Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada tällainen riita ratkaistua? (asiaa kummiudesta)
Olen kaksivuotiaan pienen pojan kummi. Lapsen äiti on ollut vuosia hyvä ystäväni, ja siksi pyysi minua kummiksi lapselleen. Olen itse lapseton, vela, enkä ole kovin lapsirakas ihminen edes, mutta koska ystäväni niin minua pyysi ja tuntee tämän velataustani kuitenkin hyvin, niin suostuin kummiksi. Kolme kuukautta sitten kuitenkin ystäväni katkaissi välinsä minuun. Poisti kaikista someistaan minut ystävälistalta ja esti minut niissä, joten en pysty lähettämään hänelle enää viestejä niiden kautta. Tekstareihini hän ei ole vastannut. Hänen mies, lapsen isä, ei ole minulle kovin tuttu. Pyysin kaksi kuukautta sitten yhtä yhteistä ystäväämme sanomaan tälle kummipoikani äidille, että laittaisi minulle viestiä, mutta vieläkään ei ole mitään kuulunut ja olen yhä estettynä kaikissa someissa.
Ilmeisesti syy on se, että en ole ollut sellainen kummi kuin ystäväni halusi. Olen kyllä ostanut kummilahjat ja synttärilahjat ja laittanut nimipäiväkortin ym. muistamiset, mutta en osaa olla luontevasti kenenkään pienen lapsen kanssa (en ole koskaan osannut) ja jotenkin vierastan kaikkien lasten seuraa, joten en ole hoitanut tätä kummilastani koskaan. Heillä kylässä ollessa olen kyllä lapsen kanssa yrittänyt vähän leikkiä sen minkä osaan, mutta ymmärrän, että ei se paljoa ole. Nyt en enää sitten vain pysty tekemään mitään, kun minut on estetty ja minuun on katkaistu välit. Luulen, että syy on tuo kuvaamani, mutta se ystäväni ei koskaan minulle mitään syytä sanonut, kunhan esti vain eräänä päivänä 3 kk sitten sen jälkeen kun pyysi että voisinko hoitaa lasta ja kieltäydyin. Miten tällainen "riita" ratkaistaan? Kaduttaa koko kummiksi suostuminen. Ilman sitä oltaisiin varmasti vielä hyviä ystäviä.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Osa syyttää vanhempia siitä, että haluavat kummeilta vain lahjoja. Sitten kun vanhemmat mieluummin haluaisivat, että kummi oppisi tuntemaan kummilapsensa ja olisi muutenkin hänen elämässään läsnä niin sitäkään ei saa odottaa. Itse olin todella pettynyt, kun oaa huolella valituista kummeista ei välitäkään nähdä lastamme ikinä. Lahjat kyllä tulee, mutta niitä on jotenkin surullista saada/antaa lapselle tällaisessa tilanteessa. "Tämä on nyt siltä (näkymättömältä) Tiina-kummilta. Hän toivottaa sinulle hyvää syntymäpäivää." :( Ja joo, on koetettu pyytää ihan kylässä poikkeamaan tai käyty itse kylässä lapsen kanssa, mutta kyllästyttiin täysin yksipuoliseen yhteydenpitoon.
*kyynel*
Mutta tosi harmi, ettette saaneet sellaisia kummeja kuin halusitte. Se huolella valitseminen ei toiminut, ette osanneet. Oli kyllä varmasti antoisat keskustelut teillä mahdollisten kummien kanssa, mutta siltikään se ei auttanut.
Olen kyllä tyytyväinen, ettei meillä ole ollut odotuksia kummien suhteen, ei ole pettymyksiäkään. En kyllä itsekään ole samanlainen kummi kaikille kummilapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan pyydä kaltaistasi hoitamaan lasta, ei edes kummilasta. Olisit pelkästään vaarallinen.
Mutta provona alkaa olla jo 3/5 luokkaa, koska yleensä näissä on käly tai anoppi vastapuolena. Kummilapsen äiti on virkistävä poikkeus vihattavien yksilöiden sarjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt kaikkesi ja enemmän. Vanhempien vika, tyhmästi käyttäytyvät.
