Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada tällainen riita ratkaistua? (asiaa kummiudesta)
Olen kaksivuotiaan pienen pojan kummi. Lapsen äiti on ollut vuosia hyvä ystäväni, ja siksi pyysi minua kummiksi lapselleen. Olen itse lapseton, vela, enkä ole kovin lapsirakas ihminen edes, mutta koska ystäväni niin minua pyysi ja tuntee tämän velataustani kuitenkin hyvin, niin suostuin kummiksi. Kolme kuukautta sitten kuitenkin ystäväni katkaissi välinsä minuun. Poisti kaikista someistaan minut ystävälistalta ja esti minut niissä, joten en pysty lähettämään hänelle enää viestejä niiden kautta. Tekstareihini hän ei ole vastannut. Hänen mies, lapsen isä, ei ole minulle kovin tuttu. Pyysin kaksi kuukautta sitten yhtä yhteistä ystäväämme sanomaan tälle kummipoikani äidille, että laittaisi minulle viestiä, mutta vieläkään ei ole mitään kuulunut ja olen yhä estettynä kaikissa someissa.
Ilmeisesti syy on se, että en ole ollut sellainen kummi kuin ystäväni halusi. Olen kyllä ostanut kummilahjat ja synttärilahjat ja laittanut nimipäiväkortin ym. muistamiset, mutta en osaa olla luontevasti kenenkään pienen lapsen kanssa (en ole koskaan osannut) ja jotenkin vierastan kaikkien lasten seuraa, joten en ole hoitanut tätä kummilastani koskaan. Heillä kylässä ollessa olen kyllä lapsen kanssa yrittänyt vähän leikkiä sen minkä osaan, mutta ymmärrän, että ei se paljoa ole. Nyt en enää sitten vain pysty tekemään mitään, kun minut on estetty ja minuun on katkaistu välit. Luulen, että syy on tuo kuvaamani, mutta se ystäväni ei koskaan minulle mitään syytä sanonut, kunhan esti vain eräänä päivänä 3 kk sitten sen jälkeen kun pyysi että voisinko hoitaa lasta ja kieltäydyin. Miten tällainen "riita" ratkaistaan? Kaduttaa koko kummiksi suostuminen. Ilman sitä oltaisiin varmasti vielä hyviä ystäviä.
Kommentit (108)
Minusta on jotenkin lapsellista ja ymmärtämätöntä lähteä siitä oletuksesta että jokin titteli ”kummi” velvoittaa toisen muodostamaan side siihen kummilapseen. Kiintymys lapseen joko syntyy tai ei synny, eikä kukaan voi velvollisuudentunnosta välittää kenestäkään. Pienet lapset ovat muutenkin sellaisia että ei heidän kanssaan pysty varsinaisesti tutustumaan, sillä heidän kohdallaan toteutuu vastavuoroisuus ja vuorovaikutus ainoastaan todella tuttujen ihmisten kanssa. Kiintymys vaatii säännöllistä yhdessäoloa, puhutaan useista tunneista viikossa. Jos lasta näkee harvemmin, niin se on sellaista väkinäistä pakkoleikkiä. Ei keneltäkään (vanhempien lisäksi) voi odottaa sellaista panostusta mitä suhde pienen lapsen kanssa vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kummit ei näkyneet kummeina mitenkään ja kaikista vähiten hengellisyydessä. Sain lahjaksi penskana lelun ja rippi - ikäisenä riipuksen samalta kummilta. Riipus yllätti kovasti ja on siksi erityinen
Millainen äiti antaisi taaperonsa vahdittavaksi ihmiselle joka ei ole luonteva lasten kanssa? Sehän olisi lapselle ihan hirveän stressaavaa. Itse en ainakaan tekisi lapselleni (ja ystävälleni!) niin inhottavaa temppua.
