, lauletaan, leikitään, hän saa normaalia ruokaa ja hänen unista huolehditaan (eikä kotona ole väkivaltaa tai päihteitä), niin ei lastensuojelu puutu asiaan. He toteavat, että perheessä on kaikki ok. Ei lapsen itkuisuus tai äidin väsymys johda lastensuojeluasiakkuuteen, ellei äiti itse sitä pyydä. Ap:n lapsen tilanteessa on kaikki nuo asiat ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Minut on näköjään tässä ketjussa jo leimattu joksikin hulluksi tai mielenterveysongelmaiseksi ja muutamassa kommentissa lapsikin sellaiseksi, josta tulee hullu koska joutuu minun lapsi olemaan. Mietin viitsinkö enää edes vastata tähän ketjuun mitään, koska minusta on hullu täällä tehty. Kuitenkin oli tullut myös muutamia ystävällisiä vastauksia, joissa oli hyviä neuvoja niin päätin että niiden vuoksi vastaan. Kiitoksia niistä asiallisesti kommentoineille.
Kirjoitin varmaan eilen vähän sekavasti osan viesteistäni, koska olin niin loppu siitä neljän tunnin raivoitkusta että purin vain tänne väsymystäni ja itkin. Totta on että olen jonkun burnoutin partaalla. Mies pakeni töihin tekemään pitkää päivää ja kuukausia sitten. Ainoat vapaahetket lapsen hoidosta minulla on kun otan tänne rahalla jonkun hoitajan lapselle. Mutta lapsi tosiaan itkee aina koko sen hoitoajan hoitajan sylissä, ja sen hoitoajan jälkeen on loppupäivän itkuinen ja haluaa olla vain sylissä. Lapsi oli yhdessä suunniteltu ja ennen raskautta puhuttiin monta kertaa miten yhdessä hoidetaan ja selvitään vaikka suku asuu kaukana. Mies on oikeasti niin stressaantunut että ehkä on paras että hän on siellä töissä eikä kotona stressikimppuna, koska ei hänestä sellaisena mitään apua ole, haittaa vain koska lapsi ja minä aistitaan se kamala stressi hänessä. Hän on uudessa työpaikassa eli edes lomaa ei ollut ehtinyt kertyä.
Olen kuin yksinhuoltaja, jolla käy siivooja ja jolla on rahaa tilata sitä valmispizzaa. Ei varmaan kenelläkään voimakastahtoisen lapsen oikeallakaan yksinhuoltajalla helppoa ole ja se lapsen raivoitku on oikeasti väsyneenä todella ahdistavaa eikä sitä pääse koskaan pakoon paitsi palkkaamalla pariksi tunniksi hoitaja. Mies ymmärtää burnouttini mutta oman stressinsä vuoksi ei jaksa siitä välittää ja siitä olen vihainen miehelle. Hän yrittää hoitaa asiaa tekemällä vielä enemmän töitä maksaakseen minulle niitä lastenhoitajia, vaikka olen sanonut että hänen pitää itse hoitaa eikä olla aina töissä. Mutta koska pakenee töihin niin tätä se sitten on. En usko, että oikeaksi yksinhuoltajaksi ryhtyminen helpottaisi, koska silloin ei olisi rahaa siivoojiin eikä valmiisiin ruokiin.
Vessan lattiakaivon teippaaminen ei varmaan tilannettani ratkaise, koska se teippi pitää kuitenkin avata pari kertaa päivässä kun itse käyn suihkussa, mies käy suihkussa tai lapsi käy pesulla. En muutenkaan usko että tuollaiset pikkukikat nyt auttaa. Minun tarvisi varmaan saada vähän lepoa itse, jotta vain jaksaisin niitä itkuja paremmin.
Ap
Eihän sitä lattiakaivoa tarvitse umpeen teipata, reunat vain jesarilla, ettei lapsi saa kantta irroitettua. Siitä pelkän ritilän räpeltämisestä ei ole lapselle mitään haittaa, hän taatusti koskettelee ja maistelee pahempiakin bakteeripesiä. Ja jos lapsi alkaa repiä niitä teippejä, niin anna repiä. Lapsi saa hienomotorista harjoitusta ja sinä ehdit tehdä tarpeesi, ennen kuin lapsi on päässyt käsiksi lattiakaivoon.
