Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada tällainen riita ratkaistua? (asiaa kummiudesta)
Olen kaksivuotiaan pienen pojan kummi. Lapsen äiti on ollut vuosia hyvä ystäväni, ja siksi pyysi minua kummiksi lapselleen. Olen itse lapseton, vela, enkä ole kovin lapsirakas ihminen edes, mutta koska ystäväni niin minua pyysi ja tuntee tämän velataustani kuitenkin hyvin, niin suostuin kummiksi. Kolme kuukautta sitten kuitenkin ystäväni katkaissi välinsä minuun. Poisti kaikista someistaan minut ystävälistalta ja esti minut niissä, joten en pysty lähettämään hänelle enää viestejä niiden kautta. Tekstareihini hän ei ole vastannut. Hänen mies, lapsen isä, ei ole minulle kovin tuttu. Pyysin kaksi kuukautta sitten yhtä yhteistä ystäväämme sanomaan tälle kummipoikani äidille, että laittaisi minulle viestiä, mutta vieläkään ei ole mitään kuulunut ja olen yhä estettynä kaikissa someissa.
Ilmeisesti syy on se, että en ole ollut sellainen kummi kuin ystäväni halusi. Olen kyllä ostanut kummilahjat ja synttärilahjat ja laittanut nimipäiväkortin ym. muistamiset, mutta en osaa olla luontevasti kenenkään pienen lapsen kanssa (en ole koskaan osannut) ja jotenkin vierastan kaikkien lasten seuraa, joten en ole hoitanut tätä kummilastani koskaan. Heillä kylässä ollessa olen kyllä lapsen kanssa yrittänyt vähän leikkiä sen minkä osaan, mutta ymmärrän, että ei se paljoa ole. Nyt en enää sitten vain pysty tekemään mitään, kun minut on estetty ja minuun on katkaistu välit. Luulen, että syy on tuo kuvaamani, mutta se ystäväni ei koskaan minulle mitään syytä sanonut, kunhan esti vain eräänä päivänä 3 kk sitten sen jälkeen kun pyysi että voisinko hoitaa lasta ja kieltäydyin. Miten tällainen "riita" ratkaistaan? Kaduttaa koko kummiksi suostuminen. Ilman sitä oltaisiin varmasti vielä hyviä ystäviä.
Kommentit (108)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä vaatimuksia ihmisillä on kummeille! Meidän tytön kummi on samanlainen kuin sinä AP, ja ymmärrän häntä täysin koska en itsekään pidä lapsista tai osaa olla niiden kanssa - toki omani poislukien. Minä en odota häneltä edes lahjojakaan, mutta synttäreinä hän haluaa lasta muistaa ja olemme siitä iloisia. Hoitoon en ole tuputtamassa, mutta minusta on ihanaa kun kummi käy meillä usein kylässä (värityskirjojen värittely yhdessä on heidän juttu) ja tulee joskus mukaamme eläintarhaan tms.
Ihan outoa suuttua siitä ettei kummi olekaan automaattinen hoitaja!
Ehkä hän ei ollutkaan hyvä ystävä sulle. Musta sä kuulostat ihan hyvältä tyypiltä, oot ollut rehellinen alusta asti, ja kuitenkin ees vähän yrittänyt olla kummi. Tolla äidillä on ihan hörhöodotukset kummiudesta, on itsekäs ja haluaa sut ilmaishoitajaksi. Hyväksikäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Osa syyttää vanhempia siitä, että haluavat kummeilta vain lahjoja. Sitten kun vanhemmat mieluummin haluaisivat, että kummi oppisi tuntemaan kummilapsensa ja olisi muutenkin hänen elämässään läsnä niin sitäkään ei saa odottaa. Itse olin todella pettynyt, kun oaa huolella valituista kummeista ei välitäkään nähdä lastamme ikinä. Lahjat kyllä tulee, mutta niitä on jotenkin surullista saada/antaa lapselle tällaisessa tilanteessa. "Tämä on nyt siltä (näkymättömältä) Tiina-kummilta. Hän toivottaa sinulle hyvää syntymäpäivää." :( Ja joo, on koetettu pyytää ihan kylässä poikkeamaan tai käyty itse kylässä lapsen kanssa, mutta kyllästyttiin täysin yksipuoliseen yhteydenpitoon.
