Yle: kummeista pulaa, kasteiden määrä laskussa

Vierailija kirjoitti:

Uskontokuntaan liittymiseen pitäisi vaatia oman tahdon ilmaisu. Se on ihmisoikeus. Miten saat sen suostumuksen vastasyntyneeltä? 

Voi pyhä Sylvi sentään. Lapsi nyt ei voi itse päättää mistään asioista vaan sen tekee lapsen huoltajat. Ei uskonnosta, ei kodista.

Ja vaikka lapsi perisi miljoona euroa, niin ei lapsi voi ilmaista tahtoaa, mihin rahansa käyttää, vaan siitä päättävät huoltajat/edunvalvoja.

Ja mikä ihmeen ihmisoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskontokuntaan liittymiseen pitäisi vaatia oman tahdon ilmaisu. Se on ihmisoikeus. Miten saat sen suostumuksen vastasyntyneeltä? 

Voi pyhä Sylvi sentään. Lapsi nyt ei voi itse päättää mistään asioista vaan sen tekee lapsen huoltajat. Ei uskonnosta, ei kodista.

Ja vaikka lapsi perisi miljoona euroa, niin ei lapsi voi ilmaista tahtoaa, mihin rahansa käyttää, vaan siitä päättävät huoltajat/edunvalvoja.

Ja mikä ihmeen ihmisoikeus?

En ole se jolle vastasit, mutta uskonnonvapaus on ihmisoikeus.

Ps. Jos lapsesi perii miljoonia, sinä et siitä päätä mihin rahat käytetään, lapsi päättää jahka täysi-ikäistyy.

/27

88-syntynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kummius oikeastaan merkitsee ihmisille? Kuinka moni esim. mieltää itsensä lapsen hengelliseksi kasvattajaksi?

Eiköhän se ole melkein kaikille kummeille pelkkä perinne, jota jostain epämääräisestä syystä pitää noudattaa. Harva varmaan ryhtyy hommaan hengellisyyden takia. Tai ainakaan vaikea kuvitella vuonna 2019...

Minua ei kastettu, mutta ikään kuin sovimme, että tädistäni tuli kummini. Ihan kivasti meni niin ilman uskonnollista latausta. Ei jokaista perinnettä tarvitse noudattaa pilkulleen tai varsinkaan minkään instituution sanelemana.

Sama oli minun miehelläni: vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon, mutta äidin vanhempi sisko ja tämän mies tulivat miehelleni kummitädiksi ja -sedäksi, ja tämä tapahtui jo vuonna 1963. Samainen täti myös "määräsi" miehelleni etunimen, ja mieheni on vieläkin täysin vakuuttunut, että nimi oli aivan tietystä syystä valittu. Kas kun mieheni syntymäpäivä ja nimipäivä ovat almanakassa peräkkäin, jolloin oli ikään kuin selvää, että kummivanhempien ei tarvinnut ostaa kuin vain kaksi lahjaa vuodessa, joululahja ja yhdistetty syntymä- ja nimipäivälahja. On katkera siitä vieläkin, sanoo pilke silmäkulmassa. :D

Viikossa pitäsisi olla kaksi kummipäivää joita viettää kummien kanssa käyden låpi raamattua ja suuntauksia kuten fyysinen kristillisyys joka myöhemmin väänneettiin urheilukristinuskoksi. Alkuperäisesti oli oppi jossa nuorten brittiaatelisten kuului olla rautaisessa kunnossa jotta voisivat paremmin alistaa ja johtaa alkuasukkaita kolonioissa. Siihen liittyi runsas kuntoilu, ammunta jne.

Lienee oikein toimiva tapa pojille joita pakotetaan ostumaan paikallaan koulussa tuntikaupalla kidutustarkoituksessa.

Ihan kaunis ajatus tuo kummius mutta parempi siitä olisi luopua. Suurinkaan osa ei enää miellä hommaa millään tavoin kristillisenä ja liian usein siitä tulee jonkinmoinen vuosien painolasti kun nämä kummisuhteet luodaan sitten useinkin kovin keinotekoisesti.

Itselleni kävi näin. Suostuin nuorena kummiksi silloisen "ystäväni" lapselle. Nyt vuosien päästä asumme kaukana toisistamme ja yhteydenpidot ovat jääneet koska tuttavapiiri ja kaikki oikeastaan vaihtuneet. Kummilasta sitten vain jonkinlaisena taakkana yrittää muistaa aina jouluna ja syntymäpäivinä.