No totuus on, että en ole tehnyt kovin paljon kummina. En osaa olla lasten kanssa, joten en ole juurikaan ollut tämän kummilapseni kanssa. Totuus on myös, että en halua hoitaa ketään lasta, en kummipoikaani enkä ketään muutakaan. Ap
Olet tehnyt kummina paljon enemmän kuin minä koskaan, enkä koe syyllisyyttä siitä. Minulla on useampia kummilapsia, yhtäkään heistä en ole hoitanut koskaan, vaikka on joskus pyydettykin. Pieniä kun olivat, lahjoin joulut ja synttärit, nyt en enää kun ovat kaikki melkein aikuisia. Aikoinaan en kehdannut kieltäytyä kummiudesta, tänä päivänä en enää tuohon alkaisi. Tämä koko kummiajatus on mennyt ihan överiksi, siitä on tullut joku kilpailulaji melkein. Mistä se on saanut alkunsa? En ymmärrä. Vanhemmat odottaa ihan järjettömiä asioita kummeilta. Itse en lapsena edes tiennyt ketkä ovat kummejani enkä koskaan odottanut heiltä siksi mitään. En odota edelleenkään. Jos ystäväsi tietää että et pidä lapsista etkä halua niitä itse, niin oma vikansa jos on sinut pyytänyt kummiksi ja pettynyt kun toimit kuten olet ilmoittanut. Hän ilmeisesti kuvitteli että saa sinut "käännytettyä" lapsia rakastavaksi ja haluavaksi. Jälkiviisaus on typerää mutta ehkä olisi ollut parempi kieltäytyä jo siinä vaiheessa kun pyysi kummiksi, lopputulos olisi varmaan ollut sama eli välit poikki. En ole edellinen jolle kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Osa syyttää vanhempia siitä, että haluavat kummeilta vain lahjoja. Sitten kun vanhemmat mieluummin haluaisivat, että kummi oppisi tuntemaan kummilapsensa ja olisi muutenkin hänen elämässään läsnä niin sitäkään ei saa odottaa. Itse olin todella pettynyt, kun oaa huolella valituista kummeista ei välitäkään nähdä lastamme ikinä. Lahjat kyllä tulee, mutta niitä on jotenkin surullista saada/antaa lapselle tällaisessa tilanteessa. "Tämä on nyt siltä (näkymättömältä) Tiina-kummilta. Hän toivottaa sinulle hyvää syntymäpäivää." :( Ja joo, on koetettu pyytää ihan kylässä poikkeamaan tai käyty itse kylässä lapsen kanssa, mutta kyllästyttiin täysin yksipuoliseen yhteydenpitoon.
Oletko itse esim. viiden lapsen kummi? Valitset kummiksi ihmisä, joiden kanssa et muutenkaan ole yhteyksissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä riita? Ystävä on päättänyt sulkea sinut elämästään ja se siitä.
No niin on päättänyt, mutta ilmeisesti siksi, että suuttui minulle pahoin. Eli tavallaan riita, vaikka ei olla silleen riideltykään kun ei vastaa mihinkään. Ap
On suuttunut kyllä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä kummiuden kanssa. Ap ei nyt kerro todellista syytä ystävänsä käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei stressiä. Minä olen muistanut kummipoikaa ristiäiset jälkeen konfirmaatiossa. Hyvissä väleissä silti. Ei kummius tarkoita osallistumista hoitoon.
Tämän lapsen äiti oli vuosia todella hyvä ystäväni. Minua surettaa eniten tämän ystävyyden menetys, ei se että en saa hoitaa jotain "kummivelvollisuuksia". Ap
Ilmeisesti et ollut hänelle yhtä hyvä ystävä kuin hän sinulle, jos ei edes sano sinulle mistä kiikastaa, vaan blokkaa vain.
Mun paras ystävä kieltäytyi pyytäessäni kaksi kertaa hoitamasta mun lasta (kummilastaan), ja mä lähinnä häpesin, että olin kysynyt,ei olisi tullut mieleenikään suuttua hänelle.
Nykyään ei oiken keneltäkään voi/saa pyytää hoitoapua ja sen kanssa ehkä vaan pitää oppia elämään.
Meillä ei kummatkaan isovanhemmat hoida (huonoja välinpitämättömiä isovanhempia, eivät ole mitenkään lastemme kanssa tekemisissä) ja kunmeilla on omat kiireet, työt ja perheet, joten ei heitäkään voi kuormittaa.
Minä olen super tyyytyväinen siihen että useimmat kunmeists noteeraavat lapsen synttärit, laittavat kortin tai tekstsrin, käyvät kylässä pari kolme kertaa vuodessa. Olen tästäkin jo onnellinen ja kiitollinen ja esim joka joulu ostan kummeille hyvät joululahjat.