Oot tehnyt paaaljon enemmän ku minä omalle kummilapselleni, ja minä siis olen erittäin lapsirakas. Mutta olin just ripiltä päässy kun perhetutut kysyivät kummiksi ja suostuin tietenkin kun olihan se siistiä päästä kummiksi. Mutta en mä siellä koskaan oo käynyt yksin kylässä, aina vain meidän perheen tai mun isosiskon kanssa, joka on paljon läheisempi tän perheen kanssa.. Ja ajatuskin siellä kyläilystä ahdistaa mua. Laitan tytölle synttärinä rahaa sen verran kun pystyn ja käyn harvakseltaan siskon mukana kylässä. Uskon että perheen äiti tuomitsee mua tästä mutta en oikein tiedä miten kehtaisin alkaa käymään siellä kylässä joten välttelen vaan asiaa ja laitan sitä rahaa joka vuosi :D Joululahjoja ja nimipäivälahjoja en oo antanut koska jouluna mulla menee kaikki rahat oman ison perheen lahjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko känyt niin että olet vähän liikaa niitä vela-juttuja puhunut ja väärässä äänensävyssä. Kokemukseni mukaan jotkut velat saattavat puhua lapsista tajuamattaan tosi ronskisti ja rumasti, siis vaikka sen tapaisia juttuja että jos vauva huutaa, niin pistä eristyshuoneeseen tai puhua lapsista yleisesti rauhanhäiritsijöinä eikä ihmisolentoina. Tämä ei valalta mitään ilkeyttä vaan ajattelemattomuutta, yhdenlaista rasismin tapaista puhetta kuitenkin. Äidit kuitenkin yleensä rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa joten tuollaiset puheet aika nopeasti alkavat todella pänniä.
No, ei se kummi ole mikään oletus lastenhoitaja. Eli ap ei mielestäni ole tehnyt mitään väärin, paitsi kaveerannut ääliön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko känyt niin että olet vähän liikaa niitä vela-juttuja puhunut ja väärässä äänensävyssä. Kokemukseni mukaan jotkut velat saattavat puhua lapsista tajuamattaan tosi ronskisti ja rumasti, siis vaikka sen tapaisia juttuja että jos vauva huutaa, niin pistä eristyshuoneeseen tai puhua lapsista yleisesti rauhanhäiritsijöinä eikä ihmisolentoina. Tämä ei valalta mitään ilkeyttä vaan ajattelemattomuutta, yhdenlaista rasismin tapaista puhetta kuitenkin. Äidit kuitenkin yleensä rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa joten tuollaiset puheet aika nopeasti alkavat todella pänniä.
Nyt oli niin mielenkiintoinen kommentti, että en tiedä, kumpaa peukkua painaisi! Olen lapseton ja myönnän, että joskus tulee sanottua aika ronskisti. Toisaalta, jauhavathan äiditkin usein vähän liikaa lapsistaan.
Kirjoitat kirjeen ja kerrot, ettet osaa olla pienten lasten ja saa ja odotat kovasti että kummilapsi kasvaa. Laitat selkeästi, että vastuu pienen lapsen hoidosta, tuntuu aivan liian raskaalta. Haluat jatkaa ystävyyttä ja lapsen kummina. Olet surullinen, että olet jostain äidin suututtanut. Yms. Laitat oman näkemyksen tilanteesta ja toivomuksen sen paranemisesta. Älä laita, että suostuit kummiksi vastoin tahtoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin ihmisillä on monta kummilasta. Jos kaikkien kanssa pitäisi viettää aikaa, viedä Lintsille ja Korkeasaareen, ostaa synttäri+nimppari+joululahjat, olla lastenvahtina, viedä ulkomaanreissuille (kyllä, tällaisiakin vaatimuksia esitetään), ottaa mökille mukaan, muistaa pienellä rahalahjalla aina kun kouluvuosi päättyy jne, niin aikamoinen urakka on kummius. Puhumattakaan siitä hengellisestä ohjauksesta, joka kai se perimmäinen tarkoitus on. Minä en pyytäisi kummiksi sellaista, jolla on monta kummilasta, vaikka en noista mitään vaatisikaan.
Ja aapeelle tiedoksi, että oot ihan riittävän hyvä kummi, sun ei tartte ruveta olemaan joku muu kuin olet. Varmaan surettaa, että menetit ystävän, ja erityisesti surettaa varmaan se, ettei hän mikään ystävä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei stressiä. Minä olen muistanut kummipoikaa ristiäiset jälkeen konfirmaatiossa. Hyvissä väleissä silti. Ei kummius tarkoita osallistumista hoitoon.
Hyvissä väleissä keneen? Kummilapseenko?