Omista kummeistani muistan vain ehkä kerran vuodessa kyläily ja silloin useimmiten saatu kettukarkkipussi. Ei mitään järkeä.

88-syntynyt kirjoitti:

Eiköhän se ole melkein kaikille kummeille pelkkä perinne, jota jostain epämääräisestä syystä pitää noudattaa. Harva varmaan ryhtyy hommaan hengellisyyden takia. Tai ainakaan vaikea kuvitella vuonna 2019...

Luulisin, että ne pelkän perinteen vuoksi tehtävät kasteet nimenomaan vähenevät ja entistä isompi osuus kastettavien perheistä on jollain tasolla vakaumuksellista väkeä. Tällaiset usein myös valitsevat kummiksi samoin ajattelevia, jotka suhtautuvat asiaan hengellisesti.

Nykyään on tavallista sekin, että jostain isosista tulee rippilapsen kummeja. Riparilainen siis kastetaan leirillä ja kummi hoitaa velvollisuutensa konfirmaatiossa. Siihen ne kummin velvollisuudet sitten jo loppuvatkin.

Kysymyksenä on edelleen auki mikä on funktio, jos ei lapsen kanssa ole joku pyhitetty toistuva aika jka vietetään yhdessä niin mikä sitten? Automaattinen huoltajuus jos molemmat vanhemmat kuolee mutta lapsi jää henkiin? Miten reagoidaan jos useammalla lapsella on eri kummit..

Sekamelskaa koko kummiuus. Ehkä funktio on nimenomaan vain sen puu/rauta/hopea/kulta ristin hankkiminen konfirmaatiolahjaksi. Kaulakoru ja sitten varmaan joku metrin mittainen krusifiksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päätösvalta pitäisi säilyttää lapsen vanhemmilla, liitetäänkö lapsi kirkkoon vai ei, niin kuin muissakin asioissa.

Jos lapsi haluaa erota täysi-ikäisenä kirkosta se on ok. ihan samalla tavalla haluaako hän "erota" tai jatkaa kodin arvomaailmaa ja perinteitä. Miksi uskonto olisi muiden arvojen ulkopuolella?

Lapsi pakotetaan kysymättä mielipidettä liittymään uskontoon ja automaattiseksi kirkollisveron maksajaksi. Minkä takia niitä uskonnollisia arvoja ei voida opettaa ilman pakotettua maksullista kirkon jäsenyyttä, jos pakottava tarve on tälläisiä arvoja opettaa lapselleen? 

Kirkollisvero on tietoisesti tehty niin, että sen maksamista ei monet huomaa koska se menee automaattisesti veroista.

Kuinka moni tapakristitty kuuluisi kirkkoon ja maksaisi esim. vuosittaisen 400e laskun kirkkoon kuulumisesta, jos se tulisi vaikkapa paperilaskun muodossa kotiin ja maksamatta jättämisen myötä jäsenyys päättyisi?

Mutta niinhän sen pitäisi olla! Valtio ja kirkko pitäisi ehdottomasti erottaa toisistaan (kirkko on kamala verorahojen haaskaaja) ja ne, jotka haluavat jompaankumpaan valtionkirkkoon (eipäs nyt unohdeta ortodokseja) kuulua, maksavat vuosittaisen jäsenmaksun. Sen voisi vaikkapa jokainen seurakunta määrätä omille jäsenilleen erikseen. Vasta sitten nähtäisiin, kuka haluaa kirkossa olla ja millä hinnalla.

Samoin hautaustoimi tulisi ehdottomasti ottaa pois kirkolta kuntien, kuntayhtymien tai maakuntien haltuun. Syntymisessä ei tarvita kirkkoa vaan sairaalaa eikä sitä tarvita kuolemassakaan. Minun vanhempani eivät käyneet kirkon tai hautausmaan porstuassakaan vaan sairaalan jälkeen heidät tuhkattiin (toki kirkon rakennuksessa - taas yksi asia, joka pitää saada kirkon hallinnasta pois) ja sen jälkeen tuhkat ripoteltiin mereen. Joten omaa kokemusta minulla on roppakaupalla: kirkkoa ei tarvita mihinkään. Jos joku sitä tarvitsee, maksakoon omasta pussistaan rakennuksien ylläpidon ja pappien palkat etc jäsenmaksuina. Kaikkien suomalaisten verorahoja niihin ei saa pistää.