Kuka oikeasti jaksaa teipata jesarilla lattiakaivon kolme kertaa päivässä ja irroittaa ne jesarit kolme kertaa päivässä?!
Ja ap:n ongelma ei nyt ole jesari eikä lattiakaivo, eiköhän ap tarvi nyt ihan muuta apua ja muita neuvoja kuin jeesusteippi.
Luki ihan selkeästi: "Eihän sitä lattiakaivoa tarvitse umpeen teipata, reunat vain jesarilla, ettei lapsi saa kantta irroitettua."
Tässä lattiakaivojutussa näkee parhaiten missä ongelma on. AP on hysteerinen ja aloitekyvytön eikä tahdo ottaa neuvoja vastaan. Normivessassa/kylpyhuoneessa ei ole mitään millä lapsi saisi vahinkoa aikaiseksi, joten yksinkertaisinta on ottaa se mukula mukaansa kun menee pissalle tai hammaspesulle tai suihkuun ja antaa sen leikkiä vaikka vessaharjalla sen aikaa. Ei, se ei kuole muutamaan bakteeriin.
Mutta ei, ap yrittää pakottaa lapsen joko pinnasänkyyn (=tehdään sängystä rangaistuspaikka, hyviä unia vaan sinnekin) tai syöttötuoliin (=näin kätevästi rangaistuspaikka tuli siitäkin, ei ihme että syöttämisen ajaksikaan siihen ei tahdo mennä). Lapselle näes se, että pakotetaan johonkin häkkiin vaan odottamaan on rangaistus. Ei ihme, että tulee huutoa. Lapsen näkökulmasta äiti rankaisee sitä toistuvasti ilman mitään syytä, pakottaa jonnekin vain olemaan ja häipyy itse paikalta. Eli hylkää.
Hiukan voisi yrittää ajatella miltä se maailma tuntuu lapsen näkökulmasta.
Ihmisen on muuten ihan mahdollista pissata ja pestä hampaansa lapsi käsivarrella. Äitini on kertonut että minulla oli vuoden ikäisenä niin paha eroahdistusvaihe että minua oli pakko pitää sylissä ihan koko ajan. Äiti sitten piti tosiaan vessassakin. Ei ilmeisesti kokenut sitä minään ongelmana ja vanhempi veljenikin tuli ruokittua jne.
Huh. Nyt kyllä avasit silmäni näkemään kuinka kamalaa tuo meno on.
Siis, jotkut lapset äiti hylkää kerran elämässä, niistä lapsista tulee sitten orpoja, he saattavat kantaa hylkäämisen tuottamaa kipua sisällään koko ikänsä.
Mutta tuo ap hylkää lapsensa monta kertaa joka päivä. Varmasti uskomattoman kivuliasta lapselle. Miten lapsi uskaltaa tuollaisen jälkeen enää edes rakastaa äitiään? Parempi olisi lapselle olla orpo kuin että paikalla on "äiti" joka hylkää-välittää-hylkää-välittää-hylkää...
Jos on olemassa sellainen asia kuin "lapsen tunteiden kiduttaminen" niin tuo on sitä kyllä jo pahimmasta päästä.
Kamalaa lapselle. Mutta en syytä äitiä koska hän vaikuttaa olevan burnoutissa eikä enää ole toimintakykyinen. Hän tarvitsisi apua. Sairaslomaa. Mutta miten lapsen hoitamisesta voi saada sairaslomaa?