No ei sitä voikaan odottaa. Toivoa toki voi, mutta täytyy muistaa että sun lapsi ei automaattisesti muutu kenellekään tärkeäksi vain siksi että olette kummiksi pyytäneet. Myös aikuisten väliset ihmissuhteet muuttuvat toisinaan ajan myötä, joskus ystävät saattavat erkaantua pikkuhiljaa vuosien mittaan ja aika väkinäistä se kummisuhteen pakkoylläpito silloin on. Eikö parempi muutenkin olisi että ne läheiset ihmissuhteet lapsen elämässä syntyisivät luonnollisesti, eli niin että ne aikuiset jotka hänestä välittävät ja haluavat olla hänen elämässään läsnä, ovat sitä ihan vapaaehtoisesti eikä jonkun teennäisen kummirituaalin vuoksi.
Mä olen sitä mieltä, että jos joku kaveri ei halua olla missään tekemisissä, niin ihan sama, ei omaa seuraa tarvitse tuputtaa.
Se on ap:n naiskaverin ja kummilapsen oma tappio, koska voihan hyvinkin olla, että ap haluaisi lapsen ollessa vanhempi, esim 10+ ikäinen, käydä lapsen kanssa esim. Päiväretkellä museoissa, Lintsillä, kylpylässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vallankäyttöä tuolta "kaverilta". Haluaa että anot anteeksiantoa ja suostut hänen lepyttyään niihin jatkuviin hoitojuttuihin.
Miettisin tosi tarkkaan kannattaako enää olla tekemisissä vaikka hän muuten vaankin leppyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt kaikkesi ja enemmän. Vanhempien vika, tyhmästi käyttäytyvät.
No totuus on, että en ole tehnyt kovin paljon kummina. En osaa olla lasten kanssa, joten en ole juurikaan ollut tämän kummilapseni kanssa. Totuus on myös, että en halua hoitaa ketään lasta, en kummipoikaani enkä ketään muutakaan. Ap
Olet tehnyt ihan riittävästi. Ei tuon enempää tarvitse tehdäkään. Jos jollakin on suuremmat vaatimukset, niin hän on pimeä päästään. Ihmeen moni sekoaa lapsen myötä. Niin on selvästikin käynyt myös sinun ystävällesi.
Ihan samaan tyyliin on omassa suvussani ja kaveriporukassa hoidettu kummin velvollisuudet, eikä kenellekään ole tullut mieleenkään katkaista välejä kummeihin. Ystäväsi on täysi tollo, jos on kuvitellut, että kummin tehtävä on toimia lapsenhoitoautomaattina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen että kummin ei kuulu olla lapsenlikkana eikä lahjojen ostelupakkoa, se että muuten läsnä kummilapsen elämässä sen sijaan toivottavaa
Jos ap teillä yhteisiä kavereita olisiko mahdollista joku porukkanäkeminen jossa sattumalta näkisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä ihmeitä jotkut odottavat kummeilta. Ap on mielestäni ollut oikein hyvä kummi.
Omien lasteni kummit ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Ei näy eikä kuulu, vaikka kutsuttu on käymään ja yritetty pitää yhteyttä. Lastenhoitajaksi ei ole kummeja koskaan ajateltu eikä pyydetty kuitenkaan.
Meillä kävi vähän vastaavasti. Kummitytön äiti pyysi kummeiksi yllättäen, ja sitten heti kummiuden jälkeen lopetti seuraamiset ja tykkäämiset somessa.
On muistettu kummityttöämme ylitsevuotavin anteliain lahjoin, ja muulla tavalla esim. kutsumalla kylään.
Mutta emme muista toki enää anteliaasti äitinsä huonon käytöksen takia. Muistamme jollakin tavalla. Samoin emme kutsu heitä enää kylään.
Pidämme tätä äitinsä käytöstä sekopäänä/ mielenterveysongelmana, tai sitten on super kateellinen meille. Emme ole tehneet hänelle yhtään mitään.
Ap, älä syytä itseäsi toisen päänsisäisistä ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on niin erilaisia odotuksineen siitä mitä kummius on..
Minulla on kaksi kummilasta, toinen asuu lähes naapurissa ja toinen kauempana. En ole ikinä "hoitanut" tätä lähes naapurissa asuvaa eikä hänen vanhempansa ole sitä ikinä pyytäneet tai odottaneet. Heille on ollut tärkeää että käyn kylässä ja he käyvät meillä, käyn kummilapsen koulun juhlissa ja harrastuksissa katsomassa jne - siis sellaista todella matalan kynnyksen osallistumista ja läsnäoloa lapsen elämässä. Kauempana asuvaa taas olen hoitanut pienenä useita kertoja, välillä lapsi tuotiin meille ja välillä menin sinne. Tämä loppui kun selvisi että lapsella onkin vaikea allergia ja meillä on eläimiä mutta sen jälkeen on muistettu kyllä vanhempien toimesta voivotella sitä miten vähän aikaa vietän lapsen kanssa. He muistavat aina myös ennen merkkipäivää tai joulua lähettää listan josta saan valita mitä ostan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt kaikkesi ja enemmän. Vanhempien vika, tyhmästi käyttäytyvät.