Sitä lastenhoitoapua meillä ei ole suvusta ollenkaan, ja jos sitä pakkotilanteessa tarvitaan niin se ostetaan hoivafirmalta 45e/h (saa kotital.vähennyksen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nytpähän näit ystäväsi todellisen luonteen. Hän pyysi sinua hoitamaan lasta, kieltäydyit (koska siitä saa ja pitää kieltäytyä, jos ei halua) ja sen jälkeen ystäväsi pisti välit poikki.
Ei oikeassa ystävyydessä toimita noin.
Et ole tehnyt mitään väärin, olet yrittänyt saada häneen yhteyttä niin kuin jokaisen olettaisi tekevän. Ei vastausta, joten hän on poistanut sinut elämästään. Halvalla meni ystävyys hänen puoleltaan. Ei hän sinua sen suuremmin sitten kaipaa.
Kummius ei tarkoita hoitovastuuta, eikä edes silloin tällöin tapahtuvaa hoitamista. Ystäväsi saattoi pyytää sinut kummiksikin vain siksi, että olet lapseton, joten hän oletti, että otat tämän hänen lapsensa ikään kuin vastineeksi sille. Eli on joku lapsi, jolle ostella leluja ja vaatteita ja lahjoa muullakin tavoin. Jotkut todella laskelmoivat näin. Kuulin kerran bussissa kahden nuoren naisen keskustelun siitä, kenet kannattaa pyytää kummiksi. Se oli aika raadollista kuunneltavaa. Kaikki ei tietenkään ajattele samoin.
Luulenpa, ettet voi nyt tehdä asialle oikein mitään. Mutta entä kummilapsi? Epäilen vain, että sinulta odotetaan kuitenkin lahjoja, mutta miten sinä ne toimittaisit, jos sinua ei kutsuta syntymäpäiville?
Aika kinkkistä.
Mulla on kahdeksan kummilasta, Mä en muista edes heidän kaikkien syntymäpäiviä aina, eikä yksikään ole välejä katkaissut. Eli, ikävä sanoa ap, mutta sun kummilapsen äidillä ei taida olla ihan kaikki inkkarit kanootissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä ole mitään väärin tehnyt, jos et ole lasten kanssa luonteva niin sitten et ole. Tämän takia pitäisi pystyö kieltäytymään kummiudesta, jos sitä ei koe omakseen, vaikka se ei helppoa olekaan. Aika äkkipikainen tuntuu tuo ystäväsi olevan, en tiedä olisiko välinne katkenneet jo siihen jos et olisi suostunut kummiksi. En tiedä odottiko hän sinusta sitten käytrttävissä olevaa lapsenvahtia lähinnä tuon kummiuden myötä.
Urpo kaveri sulla. Mitä hän oikein kuvitteli? Että muutut lapsirakkaaksi hoitajaksi kummina? Jösses. Ethän varmaan edes osaisi hoitaa noin pientä kun nimenomaan kokemusta ei ole? Ainakin omalla kohdallani näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa voi oikein mitään tehdä. Ystävä tiesi sun suhteen lapsiin kun kummiksi pyysi eikä välien katkaisu ole muutenkaan asiallinen tapa selvittää tilanteita. Et voi oikein mitään tehdä kun toinen ei suostu puhumaan. Lapselle voi laittaa edelleen kortteja, ei oo lapsen vika jos äiti on tuollainen.
Minä lisäisin tähän että olisi se kummilapsesi äiti antanut ajan kulua ja kun kummilapsesi olisi vähän kasvanut niin teillä olisi voinut alkaa olemaan vaikka miten kivoja kummi-kummilapsijuttuja yhdessä - elokuvia, shoppailua, kahvilassa käyntejä, yökyläilyä luonasi ym. isompien juttuja.
Kuten yllä sanottu välien katkaisu ei ole asiallinen tapa selvittää tilanteita. Laita edelleen kortteja. Lahjat... ehkä kannattaisi varmistaa että ne päätyvät lapselle eivätkä roskikseen suoraan.
Mulla oli myös ystävä, jonka lapsen kummi olen. Kumpaakaan en ole nähnyt moneen vuoteen. Minä jopa vahdin hänen lastaan silloin tällöin. Mutta liikaa oli se, etten ollut käytettävissä automaattisesti silloin, kun hän halusi. Kerran kieltäydyin ja se riitti. Hänestä se oli ilmeisesti velvollisuuteni. Jotkut tekevät kummiudesta kauhean suuren jutun. Esim. minua ei koskaan lapsen kuullen kutsuttu vain nimelläni, vaan aina korostettiin tuota kummiutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten oli jo juttuja julkisuudessa, miten nykyään on kastettaville lapsille vaikeuksia saada kummeja. En yhtään ihmettele. Siinä pitää olla todella tiiviisti yhteydessä, jos joskus ruvetaan miettimään yökyläilyjä. Meillä lasten kaverit ovat olleet paljon yötä ja kummilapsistakin vain se, joka oli lasten kaveri.