Ap:n ongelma on se, että hän menetti ystävänsä kummiksi ryhtymisen vuoksi. Typerä ihminen tämä kummitettavan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt kaikkesi ja enemmän. Vanhempien vika, tyhmästi käyttäytyvät.
No totuus on, että en ole tehnyt kovin paljon kummina. En osaa olla lasten kanssa, joten en ole juurikaan ollut tämän kummilapseni kanssa. Totuus on myös, että en halua hoitaa ketään lasta, en kummipoikaani enkä ketään muutakaan. Ap
Eikä sun tarvitsekaan. Moni ei edes tiedä, että kummius on uskonnollinen luottamustehtävä. Kummi on uskonnollinen kasvattaja. Ja siksi on ihan helmetin typerää, että veljeni ja tämän muija väkisin laittoivat minun ja mieheni nimet kastepapereihin, vaikka olemme kumpikin uskonnottomia ja kirkkokuntiin kuulumattomia. Me kieltäydyimme tehtävästä, mutta olisi vissiin pitänyt joku kohtaus järjestää, että olisi uskottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt kaikkesi ja enemmän. Vanhempien vika, tyhmästi käyttäytyvät.
No totuus on, että en ole tehnyt kovin paljon kummina. En osaa olla lasten kanssa, joten en ole juurikaan ollut tämän kummilapseni kanssa. Totuus on myös, että en halua hoitaa ketään lasta, en kummipoikaani enkä ketään muutakaan. Ap
Eikä sun tarvitsekaan. Moni ei edes tiedä, että kummius on uskonnollinen luottamustehtävä. Kummi on uskonnollinen kasvattaja. Ja siksi on ihan helmetin typerää, että veljeni ja tämän muija väkisin laittoivat minun ja mieheni nimet kastepapereihin, vaikka olemme kumpikin uskonnottomia ja kirkkokuntiin kuulumattomia. Me kieltäydyimme tehtävästä, mutta olisi vissiin pitänyt joku kohtaus järjestää, että olisi uskottu.
Ette te silloin oo mitään virallisia kummeja jos kerta ette kuulu mihinkään. On se sieltä papereista seurakuntavirastossa tarkistettu ennen kastetta että ette voi olla virallisia kummeja. Toki jos veli ja vaimo pitää teitä jonain kummeina niin se on eri juttu se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt kaikkesi ja enemmän. Vanhempien vika, tyhmästi käyttäytyvät.
No totuus on, että en ole tehnyt kovin paljon kummina. En osaa olla lasten kanssa, joten en ole juurikaan ollut tämän kummilapseni kanssa. Totuus on myös, että en halua hoitaa ketään lasta, en kummipoikaani enkä ketään muutakaan. Ap
Eikä sun tarvitsekaan. Moni ei edes tiedä, että kummius on uskonnollinen luottamustehtävä. Kummi on uskonnollinen kasvattaja. Ja siksi on ihan helmetin typerää, että veljeni ja tämän muija väkisin laittoivat minun ja mieheni nimet kastepapereihin, vaikka olemme kumpikin uskonnottomia ja kirkkokuntiin kuulumattomia. Me kieltäydyimme tehtävästä, mutta olisi vissiin pitänyt joku kohtaus järjestää, että olisi uskottu.
Että mitenkä? Kuin se on mahdollista, että teidän nimet pantiin kastepapereihin kummeiksi, vaikka te ette kuulu kirkkoon? Kumminhan pitää kuulua kirkkoon, jos lapsi kastetaan seurakunnan jäseneksi.
Jos on merkitty kummiksi, niin ei silti ole mitään velvollisuutta olla kummi, siis ostaa lahjoja ja olla mukana lapsen elämässä ja niin pois päin. Sitä ei kukaan voi vaatia. Kummius ei ole sillä lailla juridinen juttu, mutta jos lapsi kastetaan kirkkoon, niin pitää kumminkin kuulua kirkkoon. Se on ainoa vaatimus. Tosin siitä kirkosta voi erota vaikka heti seuraavana päivänä, sillä ei ole mitään merkitystä. Kirkko ei seuraa tämmöisiä pikkunippeleitä, vaatimus on vaan että silloin kastehetkellä kummin on oltava kirkon jäsen.
