Miten saada tällainen riita ratkaistua? (asiaa kummiudesta)

Vierailija kirjoitti:

Ap. Teit kaksinkertaisen virheen. Ystävän velvollisuus on hoitaa edes kerran ystävän lasta jos tilanne todella vaatii. Olit ystävä, et auttanut

. Kummikin voi kertaluontoisesti hoitaa kummilastaan jos tilanne on sellainen, mutta ehkä ei joka kuu. Et hoitanut.

Ihan oikein että hän dumppasi tuollaisen " ystävän" .riippuen toki mikä se syy oli että tarvitsi hoitajaa, ja mikä se sinun syy oli ettet voinut.

Hohhoijaa. Vmp.

Minä olen odottanut lesteni kummeilta sen pakollisen ristiäisissä olon ja yhden kummin olen hälyttänyt konfirmaatioihin. Hyvin on toiminut. Kukaan ei ole muuta odottanut, enkä ole lapsia odottamaan kummeilta lahjoja tai muuta. Samoi olen toiminut omien kummilasten kanssa. Silti pidetään yhteyttä mutta kummiutta ei edes mainita.

Kummius on alun perin kristillinen tehtävä mutta muuttanut paljon muotoaan, siinä ei mielestäni ole mitään pahaa, kulttuuri ja tavat muuttuvat. Me pyysimme lapsillemme kummit sen perusteella, että halusimme osoittaa näiden ihmisten olevan meille tärkeitä ja toivovamme heidän olevan läheisiä aikuisia lastemme elämässä. Tämän kerroimme heille, kun heitä kummeiksi pyysimme. Olemme iloisia, että lapsemme ovat kummeille tärkeitä ja että kummit haluavat viettää lastemme kanssa aikaa.

Meidän turvaverkkomme on melko ohut. Isovanhempia on kaksi, joista toinen asuu 200 km päässä. Sisaruksia ei ole kuin miehellä yksi sisko, joka asuu ulkomailla. Olen monessa paikassa kertonut olevani huolissani, keneen turvautua, jos jaksamisemme on koetuksella. Esim. neuvolassa on kehotettu pyytämään apua "naapureilta, kummeilta, kavereilta jne". Ketjua lukiessani sain kuvan, että kovin moni suhtautuu avun pyyntöihin kielteisesti eikä itsekään halua "vaivata" pyynnöillään muita, vaikkapa kummeja. En oleta kenenkään olevan ilmainen lastenhoitoautomaatti, mutta keneen voin turvautua, jos vaikka mieheni joutuu sairaalaan? Hyvinkin voisin kuvitella pyytäväni kummeja apuun, koska vaihtoehtoja ei juuri ole.

Ap:n tapauksessa pidän toki outona, että ystävä ilmeisesti katkaisi välit. Voisin itsekin kyllä kuvitella olevani tosi surullinen, jos läheinen ihmiseni ei haluaisi auttaa. Kaikilla ei ole osallistuvia isovanhempia ja monilla on hyvin harvassa ihmiset, keneltä pyytää apua. Miksi avunpyytämiseen kannustetaan, jos se on niin tuomittavaa?

Minäkin mietin juuri kummeja tulevalle lapsellemme (kolmas).

Käytännössä en odota mitään kummilta niin ei tarvitse pettyä mutta silti kirkollisjäänteenä sellaiset on valittava. Enempi ahdistaa siis tämä pakko valita.

Aiemmilla lapsillani kummeina on sellaiset henkilöt, joiden kanssa olemme arkisestikin tekemisissä. Sisaruksiani ja ystäviä. Eikä niitäkään nykyarjessa muine kiireineen nyt niin paljoa ole. Sukulaisten kanssa näemme kerran vuoteen tai sukujuhlissa, joten tuntuu oudolta valita/pyytää edes sieltä, Miksi ihmeessä, en tunne heitä sen tarkemmin eikä minulla ole tarvetta tunteakaan, ei ole mitään riitoja, ihan asialliset ja hauskat välit, mutta välimatkaa paljon.