Shoppailureissut, elokuvat, kahvilassa käynnit on sitten toinen juttu. Ei minulla ollut varaa noihin edes omien lasten kanssa kuin harvoin enkä olisi jättänyt omia lapsia pois vain siksi, että varaa on vain kummilapsen menoihin.
En ole vaatinut mitään omien lasten kummeilta. Olisihan se toisaalta kiva olla unelmien kummitäti, mutta en vaan jaksanut.
Minusta tämä koko kummius on aivan turhaa. Ihmiset loukkaantuu jos ei pyydetä kummiksi, itse en aio ottaa lapselleni yhtään kummia. Ihmisillä hädintuskin on aikaa omalle perheelleen niin miksi olisi vieraiden lapsille? Ystäviä ei ole aikaa nähdä niin pitäisi järjestää aikaa heidän lapsilleen? Tosi raskasta ja rasittavaa. Jollain on aina vaatimuksia ja kummius muka merkitsee jotain. Onneksi se on kristillinen asia ja kirkkoon kun en kuulu en joudu moisesta murehtimaan. Tuo kummius on vaan yksi ystävien välisen vallankäytön väline ja teennäinen tapa väkisin sitoa ihmisiä toisiinsa joilla saattaisi muuten välit normaalisti vaan vuosien saatossa viiletä.
Oletko ihan varma, että välien katkaiseminen johtuu siitä, että kerran kieltäydyit hoitamasta lasta? Voisin pistää pääni pantiksi, että tässä on nyt kyse jostakin muusta(kin), jota et joko ole huomannut tai et halua täällä kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan pyydä kaltaistasi hoitamaan lasta, ei edes kummilasta. Olisit pelkästään vaarallinen.
Mutta provona alkaa olla jo 3/5 luokkaa, koska yleensä näissä on käly tai anoppi vastapuolena. Kummilapsen äiti on virkistävä poikkeus vihattavien yksilöiden sarjassa.
Painu suolle ainaisine provohuutoinesi!
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että välien katkaiseminen johtuu siitä, että kerran kieltäydyit hoitamasta lasta? Voisin pistää pääni pantiksi, että tässä on nyt kyse jostakin muusta(kin), jota et joko ole huomannut tai et halua täällä kertoa.
En ole varma mutta mitään muuta syytä en keksi. Eikä ystäväni ole minulle mitään syytä sanonut. Ap
Olen viiden lapsen kummi ja itselläni on kolme lasta. Pyysin omille lapsilleni kummit sukulaisista, enkä ajatellut, että se heitä mihinkään velvoittaa sen kummemmin. Kummit oli vaan pakko hankkia, jos haluaa pitää kirkolliset ristiäiset. Kolme kummilastani on kavereitteni lapsia, ja jostain syystä heillä on ihan mahdottomat kuvitelmat, mitä kummin velvollisuuksiin kuuluu. Silloin kun minua pyydettiin aikoinaan, en edes tajunnut, mihin se velvoittaa kuin vasta kolmannen kohdalla. Silloin yritin epätoivoisesti pyristellä irti kummipyynnöstä, mutta vanhemmat olivat sinnikkäitä.
Sen jälkeen erityisesti nämä kaverit ovat ahdistelleet minua pyynnöillään lastenvahdiksi, raha- ja lahja-automaatiksi ja kaikenmaailmanavuksi. Omatkin lapset olisi hoidettava, enkä pysty pienestä palkasta sponssaamaan esim kummilapsen jääkiekkovarusteita. Nyt yksi sitten laittoi välit poikki ja ilmoitti, etten ole enää hänen lapsensa kummi. Minulla on vain hatara aavistus, mistä välien katkaiseminen johtuu, mutta sanotaanko näin, että yritin laittaa rajat jatkuvalle pyytämiselle ja luulen, että se suututti kaverini.
Olen siis enää neljän lapsen kummi. Ehkä se tästä helpottaa...
Alue: Aihe vapaa
Tapauskovaisetkin kyllä valitsevat kummeiksi itselleen tärkeitä ihmisiä ja toivovat heidän välittävän ainakin jossain määrin heille rakkaasta lapsesta. En itsekään pitäisi enää ystävänä sellaista henkilöä, joka ei mitään kiinnostusta omaa elämääni kohtaan osoita. Se, että on vela ei merkitse tässä asiassa mitään.