Täällä kun on puhuttu vakaumuksesta, niin ylläoleva on minun vakaumukseni. Kuka uskaltaa väittää, että se on huonompi kuin jonkun muun vakaumus?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tavallista sekin, että jostain isosista tulee rippilapsen kummeja. Riparilainen siis kastetaan leirillä ja kummi hoitaa velvollisuutensa konfirmaatiossa. Siihen ne kummin velvollisuudet sitten jo loppuvatkin.

Siskolle kävi niin, että kaverinsa pyysi oman lapsensa kummiksi. Lapsi kastettiin riparilla. Lapsi (eli teini) esitti toiveen, että haluaa rippilahjaksi rahaa. Sisko kuitenkin halusi antaa henkilökohtaisen, perinteisen, "tilanteeseen kuuluvan" lahjan.

Tämä ei ilmeisesti miellyttänyt lasta eikä äitiään, joten kummisuhde alkoi ja loppui samantien, kuten myös kaverisuhde lapsen vanhempaan. Eli siis kaikki yhteydenpito loppui siihen, eikä siskon yhteydenottoja noteerattu sen koommin. Että semmoisia "uskovaisia" :D

Vierailija kirjoitti:

VeroMyösLapsille kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Taustalla on kirkon halukkuus saada lisää veronmaksajia liitättämällä mahdollisimman paljon vastasyntyneitä jäsenyyteensä."

Nyt levität ap. väärää tietoa, ei lapset maksa kirkollisveroa, ei edes pienituloiset lapsen vanhemmat, sillä kirkollisvero peritään valtioverosta, eikä kunnallisverosta.

Minä aloitin työurani 16-vuotiaana ja jouduin vastentahtoisesti maksamaan kirkollisveroa, koska minut oli lapsena pakkoliitetty (kastettu) kirkkoon. Eli siis lapsena maksoin kirkollisveroa. Erosin kirkosta heti täytettyäni 18 vuotta, ja vielä senkin vuoden loppuun jouduin tätä veroa maksamaan (synttärit helmikuussa ja verovelvollisuus jatkuu vuoden loppuun). Ei kiitos enää.

Hehheh...16v hankkii kesätöissä 7000€/kk ja kesälomalla 20.000€ kun huomioidaan verovähennykset.

En puhunut kesätöistä. Aloitin 16-vuotiaana perheyrityksessä ja tienasin sen verran vuodessa, että kirkollisvero oli maksettava. Arvaa onko kivaa maksaa uskonlahkolle, jonka jäseneksi on pakotettu liittymään? Sellainen kuulostaa joltain Lähi-idän meiningiltä, mutta ilmeisesti Suomessakin on väkeä, joka tällaista systeemiä kannattaa.

Aikaisemmin kummin kirkkoon kuulumista ei tarkastettu vaan asia jäi papin vastuulle. Nykyään kummikelpoisuus tarkastetaan etukäteen jäsentietojärjestelmästä. Jos ei ole tarkastettu niin kummitieto ei kuitenkaan mene rekisteriin koska ohjelma hakee kummin henkilötunnuksella jäsenyystiedot.

En vastaa noin asenteellisesti ja typerästi muotoiltuun kyselyyn

Kummius ja kaste voisivat vähitellen jäädä historiaan. Maailma ei muutu paremmaksi sillä, että omia aatteita pakotetaan toisille ja että väkisin ylläpidetään hyödyttömiä perinteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta oikeastiko ihmiset, jotka eivät kuulu kirkkoon uskovat, että kuoleman jälkeen ei ole mitään? Itse uskon jonkinlaiseen taivaaseen tms, johon sielu menee eli sillä tavalla olen kyllä uskonnollinen. Omasta mielestäni olisi käsittämätöntä, jos näin hienosti rakennetun elämän ja maailman jälkeen ei olisi mitään. Mikä tarkoitus elämälläkään sitten olisi? Tämä on vain henkilökohtaista ajatteluani. En yritä provosoida tai käännyttää ketään mihinkään.

en tietenkään kuulu kirkkoon, kun olen muslimi