Näinpä valintaan ja pyyntö kohdistuu aika paljon kaveripiiriin, sellaisiin joiden kanssa olen läheisimpi ja tiedän millaisia he ovat ja he tietävät millainen olen, jotta odotukset kummiudesta ja ystävyydestä voivat kohdata. En voisi ajatellakaan sellaista ihmistä joka ulostaisi minut elämästään tuosta vain ymmärtämättäni blokaten kanavista. Kyllä pitkäaikaisia ystäviään jo sen verran tuntee. Myös niitä joiden kanssa on parempi nähdä ilman lapsia koska he stressaantuvat melusta ja lasten käytöksestä (vaikkeivät tekisikään tyhmyyksiä jne). Luonnollisempaa se on myös lapselle että kummia eli esim ystävääni voi nähdä useammin ihan muissa merkeissä porukassa puuhaillen esim myös hänen lasten kanssa kuin että kummiudesta ja kummin tapaamisesta tehtäisiin numero että nyt vietetään kummiaikaa. Eikä kummi tai ystävä ole sen enempää hoito/lahja-automaatti jollei hän itse halua, mieluummin yritän viimeiseen asti hoitaa itse vuorotellen asiat ettei hoitajaa tarvita tai ostaa palveluna. Tai kysyä ainoastaan ihan erikoistilanteessa: ystäväni on hoitanut lastani kerran viiden vuoden aikana reilu tunnin kun poikkesin lääkärissä enkä voinut ottaa sinne lasta mukaan. Ja hänelle se sopi ja onnistui hyvin. Mieluummin näemme porukalla niin lapset leikkivät paljon keskenään ja me voimme samalla vahtia ristiin ja vaihtaa kuulumisia. Tämä on ideaaliratkaisu, niin ei tarvitse myöskään tuntea syyllisyyttä siitä että jonkun täysin eri elämäntilanteessa olevan (esim lapsettoman) ihmisen täytyisi pinnistellä ollakseen kummi ja järjestää aikaa tapaamisellamme kun se ei kuitenkaan luonnollisesti tähänkään asti ole tapahtunut tai niinä tapaamisia mieluummin näen itsekin häntä ilman lasta ystävänä, tuttuna kuin roikotan lapsen mukana sen takia että hän on lapseni kummi (jos ei ole muutoin lapsista tai lapsistani kiinnostunut että nimenomaan haluaa olla heidän kanssaan vaikkei hänellä itsellään lapsia olekaan).

Ongelma on se että harvaa jaksaa kiinnostaa muiden lapset.

Kerran ollut kummi ja enää en siihen ryhdy.

Koko kummi pakon saisi poistaa eli kummi saisi olla mutta pakko on niin huono juttu.

Katsoin että jos teini liittyy aikuisena kirkkoon niin hän tarvii 2 kummia.

Todella naurettavaa.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta vaikuttaa omituiselta, jos tuollaisesta syystä pannaan välit poikki kummin kanssa. Olisiko hän ylitulkinnut käytöstäsi ja luullut, että suhtaudut lapseen jotenkin negatiivisesti.

Älä syytä itseäsi asiasta.

Mun lapsen kummitäti on kans paras kaverini.

Ei ostanut alle 4-vuotiaana mitään lahjoja, kun ei se niitä kumminkaan muista eikä tiedä, keneltä ovat.

Ei koskaan vienyt lasta minnekään eikä pyytänyt yksin kylään eikä varsinkaan yökylään. Kerran pyysin ottamaan 7-vuotiaana koulun vanhempainillan ajaksi. Oli siellä 2 tuntia sitten. Eivät olleet erityisemmin olleet lapsen kanssa vaan tehneet sitä, mitä muutenkin olisivat tehneet.

Huom tämäkin kummi on lapseton ja lapsettomaksi myös jäi.

Tää hänen kummilapsensa on jo 20-v.

Ymmärrän kyllä. Kun ei oo yhtään pikkulapsiin tottunut, ei osaa sujuvasti. Lisäksi pieni katkeruus, kun ei itse saanut lapsia.