Nyt jotain rajaa noihin juttuihin. Jokainen äiti (jokainen!) on välillä laittanut lapsensa sitteriin, syöttötuoliin, leikkikehään tai pinnasänkyyn muutamaksi minuutiksi sitä varten, että saa vaikka leikeltyä porkkanat keittoon tai käytyä itse pissalla ja lapsi pysyy hetken turvassa siinä syöttötuolissa tai pinnasängyssä eli poissa "pahanteosta" kuten kirjahyllyyn kiipeämisestä. Ei se ole mitään tunteiden kiduttamista tai hylkäämistä. Se on lapsen turvallisuudesta huolehtimista tilanteissa, joissa on pakko itse muutama minuutti tehdä jotain muuta täyttä keskittymistä vaativaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu neuvolassa, voit saada perhetyön apua, kannattaa todellakin hankia apua ajoissa, jos tilanne käy omille voimille. Lohdutukseksi voin sanoa että tuo on uhmaikä ja menee aikanaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasu-huutelijoille tiedoksi, että ensimmäinen tukimuoto, mitä sossu tulee ehdottamaan/tarjoamaan tuollaisessa tilanteessa on juurikin päivähoito. Tunnetusti sossu ei myöskään katso hyvällä heidän palveluistaan kieltäytymistä. Mutta ei hätää, koska ap voi itsekin hakea lapselle hoitopaikkaa ilman sossun sekaantumista asiaan. Itseasiassa kaikki sossun tarjoamat tukipalvelut, paitsi huostaanotto, ovat kaikille saatavilla ilman heidän asiakkuuttaankin.
Jos lapsi saa syliä, huomiota, hänen kanssaan ulkoillaan, lauletaan, leikitään, hän saa normaalia ruokaa ja hänen unista huolehditaan (eikä kotona ole väkivaltaa tai päihteitä), niin ei lastensuojelu puutu asiaan. He toteavat, että perheessä on kaikki ok. Ei lapsen itkuisuus tai äidin väsymys johda lastensuojeluasiakkuuteen, ellei äiti itse sitä pyydä. Ap:n lapsen tilanteessa on kaikki nuo asiat ok.
Näkökulma olikin tarjottu heille, jotka käskivät ap:n hakea apunsa lastensuojelusta. Lastensuojelun sossut tulevat ehdottamaan päiväkotia ihan 100% varmuudella palvelutarpeen arvioinnissa, jos äiti on väsynyt ja on ongelmia jaksamisen kanssa, kun lapsi huutaa vaan ja edellämainitut asiat on ookoo. Lisäksi saattavat tarjota perhetyötä iltoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä perhetyön hyödyllisyydestakin voi olla montaa mieltä. Jos äiti on ihan oikeasti tehnyt kaikkensa ja käyttänyt kaikki maailman mahdolliset kikat loppuun saamatta lasta rauhoittumaan ja hiljenemään, niin ei se perhetyöntekijä pysty siinä mitään muuta tehdä kuin todeta asia, että kylläpä huutaakin. Nehän ei myöskään auta missään kotitöissä yms. mistä olisi oikeasti hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Varmaan pitää vaan tinkiä asunnon viihtyvyydestä ja ulkonäöstä esimerkiksi blokkaamalla vaaranpaikkoja raskailla huonekaluilla, joita lapsi ei saa siirrettyä. Jos teillä on taulu-tv, sen voi kiinnittää seinään. Ystävällä on vilkas lapsi ja heillä on kaikki keittiön laatikotkin "lukittu" erilaisilla keppiviritelmillä ja reittejä blokattu huonekaluilla. Eihän se nyt hetkeen kivalta näytä ja varmasti ärsyttää, mutta ainakin estää isoimmat tuhot.
Niin ja lisään vielä, että osta peltorit, jotta kestät lapsen itkua paremmin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan itke hätäänsä vaan raivoa ja turhautumista, joten ei ole minusta niin vaarallista, jos yrität lisätä omaa jaksamista minimoimalla ääntä.
Kukaan ei ole raivokas ja turhautunut ilman mitään syytä. Se lapsen raivo ja turhautuminen kumpuaa hänen hädästään. Hän epätoivoisesti avun tarpeessa ilmaisee sitä hätäänsä aivan täysillä sillä raivolla ja turhautumisella ja silti häntä ei auteta. Aivan sairasta sadismia sanoa siinä vaiheessa että "älä kuuntele hänen itkuaan, opettele olemaan kuulematta sitä, ei siitä tarvitse välittää". Onko sinulla joskus diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö tms?