Ap, ystäväsi on sellainen ikäkausiystävä. Nyt olette ajautuneet ihan erilaisiin elämäntilanteisiin ja ystävyytenne ei tule palaamaan ennalleen. Muistele miten kivaa teillä oli, se siitä. Ystäväsi on kyllä outo, kun väkisin haluaa katkaista suhteen lapsensa kummiin, mutta sillehän et mitään voi. Selittää sitten miten selittääkin lapselle aikanaan, mikset ole kuvioissa mukana.
Minä olen kahden lapsen äiti enkä minäkään ole ikinä hoitanut kummilapsiani. Mielestäni et ole tehnyt mitään väärää tai outoa.
Minun on tosi vaikea kuvitella kenenkään katkaisevan välejä pitkäaikaiseen ystävään siksi, että tämä ei ryhdy lapsenvahdiksi taaperolle. En siksi jaksa uskoa tuota syyksi, vaan taustalla lienee joku muu ap:n käytöksessä.
Ikävää joka tapauksessa, että joku katkaisee välit tuolla lailla, syytä kertomatta. Pidän tuollaista tosi lapsellisena ja epäreiluna. Syy voi aina olla väärinymmärrys tai sellaista, jonka toinen voi käytöksessään muuttaa.
Minä en siten ap:nä yrittäisi enää pitää yhteyttä tuollaiseen tyyppiin. Oli syy välirikkoon mikä tahansa, välejä ei fiksu ja kypsä aikuinen ihminen katkaise tuolla tavalla.
Unohda koko juttu ap, et voi itse tehdä mitään. Jos ystävä ottaa itse joskus yhteyttä voit yrittää kysellä mitä tapahtui
Minulle on käynyt hieman vastaavasti, olin kaukana asuvan ystäväni lapsen kummi. Puolivälissä kummiutta tosin erosin kirkosta mutta toki jatkoin kummilapsen muistamista edelleen synttäreinä ja jouluna. Sitten tuli rippijuhlien aika, huomasin somesta että rippijuhlat oli pidetty mutta en ollut saanut kutsua juhliin. Joihin olisin ihan mielelläni mennyt. Kun lähetin viestin ja ihmettelin asiaa, ystäväni kertoi että olen lisännyt hänen henkilökohtaista uskoaan eroamalla kirkosta ja olemalla erimieltä uskosta. Se siitä sitten, sen jälkeen ei ole oltu missään tekemisissä, eipä kyllä että haluiasinkaan enää. Olisi voinut kertoa asian (että ei halunnut minun jatkavan kummina enää kirkosta eronneena) jo vuosia aiemmin.i Moukka mikä moukka, aina ollut aika tuulella käypä ja epävakaa.
Vierailija kirjoitti:
Unohda koko juttu ap, et voi itse tehdä mitään. Jos ystävä ottaa itse joskus yhteyttä voit yrittää kysellä mitä tapahtui
Minulle on käynyt hieman vastaavasti, olin kaukana asuvan ystäväni lapsen kummi. Puolivälissä kummiutta tosin erosin kirkosta mutta toki jatkoin kummilapsen muistamista edelleen synttäreinä ja jouluna. Sitten tuli rippijuhlien aika, huomasin somesta että rippijuhlat oli pidetty mutta en ollut saanut kutsua juhliin. Joihin olisin ihan mielelläni mennyt. Kun lähetin viestin ja ihmettelin asiaa, ystäväni kertoi että olen lisännyt hänen henkilökohtaista uskoaan eroamalla kirkosta ja olemalla erimieltä uskosta. Se siitä sitten, sen jälkeen ei ole oltu missään tekemisissä, eipä kyllä että haluiasinkaan enää. Olisi voinut kertoa asian (että ei halunnut minun jatkavan kummina enää kirkosta eronneena) jo vuosia aiemmin.i Moukka mikä moukka, aina ollut aika tuulella käypä ja epävakaa.
Siis loukannut
Ystäväsi ei halua sinua enää elämääsi. Mitäpä tuohon voi tehdä, aikuinen ihminen voi itse valita oman seuransa.
Alue: Aihe vapaa
Uutisissa oli juuri, että kirkko harkitsee vain yhden konfirvoidun kummin vaatimista, koska kummeja on vaikea saada kaksi kirkosta eroamisen takia.