No totuus on, että en ole tehnyt kovin paljon kummina. En osaa olla lasten kanssa, joten en ole juurikaan ollut tämän kummilapseni kanssa. Totuus on myös, että en halua hoitaa ketään lasta, en kummipoikaani enkä ketään muutakaan. Ap
Äläpä nyt soimaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun kummius on käynyt tarpeettomaksi, jos vanhemmat ovat eronneet kirkosta.
Ja sama ystävyyden kanssa.
Sinuna unohtaisin koko jutun. Ystäväsi käytös kuullostaa itsekkäältä ja lapselliselta.
Unohda tuollainen naurettava pelle! Kummius ei ole suurimmalle osalle yhtään sen kummempi juttu kuin että jonkun on pakko olla jos kirkollisesti kastetaan. Mä oon sanonutkin mun lasten kummeille että en odota heiltä muuta kuin että ilmaantuvat paikalle ristiäisiin ja rippijuhliin. Kaikki muu on täysin heidän itsensä päätettävissä, lahjat ja yhteydenpito. Todellakaan en heiltä mitään lastenvahti palvelua odota!
Olen kahden lapsen kummi, tosin enemmän sen kautta että miestäni on pyydetty kummiksi ja samalla sitten minua. Meillä on jako toiminut niin, että mies on se kuka on kummilasten kanssa leikkinyt, käynyt huvipuistossa jne. Mä hoidan sen lahjapuolen, eli muistan ja hankin lahjat, selvittelen vaatteiden koot jne. En oikein osaa olla lasten kanssa ja nyt kun kummipoika on isompi, en osaa edes kovin luontevasti jutella mitään. Mutta ilmeisesti tämä on toimiva juttu, ainakin kummipojan äiti kertoo että mieheni vierailuja odotetaan ja toisaalta minä kuulemma annan parhaat lahjat (viimeksi vein yhden merkkihupparin ja sen kanssa on menty koko kesä).
Et ole Ap tehnyt mitään väärää, ystäväsi käyttäytyy törkeästi. Koita unohtaa koko ”ystävä” ja keskity muihin ihmissuhteisiin. Ja muista että jos tämä ystäväsi joskus haluaa keskustella asiasta, niin hänen kuuluu pyytää sinulta anteeksi, eikä toisinpäin. Minulla on omia lapsia joilla on kummeja, ja olen itse kummi muutamalle lapselle, eikä tuollainen käytös ole mitenkään hyväksyttävää.
Kummin tarkoitus ei ole olla ilmainen lapsenvahti silloin kun vanhemmille sattuu sopimaan.
Tyhmä äiti, jos sellaista luuli.
Anna mennä menojaan, ehkä parempi kaikille näin.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Alue: Aihe vapaa
Nämä kummijutut on kyllä täysi rasite ja muinaisjäänne jo. Kummiuden ei todellakaan tarvitse olla mitään muuta kuin muodollisuus nykypäivänä. Jos kummivanhempi itse haluaa olla aktiivisemmin läsnä lapsen elämässä niin se on vain ylimääräistä bonusta, mutta mikään velvollisuus se ei ole.
Minusta sinun ei kannata tehdä asialle tässä vaiheessa yhtään mitään. Jos vielä joskus välejä yritätte korjata niin aloitteen on tultava ystävän päästä ja silloinkin parempi alkaa anteeksipyynnöllä. (Ex-)ystäväsi ei voisi enää selkeämmin näyttää, että ei halua sinun kuuluvan hänen elämäänsä, joten mitäpä sitä nöyristelemään ja matelemaan. Ja toisaalta, ystävälläsi on myös täysi oikeus katkaista välit keneen haluaa, vaikka syyt olisivat kuinka typeriä tahansa.
Ikävä juttu todellakin, mutta jos yhtään lohduttaa niin tuskin tuo niin kummoinen ystävä oli kuin olit kuvitellut, jos kerran tuollaisen tempun on valmis tekemään kun ei päässyt mielensä mukaan sinusta hyötymään.