Ei ole diagnosoitu, kiitos kysymästä. Onko sinusta asiallista vihjailla, että olen mieleltäni viallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa, kenen mielestä on aivan kammottava ehdotus hankkia Peltorit ja vain jättää lapsi parkumaan itsekseen? Kuulostaa minusta ihmisrääkkäykseltä :(
Ja ymmärrän kyllä, että se pitkäkestoisen kiukkuitkun kuuntelu on myös itseään kohtaan ihmisrääkkäystä, mutta kyseessä on kuitenkin pieni puhetaidoton oma rakas taapero?!?!
Kuka täällä on sanonut missään peltorit-kommentissa, että lapsi pitäisi jättää yksin huutamaan? Ole hyvä, ja etsi minulle tästä keskustelusta sellainen kohta, kun tuollaista väität. Kyllä sitä lasta voi hoitaa ne peltorit päässä, se vaan vaimentaa sen äänen siedettävälle tasolle, että pystyy toimimaan jätkevästi.
Tuo on raskas ja ohimenevä vaihe. Se missä on vain oltava aikuinen ja venyytettävä pinnaa, vaikka pää tuntuisi räjähtävän. Sanoita lapselle tekemistä ja tunteita, anna lapsen tutkia ja oppia kantapään kautta. Lapsen kasvu on kasvunpaikka myös aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa, kenen mielestä on aivan kammottava ehdotus hankkia Peltorit ja vain jättää lapsi parkumaan itsekseen? Kuulostaa minusta ihmisrääkkäykseltä :(
Ja ymmärrän kyllä, että se pitkäkestoisen kiukkuitkun kuuntelu on myös itseään kohtaan ihmisrääkkäystä, mutta kyseessä on kuitenkin pieni puhetaidoton oma rakas taapero?!?!
Kuka täällä on sanonut missään peltorit-kommentissa, että lapsi pitäisi jättää yksin huutamaan? Ole hyvä, ja etsi minulle tästä keskustelusta sellainen kohta, kun tuollaista väität. Kyllä sitä lasta voi hoitaa ne peltorit päässä, se vaan vaimentaa sen äänen siedettävälle tasolle, että pystyy toimimaan jätkevästi.
Toisaalta ei pitäisi varmaan ihmetellä näitä tulkintoja, kun tuntee palstan luetunymmärtämisen tason.
Vierailija kirjoitti:
Jotku lapset ihan oikeasti huutaa vaan vaikkei olisi mitään hätää, ei fyysistä tai tunnetason hätää. Oma lapsi huusi taukoamatta tuohon ikään saakka. Ei huuton auttanut sylittely, rauhoittelu, lempeä puhe, harhautus, ei mikään. Ei silloin ole kyse siitä, että lapsen läheisyyden tarvetta ole tyydytetty, jos lapsi on synnäriltä asti huutanut kaikki valveillaoloaikansa sylissäkin! Omalla lapsella jopa motorinen kehitys viivästyi huutonsa takia ja käytin fysioterapiassakin. Tosin fysioterapiastakaan ei ollut hyötyä, koska huusi sielläkin ja terapeutti nosti kädet pystyyn. Melko hankalaa, jos lapsi ei harjoitteita halua tehdä ja huutaa vaan raivokkaasti. No jossain vaiheessa sitten oppi jotenkin konttaamaan. Huuto kyllä jatkui siitäkin huolimatta. Konttasi ja huusi. Fyysistä vikaa ei löytynyt koskaan. 1v4kk ikäisenä väsyin ja laitoin lapsen päiväkotiin huutamaan. Siellä oppi sitten ryhmäpaineen alla kävelemään ja sanomaan sanoja, jolloin huutokin hieman väheni. Nyt 3v. Ja edelleen on temperamenttinen ja välillä saa ihan sekopäisiä raivareita edelleen ja vieläkään ei sylittely/rauhottelu niihin auta. Mun vinkki on, että ap laittaa lapsen päiväkotiin.
Naurattaa, mun lapsi on ihan samanlainen, osasit hyvin sanoiksi pukea mitä se on. Nyt oma 1v 3kk ja pikkasen helpottanut pahimmista ajoista. Päiväkotiin on myös tämä pian menossa, kunhan paikka vapautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Varmaan pitää vaan tinkiä asunnon viihtyvyydestä ja ulkonäöstä esimerkiksi blokkaamalla vaaranpaikkoja raskailla huonekaluilla, joita lapsi ei saa siirrettyä. Jos teillä on taulu-tv, sen voi kiinnittää seinään. Ystävällä on vilkas lapsi ja heillä on kaikki keittiön laatikotkin "lukittu" erilaisilla keppiviritelmillä ja reittejä blokattu huonekaluilla. Eihän se nyt hetkeen kivalta näytä ja varmasti ärsyttää, mutta ainakin estää isoimmat tuhot.
Niin ja lisään vielä, että osta peltorit, jotta kestät lapsen itkua paremmin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan itke hätäänsä vaan raivoa ja turhautumista, joten ei ole minusta niin vaarallista, jos yrität lisätä omaa jaksamista minimoimalla ääntä.
Kukaan ei ole raivokas ja turhautunut ilman mitään syytä. Se lapsen raivo ja turhautuminen kumpuaa hänen hädästään. Hän epätoivoisesti avun tarpeessa ilmaisee sitä hätäänsä aivan täysillä sillä raivolla ja turhautumisella ja silti häntä ei auteta. Aivan sairasta sadismia sanoa siinä vaiheessa että "älä kuuntele hänen itkuaan, opettele olemaan kuulematta sitä, ei siitä tarvitse välittää". Onko sinulla joskus diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö tms?
Ei ole diagnosoitu, kiitos kysymästä. Onko sinusta asiallista vihjailla, että olen mieleltäni viallinen?
Niin ja osoitatko minulle vielä tuosta kommentistani kohdan, jossa olen sanonut noin niinkuin lainausmerkeissä väität. Vai onko lainausmerkkien konsepti sinulle jotenkin tuntematon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
1-vuotias siis määrää teillä? Kai sä nyt aikuisena hyvänen aika sen verran pystyt et saat sen ikäisen puettua? Anna rääkyä, ette te siihen kuole.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on raskas ja ohimenevä vaihe. Se missä on vain oltava aikuinen ja venyytettävä pinnaa, vaikka pää tuntuisi räjähtävän. Sanoita lapselle tekemistä ja tunteita, anna lapsen tutkia ja oppia kantapään kautta. Lapsen kasvu on kasvunpaikka myös aikuiselle.
"Sanoita lapselle tekemistä ja tunteita" Näkyy ettet yhtään ymmärtänyt mikä se ongelma on! Kun penska huutaa koko ajan kuin palosireeni, niin ei se etkä sinä itse kuule puhetta ja sanoituksia, et edes omia ajatuksiasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
1-vuotias siis määrää teillä? Kai sä nyt aikuisena hyvänen aika sen verran pystyt et saat sen ikäisen puettua? Anna rääkyä, ette te siihen kuole.
Huvittava ketju.
Puolet sanoo että anna rääkyä. Puolet sanoo että jos antaa rääkyä niin se on lapsen henkistä kidutusta ja melkein lasun paikka.
Sitäpaitsi ap on sanonut, että hän saa lapsen ihan hyvin puettua. Ongelma on oma suihkussa käynti kun on yksin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on raskas ja ohimenevä vaihe. Se missä on vain oltava aikuinen ja venyytettävä pinnaa, vaikka pää tuntuisi räjähtävän. Sanoita lapselle tekemistä ja tunteita, anna lapsen tutkia ja oppia kantapään kautta. Lapsen kasvu on kasvunpaikka myös aikuiselle.
"Sanoita lapselle tekemistä ja tunteita" Näkyy ettet yhtään ymmärtänyt mikä se ongelma on! Kun penska huutaa koko ajan kuin palosireeni, niin ei se etkä sinä itse kuule puhetta ja sanoituksia, et edes omia ajatuksiasi!
Itse asiassa viiden lapsen äitinä ja kasvatusalalla olevana ihmisenä olen hyvinkin ymmärtänyt tilanteen. Tuon ikäinen lapsi huutaa useimmiten koska ei osaa puhua ja rauhoittuu kun aikuinen löytää sanat. Huuto jatkuu niin kauan kun aikuinen ei osaa tarjota näitä sanoja. Ja kyllä - se on vaikeaa ja vie aikaa, mutta hyvin tehokasta kun onnistuu tässä.
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Tuleva vasemmistolainen